Miesystävä sanoo, ettei vielä ole oikea aika mennä naimisiin tai muuttaa edes yhteen, kuulemma "joskus sitten" on oikea aika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon ap:n iän, niin hän ei olemattoman parisuhdehistorian johdosta ole mikään catch. Voihan hän erota, mutta se voi sitten tarkoittaa sinkkuvuosia jatkossa. Alkoholistiperheen vesana hän saattaa vetää puoleensa ongelmallisia miehiä. Näiden kanssa suhdeviritelmät jäävät lyhyiksi. Nyt on haavissa normaali, vastuullinen mies. Lapsihaaveita ei ole, joten miksi pitäisi edes asua yhdessä? Jos ap eroaisi ja sattuisi löytämään uuden kunnollisen miehen, tämä mies saattaisi asua vaikka eri paikkakunnalla. Sitten olisi etäsuhde eli olisi menty ojasta allikkoon.

No tuota... Nelikymppisenä minulla oli kaikkein suurin vienti miesmarkkinoilla. Olin nuorena kaunis enkä odottanut enää saavani paljoakaan miesten huomiota tuon ikäisenä, mutta olin todella väärässä. Vieläkin 10 vuoden jälkeen jotkut miehet lähettelevät viestejä.

Huh, huh ja viesti meni täydellisesti ohi. Kyse ei ole ulkonäöstä. Parisuhdekokemusta omaava ei ota kokematonta naista, joka on elänyt keski-ikäiseksi asti omilla ehdoillaan yksin. Vielä kun on lapset mukana kuviossa, niin sitä tarkemmin kumppani valitaan. Huomiota voi saada, parisuhde on sitten ihan eri juttu.

Ei pidä paikkaansa. Joku voi ajatella noin, mutta ei todellakaan kaikki. Älä yleistä.

Täällä on ilmeisesti ikisinkkujen kokoontumisajot, kun elämänkokemus loistaa poissaolollaan. Isä on oppinut ottamaan huomioon puolison ja asettamaan lasten tarpeet omiensa edelle. Keski-ikäinen ikisinkku ei näitä taitoja omaa. Paras vastine hänelle löytyy peräkammarista.

En minä ainakaan nyt eron jälkeen enää yhteen muuttaisi kenenkään kanssa. Mukavampi asua yksin ja pitää tapailusuhdetta. Ei haittaa vaikkaa maksaa enemmän, kyllä se on sen väärtti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh taas tätä Me Naisten horoskoopeista vedettyä juttua. Mies oli naimisissa ja hänellä on lapsia. Minkä ihmeen takia mies haluaisi taas toistaa kaiken? Erot voivat olla traumaattisia myös miehille eikä miesystäväsi halua vielä, tai ei välttämättä enää koskaan, naimisiin saati muuttaa yhteen vielä. Miksei aikuiset ihmiset pysty olemaan suhteessa ilman yhteistä taloutta? Mies voi ihan aidosti olla sinuun rakastunut, mutta ei halua tai ole kykeneväinen enää avioliittoon edellisen huonon kokemuksen takia. Jos sinä haluat naimisiin niin hommaa mies kenen kanssa pääset naimisiin. Toki voi miettiä onko sitten se itse avioliitto sinulle tärkeämpi kuin se ihminen kenen kanssa olet. Avioliitto ei kenenkään elämästä tee auvoista.

En ymmärrä mitä tarkoitat Me Naisten horoskoopeilla? Toisaalta en ole naistenlehtiä koskaan lukenutkaan. Mutta en myöskään ymmärrä ajatusta, ettei avioliittoa saisi toivoa, vaan kypsän aikuisen ihmisen pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen erillisessä suhteessa. Minulle avioliitto symboloi itseasiassa aika paljonkin, samoin yhteinen koti ja yhteinen talous. Ehkä olen naiivi siinä mielessä, että avioliitolla on itselleni iso arvo. Mutta en kaipaa siis mitään hömpötyshäitä, vartin maistraattivihkiminen riittäisi enemmän kuin hyvin. Minusta on myös surullista, jos avioero muuttaa ihmisen siinä mielessä kyyniseksi, ettei enää uskalla mennä uudelleen naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ollut mitään tekemistä ensimmäisen pilalle menneen liiton kanssa. 

ap 

Olet saanut hämmästyttävän paljon miehen oikeuksia puolustelevia kommentteja. Vaikka siis toiveesi on lämmin ja leppoisa yhteiselo, yhteenkuuluvaisuuden tunne, ja mitä ilmeisimmin ilman mitään kovia vaatimuksia tai haluja muuttaa miestä.

