Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista

Mutta on ihmisiä jotka tekee vuosikausia kovaa työtä ja sitten käy jotain sattumanvaraista, kuten vaikka puoliso jää autonalle ja tämä kovalla työllä paikkansa ansainnut ei kestä sitä ja koko korttitalo romahtaa.

Ei kukaan vähättele kovan työn määrää, mutta fakta on se että se ei yksinään varmista sitä että pärjää elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.

Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.

Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...

Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.

Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen.  Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy". 

Ja suuri sattuma on myös syntyä Suomeen,jossa on raitista ilmaa, ja ruokaakin kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mutta on ihmisiä jotka tekee vuosikausia kovaa työtä ja sitten käy jotain sattumanvaraista, kuten vaikka puoliso jää autonalle ja tämä kovalla työllä paikkansa ansainnut ei kestä sitä ja koko korttitalo romahtaa.

Ei kukaan vähättele kovan työn määrää, mutta fakta on se että se ei yksinään varmista sitä että pärjää elämässä.

Juuri näin, eikä se oma menestys ole myöskään seurausta pelkästään omista valinnoista. Laiskana pummina tuskin saavuttaa hirveästi mitään, mutta jo pelkkä maisterintutkinto tavoiteajassa erittäin hyvällä keskiarvolla on jo nykyään niin tusinakamaa, että vakitöihin pääseminen on kyllä todella paljon tuurista kiinni. Sitten kun niihin töihin pääsee, niin omat taloudelliset lähtökohdat vaikuttavat ihan hirveästi siihen, että miten sitä varallisuutta voi lähteä kerryttämään. On järkyttävän iso ero päästä kiinni omistusasumiseen jo 25-vuotiaana verrattuna tilanteeseen, missä peräti 100 000 euroa on ehtinyt lipuau vuokran muodossa vieraan henkilön taskuun kymmenen vuoden aikana.

On mahdollisuus tehdä mielenkiintoisia valintoja, vaikka lähtökohdat eivät olisi kovin hyvät. Asuin Helsingissä vuokralla eräässä lähiössä suht kohtuuhinnalla ja tein raskasta varastoduunia 5 vuotta. Koska olen oppinut tulemaan vähällä toimeen, sain säästöön joka kuukausi noin 1000 euroa. Kun viiden vuoden jälkeen oli yli 50 000 euroa tilillä säästössä, muutin pieneen kaupunkiin pari vuotta sitten ja ostin yksiön noin 25 000 eurolla. Putkirempat tehty ja muutenkin hyvin hoidettu taloyhtiö. Nyt asumismenot yhteensä noin 125 €/kk sähköineen ja vesineen. Autokin on ja rahaa vielä säästössä. Velkaa ei ole. Sain kivan työn, vaikka tunteja niukasti - sopii mulle kuitenkin hyvin. Pärjään mainiosti. Stressiä ei ole, eikä kiirettä. Jos työt loppuvat, siltikin pärjäisin. On helppo elämä ja siksi koen olevani eräällä tavalla menestynyt. Perhettä ei tosin ole ja siksi tällainen elämäntyyli onkin mahdollista suht helposti järjestää, mikäli kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että tietenkin toivon kaikille enemmän Petrin kaltaista tilannetta. Ärsyttää kuitenkin, jos "Petrit" alkavat saarnaamaan siitä, miten "Petrojen" olisi pitänyt tehdä parempia valintoja elämässään menestyäkseen. Kyse ei todellakaan ole aina valinnoista. AP

Miksi ihmeessä Petra ei tehnyt järkeviä valintoja sen jälkeen kun tajusi, että valmistui kuolleelle alalle? Esimerkissäsi on nimenomaan kyse valinnoista ja Petra päätti uudestaan ja uudestaan valita väärin tai oikeastaan ei valita lainkaan, vaan jäädä passiivisena odottamaan, että joku toinen tekisi jotain.

