Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä sanoo, ettei vielä ole oikea aika mennä naimisiin tai muuttaa edes yhteen, kuulemma "joskus sitten" on oikea aika
01.05.2021 |
Tiedän, pitäisi jo noilla otsikon spekseillä erota. Olen 42, mies 45, yhdessä kolme vuotta. Asutaan erikseen. Mies eronnut 10 vuoden avioliitosta, viikonloppuisä, mulla ei aiempaa avioliittoa eikä lapsia. Kätevä suhde miehelle, oma tila, oma vapaus, mutta kuitenkin saa kivan parisuhteen ja seksiä. Mä haluaisin noiden lisäksi yhteisen kodin ja mielellään myös naimisiin. Yhdessä asuminen olisi jo taloudellisestikin järkevää,hullua maksaa kahdesta asunnosta, samalla rahalla saataisiin parempi jos maksettaisiin puoliksi. Lisäksi mulla on toive ihan oikeaan vakiintuneeseen suhteeseen, mikä mulle tarkoittaa avioliittoa. Mies sanoo aina "no kyllä sitten myöhemmin", "ei ole oikea aika vielä", "mihin sulla on kiire" jne jne.
Ja tosiaan TIEDÄN, ettei fiksu nainen katselisi tuollaista "kattellaan" miestä niinkuin nyt olen tehnyt. Toki rakastan miestä ja olen häneen kiintynyt, siksi ero tuntuu vaikealta mutta myönnän, vaikea erota myös siksi että 40+ vuotiaana tuntuu ahdistavalta sekä jäädä loppuiäkseni yksin tai joutua taas pyörittäämään Tinderiä. Mies on monin tavoin hyvä, hyvännäköinen, hyvät elintavat, kohtelias, vastuullinen,fiksu, älykäs, joten vähempään en enää tyytyisi mutta tuskin samanlaista pakettia enää saisin. Ahdistaa ja siksi varmaan avaudun pikku skumppapäissä tänne tästä.
Kommentit (263)
Et ole asunut koskaan kenenkään kanssa, mutta nyt yht äkkiä haluat uusperheen auvoon. En tarkoita pahalla, mutta sinulla kommenttien perusteella vaikuttaa olevan aika naiivi ja vaaleanpunainen kuvitelma miehen ja lasten kanssa asumisesta. Introvertti jos todella olet, niin voit unohtaa oman rauhasi ja siistin kodin.
Itse keski-ikäsenä naisena en todellakaan rupeaisi passaamaan miestä. Oma koti oma rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toiveet yhteisestä tulevaisuudesta ovat liian erilaiset, toinen haluaa vakiintuneen ja virallistetun suhteen, mutta toinen ei, niin silloin on mietittävä tarkoin kannattaako jatkaa.
Moni mies haluaa vain rusinat pullasta, mutta ei sitoutumista. Voidaan silloin kysyä, miksi hän oikeastaan haluaa pitää suhdetta yllä.
En itse katselisi tuollaista kovinkaan kauan. Tottakai aikansa menee ennenkuin tutustuu ja ennenkuin edes kannattaa sitoutumisesta puhua, mutta määrättömästi siihen ei pidä aikaa kulua.
MIksi ajattelet, että jäisit yksin jos eroaisitte? Saithan tämänkin miehen, miksi et saisi seuraavaakin? Minusta pelko ettei saisi ketään muutakaan, on yksi huonoimmista syistä olla kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole asunut koskaan kenenkään kanssa, mutta nyt yht äkkiä haluat uusperheen auvoon. En tarkoita pahalla, mutta sinulla kommenttien perusteella vaikuttaa olevan aika naiivi ja vaaleanpunainen kuvitelma miehen ja lasten kanssa asumisesta. Introvertti jos todella olet, niin voit unohtaa oman rauhasi ja siistin kodin.
Itse keski-ikäsenä naisena en todellakaan rupeaisi passaamaan miestä. Oma koti oma rauha.