Ihan normaali suhtautuminen sulla on kahden ihmisen väliseen aikuiseen suhteeseen ja avioliittoon. Ei yltiöromanttista löpinää ja toiveita yhteisistä lapsista ja hedelmöityshoidoista jne mikä miehelle kenties ahdistavaa ja ehdoton ei.

Mies haluaa vain tapailla ja hieman seukkailla. Ei se pois sulje, etteikö tykkäisi, mutta on vaan päättänyt elää elämäänsä omalla laillaan, ilman vakiintumista. Haluatte eri asioita.

Kyynisimpien kannattaa tutustua Pirkko ja Pekka Koskenkylän ihanaan tarinaan. Onnen voi löytää pettymystenkin jälkeen, eikä sen tarvitse olla elämää vankilan kahleissa.

Ongelma onkin siinä, että kyseessä ei ole vain kahden aikuisen ihmisen lämmin ja leppoisa yhdessäolo.

Tämän onneksi edes lasten isä kykenee ymmärtämään.

Lapset ovat miehellä viikonloppuisin. Se tekee 4-5 vapaata päivää lapsista viikossa. Pitäisikö nekin pyhittää lapsille, vaikka eivät ole edes paikalla?

Juu käteviä tollaset lapsinuket, jotka voi taitella kasaan komeroon ja ottaa esiin viikonloppuisin😂

Mihin sä olet lapsinukkeja taittelemassa? Ihan hyvin on varmaan mennyt yhteinen huolto ap:n miesystävällä ja tämän exällä lasten suhteen. Ap seurannut tilannetta vierestä ja kokemusta on!! Ja lapset kasvaa hei, ne muuttaa omilleenkin jopa :D

Olishan ap jo heti kättelyssä sanonut, että tämä on ollut ongelma, mutta ei ole. Tuskin olisi kolmea vuotta miehen kanssa ollut, jos lapset olisivat hänet joka käänteessä syrjäyttäneet.  eri

Niin tosiaan; lapset kasvaa, eivätkä enää mahdu sinne komeroon...

Jos teillä taitellaan lapsinukkeja ja ne asuvat vuoroviikoin komeroissa, mikä aika harvinaista kuitenkin, ei ap:llä tarvitse olla näin.

Ja lapsista ap ei ole kertonut laisinkaan ongelmana, vaan asian ydin on ihan muualla. Miksi lapset nyt vedetään tähän mukaan? Ap ilmoitti tulevansa heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Miksi ei tulisi jatkossakin, jos/kun yhteen muuttavat? Eikös uusperhekuvio ole nykyaikaa? Jos sinulla ei onnistu, voi muilla onnistuakin. Ja harkittu on jo kolme pitkää vuotta, eli tutustuttu varmaankin on puolin ja toisin.

Ehkä hän menee jos löytää sopivan kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon ap:n iän, niin hän ei olemattoman parisuhdehistorian johdosta ole mikään catch. Voihan hän erota, mutta se voi sitten tarkoittaa sinkkuvuosia jatkossa. Alkoholistiperheen vesana hän saattaa vetää puoleensa ongelmallisia miehiä. Näiden kanssa suhdeviritelmät jäävät lyhyiksi. Nyt on haavissa normaali, vastuullinen mies. Lapsihaaveita ei ole, joten miksi pitäisi edes asua yhdessä? Jos ap eroaisi ja sattuisi löytämään uuden kunnollisen miehen, tämä mies saattaisi asua vaikka eri paikkakunnalla. Sitten olisi etäsuhde eli olisi menty ojasta allikkoon.

Kaikki eivät ajattele parisuhteeseen ryhtymistä minään saalistamisena. Entäs mies, mikä "catch" hän mielestäsi on ikääntyvänä lasten isänä, jolla ne mukulat pörräävät joka toinen viikko jaloissa? Saa nainen olla aika rakastunut, jotta tuohon myllyyn astuu jauhettavaksi.

Alkoholistiperhe ei aina leimaa ihmistä ja ohjaile tämän elämää. Jotkut muokkaavat elämästään tyystin toisenlaisen, jotkut traumatisoituvat ja paljon muuta siltä väliltä. Jos nyt jätettäis tämä diagnosointi kuitenkin. Ap on yksilö. Kukaan ei tunne, miten edes  pystyisi johonkin muottiin laittamaan? Ja aina tämä tehdään pätemisen  mutulla.

