Miesystävä sanoo, ettei vielä ole oikea aika mennä naimisiin tai muuttaa edes yhteen, kuulemma "joskus sitten" on oikea aika

Molemmat saavat haluta sitä, mitä haluavat. Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Itse ymmärrän molempia osapuolia.

Eri asia on sitten, pystyvätkö he sopimaan kompromissista, joka tyydyttää molempia. Joutuuko jompi kumpi luopumaan omista toiveistaan? Kuinka katkeraksi se lopulta tekee? Olisiko parempi todeta, että halutaan eri asioita, ja mennä eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se ole myös sinulle kätevä suhde, oma tila ja oma vapaus? Taidat haluta muuttaa yhteen vain taloudellisten syiden takia. 

Miksi avioituvat/avoliittoon haluavat ihmiset muuttavat yhteen? Ostavat kodin, rakennuttavat talon? Heitä taitaa olla aika paljon enmmän kuin erikseen omissa talouksissa vakavassa parisuhteessa asuvia? Joillekin avioliitto on erittäin tärkeä, toisille ei. Miksi ei haluta asettua toisen asemaan, vaan jankataan kuinka MINÄ MINÄ...? Yhteinen liitto, yhteinen koti, yhteinen elämä, ja kuinka iso osa ihmisistä toimii näin? Ihan kuin ap olisi joku ufo tämän suhteen.

Ap haaveilee naimisiin menosta rakastamansa miehen kanssa, ja häntä väitetään joksikin onnenonkijaksi, vaikka rahaa on enemmän kuin miehellä. Lopuksi syitään luetellessa hän vain toteaa, että "onhan se jo taloudellisestikin kannattavampaa asua saman katon alla", mikä ei tarkoita sitä että ENSISIJAISESTI haluan rahallista etuutta jne. Säästönhän voi käyttää vaikka yhteiseen tekemiseen tai matkoihin. Lukekaa kunnolla.

Tyhmää hommaa, koska siitä ne vaikeudet alkavat sitten. Aletaan nalkuttaa siivoamisesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Paljon paremmin menisi, jos asuttaisiin erillään ja unohdettaisiin ne taloudelliset hyödyt. 

Miksi oletat, että kaikista muista kuoriutuisi samanlainen nalkuttaja kuin sinusta tai miehestäni yhteenmuuttaessa? Joillekin yhteenmuutto ja yhdessä asuminen on elämän parhaita asioita ja arki ihanaa. Mustavalkoista ajattelua olettaa, että koska itselle ei sovi joku asia X, niin sitten se ei sovi kenellekään ja on joku syvä totuus mikä kaikkien pitäisi ymmärtää. Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä palstan ankeuttajia ja dissaajia. Naisviha taas rehottaa, kun kaikki (tyypillisesti) naisten unelmat, kuten häät ja avioliitto lytätään akkojen hömpäksi. Jos naimisiinmeno on ollut AP:n pitkäikäinen toive, niin ei kai siitä miehen preferenssien takia tarvitse luopua? Taas mennään niinkuin mies tahtoo, ja viis veisataan AP:lle tärkeistä unelmista? Avioliitto yleensä myös tarkoittaa oikeutta periä toinen, kun kuolema perii. Vaikka nykyään on trendinä nimenomaa sulkea se oma rakas tämän oikeuden ulkopuolelle, niin toisille tämä syy on edelleen yksi pääsyistä mennä naimisiin. Siis turvata myös toisen asema sairauden tai onnettomuuden varalta. Sitten täällä on taas niitä ketkä dissaavat ihmisiä ketkä haluavat muuttaa yhteen, miksi? Itse en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin muutettuani mieheni kanssa saman katon alle. On ihanaa herätä joka aamu toisen vierestä ja jakaa arki yhdessä. Miksi AP ei saisi haluta samaa??