Sama juttu. Omat olen hoitanut. Kaipaan rauhaa. Sitä ei ole, jos miehen kanssa muuttaa yhteen, jolla lapsia. Passaamaan minäkään en ala.
Vierailija kirjoitti:
Jos toiveet yhteisestä tulevaisuudesta ovat liian erilaiset, toinen haluaa vakiintuneen ja virallistetun suhteen, mutta toinen ei, niin silloin on mietittävä tarkoin kannattaako jatkaa.
Moni mies haluaa vain rusinat pullasta, mutta ei sitoutumista. Voidaan silloin kysyä, miksi hän oikeastaan haluaa pitää suhdetta yllä.
En itse katselisi tuollaista kovinkaan kauan. Tottakai aikansa menee ennenkuin tutustuu ja ennenkuin edes kannattaa sitoutumisesta puhua, mutta määrättömästi siihen ei pidä aikaa kulua.
Pidän omituisena tuota asennettasi, että jos ihminen haluaa pitää oman asunnon niin hän silloin automaattisesti haluaa suhteessa vain "rusinat pullasta".
Tässä ketjussa on ilmoittautunut jo lukuisia naisia jotka myös kertovat haluavansa että suhteessa molemmilla osapuolilla olisi oma kotinsa. Ottavatko nämä naiset silloin samalla tavoin vain rusinat pullasta, vai onko oman asunnon pitäminen negatiivinen asia vain silloin jos mies tekee niin? Haiskahtaa kaksoisstandardit taas todella vahvasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevä mies kun oppi yhdestä avoiliitosta. Ei naisen kanssa kannata asua yhdessä.
Jep. Löysät välttelevät lupaukset/kommentit yhteenmuutosta on manipulointia ja todellakin kaukana avoimesta kommunikoinnista.
Isompaan kysymykseen, miksi se on niin yleistä että ei uskalleta puhua tarpeistaan ja haluistaan suoraan, se on harmillista.
Vielä semmonen näkökulma että jos mies sanoisi suoraan että yhteen muuttoa ei ole tulossa niin nainenkin vois miettiä että tässä on kaikki mitä saan ja todeta sen sittenkin olevan riittävän arvokasta.
Mutta koska tästä ei puhuta niin tämä ei selviä ikinä. Oletuksia kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei vaan onnistu jos se ei mene luonnostaan väkisin ei voi onnistua.
Ei voi pakottaa ketään kirjoitti:
Se ei vaan onnistu jos se ei mene luonnostaan väkisin ei voi onnistua.
Totta. Ja tässä suhteessa tuo omalla painollaan-aika on jo ohtettu. Nyt yhteenmuuttoon liittyy paljon painetta, valtataistelua ja kaikenlaista negatiivista kuormaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen epämääräinen kommunikointi johtunee siitä että jos ilmasis suoraan että yhteen muuttoa ei ole tulossa niin todennäköisesti sä lähtisit. Mutta kun sitä porkkanaa heilutellaan siinä nenän edessä niin et lähde, koska se muutto vois joskus olla mahdollista.
Mutta jos olet itse tyytymätön tilanteeseen eikä mies voi selkeästi ilmaista tuleeko siihen muutos ja MILLOIN niin mies manipuloi sinua. Voihan siinä käydä niinkin että kun sanot ettei tämä enää riitä niin mies ymmärtää että ei halua luopua sinusta. Epätodennäköistä, mutta kai se silti on mahdollista
Olisko ap sitten onnellinen kun on pakottanut miehen? Mies sitten muuttaa näkökantaansa eikä katkeroidu ja nouse aina esille että hänet kiristettiin siihen?
Ja nyt ap on katkera. Uskoisin ettei tuosta hyvää tule enää mitenkään päin.
Jos nyt lähdettäisiin siitä ettei aikuinen mies ole pakotettavissa sellaiseen mihin hän ei halua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen epämääräinen kommunikointi johtunee siitä että jos ilmasis suoraan että yhteen muuttoa ei ole tulossa niin todennäköisesti sä lähtisit. Mutta kun sitä porkkanaa heilutellaan siinä nenän edessä niin et lähde, koska se muutto vois joskus olla mahdollista.
