Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää puhe hyvistä valinnoista
02.05.2021 |
Vuosi sitten korkeakoulutusta valmistuneena näkee hyvin, miten menestyviltä ihmisiltä unohtuu se miten paljon jo pienet erot lähtökohdissa vaikuttavat todennäköisyyteen menestyä. Puhutaan fiksusta rahankäytöstä ja oikeista valinnoista, vaikka tosiasiassa jo lähtökortit ovat olleet erilaisia. Niin sanottu Monopoli-ilmiö, missä alussa enemmän rahaa saanut uskoo voittaneensa pelin hyvän pelisilmän ja onnistuneen strategiansa vuoksi. Tässä teille 2 eri esimerkkiä eri tavoista elää elämää, missä valinnat ovat molemmilla olleet rationaalisia sekä henkilökohtainen panos oman hyvinvointinsa eteen ollut samaa suuruusluokkaa. Vain lähtökohdissa ja tuurissa on ollut eroa.
1. Petri tulee keskiluokkaisesta perheestä, eli ei ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta saanut ns hyvät eväät elämään. Petri on käynyt koulunsa hienosti, ja valinnut lähteä opiskelemaan alaa missä on perinteisesti hyvä palkkaus. Lisäksi Petrillä on pieni pesämuna n. 15 000€, minkä on saanut perinnöksi isovanhemmiltaan. Valmistumisen jälkeen Petrin opiskelemalla alalla menee edelleen hyvin, ja Petri saa itselleen heti vakituisen työpaikan. Koska Petri on sijoittanut perimänsä 15 000€ jo hyvissä ajoin, on potti nyt noin 25 000€ arvoinen. Vakityön ja sijoitustensa turvin, Petri hankkii itselleen omistusasunnon jo heti 25-vuotiaana maisterina. Täten Petri voi aloittaa varallisuutensa keräämisen jo hyvin nuorena, ja välttyy suuremmalta työelämän aiheuttamalta stressiltä.
2. Petra tulee myös keskiluokkaisesta perheestä, ja on käynyt koulunsa hyvin. Petran isovanhemmat ovat kuitenkin olleet hyvin köyhiä, eli heiltä Petra ei ole saanut suoraa perintöä. Myös Petra haluaa pelata varman päälle ja valitsee turvalliselta tuntuvan alan. Tapahtuu kuitenkin iso muutos teknologiassa, ja päälle iskee korona mikä suistaa Petran varmoina pitämät työmarkkinat kaaokseen. Petra valmistuu suoraan kortistoon. 10 vuoden päästä Petra on edelleen määräaikais- ja nollatuntisopimuskierteessä ja omaan asuntoon kiinni pääseminen tuntuu mahdottomalta. Lopulta Petra saa vakituisen työpaikan uudelleenkouluttautumisen jälkeen, mutta palkkaus on huonompi. Koska Petralla ei ole alkupääomaa, ja vuokrat ovat kalliita, pitää Petran asua vuokralla ainakin 10 vuotta ennenkuin voi ostaa itselleen pienen yksiön kaupaungin laidalta. Jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta syö Petran mielenterveyttä, ja hän kokee voivansa huonosti.
Oma tilanteeni ei ole vielä yhtä huono kuin Petran, mutta ärsyttää jatkuva puhe "fiksuista elämänvalinnoista", vaikka kyse on monesti yhtä paljon myös sattumasta. En ottanut esimerkkeihin edes mukaan niitä rajuimpia tapauksia, vaan kyse oli lopulta hyvin pienistä eroista lähtökohdissa. Vaikutus on silti merkittävä.
Ajatuksia?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat pienituloisia mutta silti äitini halusi ostaa minulle Helsingistä yksiön, jotta voisin keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen. Lisäksi äitini maksoi minulle valmennuskursseja, fysiikan ja kemian yksityisopetusta, kävin monen fysiikan opettajan kotona saamassa yksityistunteja. Vanhempani eivät osanneet opettaa minulle lukion fysiikkaa ja kemiaa.
Kun opiskelin yliopistossa, äitini osti minulle kalliita oppikirjoja. Ikinä en olisi päässyt haluamaani tiedekuntaan ilman äitini tukea. Aika monta kevättä olin vailla tuloja, kun luin pääsykokeisiin.
Ei sinun äitisi kovin köyhä ollut, jos osti asunnon Helsingistä ja kalliita kirjoja.