Totesin tuolla jo edellä, että tottakai ap:lla on oikeus haluta samaa ja silloin hänen tosiaan kannattaa etsiä mies, joka haluaa samaa. Minua häiritsee tässä ketjussa vain se, että täällä annetaan ymmärtää, että yhteen muuttaminen tai avioliitto ovat ainoa oikea tapa olla parisuhteessa ja että jos yhteen ei muuteta x-ajassa niin mies ei ole sitoutunut/kyseessä on "kevytsuhde" tms.

Meillä ei ollut mitään kiirettä saman katon alle, vaikka olimme todella sitoutuneita suhteeseemme ja meillä oli jopa yhteinen taloustili avattu jo ennen kuin edes mietimme saman katon alla asumista. (Tili oli tarkoitettu helpottamaan yhdessä vietettävää aikaa, erityisesti matkoja, kun molemmat laitoimme sinne saman summan ja sillä ostettiin yhteiset ruoat, bensat, ravintola-ateriat, pääsyliput jne) Tutustuimme toistemme sukulaisiin ja ystäviin, teimme tulevaisuuden suunnitelmia, olimme "julkisesti" pari eli molemmat puhuimme toisistamme elämänkumppaneinamme jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäinen mies joka on jo ollut yhden kerran naisissa ja jo yhden perheen perustanut ja kokenut sen perhe-elämän pääsee vapaaksi? Luuletko tosiaan että haluaa heti uuden pallon nilkkaan?

APn on parempi etsiä naimaton sinkkumies joka ei ole koskaan ollut naimisissa ja jolla ei ole perhettä.

Itse asiassa TODELLA moni mies tekee uuden perheen uuden naisen kanssa ensimäisen karahdettua karille. Heittämällä tiedän 4 miestä, ikäluokissa 37-47v

Itseasiassa TODELLA harva mies tekee uuden perheen uuden naisen kanssa. Uusperheitä joissa on alle 18-vuotias lapsi on 9 % perheistä, eli 1 perhe 11 perheestä on uusperhe.

Omista n. 30 keski-ikäisestä kaveristani kaikki ovat tai ovat olleet naimisissa. Heistä yhtä lukuunottamatta kaikilla on lapsia. Heistä 2 lapsellista on eronnut ja ovat olleet vuosia sinkkuina ilman halua sitoutua uudestaan. Pääasiassa he kaikki ovat korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia Helsinkiläisiä, juristeja, dippa-inssejä, lääkäreitä, ekonomeja,...

m47

Niin, antaas kattoo kun alkaa viiskymppiset lähestyä ja joku blondattu piukkis saa pään sekoamaan ja niitä muksuja rupeaakin dippainsseille sikiämään ;D Nyt niellään pettymyksen karvaat kalkit, mutta uusi aika koittaa vielä ja aika kultaa ikävät muistot. Voipi olla aikanaan taas inssillä juristikamulle asiaa...

Varo ettet kuse alles koska et tainnut ymmärtää. Ne jotka ovat päässeet vapaaksi haluavat säilyttää sen vapauden, moottoripyörällä Eurooppaan kavereidenb kanssa, Vuorille hiihtämään kavereiden kanssa, Grilliä ja saunaa kavereiden kanssa, futista ja pipolätkää kavereiden kanssa, purkkarilla saaristoon kavereiden kanssa, ai niin välillä blondatun piukkisen lakanoihin ja taas kavereiden kanssa Las Palmasiin!

Uuuh, fiksua kielenkäyttöä sulla, ivallisuus pönkittää itsetuntoa?

Et sinäkään välittänyt ymmärtää, että aikansa remuttuaan voi mies alkaakin haluta jotain pysyvämpää ja vaikka jopa yhteisen kodin ja elämän naisen kanssa taas? Niinhän laulukin menee, että "takana on luja putki rilluvuosien", eli puhutaan poikamiesvuosista. Moni ei edes tapaa lapsiaan noina aikoina. Mutta niin se mieli muuttuu.

Onhan näitä nähty, kuusikymppinen mies ja silariblondi käsikynkässä. Tottahan toki siihen pitää ainakin yksi ankkuri pyöräyttää, jotta rahahanat pysyvät auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, minä olin tuollainen kuin ap:n mies. Yhden kanssa seurustelin 6 v, toisen kanssa 4 v, enkä halunnut kuullakaan avioliitosta tai yhteenmuutosta.

