Miten saada loppumaan lapsen jatkuva meluaminen?
Juuri 5 vuotta täyttänyt tyttömme meluaa taukoamatta. Emme ole keksineet keinoa, jolla meluamisen saisi loppumaan.
Tytön kanssa leikitään, luetaan ja pelataan. Hän saa riittävästi huomiota vanhemmilta.
Alamme olla aivan epätoivoisia. Kumpikin vanhemmista on aivan loppu asian vuoksi.
Saisiko täältä apua/vertaistukea/vinkkejä/mitä vaan? 🤯
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö hän missään kodin ulkopuolella ? Kerhoissa, päiväkodissa , sukulaisten luona?
Onko tuo niissäkin tapahtuvaa ?
Lapsi on päiväkodissa 5 päivää viikossa. Olen keskustellut asiasta henkilökunnan kanssa. He ovat kertoneet, että lapsi puhuu paljon, mutta eivät tunnista tätä kotona tapahtuvaa jatkuvaa ja suureksi ongelmaksi muodostunutta jatkuvaa meluamista.
Ap
Eli siis hän siis pystyy olemaan mölyämättä. Mölyämisestä lapselle jokin sanktio. Yleensä tuon ikäiselle sopiva rangaistus on se, että joutuu tekemään jotain itselle epämieluisaa tai luopumaan jostai mieleisestä asiasta ( kuten vaikka juuri teidän yhteisestä pelihetkestä, retkestä leikkipuistoon, herkkupäivästä tms). Noissa tietysti pitää olla johdonmukainen.
Olisin erittäin varovainen ”sanktioiden” kanssa, puheilmaisu on kuitenkin erittäin iso ja herkkä osa ihmisen identiteettiä, ja hyvin äkkiä mennään toiseen ääripäähän eli lapsi alkaa jännittää puhumista.
Jos ongelmia on oman äänen voimakkuuden hahmottamisessa, kehittäisin muskarityyppisiä harjoituksia. Musiikki muutenkin auttaa kehityksessä monella tavalla. Jos taas ongelma on itsehillinnässä, yrittäisin järjestää lapsille tilanteita joissa saa purkaa ”mölyä” ja sitten taas tilanteita joissa harjoitellaan hiljaa oloa. Tiedän että tästä lentää kohta kiviä, mutta omat lapseni ovat saaneet aina mölytä ulkona.
Minäkin olisin jos vaikuttaisi muulta kuin huomionhakuisuudelta , ja siltä ettei kykene olemana mölisemättä. Ap. kuitenkin kertoi, että pystyy kyllä.
Ap ei ole kertonut, että lapsi pystyisi olemaan mölyämättä. Hän vain kertoi, ettei päiväkodissa tunnisteta kyseistä ongelmaa.
Lapsista tuppaa tulemaan ääntä, ja se mikä päiväkodin näkökulmasta on normaalia ääntä, voi ap:sta tuntua mölinältä.
Ja juuri siksi uskon, että päiväkoti olisi kyllä kertonut huolestaan jos tässä olisi jotain puheenkehiyksen häiriötä tai muuta erityispiirrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista meluamista? Ölinää, ulinaa?[/
Puhuu todella paljon, mikä sinällään ei olisi ongelma. Puhuu usein huutaen. Ne ajat kun ei puhu, hän mölisee, kiljahtelee. Tuntuu siltä, että hän ei vain yksinkertaisesti pysty olemaan hiljaa.
Pystyy kuitenkin ongelmitta keskittymään esimerkiksi kirjaan, kun hänelle luetaan pitkiäkin satuja.
Ap
Tourette.
Päivystävä autistikin näyttää olevan paikalla. Päivää!
Miksi ei voisi olla tourette?
Kyllä, varmasti jokaisella lapsella voi olla jokin oireyhtymä, mutta suurimmalla osalla ei ole. He vain ovat lapsia, kehitysvaiheessa.
Siksi on vähän koomista, että melkein jokaisessa lasten käytöstä koskevassa ketjussa tuputetaan jotain erityisyyttä.
