Täällä oli vappuna pitkä ketju siitä kun 30-40v naiset kiusaavat toisiaan jättämällä ulkopuolelle

Provohan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa, kun meidän ihana lapsi on menossa samaan päiväkotiin tälläisen hyvin valikoivan/ kiusaajaäidin lapsen kanssa.

Tämä tosi sosiaalista ja kivaa ensin esittävä henkilö kuitenkin jättää pienellä alueella ihmisiä porukasta ja valikoi seuraa, ja olen aivan varma että tämä siirtyy myös lapsille, ja näkyy siellä pienessä päiväkodin ryhmässäkin... tulee leikkihetkiä, retkiä, synttäreitä, ja ei varmaan taas kutsu meitä🥺, omii kaikki kaverit, nuoleskelee niitä kenen kaveri hän haluaa olla yms. On suuna päänä joka paikassa...

Onko kenelläkään tälläisestä kokemusta että lapsen päiväkodissa vanhemmat kiusaa? Miten toimia ja suhtautua?

Tiedän kanssa näitä supersosiaalisia "kaikkien kavereita", joilla saattaa olla kalenterissa vapulle suunniteltuna jopa 3 bileet ja jokaiseen lupaa osallistua "joo joo, tottakai, ilman muuta, tullaan kyllä", mutta eipä näy eikä kuulu. Hirveä show päällä koko ajan ja se teennäisyys näkyy kauas! Selän takana haukutaan ja pilkataan ja jätetään ihmisiä pois porukasta ja luvataan mennä kaikkialle, mutta mennäänkin vaan yhteen paikkaan eikä muille ilmoiteta mitään...

Sovitaan vaikka leikkitreffit lasten kanssa 2 viikon päähän viikonloppuun ja ollaan ihan täysillä mukana, mutta kun se päivä koittaa, niin ei kuulu mitään... Vuolaat teennäiset pahoittelut, kun unohtui. Tottakai inhimillistä joskus unohtaa jotain, mutta jos se on ihan toistuvaa, niin on kyllä jotain elämänhallinnan ongelmia ja ihmisiä pidetään vaan varalla, kun sattuu sopimaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein nyt ymmärrä mitä kiusaamista tässä ap:n tapauksessa on..? Se on kiusaamista ja järkyttävää, jos yhtäkkiä ilman selityksiä jätetään yksi pois tiiviistä ystäväporukasta ja hierotaan oikein kuvilla tämän jätetyn naamaan, kuinka hauskaa oli ilman häntä... Jos on tunnettu vuosia ja tehty aina kaikko yhdessä, niin luulisi jollain edes olevan pokkaa kertoa rehellisesti mikä mättää.

Niin, eihän kiusaaja ja ulkopuolelle jättäjä ”ymmärräkään” mikä näissä toisia voisi loukata.

Kun kiusaajalle on vain minä minä minä ja meidän perhe, ja jos itse saataisiin jotain etua, ei vaan kutsuta kaikkia🤦🏼‍♂️🤦‍♀️ ei mitään kykyä asettua toisen asemaan, kuten kirjoituksesi antaa ymmärtää.

En ole kiusaaja. Ap:han kertoi juuri muuttaneensa Suomeen, joten nämä "ystävät" ovat uusia tuttuja heille, niin miksi häntä loukkaa se, jos he haluavat viettää läheistensä kanssa vapun?

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkaverit tekee tätä perus suorittavassa toimistotyössä. Ihan ihmeellistä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Erikoisinta vielä on se että puhuin erään työpaikan puolesta ja toista autoin aika merkittävästi lapsesa harrastuksessa..

Jos järjestetään jotain yhteistä, se on aina sitten sinä ainoana päivänä kun minulle ei sopinut. Kerran olen ollut mukana ja siihenkin liityi epämääräistä säätöä jota en nyt erittele.

Jos minä järjestän jotain, osa venkuilee viime hetkeen saakka etkoilla rehellisesti kikattaen toiselleen puhelimessa, kuinka ovat myöhässä (jopa tunteja), samalla kun pöytävataus odottaa. En enää järjestä.

Pikkujouluissa kävin pari kertaa, mutta kyllästyin siihen että muut kutsuivat toisiaan aloittelemaan ja laittautumaan yhdessä, vaan ei ikinä minua. En mene enää sinnekään.