Kunnes sitten tapasin nykyisen mieheni, yhteinen talolaina vuodessa ja naimisiin kahdessa, eikä minua ahdistanut tai arveluttanut yhtään.

En silloin tiedostanut ettei ne kaksi miestä ole riittävän hyviä, en tarkoituksella roikottanut ketään, mutta kyllähän minä hukkasin heidän aikaansa vuositolkulla. Eikä ollut status/ulkonäköjuttu, vaan ne luonteet ei olleet minulle oikeasti sopivia. Kun sopiva löytyi, kaikki oli helppoa ja on yhä, 10 v myöhemmin.

Noin pitkän ajan jälkeen ellei halua muuttaa yhteen, ei koskaan tule haluamaan. Saattaa ehkä suostua vääristä syistä, mutta ei siitäkään tule sitä rakastavaa liittoa, minkä ap haluaa.

Aivan uskomatonta millä pokalla täällä tehdään julistuksia tuntemattomien ihmisten sielunelämästä sillä perusteella, että itse on toiminut joskus jollain tavalla. Niinhän sitten toimivat kaikki, eikös juu?

No ei. Esimerkiksi minä olen hidas rakastumaan, ja nykyisessä suhteessani oltiin oltu yhdessä jo nelisen vuotta, ennen kuin huomasin että olenkin rakastunut toiseen osapuoleen syvästi. Yhä olen ja rakkaus vaan kasvaa. Tällä perusteellahan voisin sanoa, että jos ihminen rakastuu nopeasti, ei se ole aitoa koska ei ole tutustunut kunnolla ja kyseessä on pelkkä toiveajattelu ja haaveisiin rakastuminen. Mutta en sano, vaikka tuollaista "vuodessa yhteinen talolaina" -mallia en ymmärräkään. Ihmiset ovat erilaisia, ja rakastuvat ja etenevät kuka mitenkin.

Varsinkin lapselliselle ihmiselle, kuten ap:n mies, pitäisin tuollaista "vuodessa yhteinen talolaina" -meininkiä jopa täysin vastuuttomana. Rakkauden määrän kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se ole myös sinulle kätevä suhde, oma tila ja oma vapaus? Taidat haluta muuttaa yhteen vain taloudellisten syiden takia. 

Miksi avioituvat/avoliittoon haluavat ihmiset muuttavat yhteen? Ostavat kodin, rakennuttavat talon? Heitä taitaa olla aika paljon enmmän kuin erikseen omissa talouksissa vakavassa parisuhteessa asuvia? Joillekin avioliitto on erittäin tärkeä, toisille ei. Miksi ei haluta asettua toisen asemaan, vaan jankataan kuinka MINÄ MINÄ...? Yhteinen liitto, yhteinen koti, yhteinen elämä, ja kuinka iso osa ihmisistä toimii näin? Ihan kuin ap olisi joku ufo tämän suhteen.

Ap haaveilee naimisiin menosta rakastamansa miehen kanssa, ja häntä väitetään joksikin onnenonkijaksi, vaikka rahaa on enemmän kuin miehellä. Lopuksi syitään luetellessa hän vain toteaa, että "onhan se jo taloudellisestikin kannattavampaa asua saman katon alla", mikä ei tarkoita sitä että ENSISIJAISESTI haluan rahallista etuutta jne. Säästönhän voi käyttää vaikka yhteiseen tekemiseen tai matkoihin. Lukekaa kunnolla.

Tyhmää hommaa, koska siitä ne vaikeudet alkavat sitten. Aletaan nalkuttaa siivoamisesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Paljon paremmin menisi, jos asuttaisiin erillään ja unohdettaisiin ne taloudelliset hyödyt. 

Miksi oletat, että kaikista muista kuoriutuisi samanlainen nalkuttaja kuin sinusta tai miehestäni yhteenmuuttaessa? Joillekin yhteenmuutto ja yhdessä asuminen on elämän parhaita asioita ja arki ihanaa. Mustavalkoista ajattelua olettaa, että koska itselle ei sovi joku asia X, niin sitten se ei sovi kenellekään ja on joku syvä totuus mikä kaikkien pitäisi ymmärtää. Hohhoijaa...

