Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Mikä on surkein saamasi lahja?
Minä sain synttärilahjaksi mieheltäni suklaapatukan. Sellaista merkkiäkin, jota en syö.
Kommentit (925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain läpi lapsuuden ja nuoruuden isovanhemmilta hopealusikoita ja yhden ainoan kerran jonkun saman sarjan hopeisen kakkulapion. Niihin lusikoihin oli kaiverrettu minun nimikirjaimet ja joskus (ainakin rippijuhlissa) myös ripille pääsyn päivämäärä. Lusikkalahjoja ihailtiin suvun aikuisten toimesta kovasti, itse olin joka ikinen kerta ihan yhtä pettynyt ja harmissani. Mitä 12-vuotias tekee hopealusikoilla. Nyt nelikymppisenä ihmettelen ihan samaa, että mitä oikein tekisin noilla hopealusikoilla. Mulla on liioittelematta 4 tusinaa kahta eri hopealusikkasarjaa ja joitain ottimia myös ja kaikki kaapissa käyttämättömänä. Ensinnäkin hopealusikat eivät kestä pesukoneessa, tummuvat nopeasti. Toisekseen ne ovat liian pieniä ja käytössä epämukavia pitää kädessä. Vähänkään kovempaa, kuten jäätelöä, syödessä taipuvat ja menevät mutkalle.
Lisäksi huvittaa, että vanhempani ovat kovasti antamassa mulle pienempään asuntoon muuton myötä omaa hopealusikkasarjaansa, eli sitten mulla olisi liioittelematta yli 100 hyödyntöntä pientä hopealusikkaa. En taida ottaa vanhempien hopealusikkalahjoitusta vastaan.
Myy lusikat pois ja osta saaduilla rahoilla itsellesi jotain kivaa.
Ainut vika tässä ideassa on se, että noista lusikoista maksetaan melko vähän. Itse myin kummilusikat juuri tästä syystä. Ei niistä montaa kymppiä saanut. Melkein kadutti että menin myymään, mutta samat ajatukset kuin edellisen kirjoittajalla: epäkäytännöllisiä ja käyttökelvottomia. Varmasti kauniita, mutta ei minun kotiin sopivia.
Ei kannata myydä hopeaa nyt! Hopean hinnan ennustetaan nousevan. Hopea on paljon arvokkaampaa, mikä sen arvo on nyt ja sen arvo on pidetty keinotekoisesti alhaalla. Näin kuulin eräältä alan asiantuntijalta, joten kannattaa pitää malttia perintölusikoiden/hopealahjojen myymisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä hyväntekeväisyyslahjoista, täytin 40 v. Meillä on vajaa 20 naisen ryhmä, ennen koronaa nähtiin kerran kk.
Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa tästä.En halunnut juhlia synttäreitä, tämä porukka halusi. Taloudellinen tilanne oli huono ja tähän ei olisi ollut varaa.
Useampi ihminen porukasta pyysi pitäisin juhlat, kerroin ei ole oikein varaa. Ryhmän ”pomo” laittoi viestiä, me keräämme hyvän lahjan, älä huolehdi rahasta. Sanoin suoraan ottaisin mielelläni lahjakortin Tokmannille, s ryhmään, ei erityisliikkeeseen. Vastattiin hyviä ideoita.
Juhlat tulivat. Tarjosin kuohuviiniä, pieniä suolapaloja, voileipäkakkua 2 eri raaka-aineista, 2 eri kakkua ja viiniä. Viiniä kului yli 10 pulloa.
Se arvokas lahja. Olisinko saanut kaivon ja todella kalliin kukkakimpun. Lahja annettiin heti aluksi ja mulle lähes tuli itku. Olo oli tosi pa*ka koko juhlan ajan ja kun viini loppui, olin helpottunut. Vieraat lähtivät. Annoin kimpun mukaan yhdelle viimeisistä lähtijöistä. Hän oli ihaillut kimppua ja minä en välitä leikkokukista.
Tässä porukassa on muutama minun ystävä ja läheisin oli kieltänyt ostaa vst lahjaa. Pomo oli laittanut viestiä hän on ajatellut tätä ja heti tämä yksi sanoi ei missään nimessä. Oli vielä soittanut ja kielsi ostamasta. Kukista sanoi älä osta kukkia, mielummin yrttejä, kuin ruusuja.