Vanhempani olivat pienituloisia ja nykyään he ovat pienituloisia eläkeläisiä (äidin nettoeläke 1500 euroa/kk; isän nettoeläke 1400 euroa/kk) mutta he ovat eläneet säästeliäästi aina- molemmat olivat sota-ajan lapsia. Heillä oli varaa ostaa minulle yksiö Helsingistä, koska meillä elettiin todella pihisti, kun olin lapsi. Ja sen takia äitini kannusti minua opiskelemaan yliopistosta HYVÄPALKKAISEN ammatin.
Kirjoitukseni pointti olikin, että ilman äitini rahallista tukea, minulla ei olisi nykyään hyväpalkkaista yliopistotutkintoa. En olisi pystynyt keskittymään opintoihin jossakin soluasunnossa. Ei minulla olisi ollut rahaa valmennuskursseihin tai yksityisiin kemian tunteihin. Halusin tenttikirjat omiksi, jotta pystyin tekemään niihin merkintöjä.
Kirjoitukseni toinen pointti on se, että en ymmärrä, miksi osa hyvätuloisista vanhemmista ei tue aikuisia lapsiaan rahallisesti, jotta nämä pääsisivät elämässä alkuun. Nyt vanhempieni ei tarvitse enää antaa rahaa minulle koskaan, olen omillani.
OT, mutta 1500€ nettoeläke tarkoittaa noin 2300€ bruttoeläkettä, ja 2300€ bruttoeläkkeeseen pitää kyllä olla aika kovat keskiansiotulot. Sama pätee isukkiisi.
"2 000 euron eläkkeeseen vaaditaan 1 760 000 euron palkkapotti. Sen saa, kun ansaitsee 40 vuotta noin 3 667 euroa, 30 vuotta 4 889 euroa tai 20 vuotta 7 333 euroa."
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001895512.html
Mikäli molemmilla vanhemmilla suunnilleen samat tulot, tarkoittaa tuo kuitenkin n. 60 000€ nettotuloja ennen eläköitymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua miten eri tavoin aloitusta ymmärretään. Aloittaja puhuu siitä miten kovan työn LISÄKSI myös sattumalla on vaikutusta ihmisten elämään ja sitten toiset huutaa miten tuuri ei ole ainoa selittävä tekijä. Eihän sellaista koskaan väitettykään :D
Itse olen varmaankin tuo ”Petri”. Olen alallani lahjakas ja tehnyt töitä kovasti asioiden eteen, mutta silti MYÖS lähtökohdilla ja elämän sattumilla on ollut vaikutusta asiaan. Olen itse esittävän taiteen alalla. Synnyin keskituloisen perheeseen, jossa vanhempani olivat myös esittävän taiteen alalla. He huomasivat, että minulla on lahjoja alalle ja osasivat ohjata minua oikeaan suuntaan. He olivat myös valmiita panostamaan taideharrastuksiin, jotta saan mahdollisimman hyvät valmiudet alalle. Tämä tarkoitti sitä, että minua kuskattiin soittotunneille toiselle paikkakunnalle, jonne oli matkaa 200km. Vanhempani siis käyttivät sekä aikaansa että jonkun verran rahaa siihen, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet edistyä. Jos tätä ei olisi tehty, olisivat taitoni lukion jälkeen olleet todennäköisesti riittämättömät alan opintoihin. Eli valveutuneet vanhemmat, joilla oli oikeasti halua ja kykyä auttaa, ovat olleet todella tärkeässä asemassa. Enkä minä itse päättänyt syntyä tuohon perheeseen.
Ja sattuma voi hyvin vaikuttaa myös työnsaantiin. Sain ensimmäisen alan työni opiskeluaikana sillä, kun lähettelin avoimia hakemuksia eri paikkoihin. Yhdestä soitettiin ja pyydettiin tulemaan seuraavalla viikolla kokeisiin. Sain tuosta kokeesta työn ja sen jälkeen olen tehnyt vain oman alani töitä. Tietysti ahkeruus vaikutti. Laitoin kyselyitä aktiivisesti ja olin valmis matkustamaan kauemmas työn takia. Mutta vaikutti tuohon myös sattuma. Jos olisin kirjoittanut hakemuksen vaikka 8 päivää myöhemmin, olisi paikka mennyt sivu suun. En minä tiennyt, että siellä oli paikka haussa, koska siitä ei ollut mitään ilmoitusta missään vaan haku oli ns. hiljaisessa haussa. Näin ollen hyvä ajoitus oli täysin sattumasta kiinni. Tämä ensimmäinen työ taas loi lumipalloefektin, jonka ansiosta aloin saada muitakin töitä.
Näissä esimerkeissä hyvät lähtökohdat, ahkeruus ja sattuma olivat kaikki tärkeitä. Ilman sattumaa asiat eivät olisi menneet näin.