Entä jos Petra olisi saanut perintönä 15000 e ja valinnut niiden tuhlaamisen? Koska vaikuttaa siltä, että ainakaan sijoittajaksi hänestä ei olisi ollut!

Eli kyllä, kyse on ensisijaisesti omista valinnoista. Ei pidä syyttää lapsuutta, omia vanhempia tms., jos toistuvasti tekee helpon valinnan eikä ymmärrä, että se ei johda toivottuun tulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Hienoa, että sait itsellesi hyvän työpaikan. Kuten sanoin, toivon maailmaan enemmän Petrin onnea kuin Petran epäonnea. Mielestäni on myös selvä, että omilla valinnoilla on tottakai paljonkin merkitystä siihen miten menestyy. Pointtini oli siinä, että käytännössä identtisiltä tuntuvat elämänvalinnat voivat johtaa todella erilaisiin lopputuloksiin liittyen ihan siihen, millaiseen perheeseen on syntynyt ja millä geenilotolla. Jätin tarkoituksella kirjoitukseni ulkopuolelle kaikki "Monivammainen yh-perheen köyhä lapsi vs. Ritarihuoneen sukuun kuuluva Ullanlinnassa asuva rikas miljonääriperheen lapsi"-esimerkit. Kyse oli kahdesta samanlaisesta perheestä, missä ainut ero oli siinä, että toinen sai pienen perinnön isovanhemmiltaan ja toinen ei. Sen lisäksi "Petralla" kävi yksinkertaisesti huono tuuri työllistymisen kanssa syistä, mitkä eivät johtuneet hänestä itsestään. Kuitenkin isolle osalle ihmisistä on todella vaikeaa ja vastenmielistä myöntää, miten iso rooli puhtaalla sattumalla on sen kannalta että on itse menestynyt. Tunne siitä, että voi itse kontrolloida elämänlankojaan on monelle varmasti tärkeä voimavara.

Totta kai saat asian näyttämään täysin sattumanvaraiselta jos katsot ainoastaan yhtä tiettyä valintaa. Jos esimerkkisi Petra olisi halunnut päästä kiinni samanlaiseen pesämunaan kuin Petri, hän olisi myös voinut valita tehdä töitä jo opiskeluaikanaan ja säästää niistä tuloista asuntoa varten. Tämä olisi voinut helpottaa myös työllistymistä. Korona toki on epäonni jota kukaan ei ole voinut ennakoida, mutta normaalisti pystyy oikeilla valinnoilla myös vaikuttamaan todennäköisyyksiinsä työpaikan saamisessa. Tästä ei esimerkiksi käynyt ilmi oliko Petri verkostoitunut paremmin tai kerännyt meriittejä vapaaehtoistyöllä siinä missä Petra on keskittynyt koulukavereiden kansaa bilettämiseen.

Jos Petri juo viinaa teekkaribileissä Otaniemessä, niin se on järkevää verkostoitumista, ja tulevaisuuden työkavereihin tutustumista, mutta jos Petra tekee saman, niin se on ajanhukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.

Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.

Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...

Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.

Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen.  Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy". 

Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.

Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että tietenkin toivon kaikille enemmän Petrin kaltaista tilannetta. Ärsyttää kuitenkin, jos "Petrit" alkavat saarnaamaan siitä, miten "Petrojen" olisi pitänyt tehdä parempia valintoja elämässään menestyäkseen. Kyse ei todellakaan ole aina valinnoista. AP

Miksi ihmeessä Petra ei tehnyt järkeviä valintoja sen jälkeen kun tajusi, että valmistui kuolleelle alalle? Esimerkissäsi on nimenomaan kyse valinnoista ja Petra päätti uudestaan ja uudestaan valita väärin tai oikeastaan ei valita lainkaan, vaan jäädä passiivisena odottamaan, että joku toinen tekisi jotain.

Entä jos Petra olisi saanut perintönä 15000 e ja valinnut niiden tuhlaamisen? Koska vaikuttaa siltä, että ainakaan sijoittajaksi hänestä ei olisi ollut!