Keskityn olemaan hyvä työkaveri ja siinäpä se. Toivottavasti jättävät sitten edes näin rauhaan :)

Vaikka esimiehelle ei kuulu mitenkään alaistensa vapaa-ajanvietot, mutta tiedän tapauksen, jossa esimies puuttui tällaiseen yhden ulkopuolelle jättöön... Kyseessä siis tiivis työyhteisö, jotka suunnittelivat ja järkkäsivät kaikenlaisia kissanristiäisiä ja after workeja ja näistä puhuttiin myös työpaikalla työajalla ja yhtä jätettiin pois... Luultavasti jatkoivat edelleen tapaamisia, mutta niistä ei puhuttu sanallakaan enää työpaikalla. Ja tämä yksi ulkopuolelle jätetty oli ainakin joissain myös mukana.

"Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.

Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset."

Olet itsekin suomalainen etkä ymmärrä että täällä ihmiset tosiaan eivät ole "hyviä ystäviä" ihmisten kanssa jotka ovat tavanneet äskettäin! Ystävyyden kehittyminen vie vuosia. Ne muut samassa kerrostalossa kanssanne asuvat, jotka sitä skumppaa talon pihalla yhdessä joivat, ovat varmaankin tunteneet toisensa vuosikausia, juhlineet ehkä aiemmatkin vaput yhdessä. Ei siihen silloin ruveta kutsumaan ihmisiä joita tuskin tunnetaan. Tuo, että olette mielestänne hyviä ystäviä on teidän luulonne eikä vastaa totuutta.

Onnea vaan sen erillistalon ja ihanan ystäväporukan etsintään, mutta tulet pettymään pahasti jos oletat että teidät uusina asukkaina otetaan avosylin vastaan jonnekin omakotitaloalueelle jossa muut ovat asuneet ja olleet yhdessä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

"Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.

Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset."

Olet itsekin suomalainen etkä ymmärrä että täällä ihmiset tosiaan eivät ole "hyviä ystäviä" ihmisten kanssa jotka ovat tavanneet äskettäin! Ystävyyden kehittyminen vie vuosia. Ne muut samassa kerrostalossa kanssanne asuvat, jotka sitä skumppaa talon pihalla yhdessä joivat, ovat varmaankin tunteneet toisensa vuosikausia, juhlineet ehkä aiemmatkin vaput yhdessä. Ei siihen silloin ruveta kutsumaan ihmisiä joita tuskin tunnetaan. Tuo, että olette mielestänne hyviä ystäviä on teidän luulonne eikä vastaa totuutta.

Onnea vaan sen erillistalon ja ihanan ystäväporukan etsintään, mutta tulet pettymään pahasti jos oletat että teidät uusina asukkaina otetaan avosylin vastaan jonnekin omakotitaloalueelle jossa muut ovat asuneet ja olleet yhdessä vuosia.

Ei ole noin yksiselitteistä. Meillä noihin työpaikan kissanristiäisiinkin pääsee uudet mukaan, mutta tietyt jää ulkopuolelle. Tätä ihan oikeasti tapahtuu paljon.

Vierailija kirjoitti:

"Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.

Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset."

Olet itsekin suomalainen etkä ymmärrä että täällä ihmiset tosiaan eivät ole "hyviä ystäviä" ihmisten kanssa jotka ovat tavanneet äskettäin! Ystävyyden kehittyminen vie vuosia. Ne muut samassa kerrostalossa kanssanne asuvat, jotka sitä skumppaa talon pihalla yhdessä joivat, ovat varmaankin tunteneet toisensa vuosikausia, juhlineet ehkä aiemmatkin vaput yhdessä. Ei siihen silloin ruveta kutsumaan ihmisiä joita tuskin tunnetaan. Tuo, että olette mielestänne hyviä ystäviä on teidän luulonne eikä vastaa totuutta.

Onnea vaan sen erillistalon ja ihanan ystäväporukan etsintään, mutta tulet pettymään pahasti jos oletat että teidät uusina asukkaina otetaan avosylin vastaan jonnekin omakotitaloalueelle jossa muut ovat asuneet ja olleet yhdessä vuosia.

Tää viesti valitettavasti on totta ja tiivistää suomalaisen asenteen. Tehdään pieniä rinkejä joihin ei pääse koskaan uudet mukaan.

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen muuttanut Suomeen äskettäin ja olen järkyttynyt tästä samasta asiasta.

Olemme tutustuneet tällä alueella Helsingissä jossa asumme perheisiin, joiden kanssa luulimme että olemme hyviä ystäviä, saman ikäiset lapset."

Olet itsekin suomalainen etkä ymmärrä että täällä ihmiset tosiaan eivät ole "hyviä ystäviä" ihmisten kanssa jotka ovat tavanneet äskettäin! Ystävyyden kehittyminen vie vuosia. Ne muut samassa kerrostalossa kanssanne asuvat, jotka sitä skumppaa talon pihalla yhdessä joivat, ovat varmaankin tunteneet toisensa vuosikausia, juhlineet ehkä aiemmatkin vaput yhdessä. Ei siihen silloin ruveta kutsumaan ihmisiä joita tuskin tunnetaan. Tuo, että olette mielestänne hyviä ystäviä on teidän luulonne eikä vastaa totuutta.

