G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Parin euron surkea perus-suklaarasia asiakkaalta, jolle olin tehnyt töitä monta vuotta. Ja se piti vielä käydä hakemassa sieltä, kun asiakas lähetti meiliä, että täällä on sinulle lahja. Hahahah. :) :(
Aineettomat lahjat on hyviä, mutta täytyy tuntea se lahjan saaja. Esim tuo vuohi olisi minulle eläinystävälliselle ihmiselle ihan kauhistus, sinne vaan huonoihin oloihin ties minkälaiseen hoitoon. Sen sijaan esim kulkukoirien steriloinnit tai eläinten vanhainkotien toimintaan liittyvistä olen aina tosi iloinen! Pyyteettömästi arvostan noita lahjoja, säästän aina ne kauniit kortit :)
Exältä sain yhtenä vuonna pikkiriikkisen pinssin, jossa oli jonkin Punk-bändin logo (en ole koskaan kuunnellut punkkia)
Ja toisena vuonna muovisen nallen (n.3cm korkea) jonka sisällä oli väriä vaihtava lamppu 😂 Yllätys oli melkoinen kun ei se edes toiminut.
Äitini ostaa minulle käsineitä, jotka ovat aina liian pienet. Sitten loukkantuu, kun ne eivät mahdu käsiini. En muutenkaan ole käsineiden ystävä. Tykkään taskuista.
Vierailija kirjoitti:
Aineettomat lahjat on hyviä, mutta täytyy tuntea se lahjan saaja. Esim tuo vuohi olisi minulle eläinystävälliselle ihmiselle ihan kauhistus, sinne vaan huonoihin oloihin ties minkälaiseen hoitoon. Sen sijaan esim kulkukoirien steriloinnit tai eläinten vanhainkotien toimintaan liittyvistä olen aina tosi iloinen! Pyyteettömästi arvostan noita lahjoja, säästän aina ne kauniit kortit :)
Sama juttu täällä, en tarvitse mitään aineellista tavaraa, mutta tykkään jos puolestani tuetaan esim. paikallista eläinsuojelutoimintaa. Viimeksi sain syntymäpäivälahjaksi kortin, jonka ostamalla oli lahjoitettu 20 kg kissanhiekkaa löytöeläintalolle, ja tästä lahjasta kyllä tykkäsin.
hevonkatti kirjoitti:
Sain pari vuotta sitten Nationalismia käsittelevän kirjan (E. Hobsbawm: nations and nationalism), joka on kirjoitettu lähes 30 vuotta sitten.
Siinä kerrottiin, että nationalismi kuuluu menneisyyteen eikä sitä ole odotettavissa enää 2000-luvulla. Että tämmöinen kirja yhteiskuntatieteiden opiskelijalle 25-vuotislahjaksi.
Minulle tuo olisi ollut ihan hyvä ja kiinnostava lahja tykkäsin opiskeluaikana lukea kaikenlaisia omaan alaan liittyvää, myös vanhahtavaa tietoa. On aina mielenkiintoista nähdä miten eri aikoina on ajateltu, ja osuivatko tulevaa koskevat ajatukset oikeaan.
Yves Rocherin korusetti n. 12-vuotiaana, tyyliltään vielä aika tätimäinen.
Yhdeltä miesystävältä käytetyt lasit hänen kaappinsa perältä. Täytyy myöntää et käytän niitä kyllä, mut ei ollu romanttinen lahja.
Kauheita lahjoja osa saanut. Voiko olla totta.
Anopilta sain lahjaksi laminoidun BMI-taulukon.
Mieheni autteli erästä vanhempaa miestä useamman kerran. Autettava sanoi usein, että hän antaa viinapullon palkkioksi. Viina on kyllä typerä palkkio, mutta mies ei ollut alunperin mitään pyytänyt tai odottanutkaan, joten oli vaan kiitellyt.
Juttu on se, että miksi sitä viinapulloa ei sitten ikinä kuulunut eikä näkynyt? Ärsyttäviä tuollaiset paskanpuhujalupaajat.
