Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Minusta on tulossa Petra (tai jotain vielä "huonompaa") Päällimmäisenä käteen on jäänyt jotenkin tosi huijattu ja tyhjä olo kun minähän tein elämässä kaiken juuri niin kuin "piti". Ei se tosiaan aina riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tulossa Petra (tai jotain vielä "huonompaa") Päällimmäisenä käteen on jäänyt jotenkin tosi huijattu ja tyhjä olo kun minähän tein elämässä kaiken juuri niin kuin "piti". Ei se tosiaan aina riitä.
Tunnen tuskasi. Tsemppiä! <3
No voi kyynel. Ihmeellistä uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.
Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.
Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.
Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...
Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.
Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen. Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy".
Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.
Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.
Muistakaa, ettei tarvitse olla kuin kunnanhallituksen puheenjohtajan poika, niin eiköhän töitä löydy.
Oma kokemus on, että kunnanhallituksen puheenjohtajien lapset ovat ahkeria työntekijöitä ja juuri siksi sellainen kannattaa palkata työttömän yh-äidin lapsen sijaan.
Minä sain 20-vuotiaana vanhemmiltani yksiön Helsingistä. Olen luonteeltani hyvin ahkera ja tunnollinen. Jos en olisi lukenut pääsykokeisiin, äiti ei olisi ostanut minulle yksiötä mutta tarvitsin lukurauhaa opiskelua varten. Vanhempieni mielestä ei kannata asua vuokralla: se on kuin heittäisi rahaa ikkunasta ulos kerran kuukaudessa.
miksi esimerkissä se onnistuja on mies ja epäonnistuja nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.
Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.
Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.
Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...
Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.
Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen. Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy".
Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.
Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.
Muistakaa, ettei tarvitse olla kuin kunnanhallituksen puheenjohtajan poika, niin eiköhän töitä löydy.
Oma kokemus on, että kunnanhallituksen puheenjohtajien lapset ovat ahkeria työntekijöitä ja juuri siksi sellainen kannattaa palkata työttömän yh-äidin lapsen sijaan.
Minä sain 20-vuotiaana vanhemmiltani yksiön Helsingistä. Olen luonteeltani hyvin ahkera ja tunnollinen. Jos en olisi lukenut pääsykokeisiin, äiti ei olisi ostanut minulle yksiötä mutta tarvitsin lukurauhaa opiskelua varten. Vanhempieni mielestä ei kannata asua vuokralla: se on kuin heittäisi rahaa ikkunasta ulos kerran kuukaudessa.
Teki mieli 1lm1antaa. Sen verran trollikirjoitus taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.
Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.
Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.
Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...
Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.
Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen. Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy".
Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.
Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.
Muistakaa, ettei tarvitse olla kuin kunnanhallituksen puheenjohtajan poika, niin eiköhän töitä löydy.
Oma kokemus on, että kunnanhallituksen puheenjohtajien lapset ovat ahkeria työntekijöitä ja juuri siksi sellainen kannattaa palkata työttömän yh-äidin lapsen sijaan.
Minä sain 20-vuotiaana vanhemmiltani yksiön Helsingistä. Olen luonteeltani hyvin ahkera ja tunnollinen. Jos en olisi lukenut pääsykokeisiin, äiti ei olisi ostanut minulle yksiötä mutta tarvitsin lukurauhaa opiskelua varten. Vanhempieni mielestä ei kannata asua vuokralla: se on kuin heittäisi rahaa ikkunasta ulos kerran kuukaudessa.
Heh, ihan kuin ap:n monopoliesimerkissä. Sain "vain" Korkeavuorenkadun ja 200€ enemmän. "Olisin ihan hyvin voinut menettää ne huonon Sattuma-kortin takia, eli periaatteessa me ollaan ihan samassa asemassa!!". Cry me a river
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin 2012 työttömäksi. Hain kolmea duunia ja kun en päässyt, aloin yrittäjäksi. 6 vuotta kituuttamista, mutta nyt koronasta huolimatta menee hyvin. Tilanne voisi olla hyvin toinen, jos olisin vain jäänyt säälimään itseäni, harmittelemaan tilannetta ja odottanut, että joku pelastaa.