Onnea vaan sen erillistalon ja ihanan ystäväporukan etsintään, mutta tulet pettymään pahasti jos oletat että teidät uusina asukkaina otetaan avosylin vastaan jonnekin omakotitaloalueelle jossa muut ovat asuneet ja olleet yhdessä vuosia.

Tää viesti valitettavasti on totta ja tiivistää suomalaisen asenteen. Tehdään pieniä rinkejä joihin ei pääse koskaan uudet mukaan.

Niin no... Meilläkin on vuosikaudet mennyt tietyt juhlat (esim. vappu) tietyllä kaveriporukalla ja se on vallan toimiva ratkaisu. Ei ole sellaisia ihmisiä, joita haluaisi siihen porukkaan sekoittaa mukaan. Tosin tätä tehdään omakotitalossa enkä usko, että kukaan on loukkaantunut, kun ei olla kutsuttu :D

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

Kuuntelin kasvatustieteellisessä kun eräs ikäryhmääni vastaava porukka pohti ääneen pitäisikö minut pyytää mukaan kun olin alkuriennoista jäänyt vähän ulkopuoliseksi töiden takia. Eräs porukasta totesi että kyllähän aikuisen ihmisen pitää itse jo osata tulla.

Olin muutaman kerran yrittänyt, mennyt lounaalle ja kysynyt suoraan mahtuuko ryhmätyöhön jne. mikä sai aina aikaan vaivalloista liikehdintää ja silti minut aina jätettiin pois ryhmistä, keskusteluista ja yhteischateidtä. Jännä miten yksi kuukausi jo määrittää sen oletko uusi vai vanha jäsen jopa kasvatuksen ammattilaisten keskuudessa.

Jäi ne opinnot kesken kun tajusin että nämä olisi jatkossa työkavereitani alalla, jossa yhteistyö on todella tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Mulla on tähän vähän erilainen näkökulma. Oli työkaveri joka harrasti säännölllisesti nillittämistä ja sellaista pikkupiikittelyä milloin mistäkin, tätä tapahtui etenkin tauoilla. Lopulta se eteni pisteeseen, jossa päätin etten mene enää samaan aikaan syömään, koska en halua stressata koko ruokista siitä, mitä kommenttia nyt tulee. Hän sitten valitti pomolleni siitä, että en käy hänen kanssaan syömässä ja "hänet jätetään ulkopuolelle". Sanoin pomolle että ruokis on periaatteessa omaa aikaani ja jos haluan käyttää ajan niin että syön eväät jossain muualla, niin se on oikeuteni. Lopulta oli kuitenkin pakko mennä ruokalaan hänen seurakseen. Yritin olla hiljaa jotta ei tulisi kommentteja. Hän valitti pomolle etten koskaan puhu mitään hänelle. Tätä jatkui aina siihen saakka kunnes vaihdoin työpaikkaa.

Varmaan on eri asiasta kyse, mutta pointtina nyt vain se, että joskus sitä kutsua ei tule siksi koska ihmisillä on epämukava olo henkilön seurassa. Ja ainakin minun tapauksessani se vaatiminen teki oloni epämukavammaksi.

Anteeksi mutta mä en tajua tätä ollenkaan. Tai ainakinaloitus on epäselvästi kirjoittetu.

Olette muuttaneet jonnekin ja teidän mielestä koronarajoitusten ollessa voimassa ihmisten pitäisi jättää ystävänsä pois omista juhlistaan ja kutsua uudet naapurit sen sijaan. Aivan tärähtänyttä menoa.

Myös toisin päin olisi ahdistavaa, jos olisi joku pakko osallistua naapureiden pippaloihin vain, koska tunnetaan kunnyt kerran naapureita ollaan.

Ap, oletko muuttanut maalta kaupunkiin? Kaupungin koko ihanuus on yhteisöjen löyhyys, ei ole pakkoa suuntaan toiseen, ja toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. Ei herranjumala ole pakko mitään alkaa kaveerata vain koska samanikäiset lapset ja lähekkäin asutaan. Pakko on tevehtiä ja olla kohtelias, ei muuta. Sellainen ystävyys ja yhteisöllisyys kasvaa ajan kanssa. Tuollainen loukkaantuminen on aivan törkeää.

