Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Kyllä vaikeutuu, mutta silloin juuri pitää varmistaa ettei tee siinä tilanteessa huonoja tai erittäin huonoja valintoja.
Jos puolisi pettää ja pitää saada nopeasti asunto, pikavippi voi olla hyvä valinta jotta saa vuokravakuuden maksettua. Mutta pikavippi jotta voi mennä baariin on samassa tilanteessa huonovalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Kuulostaa siltä että aliarvioit itseäsi
En aliarvioi. Olen kyllä hyvä ja pätevä, mutta niin ovat monet opiskelukaverini, jotka ovat nyt pätkätyökierteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Kyllä vaikeutuu, mutta silloin juuri pitää varmistaa ettei tee siinä tilanteessa huonoja tai erittäin huonoja valintoja.
Voitko nyt pliis lukea aloituksen vielä uudelleen. Pointti oli siinä, että on hyvin paljon tuurista kiinni mitkä valinnat loppupeleissä edes ovat hyviä ja mitkä huonoja? Petra halusi myös pelata varman päälle, ja silti osui p.sk.a tuulettimeen eikä päässyt toivomaansa uraputkeen.
Kyllä, mutta aina voi tehdä myös todella huonoja valintoja ja ennenkaikkea silloin kun on jo mennyt huonosti niitä pitää välttää. Jos kaikki on vaan huonoa tuuria, ei ole rehellinen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Moni vähättelee sitä mikä merkitys on sillä, että saanut vaikka suhteiden avulla sen ekan työpaikan valmistumisen jälkeen. Kyllä suurin osa olisi varmasti tehneet työnsä ihan hyvin ja ahkerasti, mutta kun ei saanut koskaan mahdollisuutta. Koska ei saanut mahdollisuutta, ei kukaan muukaan halua palkata kun ei ole kokemusta. Menestymisen voi toisinsanoen johtaa tilanteeseen, kun sai edes sen työpaikan, eikä edes niinkään että olisi ollut poikkeuksellisen hyvä työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on joitain erittäin epäonnistuneita vanhoja sananlaskuja, pahimmasta päästä "jokainen on oman onnensa seppä". Minulle on käynyt monen asian suhteen hyvin jo lähtökohtaisesti: olen monilahjakas, huolimatta onnettomuuksista hyvä terveys, kaksi tutkintoa järkevässä ajassa tehtynä, erinomaiset tulot. Olen siis saanut hyvän alasimen ja mainion lekan lisäksi taidot käyttää noita.
On paha takoa omaa onnea jos on huono vasara tai alasin puuttuu kokonaan.
Toki onnelle pitää antaa tilaisuuksia - kannattaa aina yrittää painaa eteenpäin. Jotakin voi löytyä, mutta takuuta siitä ei ole vaikka kuinka takoisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Moni vähättelee sitä mikä merkitys on sillä, että saanut vaikka suhteiden avulla sen ekan työpaikan valmistumisen jälkeen. Kyllä suurin osa olisi varmasti tehneet työnsä ihan hyvin ja ahkerasti, mutta kun ei saanut koskaan mahdollisuutta. Koska ei saanut mahdollisuutta, ei kukaan muukaan halua palkata kun ei ole kokemusta. Menestymisen voi toisinsanoen johtaa tilanteeseen, kun sai edes sen työpaikan, eikä edes niinkään että olisi ollut poikkeuksellisen hyvä työntekijä.
44men.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on joitain erittäin epäonnistuneita vanhoja sananlaskuja, pahimmasta päästä "jokainen on oman onnensa seppä". Minulle on käynyt monen asian suhteen hyvin jo lähtökohtaisesti: olen monilahjakas, huolimatta onnettomuuksista hyvä terveys, kaksi tutkintoa järkevässä ajassa tehtynä, erinomaiset tulot. Olen siis saanut hyvän alasimen ja mainion lekan lisäksi taidot käyttää noita.