Eli kyllä, kyse on ensisijaisesti omista valinnoista. Ei pidä syyttää lapsuutta, omia vanhempia tms., jos toistuvasti tekee helpon valinnan eikä ymmärrä, että se ei johda toivottuun tulokseen.

Työelämä on täynnä sitä, että työnantajat huutelevat, että seuraavan määräaikaisuuden loppumisesta työ sitten vakinaistetaan? Ja mitä tehdään, uutta määräaikaissopimusta vaan toisensa perään. Hullu siinä lähtisi heti ensimmäisten vuosien jälkeen 5v opiskelijaköyhyyteen, kun usko tulevaisuuteen vaakalaudalla eikä voi olla varma, etteikö taas kävisi samalla tavalla. Miksi Petra olisi tuhlannut saamansa 15 000€?

Vierailija kirjoitti:

Liittyy vahvasti turvallisuudentunteeseen. Uskotaan elämän olevan omissa käsissä, vaikka se ei ole. Omat lapseni ovat jo hyvin varhaisessa vaiheessa joutuneet todistamaan elämän sattumanvaraisuutta ja se on vaikuttanut heihin. Ei, he eivät ole luovuttaneet, mutta näen sen suuren ponnistelun ja taistelun, jota he käyvät jaksaakseen.

Mielestäni pahempaa denialismia on se jos piiloudutaan pelkän huonon tuurin taakse eikä oteta vastuuta omien valintojen seurauksista. Toki mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa, mutta siinäkin kohtaa pitää aktiivisesti tehdä ne oikeat valinnat sen sijaan että vaan jättäytyisi virran vietäväksi surkuttelemaan kohtaloaan. Kuten tietämättä asiasta enempää vaikuttaisi että lapsesi ovat tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että tietenkin toivon kaikille enemmän Petrin kaltaista tilannetta. Ärsyttää kuitenkin, jos "Petrit" alkavat saarnaamaan siitä, miten "Petrojen" olisi pitänyt tehdä parempia valintoja elämässään menestyäkseen. Kyse ei todellakaan ole aina valinnoista. AP

Miksi ihmeessä Petra ei tehnyt järkeviä valintoja sen jälkeen kun tajusi, että valmistui kuolleelle alalle? Esimerkissäsi on nimenomaan kyse valinnoista ja Petra päätti uudestaan ja uudestaan valita väärin tai oikeastaan ei valita lainkaan, vaan jäädä passiivisena odottamaan, että joku toinen tekisi jotain.

Entä jos Petra olisi saanut perintönä 15000 e ja valinnut niiden tuhlaamisen? Koska vaikuttaa siltä, että ainakaan sijoittajaksi hänestä ei olisi ollut!

Eli kyllä, kyse on ensisijaisesti omista valinnoista. Ei pidä syyttää lapsuutta, omia vanhempia tms., jos toistuvasti tekee helpon valinnan eikä ymmärrä, että se ei johda toivottuun tulokseen.

Ei aina voi tehdä valintoja mitä haluaa. Mielelläni minä opiskelisin aivokirurgiksi, jos olisi vakaat kädet ja hyvä muisti, mutta kun ei ole. Älyä voi harjoittaa, mutta siinä tulee rajat vastaan. Minä olen oppinut muistisääntöjä, mutta niillä ei kyetä oppimaan laajoja kokonaisuuksia. Tiedän, että olisin muutamankin kerran ollut paras hakija joihinkin töihin, mutta silti valittiin joku muu. Tein kahteen lähes identtiseen paikkaan persoonallisen hakemuksen. Toisen mielestä se oli loistava, toisen mielestä outo. Kumpaankaan en päässyt. Toiseen päätettiin ottaa vastavalmistunut, toiseen kokeneempi. Molemmissa olin eka varalla. Kouluttauduin uudelleen. Sain töitä - tuurilla. Lopultakin ne muut himpun verran paremmat oli valittu muualle ja oli minun vuoroni, vaikka hakijoita oli paljon. Tai oikeastaan en ollut paras, vaan pääsin varasijalta, kun varsinainen valittu kutsuttiin takaisin entiseen paikkaansa, mistä oli sanottu väkeä työn puutteen vuoksi irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.

Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.

Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...

Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.

Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen.  Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy". 

Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.

Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.

Muistakaa, ettei tarvitse olla kuin kunnanhallituksen puheenjohtajan poika, niin eiköhän töitä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Hienoa, että sait itsellesi hyvän työpaikan. Kuten sanoin, toivon maailmaan enemmän Petrin onnea kuin Petran epäonnea. Mielestäni on myös selvä, että omilla valinnoilla on tottakai paljonkin merkitystä siihen miten menestyy. Pointtini oli siinä, että käytännössä identtisiltä tuntuvat elämänvalinnat voivat johtaa todella erilaisiin lopputuloksiin liittyen ihan siihen, millaiseen perheeseen on syntynyt ja millä geenilotolla. Jätin tarkoituksella kirjoitukseni ulkopuolelle kaikki "Monivammainen yh-perheen köyhä lapsi vs. Ritarihuoneen sukuun kuuluva Ullanlinnassa asuva rikas miljonääriperheen lapsi"-esimerkit. Kyse oli kahdesta samanlaisesta perheestä, missä ainut ero oli siinä, että toinen sai pienen perinnön isovanhemmiltaan ja toinen ei. Sen lisäksi "Petralla" kävi yksinkertaisesti huono tuuri työllistymisen kanssa syistä, mitkä eivät johtuneet hänestä itsestään. Kuitenkin isolle osalle ihmisistä on todella vaikeaa ja vastenmielistä myöntää, miten iso rooli puhtaalla sattumalla on sen kannalta että on itse menestynyt. Tunne siitä, että voi itse kontrolloida elämänlankojaan on monelle varmasti tärkeä voimavara.

Totta kai saat asian näyttämään täysin sattumanvaraiselta jos katsot ainoastaan yhtä tiettyä valintaa. Jos esimerkkisi Petra olisi halunnut päästä kiinni samanlaiseen pesämunaan kuin Petri, hän olisi myös voinut valita tehdä töitä jo opiskeluaikanaan ja säästää niistä tuloista asuntoa varten. Tämä olisi voinut helpottaa myös työllistymistä. Korona toki on epäonni jota kukaan ei ole voinut ennakoida, mutta normaalisti pystyy oikeilla valinnoilla myös vaikuttamaan todennäköisyyksiinsä työpaikan saamisessa. Tästä ei esimerkiksi käynyt ilmi oliko Petri verkostoitunut paremmin tai kerännyt meriittejä vapaaehtoistyöllä siinä missä Petra on keskittynyt koulukavereiden kansaa bilettämiseen.

Jos Petri juo viinaa teekkaribileissä Otaniemessä, niin se on järkevää verkostoitumista, ja tulevaisuuden työkavereihin tutustumista, mutta jos Petra tekee saman, niin se on ajanhukkaa?

Oma kokemus on se, että teekkaribileiden sijaan Petri harrastaa jotain joukkoeurheilua ja todennäköistä myös tennistä tai golfia ja parhaat verkostot hän muodostaa osa-aikatöissä.

Juu. Mä sairastuin syöpään kun piti alkaa uraa rakentamaan. Päädyin vuosiksi hoitoihin ja kun palasin ei ollut työtä ja CVssä vuosien aukko. Meni aika tarkkaan kymmenen vuotta ja loputon määrä työtunteja siellä täällä, että olen nyt pisteessä, josta lähdin ennen syöpää uraa rakentamaan. Välillä harmittaa kun näkee muiden kertovan miten ovat taidolla edenneet urallaan, mutta onhan mulla tässä vielä aikaa ja hyvä puoliso ja mahtavat lapset, joten en todellakaan voi valittaa.