Joskus elämässä tulee murskatappioita, ne täytyy vaan minimoida ja jatkaa elämää. Joskus tulee onnenpotkuja, niihin täytyy tarttua. Matka on pitkä, kaikille tulee kosolti molempia. Tuuri ei tule itsestään, vaan sitä voi lisätä olemalla monessa mukana.
M42 kirjoitti:
Jäin 2012 työttömäksi. Hain kolmea duunia ja kun en päässyt, aloin yrittäjäksi. 6 vuotta kituuttamista, mutta nyt koronasta huolimatta menee hyvin. Tilanne voisi olla hyvin toinen, jos olisin vain jäänyt säälimään itseäni, harmittelemaan tilannetta ja odottanut, että joku pelastaa.
Joskus elämässä tulee murskatappioita, ne täytyy vaan minimoida ja jatkaa elämää. Joskus tulee onnenpotkuja, niihin täytyy tarttua. Matka on pitkä, kaikille tulee kosolti molempia. Tuuri ei tule itsestään, vaan sitä voi lisätä olemalla monessa mukana.
AP täällä taas. Hienoa, että pääsit jaloillesi. Kolme työhakemusta kuulostaa todella vähältä. Moni joutuu hakemaan satoja työpaikkoja saadakseen ensimmäisen työpaikkansa valmistumisensa jälkeen. Näihin hakemuksiin kuuluu lähes aina myös palkattomia työharjoitteluja. Entä jos niitä onnenpotkuja ei vain tule? Entä jos yrittää, ja ei silti onnistu? Tarinankin Petri kouluttautui uudelleen, mutta tällä kertaa alalle mihin on 100% varma työllistyminen, mutta matalampi palkka. Jos on kerran pistänyt unelmansa sivuun, ja lähtenyt opiskelemaan ns varmaa alaa, ja silti saanut selkänsä, niin harvalla on niin paljon henkistä kapasiteettia, että uskaltaa tehdä samaa toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M42 kirjoitti:
Jäin 2012 työttömäksi. Hain kolmea duunia ja kun en päässyt, aloin yrittäjäksi. 6 vuotta kituuttamista, mutta nyt koronasta huolimatta menee hyvin. Tilanne voisi olla hyvin toinen, jos olisin vain jäänyt säälimään itseäni, harmittelemaan tilannetta ja odottanut, että joku pelastaa.
Joskus elämässä tulee murskatappioita, ne täytyy vaan minimoida ja jatkaa elämää. Joskus tulee onnenpotkuja, niihin täytyy tarttua. Matka on pitkä, kaikille tulee kosolti molempia. Tuuri ei tule itsestään, vaan sitä voi lisätä olemalla monessa mukana.
AP täällä taas. Hienoa, että pääsit jaloillesi. Kolme työhakemusta kuulostaa todella vähältä. Moni joutuu hakemaan satoja työpaikkoja saadakseen ensimmäisen työpaikkansa valmistumisensa jälkeen. Näihin hakemuksiin kuuluu lähes aina myös palkattomia työharjoitteluja. Entä jos niitä onnenpotkuja ei vain tule? Entä jos yrittää, ja ei silti onnistu? Tarinankin Petri kouluttautui uudelleen, mutta tällä kertaa alalle mihin on 100% varma työllistyminen, mutta matalampi palkka. Jos on kerran pistänyt unelmansa sivuun, ja lähtenyt opiskelemaan ns varmaa alaa, ja silti saanut selkänsä, niin harvalla on niin paljon henkistä kapasiteettia, että uskaltaa tehdä samaa toiste.
Tarkoitin siis tarinan Petraa... AP
En lukenut ketjua, vain aloituksen tähän mennessä, mutta huojentavaa, että sellaisiakin ihmisiä on jotka ymmärtävät sattuman valtavan vaikutuksen elämänkulkuun. Voittajan on helppo hymyillä, sanotaan. Välillä kyllä ihmetyttää, miten niin monet ilmeisesti täysin kieltävät tämän asian. Luulisi, että aloituksen kaltaisia skenaarioita on hyvin helppo normaalilla älyllä kuvitella, jos ikinä on pysähtynyt miettimään yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joku täällä oikeasti luulee, että 10 vuoden syövän sairastaminen ja (vs) potkujen saaminen sekä kolmeen uuteen duuniin hakeminen ovat samanarvoisia koettelemuksia, mistä pitäisi yhtä hyvin voida ponnistaa takaisin yhteiskuntaan?