Ap on selvästi haaveillut avioliitosta, niin innolla hän siihen nyt pyrkii. Alkoholistiperheen taustan vaikutus näkyy juuri siinä, ettei toiveista huolimatta parisuhdetta ole aiemmin syntynyt. Jos parisuhde ja yhteiselo eivät olisi hänelle aiemmin olleet tärkeitä, ei hän pakonomaisesti pyrkisi niihin nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Minun miesystäväni on sanonut, ettei ole valmis muuttamaan yhteen, ja viimeinen asia mitä hänelle haluaisin tehdä olisi painostaa häntä siihen.

Olen vähän ihmeissäni näistä kommenteista, että oikean naisen kanssa jokainen mies haluaa muuttaa saman tien yhteen ja jos niin ei ole käynyt tiettyyn aikaan mennessä, ei ikinä käykään. Ne ovat neuvoina sekä loukkaavia että huonoja. Miehetkin ovat erilaisia. Varsinkin keski-ikään mennessä meille kaikille on kertynyt erilaisia kokemuksia, traumoja ja pelkoja jotka määrittävät milloin on valmis mihinkin ja milloin ei. Minun miesystäväni on kokenut avioliiton, jota hän kuvailee perhehelvetiksi, ja ymmärrän täysin ettei hän ole valmis ottamaan riskiä sen toistumisesta, ei minun kanssani ja tuskin olisi kenenkään muunkaan kanssa. Elämä on kuitenkin myös sitä, että kehitymme ja prosessoimme asioita, opimme taas luottamaan ja parannumme. Uskon siis täysin, että jonain päivänä voimme muuttaa yhteen, vaikka sitten 10 vuoden päästä. Jos emme, asumme sitten erillämme. Koska rakastan häntä, kunnioitan hänen toiveitaan ja haluan että asiat ovat hänelle mahdollisimman hyvin.

Sulla ei taida olla häävi itsetunto.

Kokemuksesta ne neuvojat tietää, että jos nainen oikeasti kiinnostaa, mies ei ota riskiä naisen menettämisestä. Kun oikeasti rakastaa, ei se yhteenmuutto ole ankea velvollisuus, vaan miehen toive.

Jos taas nainen on sellainen yhdentekevä, niin hulluahan sen kanssa olisikaan yhteen muuttaa. Sellainen vaihdetaan lennossa parempaan.

Ei pidä olla kaikkeen suostuvainen kynnysmatto, sellaiset jätetään aina.

Ap:n miehen elämä ei paranisi mitenkään yhteenmuuton myötä. Avioliitto olisi viimeinen virhe lesken asumisoikeuden vuoksi. Miehen lasten elämä säilyy vakaana, kun isä pitää järjen päässä eikä parisuhteen vuoksi tee riskialttiita ratkaisuja. Tämä mies on jo osoittanut kykenevänsä pitkiin suhteisiin.

Erikseen ovat sitten kukasta kukkaan lentelijät, jotka eivät parisuhdetta edes tavoittele, vaikka naiselle muuta uskottelevat. On selvää, että tämä mies on ap:n silmissä catch, sama ei ole selvää toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on selvästi haaveillut avioliitosta, niin innolla hän siihen nyt pyrkii. Alkoholistiperheen taustan vaikutus näkyy juuri siinä, ettei toiveista huolimatta parisuhdetta ole aiemmin syntynyt. Jos parisuhde ja yhteiselo eivät olisi hänelle aiemmin olleet tärkeitä, ei hän pakonomaisesti pyrkisi niihin nytkään.

Ja sieltä tulee taas palstapsykologin lausunto :D

Ap ei esim. ilmoittanut, että mies on hänelle ensimmäinen kokemus. Jospa ei ole aiemmin löytynyt miestä, joka nyt vaan olisi tosissaan sytyttänyt, eivätkä alkoholiperheen taustat olisikaan vaikuttava tekijä? Jotkut hakevat kauankin, ja todellakin haluavat yhteen sen "oikean" kanssa. Toiset syöksyvät suin päin, ja lapsiakin useille eri kumppaneille.