Jotenkin vaan sitä toivoisi, että useammat tajuaisi miten pienistä asioista se lopulta on kiinni. Jos mulla syöpä olis tullut kaksi vuotta myöhemmin olisin ollut jo jalka oven välissä ja mä olisin voinut kertoa lehdille, jonkun voimaannuttavan kasvutarinan vaikeuksien selättämisestä. Nyt vaan hyvän työn määräaikaisuus ei jatkunut ja mä katosin kartalta. Säästöt sulivat ja oma asunto karkasi aina vaan kauemmas.

Silti tiedän että miehenä olen enemmän Petri kuin tarinan Petra. Aina on ollut se joku toinen mies, joka on vähän auttanut, että uusi paikka on löytynyt. Nyt kun en enää tarvitse muiden suosituksia vaan voin seistä omilla meriiteilläni olisi helppoa kertoa miten omat hyvät valintani olivat kaiken takana, mutta puppuahan se olisi. Toivon vaan, etten unohda miten hyvin onni on mua lopulta kohdellut nyt kun jatkan tästä urallani ja elämässäni eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tuurikin merkitsee, mutta oman näkemykseni mukaan omilla valinnoilla voit vaikuttaa siihen todennäköisyyteen millä tuuri osuu kohdallesi. Itse olen tehnyt töitä koulun ohella 15-vuotiaasta lähtien ja viettänyt pidemmän pätkän ulkomailla jotta opin kunnolla englantia. Sekä työkokemukseni että kielitaitoni olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että sain hyvän työpaikan heti valmistuttuani. Joten kyllä väittäisin näiden omien valintojeni vaikuttaneen merkittävästi, vaikka ne toki eivät olleetkaan mitään takeita sille että kaikki menisi hyvin.

Inhottaa sanoa rumasti, mutta sillä että vietit hetken ulkomailla oli tuskin mitään tekemistä työpaikkasi saamisen kanssa. Hain joskus sihteerin paikkaa missä vaatimukseni oli sujuvan ranskan puhuminen (CEFR B2). Hakemuksia tuli 200, eipä auttanut lukion vaihtovuosi Ranskassa. Pitää vaan olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, olla suhteita, tai ihan pirun hyvä tuuri, että juuri sinun hakemuksesi on satuttu edes avaamaan.

Kuten olen sanonut niin totta kai myös tuuria tarvitaan, mutta pystyt silti vaikuttamaan siihen miten todennäköisesti se tuuri osuu omalle kohdallesi. Teidän viestinne ovat todella vähätteleviä sitä kovaa työtä kohtaan, jota minä olen tehnyt vuosikausia päästäkseni hyvään asemaan. Vaikka tuurillakin on osansa niin se ei yksin vielä riitä kuten te yritätte esittää.

Missä kohtaa ap antoi ymmärtää, ettei kovalla työllä olisi merkitystä menestyksen kannalta. Tuskin Petrikaan olisi hyvässä asemassaan ilman kovaa työtä. Petralla meni kuitenkin huonommin juuri huonon tuurin takia. Petrillä oli hyvä säkä, koska sai pienen perinnön. Hohhoijaa...

Koko ketjuahan perustuu nimenomaan siihen että tuuri määrittää miten sinulla menee. Ihan siinä kohtaa.

Silti kyse on tuurista. Vaikka hakisit sataa paikkaa, voi olla huono tuuri. Toinen hakee yhtä ja saa sen.  Tuuria on se, että sattuu miellyttämään haastattelijaa. Ei ne aina parasta valitse, vaan aika usein sopivan keskinkertaisen. Maalla valitaan usein silmäätekevien lapset - veli on todistanut tätä tilannetta ihan paikan päällä, kun on sanottu ettei täällä mitään kesätöitä ole, paitsi kun paikallisen kunnanhallituksen puheenjohtajan lapsi on tullut samaan aikaan, niin vastaus on ollut "kyllä sulle täältä jotain aina löytyy". 