Hyvä aloitus. Ahkeruudella ja työnteolla voi parantaa mahdollisuuksia siihen, että joskus itseä kohtaisi se ”hyvä sattuma”, mutta valitettavasti takeita ei ole. Voi olla, että tekee paperilla kaikkein ihan oikein ja silti ei pääse siihen lopputulokseen, jonka haluaisi. Tavallaan aika pelottavaa, mutta epävarmuuden kanssa on vaik osattava elää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Ahkeruudella ja työnteolla voi parantaa mahdollisuuksia siihen, että joskus itseä kohtaisi se ”hyvä sattuma”, mutta valitettavasti takeita ei ole. Voi olla, että tekee paperilla kaikkein ihan oikein ja silti ei pääse siihen lopputulokseen, jonka haluaisi. Tavallaan aika pelottavaa, mutta epävarmuuden kanssa on vaik osattava elää.
Vaikka osa pitää Petraa luuserina, niin silti samat kommentoijat kannustaisivat omia lapsiaan suurin piirtein samanlaisiin valintoihin. "Käy koulut hyvin ja valitse joku varma, hyväpalkkainen ala, niin ei tarvitse sitten AV:lla ulista.". Sitten kun lapsukainen joutuu pulaan, niin saavutaan hätiin. Se, että on muita ketkä tulevat apuun ja auttavat suhteilla työelämään ei ole kuitenkaan itsensä päätettävissä.
Ei kellään ole hyvä tuuri jatkuvasti.
Mutta osa tosiaan luulee, että työpaikat saadaan tuurilla, eikä hankkimalla koulutusta ja työkokemusta niistä ei niin-kivoista töistä ensin. Ja että joku työnantaja vielä pitää työssä tyyppiä, jolta puuttuu osaaminen ja motivaatio.
Ei pidä, haastatteluun voi päästä suhteilla, mutta vaikka olisi mikä Ehnrooth, niin omalla panoksella siellä töissä pysytään.
Suomessa melkein kaikki on itsestä kiinni, poislukien vakavat terveysongelmat on ihan jokaisella mahdollisuus rakentaa itselleen hyvä elämä. Mutta osaa ei hotsita, ei viitsitä ja lannistutaan heti ekan vastoinkäymisen tullen, ja sitten kadehditaan niitä ahkerampia. Olisihan se liikaa vaadittua myöntää itselle, että ihan itse elämänsä ryssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu kuvaa sitä, mitä en ymmärrä keskiluokassa. Elämää määrittää pelko epäonnistumisesta. Ja koko rakennelma, jossa onnistutaan tai epäonnistutaan, on vain oman pään sisällä oleva kilparata.
Palkaton työ ei takaa työpaikkaa, vaikka olisi kuinka hyvä. Jotkut tottuvat siihen, että palkattomia saa hyviäkin. Julkisella puolella voi käydä kuten minulle, olisi haluttu palkata, mutta ministeriöstä sanottiin määrärahoille ei. Joutuivat ottamaan jatkossakin palkattomia samaan hommaan.
Mulla on työ, jonka olen saanut totta kai kun olen ollut ahkera ja kouluttautunut uudelleen. Mutta silti se oli tuurista kiinni. Veljeni huippu-ura lähti lentoon hyvin mitättömästä oman alan sijaisuudesta, jota hän ei olisi saanut, mikäli olisi ollut jossain hanttihommassa. Hän olisi menettänyt tuon sijaisuuden ja sitä kautta pääsyn vakivirkaan ja lopulta pääsyn päällikkötasolle eteenpäin alallaan. Ehkä hän olisi päässyt hanttihommasta muualle, ehkä ei. Sitä ei voi kukaan tietää, mutta sijaisuuden sai kun oli työtön ja pystyi aloittamaan heti. hänelle siis työttömyys juuri sillä hetkellä oli tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä aina voi etukäteen tietää, tekeekö hyvän valinnan vai huonon. Jos on tarjolla useita vaihtoehtoja, valitsee yleensä sen, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta, mutta voi myöhemmin osoittautuakin, että joku toinen valinta olisi ollut parempi. Esim. itse vaihdon hanttihommista työpaikkaa parempaan, työpaikka meni konkurssiin. Entinen työpaikka on vieläkin olemassa. Mulle löytyi suunta kyllä muualta myöhemmin. Valittavana oli myös opiskelupaikka ja työpaikka. Valitsin opiskelun, enkä tänä päivänäkään tiedä, oliko se valinta sittenkään oikea, tai mitä se työ olisi ehkä tuonut tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kellään ole hyvä tuuri jatkuvasti.