Eri juttu jos on yhdessä suunniteltu ja sitten jotenkin suljetaan ulos. Mutta esim kerrostalon pihalla ei todellakaan kuulu kaikkia kutsua paitsi sitten kun on yhteiset talkoot, aidosti yhdessä järkätyt.

Mieti nyt, että ostettu vappupiknikjutut, ystävien kanssa sovittu yhteinen aika, kenties kovasti sumplittu ja joku jöänyt pois, koska korona ja sitten paikalle pelmahtaa tuoreet naapurit olettaen että juhlat on heille. Ihan törkeä ja tyhmä oletus.

Anteeksi jos ymmärsin väärin, voit mieluusti selventää. Mutta lähekkäin asuminen ei ole mikään velvoite ystväyydelle ja yhteiselle vapaa-ajalle, aivan selkäpiitä karmiva oletus.

Otan osaa ap, täällä Suomessa on paljon mielisairaita kuppikuntaisia ihmisiä, jotka ovat niin neurottisia, että kokevat olonsa heikkenevän jos yksikin ilman monen vuoden ystävyyttä on paikalla jossain tilaisuudessa, itse muutan Espanjaan, jossa sukulaisiani jo asuu ja siellä nautitaan siitä, mitä enemmän ihmisiä on paikalla ja keskustellaan minkä ehditään. Korona-aika tai ei, suomalainen ämmä sulkee ulkopuolelle kun päänsisäiset neuroosit estävät normaalin sosiaalisen kanssakäymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kasvatustieteellisessä kun eräs ikäryhmääni vastaava porukka pohti ääneen pitäisikö minut pyytää mukaan kun olin alkuriennoista jäänyt vähän ulkopuoliseksi töiden takia. Eräs porukasta totesi että kyllähän aikuisen ihmisen pitää itse jo osata tulla.

Olin muutaman kerran yrittänyt, mennyt lounaalle ja kysynyt suoraan mahtuuko ryhmätyöhön jne. mikä sai aina aikaan vaivalloista liikehdintää ja silti minut aina jätettiin pois ryhmistä, keskusteluista ja yhteischateidtä. Jännä miten yksi kuukausi jo määrittää sen oletko uusi vai vanha jäsen jopa kasvatuksen ammattilaisten keskuudessa.

Jäi ne opinnot kesken kun tajusin että nämä olisi jatkossa työkavereitani alalla, jossa yhteistyö on todella tärkeää.

Teillä joilta ei suju on liian suuret odotukset. Porukoihin pääsemiseen tarvitaan sitkeyttä. Menin takavuosina mukaan äitikerhoitoimintaan ja ensimmäiset neljä kuukautta varmaan olin siellä ulkopuolinen enkä puhunut juuri mitään. Parin vuoden päästä parhaat kaverini oli siitä jengistä ja olin mukana vetäjänä.

Tätä kuule tekee vanhemmatkin, 45-vuotiaat: tehdään erillisiä ryhmiä Messengeriin, jätetään kutsumatta illanviettoihin, Haukutaan toisia kun nämä viettävät aikaa vähän eri porukalla, kuvakaappauksia keskusteluista otetaan ja laitetaan kolmannelle osapuolelle nähtäväksi. Noh, tässä tapauksessa kyseessä yksi, todella pitkän ajan ystävä. Laitoin hommalle stopin ja poistuin itse ryhmistä ja hakeudun toiseen seuraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii Suomessa se, että usein ei edes tarjota mahdollisuutta päästä ystäväpiireihin mukaan. Jos missaat ”ystäväjunan” nuorempana, niin sitten olet sivussa.

Onko se muka vain suomalaisten juttu?

Jaa, no ei varmaan, mutta tekeekö se asiasta vähemmän vakavan ongelman?

En nyt tajua miten se on vakava ongelma, jos vuosikaudet on Pertti ja Maria, Jaakko ja Roosa, Miika ja Tiina viettäneet yhdessä vappua eikä Miikan ja Tiinan uutta tuttavapariskuntaa Roopea ja Sallaa kutsuta mukaan viettämään vappua?

Niin, se mitä yritin tuoda esille, on juuri tuo, että uusien ihmisten voi olla vaikea päästä ystäväpiireihin mukaan. Ja kyllä sanoisin, että yksinäisyys on vakava ongelma Suomessa.

Sille ei vaan voi mitään. Ihmiset viettävät aikaansa sellaisten kanssa, joiden kanssa haluavat ja tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ei siinä ole kyse mistään kiusaamisesta. Eri juttu, jos yhtäkkiä ruvetaan yhtä sorsimaan ja potkimaan pois porukasta, vaikka sitä ennen on ollut aina menossa mukana.