On ihmisiä, jotka alkavat tuntea itsensä kypsiksi avioliittoon ja siihen lopullisen pysyvään parisuhteeseen vasta iäkkäämpinä, eikä sillä ole alkoholin kanssa mitään tekemistä. Joten alkoholijankkauksen voi jättää pois. Ikävää päsmäröintiä. (Täällä joku kertoi tehneensä puutarhatöitä, johon joku vastasi, että leuhkitko että sulla on ok-talo? ;D, mikä vastaava ajattelumalli siitä, kun MINÄ tiedän)

Kummallista ap:n syyllistämistä, vaikka mies lupailee tuulen tupia. Mikäs diagnoosi miehellä vois olla? 

Olen ap:ta noin kymmenen vuotta vanhempi ja meillä sama ongelma mutta roolit on toistepäin. Minä en missään nimessä halua muuttaa yhteen miesystävän kanssa kun taas hän muuttaisi heti huomenna. Miesystävä on aika konservatiivinen ja merkit on selvät, jos asuttaisiin saman katon alla niin olisin miehen mielestä luontevasti kotipiika. Kiitos ei. Onhan noita syitä muitakin kuten asumismuoto ja -paikka, lemmikit jne. Lisäksi arvostan omaa rauhaa ja sitä, ettei kaikessa tarvitse huomioida toisen mukavuutta eikä toisaalta tarvitse erikseen pyytää omaa rauhaa.

Kysymys ei ole meillä mikään kynnyskysymys kun voimme jatkaa näinkin. Oman mausteensa täällä antaa soppaan sekin, että mies ei ole täältä pk-seudulta kotoisin toisin kuin minä. Tästä johtuen tiedän hänen leikittelevän  ajatuksella paluumuutosta kun jää eläkkeelle ellei aiemmin. Mulle taas tämä ei ole vaihtoehto. Menee jo aiheen ohitse mutta usein näissä kuvioissa on useammassa kerroksessa rtkaistavia kysymyksiä. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Ap:n tapauksessa kuulostaa vähän siltä, että suhde ei ole pitkäikäinen. Todennäköisesti pelkkä laastarisuhde. Kolme vuotta yhdessä on paljon laastarisuhteelle, veikkaan sen tässä johtuvan enemmän miehen mukavuudenhalusta. Selvästi ei halua tähän suhteeseen sitoutua eikä syynä ole pelkkä muuttohaluttomuus. On toki mahdollista, että mies alkaa nähdä suhteen pitkäkestoisena vaikkei yhteen koskaan muutettaisikaan. Kysymys onkin enemmän siitä miten pitkään ap haluaa pitää omia haaveitaan holdissa miehen heräämistä ootellessa. Sinähän ap olet sen ikäinen, että voit vielä tehdä lapsiakin. Kiire alkaa olla muttei se ole mahdotonta. Suosittelen lapsettomuushoitoja (Tanska, Latvia) jos yhtään siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miesystäväni on sanonut, ettei ole valmis muuttamaan yhteen, ja viimeinen asia mitä hänelle haluaisin tehdä olisi painostaa häntä siihen.

Olen vähän ihmeissäni näistä kommenteista, että oikean naisen kanssa jokainen mies haluaa muuttaa saman tien yhteen ja jos niin ei ole käynyt tiettyyn aikaan mennessä, ei ikinä käykään. Ne ovat neuvoina sekä loukkaavia että huonoja. Miehetkin ovat erilaisia. Varsinkin keski-ikään mennessä meille kaikille on kertynyt erilaisia kokemuksia, traumoja ja pelkoja jotka määrittävät milloin on valmis mihinkin ja milloin ei. Minun miesystäväni on kokenut avioliiton, jota hän kuvailee perhehelvetiksi, ja ymmärrän täysin ettei hän ole valmis ottamaan riskiä sen toistumisesta, ei minun kanssani ja tuskin olisi kenenkään muunkaan kanssa. Elämä on kuitenkin myös sitä, että kehitymme ja prosessoimme asioita, opimme taas luottamaan ja parannumme. Uskon siis täysin, että jonain päivänä voimme muuttaa yhteen, vaikka sitten 10 vuoden päästä. Jos emme, asumme sitten erillämme. Koska rakastan häntä, kunnioitan hänen toiveitaan ja haluan että asiat ovat hänelle mahdollisimman hyvin.

Sulla ei taida olla häävi itsetunto.

Kokemuksesta ne neuvojat tietää, että jos nainen oikeasti kiinnostaa, mies ei ota riskiä naisen menettämisestä. Kun oikeasti rakastaa, ei se yhteenmuutto ole ankea velvollisuus, vaan miehen toive.