Tämän jälkeen on ollut muita tasalukujuhlia. Kun joku sanoi hyväntekeväisyyslahja, sanoin minulla olisi täällä kaivo, anna tämä.
Ystäväni epäilee lahjan hommaajalla oli tämä kaivo itsellä ja sai sen näin myytyä täyteen hintaan eteenpäin.
Nämä juhlat veivät budjettini tiukille ja seuraava kuukausi oltiin paljon puurolinjalla. En ikinä olisi pitänyt juhlia, ellei minua olisi painostettu.
Älä pidä juhlia, ellei ole varaa. Enkä enää pidä.Olenko ainut joka en nyt tajunnut mitä tuo viesti tarkoitti? Sait lahjaksi kaivon? Ja voisit antaa sen jollekin?
Eikö sinulla ollut vesijohtoa ja joku lahjoitti sinulle kaivonrenkaat ja kaivoi ne kymmenen metriä maan sisään? Arvokas lahja se onkin, on myönnettävä.
Ei hitto, jokin tuossa nyt ei täsmää. Vai tarkoittaako kaivo nykyään muuta kuin ennen?
Se kaivo oli hyväntekeväisyyslahja. Minä sain paperinpalan. Joku jossain ehkä sai kaivon.
Lahjan tuojalle oli kerrottu minä en arvosta hyväntekeväisyyslahjoja ja en tykkää leikkokukista. Itse olin sanonut minulla ei ole varaa pitää juhlia. Ko henkilö antoi ymmärtää saan lahjakortin lahjaksi. Myös usein on annettu lahjakortti, tai lahja, jota sankari on halunnut.
Ystäväni on varma antajalla oli tämä lappu ennestään, hän on kenties saanut sen lahjaksi. Laittoi lahjan kiertoon. Minun kustannuksella.
Se on varma. Tässä ryhmässä ei enää yhtään hyväntekeväisyyslahjoja anneta ja jos olemme vielä samassa ryhmässä, kun antaja täyttää 50, hän saa sen kaivonsa takaisin.
On halpiskehyksissä vaatehuoneessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Minä opin älä pidä juhlia, jos ei ole varaa maksaa niitä. Mitä vaan voi tapahtua.
Mulla on vähän herännyt muutenkin epäilys näitä ns hybäntekeväisyyslahjoja kohtaan, että saako niitä tämä varsinainen kohde koskaan? Vai meneekö tuotto jonkun muun taskuun kuin oikeaan kohteeseen. Vähän on tämä maailmanmeno mennyt sellaiseksi, että aina koitetaan hyödyt kerätä parempaan talteen ja kohde jää ilman sitä kaivoa. Sori tämä pessimismini.
Vierailija kirjoitti:
Sain parikymppisenä joululahjaks käytöksen kultaisen kirjan. Jippii..eipä oo tullu paljoo luettua.
Älä lue!!!! Ex-mieheni oli tyhmyyksissään lukenut ja siitä sain kärsiä.
Hääjuhlien, hautajaisten, syntymäpäivien ja jopa baari-illan jälkeen sain kuulla seuraavan viikon virheistä, joita olin tehnyt. Tärkeintä oli käyttäytyä The kirjan mukaan!
Ystäväni alkoivat pyytää kahville tai yksille ilman miestäni. Hauskaa oli kun ei tarvinnut miettiä pikkurillin asentoa!!!
Olemme olleet naimisissa 8 vuotta, joten tunnemme toisemme suht.hyvin. Tykkään lukea, erityisesti historiallisia romaaneja ja tietokirjoja. Mieheni kysyi ennen joulua, mitä toivoisin lahjaksi. Koska tiedän, ettei hän osaa valita minulle mielestäni kiinnostavaa kirjaa, otin kirjakaupan sivulta kuvakaappauksen viidestä mielenkiintoisesta kirjasta, ja sanoin, että joku näistä olisi kiva. Mitä sain lahjaksi - otsalampun ja Aku Ankka -sarjakuvakirjan. En rutissut, koska periaatteeni on, että lahjasta ei valiteta sen antajalle, mutta kyllä otti päähän. Ensi jouluna sanon ehkä, etten halua mitään.