Joskus tuntuu siltä, että porukka ei ole ymmärtänyt verkostoitumisen merkitystä. Ei haastattelijaa tarvitse miellyttää, riittää, että on hyvät ja haastattelijalle tutut suosittelijat. Kunnanhallituksen puheenjohtajan poika saattaa olla tunnettu ahkeruudestaan ja koulumenestyksestään, joten tietty hänet palkkaa mieluummin kuin jonkun täysin tuntemattoman tyypin.

Tunne ihmisiä, tutustu ihmisiin, osoita olevasi hyvä tyyppi ja kas, olet aika pian töissä.

Muistakaa, ettei tarvitse olla kuin kunnanhallituksen puheenjohtajan poika, niin eiköhän töitä löydy.

Oma kokemus on, että kunnanhallituksen puheenjohtajien lapset ovat ahkeria työntekijöitä ja juuri siksi sellainen kannattaa palkata työttömän yh-äidin lapsen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että tietenkin toivon kaikille enemmän Petrin kaltaista tilannetta. Ärsyttää kuitenkin, jos "Petrit" alkavat saarnaamaan siitä, miten "Petrojen" olisi pitänyt tehdä parempia valintoja elämässään menestyäkseen. Kyse ei todellakaan ole aina valinnoista. AP

Miksi ihmeessä Petra ei tehnyt järkeviä valintoja sen jälkeen kun tajusi, että valmistui kuolleelle alalle? Esimerkissäsi on nimenomaan kyse valinnoista ja Petra päätti uudestaan ja uudestaan valita väärin tai oikeastaan ei valita lainkaan, vaan jäädä passiivisena odottamaan, että joku toinen tekisi jotain.

Entä jos Petra olisi saanut perintönä 15000 e ja valinnut niiden tuhlaamisen? Koska vaikuttaa siltä, että ainakaan sijoittajaksi hänestä ei olisi ollut!

Eli kyllä, kyse on ensisijaisesti omista valinnoista. Ei pidä syyttää lapsuutta, omia vanhempia tms., jos toistuvasti tekee helpon valinnan eikä ymmärrä, että se ei johda toivottuun tulokseen.

Ei aina voi tehdä valintoja mitä haluaa. Mielelläni minä opiskelisin aivokirurgiksi, jos olisi vakaat kädet ja hyvä muisti, mutta kun ei ole. Älyä voi harjoittaa, mutta siinä tulee rajat vastaan. Minä olen oppinut muistisääntöjä, mutta niillä ei kyetä oppimaan laajoja kokonaisuuksia. Tiedän, että olisin muutamankin kerran ollut paras hakija joihinkin töihin, mutta silti valittiin joku muu. Tein kahteen lähes identtiseen paikkaan persoonallisen hakemuksen. Toisen mielestä se oli loistava, toisen mielestä outo. Kumpaankaan en päässyt. Toiseen päätettiin ottaa vastavalmistunut, toiseen kokeneempi. Molemmissa olin eka varalla. Kouluttauduin uudelleen. Sain töitä - tuurilla. Lopultakin ne muut himpun verran paremmat oli valittu muualle ja oli minun vuoroni, vaikka hakijoita oli paljon. Tai oikeastaan en ollut paras, vaan pääsin varasijalta, kun varsinainen valittu kutsuttiin takaisin entiseen paikkaansa, mistä oli sanottu väkeä työn puutteen vuoksi irti. 

Entä jos olisit valinnut pelkästään informatiivisen työpaikkahakemuksen ja päässyt töihin?

Vierailija kirjoitti:

Juu. Mä sairastuin syöpään kun piti alkaa uraa rakentamaan. Päädyin vuosiksi hoitoihin ja kun palasin ei ollut työtä ja CVssä vuosien aukko. Meni aika tarkkaan kymmenen vuotta ja loputon määrä työtunteja siellä täällä, että olen nyt pisteessä, josta lähdin ennen syöpää uraa rakentamaan. Välillä harmittaa kun näkee muiden kertovan miten ovat taidolla edenneet urallaan, mutta onhan mulla tässä vielä aikaa ja hyvä puoliso ja mahtavat lapset, joten en todellakaan voi valittaa.