Jos taas nainen on sellainen yhdentekevä, niin hulluahan sen kanssa olisikaan yhteen muuttaa. Sellainen vaihdetaan lennossa parempaan.

Ei pidä olla kaikkeen suostuvainen kynnysmatto, sellaiset jätetään aina.

Ihmiset eivät ole samanlaisia. Ihminen voi pelätä yhteenmuuttoa vaikkapa juuri sen takia, ettei halua menettää toista. Jos kokemus on, että suhde muuttuu ja päätyy eroon jos yhteen muutetaan, tätä riskiä ei haluta ottaa jos ei ole pakko. Oletko miettinyt sitä, että toinen voi olla niin tärkeä, että suhdetta halutaan suojata riskitekijöiltä jos se toimii muutenkin?

En tokikaan tiedä, mitä mies tekisi jos laittaisin kaksi vaihtoehtoa, joko muuttaa kanssani yhteen tai sitten erotaan. Voi olla että muuttaisi. En kuitenkaan voisi elää itseni kanssa enää sen jälkeen, tuskin miehenkään kanssa kun hävettäisi niin paljon.

Omasta mielestäni itsetuntoni on hyvä, ja se näkyy mm. siinä että en ota toisen kokemuksia ja pelkoja itseeni, en kuvittele heti että kyse on juuri minun huonoudestani, jos toinen ihminen ei toimi jollain vauvapalstalla määritellyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies joka on jo ollut yhden kerran naisissa ja jo yhden perheen perustanut ja kokenut sen perhe-elämän pääsee vapaaksi? Luuletko tosiaan että haluaa heti uuden pallon nilkkaan?

APn on parempi etsiä naimaton sinkkumies joka ei ole koskaan ollut naimisissa ja jolla ei ole perhettä.

Itse asiassa TODELLA moni mies tekee uuden perheen uuden naisen kanssa ensimäisen karahdettua karille. Heittämällä tiedän 4 miestä, ikäluokissa 37-47v

Itse en ainakaan tuohon lähde. Olen ollut kerran naimisissa elämäni naisen kanssa ja saanut kokea lapsieni kasvun. Lopun elämää elän itselleni ilman sitoumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon ap:n iän, niin hän ei olemattoman parisuhdehistorian johdosta ole mikään catch. Voihan hän erota, mutta se voi sitten tarkoittaa sinkkuvuosia jatkossa. Alkoholistiperheen vesana hän saattaa vetää puoleensa ongelmallisia miehiä. Näiden kanssa suhdeviritelmät jäävät lyhyiksi. Nyt on haavissa normaali, vastuullinen mies. Lapsihaaveita ei ole, joten miksi pitäisi edes asua yhdessä? Jos ap eroaisi ja sattuisi löytämään uuden kunnollisen miehen, tämä mies saattaisi asua vaikka eri paikkakunnalla. Sitten olisi etäsuhde eli olisi menty ojasta allikkoon.

Olemattoman parisuhdehistorian takia? Tunnetko yhtään miesten sielunelämää? Useimpia miehiä ei haittaa tippaakaan, vaikka naisella ei olisikaan valtavaa joukkoa exiä. Itse asiassa päinvastoin.

Valtava määrä exiä juuri osoittaa, ettei parisuhteita ole ollut. Panosuhteet ovat näet ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon ap:n iän, niin hän ei olemattoman parisuhdehistorian johdosta ole mikään catch. Voihan hän erota, mutta se voi sitten tarkoittaa sinkkuvuosia jatkossa. Alkoholistiperheen vesana hän saattaa vetää puoleensa ongelmallisia miehiä. Näiden kanssa suhdeviritelmät jäävät lyhyiksi. Nyt on haavissa normaali, vastuullinen mies. Lapsihaaveita ei ole, joten miksi pitäisi edes asua yhdessä? Jos ap eroaisi ja sattuisi löytämään uuden kunnollisen miehen, tämä mies saattaisi asua vaikka eri paikkakunnalla. Sitten olisi etäsuhde eli olisi menty ojasta allikkoon.

Olemattoman parisuhdehistorian takia? Tunnetko yhtään miesten sielunelämää? Useimpia miehiä ei haittaa tippaakaan, vaikka naisella ei olisikaan valtavaa joukkoa exiä. Itse asiassa päinvastoin.

Valtava määrä exiä juuri osoittaa, ettei parisuhteita ole ollut. Panosuhteet ovat näet ihan jotain muuta.