Juopolta siskolta tuli lahjaksi juoppopatsas! Naurettiin perheen kanssa siskon "lahjalle" ku#et housuissa ja viskasin patsaan roskiin Olen raivoraitis.
Siskoon olen toki laittanut välit poikki aikoja sitten painavista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoaksi joululahjaksi hajuvesirasia, jonka sisältä paljastui hauska tiskiharja. Silloiselta miesystävältä. Oli pakannut rasiaan, etten arvaa mitä siellä on. Merkki hajuveden oli antanut äidilleen.
Aika mulkku veto :D
Mulle on nuorempana käynyt näin kans. Äidiltä sain jouluna paketin, mistä paljastui kallis konjakkilaatikko, mutta sen sisältä pullo Hannibalia (siihen aikaan Alkossa n. 5€). Ei se edes maistu punaviiniltä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Femman rihkamakoruja exältä. Samainen ex antoi joskus lahjaksi myös pesusienen, siis sellaisen mitä saa marketeista jollain alle eurolla. Niin ja sipsipussinkin tämä samainen henkilö antoi yhtenä syntymäpäivänä.
Olen myynyt työkseni naisten alusvaatteita ja ikävä tosiasia on, että miehet eivät hahmota naisensa kokoa. Kun kokoa kysyn, niin jokainen lähes sanoo, että sellainen sun kokoinen. Olen n. S ja lahjoja vaihtamaan tulleet naiset ovat olleet kaikkea mahdollista XXS - XXL ja vielä yli tai alikin. Liivikokoni on 70C suunnilleen ja vaihtajat ovat olleet mitä tahansa kokoa. Joten ei ne hahmota.
Rakkaus on sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä hyväntekeväisyyslahjoista, täytin 40 v. Meillä on vajaa 20 naisen ryhmä, ennen koronaa nähtiin kerran kk.
Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa tästä.En halunnut juhlia synttäreitä, tämä porukka halusi. Taloudellinen tilanne oli huono ja tähän ei olisi ollut varaa.
Useampi ihminen porukasta pyysi pitäisin juhlat, kerroin ei ole oikein varaa. Ryhmän ”pomo” laittoi viestiä, me keräämme hyvän lahjan, älä huolehdi rahasta. Sanoin suoraan ottaisin mielelläni lahjakortin Tokmannille, s ryhmään, ei erityisliikkeeseen. Vastattiin hyviä ideoita.
Juhlat tulivat. Tarjosin kuohuviiniä, pieniä suolapaloja, voileipäkakkua 2 eri raaka-aineista, 2 eri kakkua ja viiniä. Viiniä kului yli 10 pulloa.
Se arvokas lahja. Olisinko saanut kaivon ja todella kalliin kukkakimpun. Lahja annettiin heti aluksi ja mulle lähes tuli itku. Olo oli tosi pa*ka koko juhlan ajan ja kun viini loppui, olin helpottunut. Vieraat lähtivät. Annoin kimpun mukaan yhdelle viimeisistä lähtijöistä. Hän oli ihaillut kimppua ja minä en välitä leikkokukista.
Tässä porukassa on muutama minun ystävä ja läheisin oli kieltänyt ostaa vst lahjaa. Pomo oli laittanut viestiä hän on ajatellut tätä ja heti tämä yksi sanoi ei missään nimessä. Oli vielä soittanut ja kielsi ostamasta. Kukista sanoi älä osta kukkia, mielummin yrttejä, kuin ruusuja.
Tämän jälkeen on ollut muita tasalukujuhlia. Kun joku sanoi hyväntekeväisyyslahja, sanoin minulla olisi täällä kaivo, anna tämä.
Ystäväni epäilee lahjan hommaajalla oli tämä kaivo itsellä ja sai sen näin myytyä täyteen hintaan eteenpäin.
Nämä juhlat veivät budjettini tiukille ja seuraava kuukausi oltiin paljon puurolinjalla. En ikinä olisi pitänyt juhlia, ellei minua olisi painostettu.
Älä pidä juhlia, ellei ole varaa. Enkä enää pidä.Olenko ainut joka en nyt tajunnut mitä tuo viesti tarkoitti? Sait lahjaksi kaivon? Ja voisit antaa sen jollekin?
Eikö sinulla ollut vesijohtoa ja joku lahjoitti sinulle kaivonrenkaat ja kaivoi ne kymmenen metriä maan sisään? Arvokas lahja se onkin, on myönnettävä.