Mutta osa tosiaan luulee, että työpaikat saadaan tuurilla, eikä hankkimalla koulutusta ja työkokemusta niistä ei niin-kivoista töistä ensin. Ja että joku työnantaja vielä pitää työssä tyyppiä, jolta puuttuu osaaminen ja motivaatio.
Ei pidä, haastatteluun voi päästä suhteilla, mutta vaikka olisi mikä Ehnrooth, niin omalla panoksella siellä töissä pysytään.
Suomessa melkein kaikki on itsestä kiinni, poislukien vakavat terveysongelmat on ihan jokaisella mahdollisuus rakentaa itselleen hyvä elämä. Mutta osaa ei hotsita, ei viitsitä ja lannistutaan heti ekan vastoinkäymisen tullen, ja sitten kadehditaan niitä ahkerampia. Olisihan se liikaa vaadittua myöntää itselle, että ihan itse elämänsä ryssi.
Näissä tarinoissa aina jotenkin skipataan se hetki, kun se todellinen harppaus menestyksen porteista tapahtuu. Vähätellään sitä roolia mikä oli sillä, että sai valmistumisen jälkeen suhteilla jalan oven väliin ja keskitytään siihen, miten siellä työssä on lopulta menestynyt. Kuinka montaa korkeakouluttautunutta ihmistä tiedätte, ketkä ovat saaneet kenkää sen takia etteivät he tehneet työtään hyvin? En väitä ettei heitä ole, mutta väitän että suurin osa töistä ei ole niin ihmeellisiä, ettäkö niihin tarvittaisiin juuri sinun osaamisesi, vaan aika moni muukin voisi saman työn tehdä ja ihan menestyksekkäästi. Eteneminen uralla on vielä ihan oma juttunsa, mutta siinäkin avainasemassa on se, että sai joskus mahdollisuuden edes ponnistaa sieltä pohjalta. Tätä mahdollisuutta moni ei saa, eikä kyse ole siitä että he olisivat jotenkin huonompia. Ihmiset ymmärtävät, että vaikka se tuntuu mahdottomalta (1:14 700 000) voittaa lotossa, niin joku sen aina silloin tällöin tekee. Ihan samalla tavalla on mahdollista, että jollekin osuu jatkuvasti kerta toisensa jälkeen ne p4sk4.t kortit käteen, vai voitetaanko lottoakin onnistuneella pelistrategialla?
Tilastoilla ja todennäköisyyksillä ei ole moraalia. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että joskus jollakin on pakko käydä hyvä tuuri. Ihmisille voi olla huono tuuri läpi elämän, ja vaikka hakisi 1000 työpaikkaan niin aina se oma hakemus jää avaamatta vaikka tekisi kuinka "kaikki avainsanat" sisältävän hakemuksen. Toisella nappaa jo kerrasta, eikä se pa5.ka tuuri osu kohdalle välttämättä kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuurilla ja omilla valinnoilla on molemmilla iso vaikutus. Ja aina ei ole tiedossa miten joku valinta lopulta vaikuttaa. Valintoja ei ole pelkästään hyviä tai huonoja, on myös siitä väliltä.
Ja, sitten on todella huonoja valintoja. Valintoja jotka olisi voinut heti todeta huonoiksi ja jättää tekemättä. Silti me kaikki tehdään niitäkin ja toiset tekee niitä todella usein ja todella isoina. Miksi joku esim menee yhteen väkivaltaisena tiedetyn ihmisen kanssa? Tai miksi joku käyttää viimeiset rahansa vaikka uuteen kännykkään, vaikka vanhalla olisi pärjännyt siihen saakka että on paremmin varaa.? Molemmat valintoja jotka olisi voinut välttää ja silti niitä tehdään joka päivä.
Ärsyttää siksi että tietää omien hyvien valintojen olleen tuuria, vai siksi että tietää oman huonon tuurin olleen oikeasti huonoja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jonka edessä tai etenkin takana on paljon huonoa, on henkisiltä voimavaroiktaan raskautetumpi kuin se, jonka elämä ei ole ollut yhtä vaikeaa.
Viisitoista tonniakin voi olla iso raha. Itse aloitin oman yritystoiminnan saatuani kymppitonnin. Ei olisi ollut stressinsietokykyä aloittaa lainarahalla.