No kyllähän tästä palstasta saa yleiskäsityksen näistä asioista. Fiksu mies, jos ei muuta yhteen eikä mene naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä palstan ankeuttajia ja dissaajia. Naisviha taas rehottaa, kun kaikki (tyypillisesti) naisten unelmat, kuten häät ja avioliitto lytätään akkojen hömpäksi. Jos naimisiinmeno on ollut AP:n pitkäikäinen toive, niin ei kai siitä miehen preferenssien takia tarvitse luopua? Taas mennään niinkuin mies tahtoo, ja viis veisataan AP:lle tärkeistä unelmista? Avioliitto yleensä myös tarkoittaa oikeutta periä toinen, kun kuolema perii. Vaikka nykyään on trendinä nimenomaa sulkea se oma rakas tämän oikeuden ulkopuolelle, niin toisille tämä syy on edelleen yksi pääsyistä mennä naimisiin. Siis turvata myös toisen asema sairauden tai onnettomuuden varalta. Sitten täällä on taas niitä ketkä dissaavat ihmisiä ketkä haluavat muuttaa yhteen, miksi? Itse en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin muutettuani mieheni kanssa saman katon alle. On ihanaa herätä joka aamu toisen vierestä ja jakaa arki yhdessä. Miksi AP ei saisi haluta samaa??

Totesin tuolla jo edellä, että tottakai ap:lla on oikeus haluta samaa ja silloin hänen tosiaan kannattaa etsiä mies, joka haluaa samaa. Minua häiritsee tässä ketjussa vain se, että täällä annetaan ymmärtää, että yhteen muuttaminen tai avioliitto ovat ainoa oikea tapa olla parisuhteessa ja että jos yhteen ei muuteta x-ajassa niin mies ei ole sitoutunut/kyseessä on "kevytsuhde" tms.

Meillä ei ollut mitään kiirettä saman katon alle, vaikka olimme todella sitoutuneita suhteeseemme ja meillä oli jopa yhteinen taloustili avattu jo ennen kuin edes mietimme saman katon alla asumista. (Tili oli tarkoitettu helpottamaan yhdessä vietettävää aikaa, erityisesti matkoja, kun molemmat laitoimme sinne saman summan ja sillä ostettiin yhteiset ruoat, bensat, ravintola-ateriat, pääsyliput jne) Tutustuimme toistemme sukulaisiin ja ystäviin, teimme tulevaisuuden suunnitelmia, olimme "julkisesti" pari eli molemmat puhuimme toisistamme elämänkumppaneinamme jne.

Klassista AV-argumentointia. Koska itseäni on moitittu asiasta Y, niin oletan automaattisesti, että kaikkien muiden elämänvalinnat Y jotenkin kritisoivat minun tapaani elää. Elä ja anna muiden kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se ole myös sinulle kätevä suhde, oma tila ja oma vapaus? Taidat haluta muuttaa yhteen vain taloudellisten syiden takia. 

Miksi avioituvat/avoliittoon haluavat ihmiset muuttavat yhteen? Ostavat kodin, rakennuttavat talon? Heitä taitaa olla aika paljon enmmän kuin erikseen omissa talouksissa vakavassa parisuhteessa asuvia? Joillekin avioliitto on erittäin tärkeä, toisille ei. Miksi ei haluta asettua toisen asemaan, vaan jankataan kuinka MINÄ MINÄ...? Yhteinen liitto, yhteinen koti, yhteinen elämä, ja kuinka iso osa ihmisistä toimii näin? Ihan kuin ap olisi joku ufo tämän suhteen.