Ei hitto, jokin tuossa nyt ei täsmää. Vai tarkoittaako kaivo nykyään muuta kuin ennen?
Se kaivo oli hyväntekeväisyyslahja. Minä sain paperinpalan. Joku jossain ehkä sai kaivon.
Lahjan tuojalle oli kerrottu minä en arvosta hyväntekeväisyyslahjoja ja en tykkää leikkokukista. Itse olin sanonut minulla ei ole varaa pitää juhlia. Ko henkilö antoi ymmärtää saan lahjakortin lahjaksi. Myös usein on annettu lahjakortti, tai lahja, jota sankari on halunnut.
Ystäväni on varma antajalla oli tämä lappu ennestään, hän on kenties saanut sen lahjaksi. Laittoi lahjan kiertoon. Minun kustannuksella.
Se on varma. Tässä ryhmässä ei enää yhtään hyväntekeväisyyslahjoja anneta ja jos olemme vielä samassa ryhmässä, kun antaja täyttää 50, hän saa sen kaivonsa takaisin.
On halpiskehyksissä vaatehuoneessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Minä opin älä pidä juhlia, jos ei ole varaa maksaa niitä. Mitä vaan voi tapahtua.
Laita hyvä kiertämään ja kun keräättä pomolle lahjaa niin annat vaan tämän paperin ;)
Ja sitten kun ryhmässä keräätte yhteistä lahjaa, voit sanoa että olet jo hankkinut hänelle niin voitte ottaa minut pois laskuista
Näin aion tehdäkin
Noihin hyväntekeväisyyslahjoihin vinkkini olisi, ettei kannata antaa niitä kuin sellaisille ihmisille, jotka suoraan sanovat toivovansa hyväntekeväisyyslahjoja. Tai sitten tilanteisiin, joissa ei oikeastaan edes tarvitsisi antaa lahjaa, esim. lukuvuoden päätteeksi opettajalle kortti + lahjoitus open nimissä kehitysmaan lapsen koulutarvikkeisiin olisi ok. Mutta jos kyseessä on juhlat jonne sinun on kutsuttu, niin älä osta hyväntekeväisyyslahjaa, jos sitä ei ole erikseen toivottu tai jos et ole 100% varma, että se on juhlan järjestäjälle ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anaalitappikokoelma. En edes pidä peppujutuista
N30
Puolisoni sai sukulaisperheeltä lahjaksi penispumpun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-vuotias tyttäreni, joka rakastaa yli kaiken hevosia, toivoi hartaasti tietyn sarjan hevosfiguureja. Mummi tiesi tämän hyvin. Antoi myös lahjaksi vuohen Afrikkaan. Se hahmo olisi maksanut n. 1/6 osan siitä mitä se vuohilahja maksoi. En ole eläissäni nähnyt niin pettynyttä ilmettä.
Vierailija kirjoitti:
Noihin hyväntekeväisyyslahjoihin vinkkini olisi, ettei kannata antaa niitä kuin sellaisille ihmisille, jotka suoraan sanovat toivovansa hyväntekeväisyyslahjoja. Tai sitten tilanteisiin, joissa ei oikeastaan edes tarvitsisi antaa lahjaa, esim. lukuvuoden päätteeksi opettajalle kortti + lahjoitus open nimissä kehitysmaan lapsen koulutarvikkeisiin olisi ok. Mutta jos kyseessä on juhlat jonne sinun on kutsuttu, niin älä osta hyväntekeväisyyslahjaa, jos sitä ei ole erikseen toivottu tai jos et ole 100% varma, että se on juhlan järjestäjälle ok.
Kyllä !
Sinä annat lahjan saajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti ottaisin perinteeksi kyseisen mummon kohdalla tämän... Mummolle syöty suklaarasia (sopimattoman makuisia), ruusukimppu, josta ruusut on leikattu pois (sopimattoman värisiä)...