Ex tarkoittaa nimenomaan jotakuta, jonka kanssa on oltu parisuhteessa. Ei panosuhteita kutsuta exiksi. Ja vaikka ei edes väännettäisi semantiikasta, olen aivan varma että ap:n vähäinen parisuhteiden määrä ei ole hänelle miesmarkkinoilla miinusta vaan plussaa.

Yksin ei voi opetella parisuhdetaitoja. Jos on pitkissä parisuhteissa, niitä ei kerry valtavaa määrää. Valtava määrä exiä kertoo tynkäsuhteista. Mitään kestävää ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JSSAP! Olet kumminkin sen ikäinen, että lapsia et tule enää saamaan, joten mikään pakko ei ole suhteessa kärvistellä tai etsiä mahdollisimman nopeasti uutta. Mies ei ota sinua vakavasti vaan haluaa poimia rusinat pullasta, eli säilyttää vapautensa mutta samalla pitää jotain joka välittää (ja antaa pesää). Jätä mies ja etsi rauhassa uutta. Onhan noita tarinoita, missä se sielunkumppani on tavattu vanhainkodissa.

Kyllähän niitä voi saada niin kauan kun vain munasoluja riittää. Et voi tietää mikä ap:n tilanne on.

Tuossa iässä ensisynnyttäminen on suuri riski sekä lapselle että äidille. Puhumattakaan kaikista kehitysvammoista yms joiden määrä lisääntyy äidin iän karttuessa.

Ihan terve olen minä ja pärjännyt elämässä, mm yliopiston käynyt.

T. 40- vuotiaan äidin synnyttämä

Kävit koko yliopiston? No sinustapa tuli erityisen fiksu. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies joka on jo ollut yhden kerran naisissa ja jo yhden perheen perustanut ja kokenut sen perhe-elämän pääsee vapaaksi? Luuletko tosiaan että haluaa heti uuden pallon nilkkaan?

APn on parempi etsiä naimaton sinkkumies joka ei ole koskaan ollut naimisissa ja jolla ei ole perhettä.

Itse asiassa TODELLA moni mies tekee uuden perheen uuden naisen kanssa ensimäisen karahdettua karille. Heittämällä tiedän 4 miestä, ikäluokissa 37-47v

Itseasiassa TODELLA harva mies tekee uuden perheen uuden naisen kanssa. Uusperheitä joissa on alle 18-vuotias lapsi on 9 % perheistä, eli 1 perhe 11 perheestä on uusperhe.

Omista n. 30 keski-ikäisestä kaveristani kaikki ovat tai ovat olleet naimisissa. Heistä yhtä lukuunottamatta kaikilla on lapsia. Heistä 2 lapsellista on eronnut ja ovat olleet vuosia sinkkuina ilman halua sitoutua uudestaan. Pääasiassa he kaikki ovat korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia Helsinkiläisiä, juristeja, dippa-inssejä, lääkäreitä, ekonomeja,...

m47

Et ole se oikea, jonka takia kannattaa yhteiseloa miettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JSSAP! Olet kumminkin sen ikäinen, että lapsia et tule enää saamaan, joten mikään pakko ei ole suhteessa kärvistellä tai etsiä mahdollisimman nopeasti uutta. Mies ei ota sinua vakavasti vaan haluaa poimia rusinat pullasta, eli säilyttää vapautensa mutta samalla pitää jotain joka välittää (ja antaa pesää). Jätä mies ja etsi rauhassa uutta. Onhan noita tarinoita, missä se sielunkumppani on tavattu vanhainkodissa.

Kyllähän niitä voi saada niin kauan kun vain munasoluja riittää. Et voi tietää mikä ap:n tilanne on.

Tuossa iässä ensisynnyttäminen on suuri riski sekä lapselle että äidille. Puhumattakaan kaikista kehitysvammoista yms joiden määrä lisääntyy äidin iän karttuessa.

Ihan terve olen minä ja pärjännyt elämässä, mm yliopiston käynyt.

T. 40- vuotiaan äidin synnyttämä

Kävit koko yliopiston? No sinustapa tuli erityisen fiksu. ;)

Eiköhän tuo ole kaikille selvää, että ikääntyminen tuo mukanaan riskejä lapsensaannille? Ei tarvitse erikseen opettaa. Pointti oli ihan muualla. Ja todella lapsellista kuittailua jostain opiskeluista, minkä pointti taas oli kertoa, että "liian vanhan äidin" lapsi on täysin normaaliälyinen. Vaikutat typerältä.  ohis