Ap haaveilee naimisiin menosta rakastamansa miehen kanssa, ja häntä väitetään joksikin onnenonkijaksi, vaikka rahaa on enemmän kuin miehellä. Lopuksi syitään luetellessa hän vain toteaa, että "onhan se jo taloudellisestikin kannattavampaa asua saman katon alla", mikä ei tarkoita sitä että ENSISIJAISESTI haluan rahallista etuutta jne. Säästönhän voi käyttää vaikka yhteiseen tekemiseen tai matkoihin. Lukekaa kunnolla.

Tyhmää hommaa, koska siitä ne vaikeudet alkavat sitten. Aletaan nalkuttaa siivoamisesta ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Paljon paremmin menisi, jos asuttaisiin erillään ja unohdettaisiin ne taloudelliset hyödyt. 

Ei tänne voi näköjään kommentoida tarjoten eri vaihtoehtoja ja eri perspektiiveistä suuntautuvaa ajattelumallia. Kun minulla ja parilla kaverilla on tämä yksi kokemus, niin tiedän että miljoonilla muilla täytyy olla samanlainen elämä. Just.

Täällähän on kommentoinut useampi nainen, jotka eivät halua muuttaa yhteen. Ei pidä yleistää avioliittoa ja yhteistä kotia kaikkien haaveeksi.

Aika monelle parisuhde tuntuu olevan väline saavuttaa sellainen elämä ja unelmat mistä itse haaveilee. Eikä siinä mitään pahaa tietenkään.

Tällöin kuitenkin kannattaa siirtyä seuraavaan jos ensimmäinen ei täytä niitä haaveita mitä itselleen tahtoo. Seuraava voi täyttääkin. Ja etsiessä voi myös käydä niin, että kohtaa rakkauden. Silloin kaikki asiat muuttuvat. Toinen muuttuu yksilöksi, jolla on omat yksilölliset halut, pelot ja tarpeet. Niitä alkaa kuunnella ja kunnoittaa. Toinen ei olekaan enää vain väline omien haaveiden toteuttamiseksi. Toisen elämästä pyrkii tekemään niin hyvää kuin mahdollista, huolimatta siitä vaikka se tarkoittaisikin että oma elämä ei silloin noudatakaan sitä kaavailtua polkua. Ja siinä tilanteessa se ei enää haittaa yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on kommentoinut useampi nainen, jotka eivät halua muuttaa yhteen. Ei pidä yleistää avioliittoa ja yhteistä kotia kaikkien haaveeksi.

Mutta kun AP selvästi sanoi, että unelmoi yhteisestä kodista ja avioliitosta. Jos mies ei halua samaa, niin mielestäni on silloin hyvä etsiä joku kuka haluaa samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle parisuhde tuntuu olevan väline saavuttaa sellainen elämä ja unelmat mistä itse haaveilee. Eikä siinä mitään pahaa tietenkään.

Tällöin kuitenkin kannattaa siirtyä seuraavaan jos ensimmäinen ei täytä niitä haaveita mitä itselleen tahtoo. Seuraava voi täyttääkin. Ja etsiessä voi myös käydä niin, että kohtaa rakkauden. Silloin kaikki asiat muuttuvat. Toinen muuttuu yksilöksi, jolla on omat yksilölliset halut, pelot ja tarpeet. Niitä alkaa kuunnella ja kunnoittaa. Toinen ei olekaan enää vain väline omien haaveiden toteuttamiseksi. Toisen elämästä pyrkii tekemään niin hyvää kuin mahdollista, huolimatta siitä vaikka se tarkoittaisikin että oma elämä ei silloin noudatakaan sitä kaavailtua polkua. Ja siinä tilanteessa se ei enää haittaa yhtään. 

Ihana kirjoitus. <3 Juuri näin ajattelen itsekin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistät tietenkin tinderin laulamaan jo näin etukäteen! Sitten jos siellä tärppää, niin eroat. Saat kai sinäkin elää omalla tavallasi, kun hänkin kerran elelee omalla tavallaan?

Itse sanoin miehelleni vuoden jälkeen, että selvä homma, minä haluan suhteen jossa ei katsella, vaan muutetaan saman katon alle, ja mennään myös naimisiin, että ikävä jos sinä et samaa halua. Ei kai tässä sitten auta kuin erota, niin ei tuhlaannu kummankaan aikaa. Yhdessä ollaan asuttu nyt 6v ja oltu 5 v naimisissa.