On paha takoa omaa onnea jos on huono vasara tai alasin puuttuu kokonaan.
Toki onnelle pitää antaa tilaisuuksia - kannattaa aina yrittää painaa eteenpäin. Jotakin voi löytyä, mutta takuuta siitä ei ole vaikka kuinka takoisi...
Kiitos, että ymmärrät. AP
15 donaa ei ole mitään, kun iso opintolainakin on siinä kymppitonnin luokkaa. Silläkin voi keinotella, jos uskaltaa. Eräs kaverini keinotteli opintolainallaan ja oli sijoitustensa ansiosta keskustayksiön omistaja 25-vuotiaana. Kolmikymppisenä hänellä oli kolme sijoitusasuntoa. Harmi, ettei Petra keksinyt tätä tai ehkä hänellä ei ollut riskinottokykyä. Ei kyllä ollut minullakaan, jätin nostamatta koko opintolainan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
En lähde avaamaan palkkauskuviota tarkemmin, mutta kyllä se tuuria oli. Toki, jos olisin sössinyt, niin paikka ei olisi auennut. Mutta kysehän oliki siitä, että vaikka 2 ihmistä hoitaa hommansa hyvin, niin toista kohtaa onni ja toista ei. Lisäksi olin onnekas samaan aikaan asumuskuvioissa, eli asuin käytännössä ilmaosrksi,joja mahdollisti huonopalkkaisen työn tekemisen, joka taas auttoi uraa pitkällä tähtäimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Mitä ihmeen sattumaa on siinä, että valitsee harjoittelun ja tekee siellä työnsä hyvin? Tuo jos mikä on osoitus valinnasta ja omasta toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöh. Omat valinnat ratkaisee pitkässä juoksussa ihan hirveästi. Jo omien ystäviän valinta ratkaisee paljon. Se on niin helppo mennä jonkun sattuman taakse ja olla katsomatta peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on joitain erittäin epäonnistuneita vanhoja sananlaskuja, pahimmasta päästä "jokainen on oman onnensa seppä". Minulle on käynyt monen asian suhteen hyvin jo lähtökohtaisesti: olen monilahjakas, huolimatta onnettomuuksista hyvä terveys, kaksi tutkintoa järkevässä ajassa tehtynä, erinomaiset tulot. Olen siis saanut hyvän alasimen ja mainion lekan lisäksi taidot käyttää noita.
On paha takoa omaa onnea jos on huono vasara tai alasin puuttuu kokonaan.
Toki onnelle pitää antaa tilaisuuksia - kannattaa aina yrittää painaa eteenpäin. Jotakin voi löytyä, mutta takuuta siitä ei ole vaikka kuinka takoisi...
Silti ilman alasinta ja vasaraa on moni menestynyt elämässä hyvin ymmärtämällä sen, että eka vasara voi olla pieni ja lainaksi saatu, alasimeksi käy silloin vaikka mortteli. Vetoamalla olosuhteisiin ei koskaan saavuta mitään - ja se on ihan oma valinta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Moni vähättelee sitä mikä merkitys on sillä, että saanut vaikka suhteiden avulla sen ekan työpaikan valmistumisen jälkeen. Kyllä suurin osa olisi varmasti tehneet työnsä ihan hyvin ja ahkerasti, mutta kun ei saanut koskaan mahdollisuutta. Koska ei saanut mahdollisuutta, ei kukaan muukaan halua palkata kun ei ole kokemusta. Menestymisen voi toisinsanoen johtaa tilanteeseen, kun sai edes sen työpaikan, eikä edes niinkään että olisi ollut poikkeuksellisen hyvä työntekijä.