Mutta jos olet itse tyytymätön tilanteeseen eikä mies voi selkeästi ilmaista tuleeko siihen muutos ja MILLOIN niin mies manipuloi sinua. Voihan siinä käydä niinkin että kun sanot ettei tämä enää riitä niin mies ymmärtää että ei halua luopua sinusta. Epätodennäköistä, mutta kai se silti on mahdollista
Olisko ap sitten onnellinen kun on pakottanut miehen? Mies sitten muuttaa näkökantaansa eikä katkeroidu ja nouse aina esille että hänet kiristettiin siihen?
Ja nyt ap on katkera. Uskoisin ettei tuosta hyvää tule enää mitenkään päin.Kuka tässä pakottaa?? Jos mies ei halua muuttaa yhteen, se on mielestäni reilua sanoa ääneen. Jos mies haluaa muuttaa yhteen tulevaisuudessa, sille olisi reilua antaa aikamääre. Jos nainen ei halua jatkaa suhdetta nykyisessä muodossaan, se on reilua sanoa ääneen. Sen jälkeen keskustellaan että kohtaako ne halut vai erotaanko.
Miten se avoin kommunikaatio on niin vaikeaa? Ja miksi pitää pimittää asioita siltä ihmiseltä jota sanoo rakastavansa??
Näin. Jotainhan pitää olla eri tavalla että mies haluaa muuttaa yhteen ja mennä naimisiin. Mitä tämä jotain oikein on? Jos "ei ole vielä valmis", niin pitää pystyä kertomaan syy siihen miksei ole valmis, ja mitä pitää tapahuta että on valmis. Jos ei kykene avoimeen kommunikointiin niin siihenkin olisi hyvä kaivaa syyt esille, niin molemmat tietäisi missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen "ei vielä" on ei koskaan. Tämä vain uppoaa naisiin yllättävän helposti.
Vierailija kirjoitti:
Miehen "ei vielä" on ei koskaan. Tämä vain uppoaa naisiin yllättävän helposti.
Lasten hankinnassa sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhkaat erolla. Pidät taukoa. Kohta mies on kosimassa oven takana. Miehet ei pärjääyksin.
Tämä oli saanut alapeukkuja. Totuus on kuitenkin usein juuri tämä. Eihän se kivalta tunnu mutta oikeasti on yksi tepsivimpiä konsteja. Eli vanha kunnon kiristys silloin kun keskustelu ei johda mihinkään. Siinä pitää vain olla sitten valmis toteuttamaan uhkaus. Se kertoo myös sen, paljonko mies oikeasti välittää.
Mikä on vaihtoehto? Se että jäät suhteeseen toivomaan, että ehkä joskus...
Mun serkku olivst asemassa. Hän oli jo saanut tuomion ei voi saada lapsia ilman apua.
Vuoden seurustelun jälkeen tuli yllättäen raskaaksi.
Serkku aikoi jatkaa erillään asumista, kunnes jäi äitiyslomalle.
Siinä vaiheessa mies tajusi ei halua, että hänen lapset asuvat eri osoitteissa.
Saivat vielä toisen vauvan ja nyt elämä on seesteistä.
Mies on sanonut tuskin olisi muuttanut yhteen ilman vauvaa.
Siis ap on 42v lapseton nainen, joka ei ole koskaan asunut kenenkään muun kanssa samassa huushollissa.
Mutta nyt sen pitää päästä NAIMISIIN?!
Jos olisin mies ja minulla olisi lapsia, niin EN TODELLAKAAN suostuisi uusioperheeksi tollasen pommin kanssa. Pelkkiä ongelmia tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että pitääkö mies sinua vain varalla ja sitten kun löytää ns. paremman niin vaihtaa lennosta?