Pitää myös ymmärtää, että kaikki vastoinkäymiset eivät ole samanarvoisia keskenään, esim täällä jo mainittu 10v syöpätaistelu vs irtisanominen (ja kolmen!! uuden duunin hakeminen). Myös lähtökohdat vaikuttavat paljon siihen, kuinka hyvin kestää vastoinkäymisiä. Esimerkin Petra oli valinnut alansa nimenomaa sen perusteella, että ajatteli työllisyyden olleen hyvä, kuten se alunperin olikin. Kun töitä ei sitten löytynytkään, voi vaatia ihan hirveästi resilienssiä ja jopa vähän naiivia ja uhrarohkeaa uskoa tulevaisuuteen, että tekee saman tempun uudestaan. Kyllä sellaisen koettelemuksen jälkeen harva oikeasti lähtisi samaan rumbaan enää uudestaan pääsykokeisiin lukemisineen ym, vaan kouluttautuisi tällä kertaa esimerkiksi sairaanhoitajaksi milloin työllistyminen on oikeasti 100% varmaa. Tässä vaiheessa saattaa kuitenkin olla jo se 10 000€ opintolainaa mikä on nostettu siinä uskossa, että hyväpalkkaisesta työstä on sitten mukava lyhentää lainaa. Sairaanhoitajan tuloilla ei ehkä niinkään, plus kaikki varallisuus on valunut vuokranmaksuun ja ehkä jopa perhehaaveet menneet siinä sivussa syrjään.
Ja varsinkin jos asut yksin ja olet käyttänyt kaikki tukikuukaudet, niin ei sitä niin helposti hakeudu opiskelemaan uutta tutkinto, joka taas voisi työllistää tai sitten ei.
Hain valmistuttuani hyvinkin laajalla skaalalla alaani edes vähänkin sivuavia paikkoja ja jopa palkattomia harjottelupaikkoja. En päässyt mihinkään. Jatkan sitten paskahommissa varmaan eläkkeelle asti. Jatkuva huono tuurikin alkaa lannistaa.
Mutta tiedätkö trendinä alkaa olla että ihmiset jättävät jonkun hyvinpalkatun toimistotyön josta eivät pidä ja alkavat vaikka pienviljelijöiksi. Koska ymmärretään että varallisuus ei ole menestyksen mitta. Tämä ei ole sama asia kuin olla pakotettu olemaan se pienviljelijä koska muuta ei ole, tietenkään. Mutta tässäkin ketjussa näkyy että monet mittaavat menestystä ainoastaan rahalla. Omasta mielestäni paskaduuni on ainoastaan duuni jota vihaat, olit sitten pääjohtaja tai lehdenjakaja. Jos et vihaa sitä duunia, se ei ole paskaduuni.
Luen kirjaa Koti Keniassa. Vähän perspektiiviä näihin itse luotuihin oravanpyöräahdistuksiin kenellä on mitäkin ja mitä olisi pitänyt saavuttaa. Kiitollisuus siitä mitä on vaikka se olisi vähänkin on arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Ei tuossakaan tuurista ole kyse, vaan työelämän syrjivistä rakenteista.
Ei kellään ole koko ajan hyvä tai huono tuuri, kaikilla on molempia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Ei ole huonoa tuuria, kun kerran monta kertaa pääsee töihin, mutta työ ei jatku. Hyvillä työntekijöillä jatkuu, ei kaikki, mutta joku työ kyllä.
Femakkoininää.
Ihanko SATTUMALTA esimerkin huono-onninen on "Petra"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle osui työmarkkinoilla aina huono tuuri. Vaikka nuorena opiskelin ja sain työpaikkoja, niin ne olivat sijsisuuksia, jotka eivät poikineet mitään enempää. Loppuivat aikanansa ja sitten piti hakea taas uusi.
Jostakin kummallisesta syystä kelpasin hyvin sijaiseksi, minusta jopa pidettiin mutta vakipaikkaa en saanut millään vaikka kuinka hain ja yritin.
Lopulta väsyin, luovutin ja jäin kotiäidiksi.
Ei tuossakaan tuurista ole kyse, vaan työelämän syrjivistä rakenteista.
Niin. En varsinaisesti pidä sitä omana syynäni lainkaan sillä menin joka ikiseen työpaikkaan mihin vain pääsin ja yritin parhaani ja toivoin, että jospa se vakivaikka tulisi nyt tästä.
Niin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Kun ikää alkoi tulla lisää sijaisuudetkin vähentyivät. Lopulta ei tullut enää niitäkään.
OT, mutta 1500€ nettoeläke tarkoittaa noin 2300€ bruttoeläkettä, ja 2300€ bruttoeläkkeeseen pitää kyllä olla aika kovat keskiansiotulot. Sama pätee isukkiisi.