Se mölyäminen saattaa olla "puhetta". Kun ajatukset kulkevat nopeammin kuin sanoja löytyy. Myös jos vanhemmat rasittuineita, äänet saattavat häiritä enemmän. Itsellä lapsi tuottaa ääntä leikkiessään paljon. On osa sitä ajatusprosessia jota käy siinä läpi.
Lastenohjelmissa puhutaan huutamalla, onko ottnut mallia niistä?
Jos, ette vastaa hänen puheeseensa? Luulee että ette kuule.
Suomessa on paljon tällaista lasten ohittamista. Reagoimattomuus voi vaikuttaa niin, että lapsi luulee, että ette kuule.
Vierailija kirjoitti:
No meillä auttoi 3v kanssa se että alettiin itse puhua kuiskien. Näytettiin aina sormella omaa korvaa kun lapsella alkoi nouta ääni liian kovaksi, ikään kuin merkiksi että nyt käy korviin.
Lisäksi pienensimmen kaiken muunkin ääneen kotona. Ei tv:tä arkena, ei autossa musiikkia yms.
Aika nopeaa auttoi.
Juuri näin.
Yletön mölyäminen ei ole lapselle välttämätöntä, eikä siihen puuttuminen tukahduttamista - päinvastoin.
Päiväkodin möykkää riittää kyllä lapselle annokseksi sitä lajia.
Vierailija kirjoitti:
Jos, ette vastaa hänen puheeseensa? Luulee että ette kuule.
Suomessa on paljon tällaista lasten ohittamista. Reagoimattomuus voi vaikuttaa niin, että lapsi luulee, että ette kuule.
Kyllä vastaamme. Lapsen kanssa keskustellaan paljon. Oman näkemykseni mukaan tilanne on päässyt näin pahaksi osittain siksi, että lapsi on saanut niin paljon huomiota. Tilanne on lähes sellainen, että vanhemmat eivät pysty puhumaan mitään ilman, että lapsi keskeyttää ja puhuu päälle.
Niille, jotka epäilivät lapsen meluamisen olevan normaalia ja me vanhemmat herkkiä. Näin ei ole. Lapsen meluamisesta kotona ja kylässä on tullut sanomista isovanhemmilta, kummeilta ja muilta ystäväperheiltä, joilla on lapsia. Saatetaan naurahtaa ”onko H koskaan hiljaa?”, mutta tilanne ei ole enää hauska, kun sitä joutuu kuuntelemaan koko ajan.
Meiltä vanhemmilta on rauhallisempien lasten vanhemmat kysyneet, emmekö saa lasta rauhoittumaan, kun riehuminen on häirinnyt heitäkin esimerkiksi yhteisellä lomamatkalla.
Lapsi on käytetty korvalääkärissä. Kuulo on normaali, eikä hänellä ole tiedossa mitään sairauksia.
Lasta on pyydetty olemaan hiljaa, hänelle on kerrottu lukemattomia kertoja miltä meluaminen kuulostaa ja että se sattuu korviin. Meillä kyllä saisi meluta, mutta ei KO-KO A-JAN. Olemme yrittäneet keksiä sopivia rangaistuksia, mutta niiden kanssa on hankala olla johdonmukainen ja reilu. Kun hän pienenä löi kaveria lelulla, lelu otettiin pois. Kun hän nyt meluaa taukoamatta, millä saamme äänen pois? Ei todellakaan auta, jos kerromme hänen menettävän karkkipäivän ensi lauantaina.
Sanomalla meluaminen ei lopu edes minuutiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos, ette vastaa hänen puheeseensa? Luulee että ette kuule.
Suomessa on paljon tällaista lasten ohittamista. Reagoimattomuus voi vaikuttaa niin, että lapsi luulee, että ette kuule.
Tämä! Oma kuopukseni alkaa mölytä silloin kun ajattelee ettei häntä kuunnella. Mölyä saa vähennettyä pienillä ”mm”-äännähdyksillä, joilla osoitan että kuuntelen häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos, ette vastaa hänen puheeseensa? Luulee että ette kuule.