No ihan samaa minäkin mietin ja olen tätä mieheltä suoraan kysynytkin erinäisten riitojen yhteydessä. Riidat tulleet siis siitä, kun olemme keskustelleet minun aloitteestani yhteenmuutosta ja miehen asenteesta avioitumista kohtaan.
ap
No ei kyllä hyvältä kuulosta jos yhteenmuuttamisesta keskusteleminen kehittyy riitelyksi.
Mies ei halua sun kanssa yhteistä kotia.
Ja se on outoa, koska on paljon ihmisiä, jotka eivät kelpuuttaisi muiden lapsia omaan kotiinsa.
Jos miehen ero ja edellinen suhde on ollut riitaisa, niin se ei kerro miehestä hyvää.
"Mies oli naimisissa ja hänellä on lapsia. Minkä ihmeen takia mies haluaisi taas toistaa kaiken?"
-Miten tässä ollaan KAIKKI toistamassa?
Jos sinulla on enemmän kuin yksi lapsi, niin onko ne ekan jälkeen tulleet vain sitä esikoisen toistamista?
Entä ystävät, vain yhden tarvitsee, sen ensimmäisen hiekkalaatikolta, ja kaikki tulevat ovat tämän toisintoa?
Se ensimmäinen rakkaus siihen höpöjätkään yläasteelta oli se the love, ja sen jälkeen tulvat kumppanit ovat vain sitä samaa
yläastelaisrakkautta 90v hautaan asti, joten ei kannata 15v tapahutneen eron jälkeen enää olla kenenkään kanssa, kun sitä samaahan se vain on? On kyllä todella erikoinen ajatusmaailma sinulla.
"Mies voi ihan aidosti olla sinuun rakastunut,
mutta ei halua tai ole kykeneväinen enää avioliittoon edellisen huonon kokemuksen takia."
-Tämä on se mitä kannattaa pohtia. Haluaako olla miehen kansa joka ei ole tuossakaan ajassa päässyt entisestä yli?
Tai vaihtoehtoisesti avioliitosta noin pahasti traumatisoituneen kanssa. Normaalijärkiset ihmiset pääsevät
kyllä parisuhteesta yli normaalisti, ja jos eivät pääse, ymmärtävät hakea ammattiapua.
" Toki voi miettiä onko sitten se itse avioliitto sinulle tärkeämpi kuin se ihminen kenen kanssa olet."
-Ja miehelle vastaavasti on tärkeämpi olla olematta avioliitossa, kuin se ihminen kenen kanssa on yhdessä.
Kuka muuttaa yhteen päälle nelikymppisen ikisinkun kanssa, etenkin kun tämän käsitykset parisuhteesta ja uusperhe-elämästä ovat pelkkää vaaleanpunaista hattaraa? On selvää, ettei ap ole tuohon korkeaan ikään mennessä saavuttanut parisuhderintamalla tätä ennen mitään, mutta se ei ole mikään syy perheenisän riskeerata lastensa tasapainoista elämää. Ap olisi varmasti tyytyväinen, vaikka avioliitto päättyisi eroonkin, pääsisihän hän sitten elämänkokemuksissa tasoihin muiden ikäistensä kanssa. Oma äitinikään eiverottuaan suostunut naimisiin tai yhteenmuuttoon. Kun kerran maksaa puolet talon arvosta exälle, pitää kyllä huolen siitä, ettei sama tule toistumaan. Ero yhteistaloudesta on taloudellinen katastrofi ja kyllä yhdessä katastrofissa on jo kylliksi. Kaukaa viisaat eivät halua kokea sitä ensimmäistäkään.
No tottakai minäkin tajuan, ettei mies missään nimessä ole menossa ap:n kanssa naimisiin, tuskin edes muuttamaan yhteen. Mutta siltikään tuo ei ole suoraa viestintää vaan manipulointia, jota ap ei rakastuneena tajua. Me muut tajuamme. AP:lle olisi reilua, jos mies todella harrastaisi sitä suoraa viestintää, eli sanoisi suoraan, ettei avioliittoa eikä yhteistä kotia ole sitten luvassa. Nyt pitää ap:ta löysässä hirressä manipuloinnilla.
- lainaamasi