Miesystävä sanoo, ettei vielä ole oikea aika mennä naimisiin tai muuttaa edes yhteen, kuulemma "joskus sitten" on oikea aika

Sanoit että mies on vkl-isä. Se tuo omat mutkansa suhteeseen. Voi olla että sinä olisit valmis vkl-äitipuoleksi, mutta isä ei halua lapsilleen äitipuolta. Voi olla että pelkää lasten reagoivan hankalasti, että niitten elämä menee jotenkin sekaisin, että ne ei tule " kotiinsa" kun siellä on vieras nainen.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen epämääräinen kommunikointi johtunee siitä että jos ilmasis suoraan että yhteen muuttoa ei ole tulossa niin todennäköisesti sä lähtisit. Mutta kun sitä porkkanaa heilutellaan siinä nenän edessä niin et lähde, koska se muutto vois joskus olla mahdollista.

Mutta jos olet itse tyytymätön tilanteeseen eikä mies voi selkeästi ilmaista tuleeko siihen muutos ja MILLOIN niin mies manipuloi sinua. Voihan siinä käydä niinkin että kun sanot ettei tämä enää riitä niin mies ymmärtää että ei halua luopua sinusta. Epätodennäköistä, mutta kai se silti on mahdollista

Olisko ap sitten onnellinen kun on pakottanut miehen? Mies sitten muuttaa näkökantaansa eikä katkeroidu ja nouse aina esille että hänet kiristettiin siihen?

Ja nyt ap on katkera. Uskoisin ettei tuosta hyvää tule enää mitenkään päin.

Ymmärrän ap halusi muuttaa edes yhteen. Onhan noita aikuisia pareja, jotka asuu erillään pysyvästi, mutta itse koen että jos ollaan perhe niin ollaan saman katon alla missä jaetaan se arki.

Kolme vuotta on pitkä aika ja ensimmäiseksi ajattelin että ei tuo tuosta enää muutu. Kunnes alkoi kuulostaa tutulle nuo miehen kommentit että haluaa ja pitää vaan luottaa. Odotin itse 8 vuotta sitä että oma mies haluaa lapsia kanssani. Samanlaisia lauseita tuli häneltä ja oma luottamus tulevaan oli välillä täysin kateissa. Hänelläkin oli ero ja lapset aiemmasta liitosta taustalla ja ero oli ollut kipeä, erityisesti ero lapsista. 8 vuotta siihen meni, että oli valmis. Jälkeenpäin on helppo todeta, että ehdottomasti kannatti odottaa, mutta kyllä tämä taitaa olla harvinaista näin päin. Etenkään naisena lasten tekoa ei kovin kauas voi lykätä.

Mitä mies vastaisi jos kysyisi mitä hän haluaa tapahtuvan vielä ennen kuin muutatte yhteen tai menette naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen epämääräinen kommunikointi johtunee siitä että jos ilmasis suoraan että yhteen muuttoa ei ole tulossa niin todennäköisesti sä lähtisit. Mutta kun sitä porkkanaa heilutellaan siinä nenän edessä niin et lähde, koska se muutto vois joskus olla mahdollista.

Mutta jos olet itse tyytymätön tilanteeseen eikä mies voi selkeästi ilmaista tuleeko siihen muutos ja MILLOIN niin mies manipuloi sinua. Voihan siinä käydä niinkin että kun sanot ettei tämä enää riitä niin mies ymmärtää että ei halua luopua sinusta. Epätodennäköistä, mutta kai se silti on mahdollista

Olisko ap sitten onnellinen kun on pakottanut miehen? Mies sitten muuttaa näkökantaansa eikä katkeroidu ja nouse aina esille että hänet kiristettiin siihen?

Ja nyt ap on katkera. Uskoisin ettei tuosta hyvää tule enää mitenkään päin.