Jotenkin vaan sitä toivoisi, että useammat tajuaisi miten pienistä asioista se lopulta on kiinni. Jos mulla syöpä olis tullut kaksi vuotta myöhemmin olisin ollut jo jalka oven välissä ja mä olisin voinut kertoa lehdille, jonkun voimaannuttavan kasvutarinan vaikeuksien selättämisestä. Nyt vaan hyvän työn määräaikaisuus ei jatkunut ja mä katosin kartalta. Säästöt sulivat ja oma asunto karkasi aina vaan kauemmas.

Silti tiedän että miehenä olen enemmän Petri kuin tarinan Petra. Aina on ollut se joku toinen mies, joka on vähän auttanut, että uusi paikka on löytynyt. Nyt kun en enää tarvitse muiden suosituksia vaan voin seistä omilla meriiteilläni olisi helppoa kertoa miten omat hyvät valintani olivat kaiken takana, mutta puppuahan se olisi. Toivon vaan, etten unohda miten hyvin onni on mua lopulta kohdellut nyt kun jatkan tästä urallani ja elämässäni eteenpäin.

Kiitos, kun jaoit tarinasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä lisätä, että tietenkin toivon kaikille enemmän Petrin kaltaista tilannetta. Ärsyttää kuitenkin, jos "Petrit" alkavat saarnaamaan siitä, miten "Petrojen" olisi pitänyt tehdä parempia valintoja elämässään menestyäkseen. Kyse ei todellakaan ole aina valinnoista. AP

Miksi ihmeessä Petra ei tehnyt järkeviä valintoja sen jälkeen kun tajusi, että valmistui kuolleelle alalle? Esimerkissäsi on nimenomaan kyse valinnoista ja Petra päätti uudestaan ja uudestaan valita väärin tai oikeastaan ei valita lainkaan, vaan jäädä passiivisena odottamaan, että joku toinen tekisi jotain.

Entä jos Petra olisi saanut perintönä 15000 e ja valinnut niiden tuhlaamisen? Koska vaikuttaa siltä, että ainakaan sijoittajaksi hänestä ei olisi ollut!

Eli kyllä, kyse on ensisijaisesti omista valinnoista. Ei pidä syyttää lapsuutta, omia vanhempia tms., jos toistuvasti tekee helpon valinnan eikä ymmärrä, että se ei johda toivottuun tulokseen.

Työelämä on täynnä sitä, että työnantajat huutelevat, että seuraavan määräaikaisuuden loppumisesta työ sitten vakinaistetaan? Ja mitä tehdään, uutta määräaikaissopimusta vaan toisensa perään. Hullu siinä lähtisi heti ensimmäisten vuosien jälkeen 5v opiskelijaköyhyyteen, kun usko tulevaisuuteen vaakalaudalla eikä voi olla varma, etteikö taas kävisi samalla tavalla. Miksi Petra olisi tuhlannut saamansa 15 000€?

Miksi täällä koko ajan vouhkataan määräaikaisista työsuhteista? Olen syntynyt 1991 ja vakitöissä kuten avomieheni, kaksi veljeäni ja suurin osa kavereista. Määräaikaisissa on vain ne, jotka vielä opiskelevat.

Petra olisi tuhlannut ne 15 000 e, koska ei osaa tehdä oikeita valintoja.

Olen samaa mieltä siitä, että nykyihminen kuvittelee kontrolloivansa elämäänsä. Raha on lopulta suomenkaltaisessa maassa melko pikkujuttu. Mutta joo, emme me työuraammekaan täysin kontrolloi.

Mutta sitten oma tarinani, joka on tosi.

