Miesystävä sanoo, ettei vielä ole oikea aika mennä naimisiin tai muuttaa edes yhteen, kuulemma "joskus sitten" on oikea aika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että et ole sille riittävän hyvä. Jos nainen on täydellinen 10 niin mies pyytää vaimoksi ihan saman tien. Tosin näitä naisia on harvassa. Saattaa olla, että hän ei halua kiirehtiä. Saattaa myös olla, että siellä on joku toinen. Mutta ei kannata vielä luovuttaa. Ihan miehenå kommentoin - voi olla että saat siitä hyvän miehen kun et painosta.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin juuri tuo lihavoitu lause on se minkä pelkään olevan totta. Ahdistaa ja itkettää. Olisi ihan hirveää, jos mies vaikka töiden puolesta tapaisi jonkun naisen, ihastuisi, pitäisi täyden kympin naisena, laittaisi minun kanssa poikki, alkaisi seurustella ja lopulta menisi tuon kympin naisen kanssa naimisiin. En tiedä miten sellaisesta voisi päästä yli. 

ap 

Niin se varmaan tekeekin, jos löytää naisen joka ei jää vuosiksi odottelemaan. Helpointa varmaan alkuhuumassa. Teillä se on jo mennyttä, joten et ole enää tarpeeksi hyvä, kun näkee sinussa jo huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

En ole miettinyt perintökuvioita, en myöskään leskeneläkkeitä (jos joku viittasi siihen kysymyksellä haluanko naimisiin ennen kuin mies täyttää 50 vuotta? Vastaus: haluan naimisiin vaikka tänä vuonna jo mielellään mutta en edes osannut ajatella jotain leskeneläkettä). Jos miehellä sattuisi olemaan joku pelko siitä, että veisin lapsilta perinnön, niin eiköhän juristin kanssa voi tehdä sellaiset asiakirjat, että perintö lapsille. Mistään perinnöstä en ole kiinnostunut ja itseasiassa minulla on omilta vanhemmiltani perittävää omaisuutta, toisin kuin miehellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JSSAP! Olet kumminkin sen ikäinen, että lapsia et tule enää saamaan, joten mikään pakko ei ole suhteessa kärvistellä tai etsiä mahdollisimman nopeasti uutta. Mies ei ota sinua vakavasti vaan haluaa poimia rusinat pullasta, eli säilyttää vapautensa mutta samalla pitää jotain joka välittää (ja antaa pesää). Jätä mies ja etsi rauhassa uutta. Onhan noita tarinoita, missä se sielunkumppani on tavattu vanhainkodissa.

Kyllähän niitä voi saada niin kauan kun vain munasoluja riittää. Et voi tietää mikä ap:n tilanne on.

Tuossa iässä ensisynnyttäminen on suuri riski sekä lapselle että äidille. Puhumattakaan kaikista kehitysvammoista yms joiden määrä lisääntyy äidin iän karttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että pitääkö mies sinua vain varalla ja sitten kun löytää ns. paremman niin vaihtaa lennosta?

Monkey Branching on naisten juttu täysin. Typerää koittaa peilata naisten toimintatapoja miehiin. Miehet eivät heivaa naista pois vaikka kuvioon tulisi useampikin.

Paskat. Miehet tekee juuri noin. Nähty liian monta kertaa

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

Miten nyt lasten perintökin yhtäkkiä menee 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että et ole sille riittävän hyvä. Jos nainen on täydellinen 10 niin mies pyytää vaimoksi ihan saman tien. Tosin näitä naisia on harvassa. Saattaa olla, että hän ei halua kiirehtiä. Saattaa myös olla, että siellä on joku toinen. Mutta ei kannata vielä luovuttaa. Ihan miehenå kommentoin - voi olla että saat siitä hyvän miehen kun et painosta.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin juuri tuo lihavoitu lause on se minkä pelkään olevan totta. Ahdistaa ja itkettää. Olisi ihan hirveää, jos mies vaikka töiden puolesta tapaisi jonkun naisen, ihastuisi, pitäisi täyden kympin naisena, laittaisi minun kanssa poikki, alkaisi seurustella ja lopulta menisi tuon kympin naisen kanssa naimisiin. En tiedä miten sellaisesta voisi päästä yli. 

ap 

Niin se varmaan tekeekin, jos löytää naisen joka ei jää vuosiksi odottelemaan. Helpointa varmaan alkuhuumassa. Teillä se on jo mennyttä, joten et ole enää tarpeeksi hyvä, kun näkee sinussa jo huonoja puolia.