Kumpikin omalla tavallaan? Niin että toinen hakee aktiivisesti Tinderistä, touhuillen selän takana,  ja toinen nyt ei vaan halua naimisiin, vaikka voi silti olla uskollinen yhden naisen mies?

Ei tuossa nyt auta kuin lähteä eri teille, jos lopulliseen kysymykseen saa kieltävän vastauksen. Eikä se ole "kattellaan", vaan kyllä tai ei, sillä nyt on tarpeeksi katteltu jo. Aikuisen miehen pitää pystyä keskustelemaan. Nyt tuo on vain aikavaras. Hoitelee omia nautintojaan. Kenties ap kokkailee, pyykkäilee ja makkarissa tekstiilit heiluu. Aivan ihannesuhde..... miehelle.

Ap ei tunnu pettäjätyypiltä.

Mitäs pettämistä se on jos tutustuu uusiin ihmisiin? Erikoista jos pettämiseksi lasketaan se että katselee tarjontaa, kuten mieskin on vapaa tekemään, ja sitoutumishaluttomuus kielii kyllä siitä että katselee löytyisikö parempaa. 

Lapset sivuroolissa? Ap ei ole koskaan asunut lasten t. edes miehen kanssa? Jos jonain viikonloppuna ovat kivoja, kohteliaita eivätkä aiheuta ongelmia, ei se takaa etteikö joskus ongelmia tulisi. Murrosiän kuohut, huono kaveripiiri, lukion koeviikko t muu stressaava tilanne tulee joskus ja sitt räjähtää?!

Jotkut miehet kuljettavat päivittäin lapsiaan harrastuksiin yms. Ei lapsia voi komeroon laittaa, kuten joku yritti kertoa. Esim. valmennustoiminta vie aikaa ja tavallinen elämäkin, aikataulut ja hankinnat eivät ole valjenneet lapsettomalle, puhumattakaan sotkuista.

Mitäs jos ap vuokraisi 4viikoksi alkeellisen mökin ja uusiopari hoitaisi siellä lapsia vähintään 2 viikkoa käärmeitten ja hyttysten kanssa? Ap maksaa mökin ja vähintään puolet ruuasta, koska hänellä on varaa siihen, miehellä ei. Voisi vaaleanpunainen höttö hälvetä? Ja ap olisi onnellinen, kun voisi palata omaan sinkkuboksiinsa! Hyvää jatkoa kuitenkin, teit sitten mitä hyvänsä.

Lue edes jotain ketjuja uusioperheen ja lasten ongelmista, että viisastut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle parisuhde tuntuu olevan väline saavuttaa sellainen elämä ja unelmat mistä itse haaveilee. Eikä siinä mitään pahaa tietenkään.

Tällöin kuitenkin kannattaa siirtyä seuraavaan jos ensimmäinen ei täytä niitä haaveita mitä itselleen tahtoo. Seuraava voi täyttääkin. Ja etsiessä voi myös käydä niin, että kohtaa rakkauden. Silloin kaikki asiat muuttuvat. Toinen muuttuu yksilöksi, jolla on omat yksilölliset halut, pelot ja tarpeet. Niitä alkaa kuunnella ja kunnoittaa. Toinen ei olekaan enää vain väline omien haaveiden toteuttamiseksi. Toisen elämästä pyrkii tekemään niin hyvää kuin mahdollista, huolimatta siitä vaikka se tarkoittaisikin että oma elämä ei silloin noudatakaan sitä kaavailtua polkua. Ja siinä tilanteessa se ei enää haittaa yhtään. 

Koskeeko tämä sama tuota miestä myös? Että hän sen oikean kanssa tallaakin eri polkua mitä oli suunnitellut, eli meneekin naimisiin ja muuttaa yhteen vaikkei ollut niin ajatellut tekevänsä? Vai koskeeko tämä vain naista ?

"Kätevä suhde miehelle, oma tila, oma vapaus, mutta kuitenkin saa kivan parisuhteen ja seksiä."