Olen tehnyt elämässäni hyviä ja tosihuonoja valintoja.
Mutta kun ne hyvät sattuivat sinne alkupäähän aikuisuutta, oikea ammatin valinta esim, niin elämä on kestänyt ne myöhemmät huonot valinnat. Kun on hyvä työ jossa kohtuullisen hyvä palkka, niin voi maksella niitä ulosottojakin ja pääsee niistä joskus eroonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt elämässäni hyviä ja tosihuonoja valintoja.
Mutta kun ne hyvät sattuivat sinne alkupäähän aikuisuutta, oikea ammatin valinta esim, niin elämä on kestänyt ne myöhemmät huonot valinnat. Kun on hyvä työ jossa kohtuullisen hyvä palkka, niin voi maksella niitä ulosottojakin ja pääsee niistä joskus eroonkin.
Kyllä, juuri tätä halusin sanoa! Esitin jo alussa esimerkin, missä väitin että 200 000€ myöhemmin perinyt, kymmeniä vuosia pitkäaikaistyöttömänä ollut henkilö on todennäköisemmin silti huonommassa asemassa, kuin se, kuka ponnisti 15 000€ turvin jo nuorena työelämään. Mitä nuorempana saa ne oikeat välineet ja on onni myötä (vankka perustus), sitä paremmin elämä kestää pientä riepottelua. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Kyllä vaikeutuu, mutta silloin juuri pitää varmistaa ettei tee siinä tilanteessa huonoja tai erittäin huonoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan ap:n aloituksen täysin. Ja olen itse se onnekas "Petri"
Työpaikka tuli sattumien kautta harjoittelusta, ei heti suoraan, mutta ilman sattuman suomaa etua en työpaikkaa olisi taatusti saanut. Ja kyllä, tein töitä ja opiskelin, mutta sattuma oli silti suuressa osassa.
Se, ettei sattuman tai perheen tms. alkuasetelman järjestämän "sattuman" osuutta haluta myöntää, johtuu varmaan pelosta. Olisi pelottavaa myöntää että sattuma voi riepotella ylös ja alas.
Kuulostaa siltä että aliarvioit itseäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.
Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.
Pointti on siinä, että niiden oikeiden valintojen tekeminen merkittävästi vaikeutuu vastoinkäymisten myötä. Myös psyykemme ovat erilaisia, toiset kestävät paremmin, toiset huonommin.
Kyllä vaikeutuu, mutta silloin juuri pitää varmistaa ettei tee siinä tilanteessa huonoja tai erittäin huonoja valintoja.
Voitko nyt pliis lukea aloituksen vielä uudelleen. Pointti oli siinä, että on hyvin paljon tuurista kiinni mitkä valinnat loppupeleissä edes ovat hyviä ja mitkä huonoja? Petra halusi myös pelata varman päälle, ja silti osui p.sk.a tuulettimeen eikä päässyt toivomaansa uraputkeen.
Aloituksessa selkeästi todetaan se, että Petri ja Petra tekivät alussa ihan samat valinnat. Silti osa olettaa, että nyt kun Petralla kävi huono tuuri, on hän siis luuseri ja luuserithan eivät voi tehdä kuin huonoja valintoja, eli automaattisesti oletetaan, että Petra olisi myös tuhlannut rahat. Kuka näistä neropettereistä olisi lähtenyt 5 vuoden sisään uudelleenkouluttautumaan, mikäli olisi kuitenkin ollut määräaikaisessa työsuhteessa ja olisi luvattu vakinaista työsuhdetta? Tiedän itse varmaan 10 ihmistä kenelle on käynyt näin, ja kyse ei ole edes mistään lamalapsista, vaan ihmisistä ketkä ovat valmistuneet maistereiksi vuosina 2008-2017.