Suomessa on paljon tällaista lasten ohittamista. Reagoimattomuus voi vaikuttaa niin, että lapsi luulee, että ette kuule.
Kyllä vastaamme. Lapsen kanssa keskustellaan paljon. Oman näkemykseni mukaan tilanne on päässyt näin pahaksi osittain siksi, että lapsi on saanut niin paljon huomiota. Tilanne on lähes sellainen, että vanhemmat eivät pysty puhumaan mitään ilman, että lapsi keskeyttää ja puhuu päälle.
Niille, jotka epäilivät lapsen meluamisen olevan normaalia ja me vanhemmat herkkiä. Näin ei ole. Lapsen meluamisesta kotona ja kylässä on tullut sanomista isovanhemmilta, kummeilta ja muilta ystäväperheiltä, joilla on lapsia. Saatetaan naurahtaa ”onko H koskaan hiljaa?”, mutta tilanne ei ole enää hauska, kun sitä joutuu kuuntelemaan koko ajan.
Meiltä vanhemmilta on rauhallisempien lasten vanhemmat kysyneet, emmekö saa lasta rauhoittumaan, kun riehuminen on häirinnyt heitäkin esimerkiksi yhteisellä lomamatkalla.
Lapsi on käytetty korvalääkärissä. Kuulo on normaali, eikä hänellä ole tiedossa mitään sairauksia.
Lasta on pyydetty olemaan hiljaa, hänelle on kerrottu lukemattomia kertoja miltä meluaminen kuulostaa ja että se sattuu korviin. Meillä kyllä saisi meluta, mutta ei KO-KO A-JAN. Olemme yrittäneet keksiä sopivia rangaistuksia, mutta niiden kanssa on hankala olla johdonmukainen ja reilu. Kun hän pienenä löi kaveria lelulla, lelu otettiin pois. Kun hän nyt meluaa taukoamatta, millä saamme äänen pois? Ei todellakaan auta, jos kerromme hänen menettävän karkkipäivän ensi lauantaina.
Sanomalla meluaminen ei lopu edes minuutiksi.
Ap
5v:lle jo opetetaan, että päälle ei puhuta.
Ja että aikuisia(kaan) ei keskeytetä jatkuvasti.
Ei sen lapsen tarvitse olla kaiken keskipiste koko ajan, vaikka onkin ainokainen.
Kuulostaa todella rasittavalta.
En yhtään ihmettele, että muutkin ovat kommentoineet asiaa.
Ihme, että kukaan edes haluaa samalle lomareissulle, kun mukaan tulee jatkuvasti kiljuva ja muut keskeyttävät maailman napa.
Minun tytöllä diagnosoitiin add.
On nyt 12-vuotias.
Puhuu todella paljon. Välillä uuvuttaa se puhe. Tyttö on kuitenkin tosi huumorintajuinen ja iloinen yleensä niin sen puheripulin saa vähäksi aikaa tauolle ihan huumorilla. Hän tietää itsekin että puhuu paljon.
Muistan kun oli pieni ja istui kauppakärryjen siinä lastenistuimella. Hän puhui koko ajan. Suu kävi vaikka 2 tuntia putkeen jos niin kauan meni kaupassa (tiedän, olen hidas ja mulla itelläkin add 😅) Se oli todella rasittavaa eikä tyttö edes välittänyt vaikken kuunnellutkaan koko aikaa.
Hän myös hyräilee jatkuvasti tai laulaa tai pitää jotain muuta ääntä.
Koulutunneilla pystyy yleensä olemaan hiljaa mutta välillä kuulemma intoutuu puhumaan. Sanoo että on aivan tuskaa olla hiljaa.
Hän pystyy keskittymään kyllä asioihin eikä adhd tarkoita sitä ettei mihinkään pysty keskittymään. Minunkin tytär kuunteli sujuvasti satuja, leikki pitkiä leikkejä itsekseen ja jaksaa harjoitella harrastamaansa asiaa vapaallakin.
Hän sai diagnoosin vasta 2 vuotta sitten.
Päiväkodissa eikä ensimmäisellä luokallakaan oltu huolissaan vaikka itse jo tiesin tuolloin että add on.