Miten niin kätevä suhde miehelle? Etkö sinä saa nuo samat asiat?

"Mä haluaisin noiden lisäksi yhteisen kodin ja mielellään myös naimisiin."

Kummalla teistä on isommat tulot? Mitä tässä on taustalla?

 

Vierailija kirjoitti:

Aika monelle parisuhde tuntuu olevan väline saavuttaa sellainen elämä ja unelmat mistä itse haaveilee. Eikä siinä mitään pahaa tietenkään.

Tällöin kuitenkin kannattaa siirtyä seuraavaan jos ensimmäinen ei täytä niitä haaveita mitä itselleen tahtoo. Seuraava voi täyttääkin. Ja etsiessä voi myös käydä niin, että kohtaa rakkauden. Silloin kaikki asiat muuttuvat. Toinen muuttuu yksilöksi, jolla on omat yksilölliset halut, pelot ja tarpeet. Niitä alkaa kuunnella ja kunnoittaa. Toinen ei olekaan enää vain väline omien haaveiden toteuttamiseksi. Toisen elämästä pyrkii tekemään niin hyvää kuin mahdollista, huolimatta siitä vaikka se tarkoittaisikin että oma elämä ei silloin noudatakaan sitä kaavailtua polkua. Ja siinä tilanteessa se ei enää haittaa yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

"Aika monelle parisuhde tuntuu olevan väline saavuttaa sellainen elämä ja unelmat mistä itse haaveilee."

Enemmistölle naisista. Tässäkin ap tulkitsee että nyt mies saa jotain ap:lta (seksiä, yhdessäoloa). Eikä niin että molemmat saavat yhtä lailla.

Mies on väline jonka avulla saadaan laadukkaampi kämppä, korkeampi elintaso ja sosioekonominen status.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on asuttu naapureina jo toistakymmentä vuotta.

Minäkin alkuun ajattelin ,että kyllä sitä pitää muuttaa yhteen ja toisaalta ajatus yhteenmuutosta ahdisti.

Sitä piti kyllä hieman työstää omissa ajatuksissa , ettemme muuta yhteen.

Se ei tarkoita ettemme halua olla toistemme kanssa, emme vain halua antautua johonkin kolmioon kahdestaan.

Tajusin , miksi pitäisi tehdä kuten muut. Jos meillä on parempi suhde, kun emme ole jatkuvasti kylkikyljessä.

Paljon tätä on joutunut selittämään.

Eli, meillä on samanlainen avain-nippu.

Voimme kulkea omilla avaimilla toistemme asuntoon,. Meillä,on yhteinen mökkipaikka , ollaanko sitten osa-aika pari.

Meillä on hieman erilaiset vuorokausi rytmi, ruoka mieltymykset, jopa tv tykkäyset , että yhdessä asuessa pitäisi olla suurinpiirteiden kaksi keittiötä.

Tykkäämme toisistamme ja vietämme lähes päivittäin aikaa toistemme kanssa. Toisinaan usempi päivä kerrallaan putkeen.

En tajua mikä hinku ihmisillä on muuttaa yhteen.

Meillä on ok, asua naapureina.

Tuo toisen kotiavaimet on jopa isompi juttu kuin sormus !

Itse olen 49v ja ajattelen, ettei tässä iässä kannata mitään „joskus sitten“ - juttuja jatkaa ellei itsestä se tunnu hyvältä. Tai siis itse en jaksaisi. Suhteen kuviot pitäis olla selvät ja sellaiset, että molemmilla on siinä hyvä olla. Joko yhteen muutto ja naimisiinmeno tai molemmat mieluummin omissa asunnoissaan. Mutta ymmärrän kyllä hyvin ap:n ajatusta että parempi nykyinenkin tilanne kuin yksinolo. Mistä sitä tietää vaikka ei „parempaa“ ja samanhenkistä kumppania löytyis enää ollenkaan. Yksin on kurjaa olla varsinkin eläkelläisenä, olen monen sukulaisen ja tutun kohdalla nähnyt.