Juurikin näin ja huonoja puolia näkee yhä enemmän ja enemmän kun katkeroidun vuosi vuodelta tästä tilanteesta. Ja sitten inhoan itseäni kun käytökseni muuttuu nalkuttavammaksi enkä toisaalta osaa erotakaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JSSAP! Olet kumminkin sen ikäinen, että lapsia et tule enää saamaan, joten mikään pakko ei ole suhteessa kärvistellä tai etsiä mahdollisimman nopeasti uutta. Mies ei ota sinua vakavasti vaan haluaa poimia rusinat pullasta, eli säilyttää vapautensa mutta samalla pitää jotain joka välittää (ja antaa pesää). Jätä mies ja etsi rauhassa uutta. Onhan noita tarinoita, missä se sielunkumppani on tavattu vanhainkodissa.

Kyllähän niitä voi saada niin kauan kun vain munasoluja riittää. Et voi tietää mikä ap:n tilanne on.

Tuossa iässä ensisynnyttäminen on suuri riski sekä lapselle että äidille. Puhumattakaan kaikista kehitysvammoista yms joiden määrä lisääntyy äidin iän karttuessa.

Ihan terve olen minä ja pärjännyt elämässä, mm yliopiston käynyt.

T. 40- vuotiaan äidin synnyttämä

Haluaisitko ap asua noiden lasten kanssa? Heillä varmasti on kuitenkin oikeus olla isänsä luona myös silloin, kun ei ole etukäteen sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

En ole miettinyt perintökuvioita, en myöskään leskeneläkkeitä (jos joku viittasi siihen kysymyksellä haluanko naimisiin ennen kuin mies täyttää 50 vuotta? Vastaus: haluan naimisiin vaikka tänä vuonna jo mielellään mutta en edes osannut ajatella jotain leskeneläkettä). Jos miehellä sattuisi olemaan joku pelko siitä, että veisin lapsilta perinnön, niin eiköhän juristin kanssa voi tehdä sellaiset asiakirjat, että perintö lapsille. Mistään perinnöstä en ole kiinnostunut ja itseasiassa minulla on omilta vanhemmiltani perittävää omaisuutta, toisin kuin miehellä. 

Leski istuu persiilään lasten perinnön päällä, jos se on yhteinen asunto. Siihen ei auta avioehtokaan. Edelleen ymmärrän miestä tässä asiassa.

Kokemusta on vastaavasta tilanteesta. Olin pelkkä varavaitoehto, joka sitten vaihdettiin lennosta toiseen kun parempi osui kohdalle. Tästä on jo aikaa puolitoista vuotta, en ole edelleenkään toipunut. Tuntuu säälittävältä olla tässä tilanteessa 36-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Olet tosiaan vain näppärä pano jolta saa silloin kun haluaa. Jos olisitte 10+ vee nuorempia tai vaihtoehtoisesti ”olleet yhdessä” vasta kuukausia, ei vuosia, niin sitten sanoisin että mitä hätäilet ja hoppuilet.

Mutta olette yli 40v ja olleet yhdessä 3v. Unohda koko juttu. Joko hyväksyt että olette randomisti yhdessä ja avoimessa suhteessa tai sitten eroatte. Mies nimittäin takuuvarmasti tapaa ja panee myös muitakin.

Jännä kun yleensä palstalla hoetaan ettei keski-iässä pidä enää muuttaa yhteen ja mennä naimisiin...

Takuuvarmaa ei ole että ap:n mieskaveri pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

En ole miettinyt perintökuvioita, en myöskään leskeneläkkeitä (jos joku viittasi siihen kysymyksellä haluanko naimisiin ennen kuin mies täyttää 50 vuotta? Vastaus: haluan naimisiin vaikka tänä vuonna jo mielellään mutta en edes osannut ajatella jotain leskeneläkettä). Jos miehellä sattuisi olemaan joku pelko siitä, että veisin lapsilta perinnön, niin eiköhän juristin kanssa voi tehdä sellaiset asiakirjat, että perintö lapsille. Mistään perinnöstä en ole kiinnostunut ja itseasiassa minulla on omilta vanhemmiltani perittävää omaisuutta, toisin kuin miehellä. 