En tarkoita ap että sinun lapsellasi välttämättä on yhtään mitään mutta seuraisin silti herkällä silmällä.
Geeneissä. Meillä on samanlainen tyttö ja hän on perinyt erityisyyden isältään. Voimia!
Ei mitenkään.
Nautit nyt vaan siitä täällä hehkutetusta lapsi -ja perheonnesta.
Se kantaa kaiken yli.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tätä minäkin pelkään. Siksi olisi ollut ihana kuulla, jos jollakin olisi ollut samanlaista lasten kanssa ja tilanne olisikin korjaantunut ajan kanssa, tai jollain keinolla, itsekseen. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos, ette vastaa hänen puheeseensa? Luulee että ette kuule.
Suomessa on paljon tällaista lasten ohittamista. Reagoimattomuus voi vaikuttaa niin, että lapsi luulee, että ette kuule.
Kyllä vastaamme. Lapsen kanssa keskustellaan paljon. Oman näkemykseni mukaan tilanne on päässyt näin pahaksi osittain siksi, että lapsi on saanut niin paljon huomiota. Tilanne on lähes sellainen, että vanhemmat eivät pysty puhumaan mitään ilman, että lapsi keskeyttää ja puhuu päälle.
Niille, jotka epäilivät lapsen meluamisen olevan normaalia ja me vanhemmat herkkiä. Näin ei ole. Lapsen meluamisesta kotona ja kylässä on tullut sanomista isovanhemmilta, kummeilta ja muilta ystäväperheiltä, joilla on lapsia. Saatetaan naurahtaa ”onko H koskaan hiljaa?”, mutta tilanne ei ole enää hauska, kun sitä joutuu kuuntelemaan koko ajan.
Meiltä vanhemmilta on rauhallisempien lasten vanhemmat kysyneet, emmekö saa lasta rauhoittumaan, kun riehuminen on häirinnyt heitäkin esimerkiksi yhteisellä lomamatkalla.
Lapsi on käytetty korvalääkärissä. Kuulo on normaali, eikä hänellä ole tiedossa mitään sairauksia.
Lasta on pyydetty olemaan hiljaa, hänelle on kerrottu lukemattomia kertoja miltä meluaminen kuulostaa ja että se sattuu korviin. Meillä kyllä saisi meluta, mutta ei KO-KO A-JAN. Olemme yrittäneet keksiä sopivia rangaistuksia, mutta niiden kanssa on hankala olla johdonmukainen ja reilu. Kun hän pienenä löi kaveria lelulla, lelu otettiin pois. Kun hän nyt meluaa taukoamatta, millä saamme äänen pois? Ei todellakaan auta, jos kerromme hänen menettävän karkkipäivän ensi lauantaina.
Sanomalla meluaminen ei lopu edes minuutiksi.
Ap
Jos sääntöjä on, niiden kannattaa olla nimenomaan johdonmukaisia ja reiluja. Ei niitä muuten pysty lapsi ennakoimaan eikä niitä ole mitään järkeä tehdä jos kaikki on kiinni tuulen suunnasta.
Voitte sopia lapsen kanssa yhdessä jonkun merkin kun olisi suotava rauhoittaa ääntä. Toistojen kautta, pitkäjänteisesti se onnistuu. Joku päivä huomaatte, että on mennyt ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Nautit nyt vaan siitä täällä hehkutetusta lapsi -ja perheonnesta.
Se kantaa kaiken yli.
Tsemppiä.
Pikkusielu tuli taas piipittämään.
Rangaistuksenkin voi lapsen kanssa miettiä yhdessä.
Kun on mukana vaikuttamassa asiaan, ymmärtäää että on rakas vaikka ääntä tuleekin välillä liikaa.
Lapset ovat kyllä oman kokemukseni mukaan keksivät vähän liian ankaria rangaistuksia, niitä voi vähän loiventaa :D
Ja rangaistukset koskevat myös vanhempia, jotka puhuvat päälle. Hyvä koulu kaikille.
voisiko se johtua päiväkoteilusta, nuo mölyilyt?