Huumorilahjoissa kannattaa tuntea lahjan saajan huumorintaju hyvin. Olen saanut mm. 30v lahjaksi hautakynttilän, lahjan saajan mukaan olin jo toinen jalka haudassa siinä iässä. 25v lahjaksi sain jotain vanhalle iholle tarkoitettua lisäravinnetta, tämäkin vitsinä ja olisi pitänyt ilmeisesti kovasti naurattaa.
Kumpikaan ei iskenyt omaan huumorintajuuni, vaikka en nyt loukkaantunutkaan. Kiusallisia tilanteita kuitenkin kun lahjan saaja innoissaan odottaa röhönaurua hauskasta vitsistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuohi nimissäni.
Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.
Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.
Jokainen voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen itse jos haluaa ja siinä tapauksessa tämä olisi ok jos lahjan saada olisi itse toivonut hyväntekeväisyyttä. Tällä tavallahan lahjan antaja antaa lahjan kuitenkin toisaalle ja saa hyvän mielen vain itselleen.
Mä kyllä saisin erittäin hyvän mielen jos anoppi sen kaiken krääsän sijasta antaisi rahaa hyväntekeväisyyteen. Kaikki ne sekalaiset kipot, kupit ja vääränkokoiset vaatteet ovat pelkkää tuhlausta.
Minä en ole saanut mutta tuli mieleen että eräs mies osti vanhalle mummolle lahjaksi intiimipyyhkeitä. Siis eikä!
Suurimat saaman lahjat 2 oman lapsen tekemät kortit.Myöhemmin lapsen lapsieni tekemät kortit.Enkä koskaan unohda siskon poikieni lahjaa 60-luku heitä oli silloin 2.Kari ja Timo. Omilla rahoilaan ostaneet joulukahan minulle: sädetikut ja tulitikut,jotta voin sytytää ne sädetikut .Me oltiin köyhiä todella kaikki ja tuo hetki kun pienet pojat lahjansa minulle antoivat ,säilyy koko elämäni.
Vanhemmilta jouluna tiskiharja.
Sain srk lahjaksi suklaapatukan jossa oli 2 vihreää kuulaa suklaan ympäröimänä.
Suklaa maistui hyvältä mutta vihreät kuulat menivät biojätteeseen.
Liian pienet tehdasvalmisteiset villasukat tasakymmeniä täyttäessäni.
Antaja ei ollut vaivautunut edes tarkistamaan kokoani. Noh, lapselleni mahtuivat.
Täällä kehotetaan antamaan se sama paperi eteenpäin lahjaksi jollekin toiselle. Mutta ei kai sitä yhtä ja samaa kaivoa voi lahjoittaa kuin yhden kerran. Jos aikoo lahjoittaa saman asian jollekin toiselle, on maksettava siitä uudestaan.
Ei siinä mitään, näitä hyväntekeväisyyslahjoja lahjoitetaan useimmiten joillekin laitoksille tai vastaaville, esim. meillä firman täyttäessä vuosia pyydettiin laittamaan rahaa johonkin hyväntekeväisyystilille, minkä kohde jollain tavalla liittyi firman toimintaan.
Olen itse kyllä saanut kerran lahjaksi tällaisen vuohen, ja olin ihan mielissäni. Summa ei ollut edes suuri, mutta joku jossain sai sillä todella merkityksellisen avun jokapäiväiseen elämäänsä.
Vuohen kohdalla olen vielä luottavainen, että se vuohi todella annetaan kohteelle, mutta kaivohomma voi mennä niin monessa kohdassa myttyyn, että en usko sen aina vastaavan tarkoitustaan. Jos se raha vaan jää jonnekin tilille odottelemaan, että joku oikeasti panee toimeksi ja alkaa sitä kaivoa puuhata, niin on ihan mahdollista että se raha ei koskaan päädy oikeaan tarkoitukseen. Siinä kun on niin monta tekijää, se raha voi upota vaikka kaivonsuunnittelijoiden bensakuluihin eikä kaivon paikkaa koskaan löydy.