Sinä et ole miettinyt, mutta mies on.

Ei sun tarvi puolustella omia halujasi, mutta sun pitää tajuta että se mies ei halua samoja asioita kuin sinä. Kannattaa oikeasti etsiä toinen mies, jolla on samat halut ja arvot kuin sinulle. Elämä helpottuu ihan hemmetisti verrattuna siihen että toivoo että se väärä mies muuttuisi sellaiseksi mitä toivot.[/quote]

Tämä! Viisaasti sanottu. En usko että sitä miehen joskusta tulee ikinä. Pelaa vaan aikaa. Mieti mitä sä itse haluat, riittääkö tuollainen suhde?

Omana esimerkkinä, tyydyin samankaltaiseen suhteeseen, mies lupasi alkuun yhteiset kodit ym mutta alkoi sitten himmaileen. Yritin tyytyä ja lopen mies vaihto minut sellaiseen jolle riitti tuo miehen tarjoama "kerran viikossa kevyesti" näkeminen paremmin. Ymmärrän päätöksen mutta sydän särkyi silti. Eli jos tuntuu että joudut tyytyyn niin silloin on aika lähteä.

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Jos mies on muuttanut eksänsä kanssa yhteen ilman, että on ensin muuttanut vanhempiensa nurkista omilleen, eikä näinollen ole koskaan maistanut yksinasumisen ihanuutta ja helppoutta, voi hänelle nyt olla suuri kynnys muuttaa uudelleen yhteen kenenkään kanssa. Hän saattaa ihan oikeasti vain haluta nauttia siitä rauhasta, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja kotitöiden suhteen ja kotiin tullessaan saa olla vain hiljaa, eikä tarvitse olla kenellekään seurana. Elämä on mukavaa ja lokoisaa yksin asuessa. Niin minustakin oli. Kotiin voi sitten ottaa kumppanin kylään tai lähteä itse käymään hänen luonaan, jos tuntuu siltä. Se voi olla tämä vapaus, mikä hänellä on nyt lähellä sydäntä. Se voi kolahtaa todella kovasti, jos ei ole sitä koskaan ennen kokenut. Olette kuitenkin jo keski-ikäisiä ja tuossa iässä se kuuluisa kriisi korostaa menetettyjä kokemuksia ja voi viedä asiat ja teot ihan äärimmäisyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

Joillakin ihmisillä ei tunnu olevan mielessä mikään muu kuin perintö. Ennen jokainen kerrytti itse varallisuutta, nyt kärkytään kieli pitkänä perintöä.

Ei kuulosta yhtään hyvältä, että mies haukkuu pahemmaksi kuin eksänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä. Hänellä on lapsia, miksi siis avioitua uudelleen? Sinähän veisit perinnön lapsilta. En itsekään avioidu uudelleen juuri tästä syystä.

Joillakin ihmisillä ei tunnu olevan mielessä mikään muu kuin perintö. Ennen jokainen kerrytti itse varallisuutta, nyt kärkytään kieli pitkänä perintöä.

Niin, miksi ap kärkkyy kovasti avioon? Avioliitto on ensisijaisesti taloudellinen ja juridinen sopimus.

Ei kannata sotkea rakkautta ja rahaa. Kun molemmilla on omat kämpät, ei suhteen päättyessä mene koko elämä sekaisin. Mies tietää jo eronneena, ettei hyvä alku takaa kestävää suhdetta. Hän on ehkä oppinut, ettei elämää kannata rakentaa kenenkään varaan. En itsekään muuttaisi yhteen tai menisi naimisiin. Olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

No. Kuuntele, mitä mies sanoo ja USKO mitä hän sanoo. Ei halua muuttaa yhteen. Sinä haluat muuttaa yhteen. Huono yhtälö.

Miehen kommunikaatio ei ole näin selkeää. Hän ei sano, että "en halua ikinä muuttaa kanssasi yhteen.", tai "en halua ikinä kanssasi naimisiin". Hän sanoo tyyliin "tottakai minäkin haluan, mutta ei vielä/mikä kiire sulla on/ei ole vielä oikea aika", mutta sitten kun yritän tarkentaan että koska on oikea aika, jne. ei tule mitään konkreettista vastausta muuta kuin että "luota nyt minuun vaan äläkä hätäile" tyyppiset. 

ap