Kuka tässä pakottaa?? Jos mies ei halua muuttaa yhteen, se on mielestäni reilua sanoa ääneen. Jos mies haluaa muuttaa yhteen tulevaisuudessa, sille olisi reilua antaa aikamääre. Jos nainen ei halua jatkaa suhdetta nykyisessä muodossaan, se on reilua sanoa ääneen. Sen jälkeen keskustellaan että kohtaako ne halut vai erotaanko.

Miten se avoin kommunikaatio on niin vaikeaa? Ja miksi pitää pimittää asioita siltä ihmiseltä jota sanoo rakastavansa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

En ole miettinyt perintökuvioita, en myöskään leskeneläkkeitä (jos joku viittasi siihen kysymyksellä haluanko naimisiin ennen kuin mies täyttää 50 vuotta? Vastaus: haluan naimisiin vaikka tänä vuonna jo mielellään mutta en edes osannut ajatella jotain leskeneläkettä). Jos miehellä sattuisi olemaan joku pelko siitä, että veisin lapsilta perinnön, niin eiköhän juristin kanssa voi tehdä sellaiset asiakirjat, että perintö lapsille. Mistään perinnöstä en ole kiinnostunut ja itseasiassa minulla on omilta vanhemmiltani perittävää omaisuutta, toisin kuin miehellä. 

===

Jos on lapsia, niin puoliso ei peri. Avioehto estää omaisuuden puolittamisen, kun liitto päättyy toisen kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta yhtään hyvältä, että mies haukkuu pahemmaksi kuin eksänsä. 

Niin. Miksi mies haluaisikaan naimisiin, jos Ap tuntuu pahemmalta kuin ex.

Ei hyvältä näytä ap:n kannalta. Ihmettelen kyllä miksi ap sanoo miestä hyväksi, vaikka tämä kohtelee häntä noin. Miksi tuon miehen on niin vaikea olla suora ja rehellinen?

Noista omaisuusasioista: avioehdon voi muokata melkein sellaiseksi kuin haluaa. Sen laatimiseen tai ainakin tarkistamiseen on hyvä ottaa asiantuntija, joka osaa kertoa sopimuksen ehtojen laillisuuden ja vaikutukset eri tilanteissa, jotta tulos olisi toivotunlainen. Sen lakimiehen pitää muuten olla joko selkeäsri yhteinen eli sellainen joka toimii kummankin puolison hyväksi tai sitten täytyy olla omat lakimiehet.

Aviolesken hallintaoikeuden asuntoon voi sulkea pois sillä, että asunnolla on muitakin omistajia kuin edesmennyt eli antamalla tai myymällä "nurkan" asunnostaan vaikka lapsilleen, mutta pidättämällä asuntoon itsellään elinikäisen hallintaoikeuden ynnä oikeuden vaihtaa tai myydä asunto omalla päätöksellä. Tuollainen lahja tai kauppa täytyy toki tehdä ennen avioliiton solmimista, liiton aikana se onnistuu vain puolison suostumuksella.

Ap:n ja miehen halut adumisjärjestelyissä ei nyt oikein kohtaa. Jos on kynnyskysymys, niin ero lienee edessä.

Itse olen naimisissa, mutta jos jostain syystä en enää olisikaan, niin en todellakaan muuttaisi miehen kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuisikin erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että mies on vkl-isä. Se tuo omat mutkansa suhteeseen. Voi olla että sinä olisit valmis vkl-äitipuoleksi, mutta isä ei halua lapsilleen äitipuolta. Voi olla että pelkää lasten reagoivan hankalasti, että niitten elämä menee jotenkin sekaisin, että ne ei tule " kotiinsa" kun siellä on vieras nainen.

Ihan ymmärrettävää ja uskottavaa pohdintaa, mutta jännä kyllä mies ei ole tästä koskaan puhunut. Luulisi, että saisi suunsa auki. Senkin takia tilanne vaivaa, kun mies ei ole koskaan esittänyt mitään järkevää syytä siihen, miksi yhteenmuutto ei nyt ole hänen mielestään oikea-aikaista. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap halusi muuttaa edes yhteen. Onhan noita aikuisia pareja, jotka asuu erillään pysyvästi, mutta itse koen että jos ollaan perhe niin ollaan saman katon alla missä jaetaan se arki.

