Muita varattuja, joilla on flirttikaveri, jonka kanssa juttelee pikkutuhmia?

No niin, täällä ne pervoperat ja pervopirjot oikein kuorossa luo uutta normaalia pettämiselle!

Eikö tuohon ikään jo pitäis tietää, mikä ln väärin ja mikä oikein!

Onko moraalikäsitys ja arvomaailma käsitteet jääneet amiksessa oppimatta?

Kannattaa varmaan fiilistellä sitä omaa fiilistä ja jos vähänkään tulee olo, ettei viihdy tilanteessa niin lopettaa tuon somejutun. Pitkässä suhteessa tulee aikoja kun kaipaa vaihtelua tai tulee eteen kivoja tyyppejä. Joskus sitä sortuu etenemään ja voi jäädä niihin jumiin. Mutta teot ovat ne mitkä merkitsevät.

Täällä puhutaan samana asiana "pienestä flirtistä" ja "pikkutuhmien puhumisesta". Mielestäni pieni kevyt flirtti on esimerkiksi hymyilyä, mukavien kohteliaisuuksien esittämistä, tietynlaista erityishuomion antamista ja ehkä jopa huumorin "varjolla" ihastuksen osoittamisesta. "Pikkutuhmien puhumisen" taas ymmärrän seksuaalissävytteisenä puheena, joka on väistämättä seksiehdotus tai todella mautonta huumoria aikuisten ihmisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sitten palstalaisten mielestä turhan liberaali. Mutta sanoisin että ”harmittomasta” asiasta voi tulla haittaa suhteelle ja toisin päin. Keskeistä on se, miten tämä vaikuttaa suhteeseenne. Lisääkö luottamusta? Saatteko asiat keskusteltua? Vai onko aina vaan helpompi paeta sinne flirttiin ja omaan maailmaan, jonne puolisolla ei ole pääsyä? Olen itse luonteeltani flirtti, niin helposti päädyn tällaisiin tilanteisiin. Siinä kohtaa, kun huomaan että tämän keskustelun jatkaminen tai yhteydenpito on pois parisuhteeltani (usein aika pian huomaan, että alkaa olla epämukava olo), lopetan sen.

Miksi et kykene hallitsemaan itseäsi? Oletko muutenkin helppo nakki, vietävissä kun tilaisuus sattuu?

Jos saa flirttailla, saa pettää, saa tapp.. saa.. eikö niin? Sama logiikka.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan fiilistellä sitä omaa fiilistä ja jos vähänkään tulee olo, ettei viihdy tilanteessa niin lopettaa tuon somejutun. Pitkässä suhteessa tulee aikoja kun kaipaa vaihtelua tai tulee eteen kivoja tyyppejä. Joskus sitä sortuu etenemään ja voi jäädä niihin jumiin. Mutta teot ovat ne mitkä merkitsevät.

Niin, flirttailu salaa on myös teko. Itse valittu teko.

Ihme jeesuksia taas koko ketju täynnä. Kun tulee ikää lisää niin onneksi mustavalkoisuus lähtee pois elämästä. Ainakin osalla.

Ap, ota rennosti, nauti elämästä.

Moni tuntuu tulkitsevan flirttailun olevan suurin piirtein samanlaista kuin seksipuhelimeen soittamalla saatu sisältö. Ei se ole mitään sellaista "uuh, haluan sun xxxxx mun xxxxxxx, koskettelen nyt itseäni".

Se voi olla ihan sellaista "hei kaunokainen", "näytätpä hyvältä tänään", pientä keimailua ja naureskelua, pieniä kaksimielisiä heittoja tai muuten vaan erityishuomiota. Aika kuivakalta kuulostaa elämä, jossa pienet ilot ovat ankarasti kiellettyjä.

Flirttailua kun ei ole se, että sovitaan seksitreffejä, kotona kuljetaan puhelin kädessä omaa puolisoa laiminlyöden, harrastetaan seksiä tai muuta. Monesti flirttailussa suurin fyysinen kontakti on esimerkiksi olkapään hipaisu.

Niin kauan kuin mitään ei tapahdu, niin on ok.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin mitään ei tapahdu, niin on ok.

Tämä. Joko petetään fyysisesti tai sitten ei.

Typerää käytöstä. Mun yks miehistä teki tuota. Se on nyt ex. Töissä ym. Mun puoliso saa kyllä jutella naisten kanssa. Mun raja menee siinä, jos aletaan olee liian tiiviisti tekemisissä. Tai etsitään netin kautta uusia kirjoitus kavereita.

Itse jotenkin pitäisin pahempana sitä että on yksi pitkä somesuhde kuin monta lyhyempää. Mutta en kuitenkaan pitäisi mitään näistä pettämisenä.

Entäs jos on varatulla on vastakkaista sukupuolta oleva läheinen ystävä, jonka kanssa ei ole flirttiä, mutta muuten keskustelua ja tapaamisia puolisolle kertomatta? Yksi läheisimmistä ystävistäni on jo vuosia ollut mies, josta en ole ollut kiinnostunut seurustelumielessä. Tapaamme lähes kerran kuussa kahdestaan, mutta usein sanon puolisolleni, että tapaamisessa on muitakin ystäviäni, tai että tapaan kokonaan muita henkilöitä. Puolisoni käsitys on, että tapaan kyseistä ystävääni kahdestaan ehkä kerran vuodessa.

Vaikka tapaamisemme ovat platonisia, minulla on huono omatunto siitä, että en kerro suoraan tapaamisista puolisolle.

Tilanne päätyi tähän vahingossa, kun en erikseen alkujaan erotellut puolisolleni ketä ystävää milloinkin tapasin. Nyt vuosien päästä olisi outoa todeta, että näenkin ystävääni näin usein.