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli säästäväinen ja hyvin ahdasmielinen uskovainen. Lapsenlapsiakin monta kymmentä, joten lahjoihin ei ollut kauheasti rahaa käytettävissä. Eräänä jouluna sain, tai melkein sain lahjaksi kirjaston poistopisteen kirjoja. Mummoni kertoi valinneensa minulle pari kirjaa. Oli kuitenkin lukenut ne ennen lahjaksi laittoa ja tullut siihen tulokseen, että sisältö on sopimatonta. Kannet sanoi laittaneensa sekäjätteeseen ja sisällön paperinkeräykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa nuo tyypit jotka antavat" minulle " esim.vuohen tms.
Haluan itse valita hyväntekeväisyyskohteen.Eihän sitä vuohta tms. sinulle anneta vaan sinun nimissäsi, siis kuin olisit itse ostanut jollekin jonkin todella tarpeeseen tulevan asian.
Esimerkkinä vaikkapa nyt tuo vuohi, köyhän lehmä. Se elää vaatimattomissakin oloissa ja lypsää maitoa vaikkapa sen köyhän perheen lapsille.
Erittäin kummallista, jos joku ei tykkää, että jotkut ihmiset saisivat hieman ravinnon lisää. Ethän sinä itse ole maksanut penniäkään, sen sijaan lahjan saaja muistaa sinua (ansiottomasti) kiitollisuudella.
Mutta eihän tuo ole lahjan saajalle lahja, vaan joku on lahjoittanut hyväntekeväisyyteen itse valitsemaansa kohteeseen ja kertoo siitä ”lahjan” saajalle. Annan mielelläni rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta ei se ole lahja kenellekään muulle, vaan minun tekemääni hyväntekeväisyyttä.
Joululahjaksi tädiltä Euroshopperin shampoo, mikä oli ilmeisesti tullut hänelle tilaajalahjana jonkun tilauksen mukana.
Vierailija kirjoitti:
Noihin hyväntekeväisyyslahjoihin vinkkini olisi, ettei kannata antaa niitä kuin sellaisille ihmisille, jotka suoraan sanovat toivovansa hyväntekeväisyyslahjoja. Tai sitten tilanteisiin, joissa ei oikeastaan edes tarvitsisi antaa lahjaa, esim. lukuvuoden päätteeksi opettajalle kortti + lahjoitus open nimissä kehitysmaan lapsen koulutarvikkeisiin olisi ok. Mutta jos kyseessä on juhlat jonne sinun on kutsuttu, niin älä osta hyväntekeväisyyslahjaa, jos sitä ei ole erikseen toivottu tai jos et ole 100% varma, että se on juhlan järjestäjälle ok.
Meillä oli töissä tapana kerätä täysiä vuosia täyttävälle lahjakorttiin rahaa. Vakiosumma oli vitonen. Ilmoitin, etten aio juhlia synttäreitäni ja jos minulle kerätään, toivon, että rahat lahjoitetaan työpaikan nimissä paikalliselle syöpäyhdistykselle. Ilmeisesti kaikki meni muuten hyvin, mutta työpaikan hernenenä haukkui minut kunnolla, kun hän oli joutunut osallistumaan teennäiseen keräykseen.
Posliinieläimet, joita mummoni ja äitini ostelevat minulle jouluisin ja syntymäpäivien, vaikka olen kieltänyt. Mitä sitä muutakaan ostaa miehelle läpi kaksikymppisten.
Ovat päättäneet, että posliinieläimet ovat se, mitä kirjahyllyni tarvitsee sillä se näyttää niin tylsältä, kun hylly on täynnä kirjoja. Kylässä käydessä he ovat sitten kovin loukkaantuneita, kun "et ole laittanut sitä uutta kissimirriä tuohon näkyville!".
Ainakin naisystävälläni on aina naurun aihetta, kun rahtaan vuosittaisen, Suomen hikisimmän posliiniporsaan kotiin ja näytän turhautuneelta.
Alue: Aihe vapaa
Mummoni oli säästäväinen ja hyvin ahdasmielinen uskovainen. Lapsenlapsiakin monta kymmentä, joten lahjoihin ei ollut kauheasti rahaa käytettävissä. Eräänä jouluna sain, tai melkein sain lahjaksi kirjaston poistopisteen kirjoja. Mummoni kertoi valinneensa minulle pari kirjaa. Oli kuitenkin lukenut ne ennen lahjaksi laittoa ja tullut siihen tulokseen, että sisältö on sopimatonta. Kannet sanoi laittaneensa sekäjätteeseen ja sisällön paperinkeräykseen.