Kolme vuotta on pitkä aika ja ensimmäiseksi ajattelin että ei tuo tuosta enää muutu. Kunnes alkoi kuulostaa tutulle nuo miehen kommentit että haluaa ja pitää vaan luottaa. Odotin itse 8 vuotta sitä että oma mies haluaa lapsia kanssani. Samanlaisia lauseita tuli häneltä ja oma luottamus tulevaan oli välillä täysin kateissa. Hänelläkin oli ero ja lapset aiemmasta liitosta taustalla ja ero oli ollut kipeä, erityisesti ero lapsista. 8 vuotta siihen meni, että oli valmis. Jälkeenpäin on helppo todeta, että ehdottomasti kannatti odottaa, mutta kyllä tämä taitaa olla harvinaista näin päin. Etenkään naisena lasten tekoa ei kovin kauas voi lykätä.

Mitä mies vastaisi jos kysyisi mitä hän haluaa tapahtuvan vielä ennen kuin muutatte yhteen tai menette naimisiin?

Hyvä kysymys, otan tämän miehen kanssa puheeksi. 

ap 

Ap haluaa kiireesti naimisiin ja saman katon alle, jotta saisi viimein muutoksen siviilisäätyynsä. Vaan kyllä päälle nelikymppisen on vaikea sopeutua yhdessä asumiseen, kun on koko siihenastisen elämänsä asunut yksin. Mies ymmärtää tämän varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap 

On se selkeää, mutta sinä et halua nähdä totuutta. Enkä sano tätä ilkeyttäni, olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja selitin itselleni kaikki parhain päin ja odotin. Odotin. Ja odotin. Arvatenkin sitä oikeaa aikaa ei ikinä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap 

On se selkeää, mutta sinä et halua nähdä totuutta. Enkä sano tätä ilkeyttäni, olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja selitin itselleni kaikki parhain päin ja odotin. Odotin. Ja odotin. Arvatenkin sitä oikeaa aikaa ei ikinä tullut.

Minusta tuo on kylläkin manipulointia ja löysässä hirressä roikuttamista, ei missään nimessä selkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että mies on vkl-isä. Se tuo omat mutkansa suhteeseen. Voi olla että sinä olisit valmis vkl-äitipuoleksi, mutta isä ei halua lapsilleen äitipuolta. Voi olla että pelkää lasten reagoivan hankalasti, että niitten elämä menee jotenkin sekaisin, että ne ei tule " kotiinsa" kun siellä on vieras nainen.

Meillä oli sama ongelma, kun aloittajalla. Mies olisi halunnut muuttaa yhteen ja naimisiin. Minä en missään tapauksessa. Enkä halunnut hänen lasten elämään. Riitti, kun harvoin näki. En nähnyt suhteella tulevaisuutta, kun kaikki vapaa päivät oli miehellä lastenhoitoa. Lapsen äiti selvisi nippa nappa arkipäivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap 

On se selkeää, mutta sinä et halua nähdä totuutta. Enkä sano tätä ilkeyttäni, olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja selitin itselleni kaikki parhain päin ja odotin. Odotin. Ja odotin. Arvatenkin sitä oikeaa aikaa ei ikinä tullut.

Eikä tule oikeaa aikaa, kun toinen ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap 

On se selkeää, mutta sinä et halua nähdä totuutta. Enkä sano tätä ilkeyttäni, olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja selitin itselleni kaikki parhain päin ja odotin. Odotin. Ja odotin. Arvatenkin sitä oikeaa aikaa ei ikinä tullut.

Minusta tuo on kylläkin manipulointia ja löysässä hirressä roikuttamista, ei missään nimessä selkeää. 