3. Sanotaan, että nimeni on vaikka Petrus. Minäkin sain isovanhemmiltani rahaa. Tosin jo pikkupoikana, pörssiosakkeiden muodossa. Oli vielä markka-aika, ehkä juuri tuon 15 000 euroa. Kasvoin keskiluokkaisessa perheessä pk-seudulla, kuten sinunkin esimerkkihenkilösi. Lukion jälkeen korkeakouluun taloustieteitä lukemaan. Työura on poikkoillut jossain aloittajan kahden esimerkkihenkilön välillä. Eli on ollut työttömyysjaksojakin välillä.

Opin korkeakoulussa nopeasti, että suuret massat käyttävät rahaa melko identtisesti. Ostetaan se farmariauto kun lapset ovat syntyneet, koska muillakin on. Ja ennen kaikkea: vain tyhmät asuvat vuokralla ja lihottavat vuokralordia. Olin ihmetellyt jo aiemmin, miksi niin monet todelliseen eliittiin kuuluvat asuvat vuokralla. Jotain hämärää siinä oli.

Niinpä asuin nuoruudessa vaatimattomasti, vuokralla totta kai. Välillä toki avoliitossa naisen kanssa, joka jankutti ”miksi ei sinullakin ole omistusasuntoa”. Pörssisalkku kasvoi. Nyt olen keski-ikäinen. Naimisissa, kaksi isohkoa lasta. Emme ole pitkään aikaan maksaneet asumisesta mitään. Emmekä ruuasta. Tai autoista. Osingot kattavat nuo menot. Tuo entinen avokki asuu edelleeen minikaksiossaan Itä-Helsingissä. Asuntolainaa ei ole laskujeni mukaan vieläkään maksettu.

Aina ei kannata ajatella kuten kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että nykyihminen kuvittelee kontrolloivansa elämäänsä. Raha on lopulta suomenkaltaisessa maassa melko pikkujuttu. Mutta joo, emme me työuraammekaan täysin kontrolloi.

Mutta sitten oma tarinani, joka on tosi.

3. Sanotaan, että nimeni on vaikka Petrus. Minäkin sain isovanhemmiltani rahaa. Tosin jo pikkupoikana, pörssiosakkeiden muodossa. Oli vielä markka-aika, ehkä juuri tuon 15 000 euroa. Kasvoin keskiluokkaisessa perheessä pk-seudulla, kuten sinunkin esimerkkihenkilösi. Lukion jälkeen korkeakouluun taloustieteitä lukemaan. Työura on poikkoillut jossain aloittajan kahden esimerkkihenkilön välillä. Eli on ollut työttömyysjaksojakin välillä.

Opin korkeakoulussa nopeasti, että suuret massat käyttävät rahaa melko identtisesti. Ostetaan se farmariauto kun lapset ovat syntyneet, koska muillakin on. Ja ennen kaikkea: vain tyhmät asuvat vuokralla ja lihottavat vuokralordia. Olin ihmetellyt jo aiemmin, miksi niin monet todelliseen eliittiin kuuluvat asuvat vuokralla. Jotain hämärää siinä oli.

Niinpä asuin nuoruudessa vaatimattomasti, vuokralla totta kai. Välillä toki avoliitossa naisen kanssa, joka jankutti ”miksi ei sinullakin ole omistusasuntoa”. Pörssisalkku kasvoi. Nyt olen keski-ikäinen. Naimisissa, kaksi isohkoa lasta. Emme ole pitkään aikaan maksaneet asumisesta mitään. Emmekä ruuasta. Tai autoista. Osingot kattavat nuo menot. Tuo entinen avokki asuu edelleeen minikaksiossaan Itä-Helsingissä. Asuntolainaa ei ole laskujeni mukaan vieläkään maksettu.

Aina ei kannata ajatella kuten kaikki muut.

Kyllä sinä maksat asumisesta, ruuasta ja autoista, maksat jopa veroja niistä osingoista. Suomalainen systeemi kun ei ole se, että jossain on joku edunvalvoja, joka puolestasi käyttää rahojasi ja sinä voit sanoa, että et maksa mitään.