Harva tuntuu ymmärtävän, että myös ne suhteet ovat oma valinta ja oman toiminnan tulos. Jokainen saa mahdollisuuden, mutta osa ohittaa sen liian vaatimattomana tai vääränlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Jos olet kerran harjoittelussa hoitanut hommasi hyvin ei mielestäni voida enää puhua silkasta tuurista siinä kohtaa kun sinut on päätetty palkata samaan firmaan. Toki tuuria että siellä on auennut paikka, mutta tässä on kyse juuri siitä sattuman auttamisesta mitä tässä keskustelussa aiemminkin olen yrittänyt tuoda esille.
Mitä ihmeen sattumaa on siinä, että valitsee harjoittelun ja tekee siellä työnsä hyvin? Tuo jos mikä on osoitus valinnasta ja omasta toiminnasta.
Mulla kesti kauan uskoa, että olen itse aikaansaanut menestykseni. Kannattaa uskoa itseensä. Varsinkin yksityisellä puolella töissä harvoin montaa turhaa positiivista sattumaa sattuu, jollet ole pomon poika tjs.
Entä symppisvanhempien vaikutus verrattuna cusipäävanhempiin?
No minusta elämä ei mikään pelkkää onnistumista oleva junan lailla kulkeva voittokulku vaan siihen liittyy monenlaisia vaiheita, sekä hyviä että huonoja. Esim. Petri voi sairastua vakavaan syöpään ja menettää näin taloudellista etumatkaa ja Petra menee pienemmällä palkallaan ohi ja etenee työssään sillä välin (jos nyt siis taloutta katsotaan menestymisen mittarina).
Itse voi varautua näihin huonompiin kausiin esim, maksamalla veronsa ja kannattamalla vaaleissa hyvinvointiyhteiskuntaa,
Ja myös se, että on avoin mahdollisuuksille ja välillä miettii erilaisia vaihtoehtoja eikä kulje laput silmillä ja odota jotain valmista polkua. Ja tarttuu niihin ei sovinnaisempiikin vaihtoehtoihin. Ehkä Petrakin olisi voinut jo opiskeluaikana miettiä alansa työllisyystilannetta ja suunnitella opintosisältöjä sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Kyllä vaikeutuu, mutta silloin juuri pitää varmistaa ettei tee siinä tilanteessa huonoja tai erittäin huonoja valintoja.
Jos puolisi pettää ja pitää saada nopeasti asunto, pikavippi voi olla hyvä valinta jotta saa vuokravakuuden maksettua. Mutta pikavippi jotta voi mennä baariin on samassa tilanteessa huonovalinta.
Miten voit suoralta kädeltä väittää, että pikavippi baariin menemiseksi on huono valinta? Saatathan esim hyvinkin kohdata siellä juttukaverin, joka tarinasi kuultuaan tietää kertoa, mistä voit saada halvan asunnon.
Sentään sinulla on kanttia myöntää, että pikavippi vuokravakuuden maksamiseen "voi" olla hyvä valinta. Paino sanalla VOI olla. Yhtä hyvin tämä valinta voi osoittautua katastrofaaliseksi.
Höpö höp taas, ihan vasemmistosoopaa.
Jokainen tuntee myös Petrin, joka on saanut jo nuorena perintöä ja opiskelujen sijaan on keskittynyt sen perinnön bilettämiseen pois.
Ja Petran, joka ei ole saanut perintöä, ja siksi jo varhain tajunnut että pitää opiskella hyvä ammatti, koska perintöjä ei ole tulossa.
Tuurista puhuvat ne, jotka vähiten tekevät mitään elämänsä parantamiseksi.
Olen pa-yh. Lapseni juuri tänään mietti, että pitäisikö jättää lukio väliin, että pääsisi tienaamaan. Mulla ei ole, eikä tule olemaan, rahaa tukea lasteni opiskelua. Pelastus on siinä, että toinen aste tulee olemaan nuoremman lapseni osalta maksuton. Kesätyöt vei korona. Surullista katsoa, kun lapsi ei raaski itselleen edes vaatteita ostaa. Jos annan rahaa, niin lapsi laittaa ne säästöön.