Jos mies sanoisi minulle että joojoo, sitten joskusehkäkunhan, niin kyllä mun mielestä on hemmetin selkeää ettei se halua minun kanssa naimisiin/muuttaa yhteen. Jos haluaisi, ei tarvitsisi miettiä vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sotkea rakkautta ja rahaa. Kun molemmilla on omat kämpät, ei suhteen päättyessä mene koko elämä sekaisin. Mies tietää jo eronneena, ettei hyvä alku takaa kestävää suhdetta. Hän on ehkä oppinut, ettei elämää kannata rakentaa kenenkään varaan. En itsekään muuttaisi yhteen tai menisi naimisiin. Olen nainen.

Tämä! Hienosti kiteytetty, olen täsmälleen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap 

On se selkeää, mutta sinä et halua nähdä totuutta. Enkä sano tätä ilkeyttäni, olen itse ollut ihan samassa tilanteessa ja selitin itselleni kaikki parhain päin ja odotin. Odotin. Ja odotin. Arvatenkin sitä oikeaa aikaa ei ikinä tullut.

Minusta tuo on kylläkin manipulointia ja löysässä hirressä roikuttamista, ei missään nimessä selkeää. 

Niin, sinä näet tämän samalla lailla kuin ap. Täällä on jo useampi kirjoittanut että on hyvinkin selkeää että sitä "joskus myöhemmin" ei koskaan tule. Jos mies haluaisi, he olisivat jo asuneet yhdessä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sotkea rakkautta ja rahaa. Kun molemmilla on omat kämpät, ei suhteen päättyessä mene koko elämä sekaisin. Mies tietää jo eronneena, ettei hyvä alku takaa kestävää suhdetta. Hän on ehkä oppinut, ettei elämää kannata rakentaa kenenkään varaan. En itsekään muuttaisi yhteen tai menisi naimisiin. Olen nainen.

Tämä! Hienosti kiteytetty, olen täsmälleen samaa mieltä.

Ei tässä nyt kyseenalaisteta sitä, että toisille pariskunnille erikseen asuminen sopii, vaan ongelma on siinä että tässä tapauksessa suhteen toiselle osapuolelle se ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen epämääräisten vastausten perusteella:

1) Mies pelkää, että jätät hänet, jos hän myöntää suoraan, ettei halua naimisiin tai muuttaa yhteen enää koskaan eikä kenenkään kanssa. Edellinen kokemus on ollut liian kipeä uudelleen elettäväksi tai yksin asuminen on liian mukavaa.

2) Mies haluaa vetkutella kanssasi, jotta voi vaihtaa sinut uuteen, kun siltä tuntuu. Antamalla epämääräisiä vastauksia, ei tarvitse luvata mitään, eikä liioin kieltää mitään tulevaisuudelta.

3) Olet hänelle laastari avioerosta yli pääsemiseen ja hän käyttää sinua laastarina, kunnes ei enää tarvitse sellaista.

4) Hän haluaa pyörittää useampaa naista samanaikaisesti.

5) Hän on traumatisoitunut edellisestä suhteesta ja erosta ja pelkää muuttaa yhteen vaikka haluaakin.

Kolme vuotta on lyhyt aika. Minä olen seurustellut samassa tilanteessa olevan miehen kanssa nyt neljä vuotta, enkä voi sanoa että tuntisin hänet niin hyvin että tietäisin kannattaako meidän muuttaa yhteen. Mies on samaa mieltä. Odotamme, katsomme, tutustumme. Näkisin, että voimme kenties muuttaa yhteen miehen lasten ollessa täysi-ikäisiä. Ihmettelen näitä puheita täällä, että jos ei kolmessa vuodessa ole tullut hinkua muuttaa yhteen niin sitä ei koskaan tulekaan. Tuo voi päteä elämän ensimmäisiin suhteisiin, mutta päälle nelikymppisenä ties monennella kierroksella ei enää todellakaan. Tässä iässä tietää myös, että ensihuuma on ensihuumaa, ja varsinkaan sen perusteella ei enää tulisi mieleenkään tehdä isoja elämänmuutoksia tilanteessa jossa kaikki on ihan hyvin.