Olen nyt 46-vuotiaana miehenä herännyt siihen että haluan omia lapsia
Tämä asia, eli lapset, oli minulle aina sellainen "Ehkä jonain päivänä". En siis kieltänyt, mutta en ole koskaan ollut innoissani yrittämässä niiden hankkimista.
Nyt kuitenkin tämän vuoden aikana minussa on herännyt jonkinlainen "sisäinen herätyskello", ja olen nyt ihan varma että haluan omia lapsia.
Olen tällä hetkellä ilman parisuhdetta, ja olenkin alkanut tuunaamaan itseäni jotta saisin itselleni vielä lapsentekoiässä olevan naisen.
Mitä vinkkejä täällä olisi tarjolla kaltaiselleni myöhään heränneelle miehelle ihan yleisesti, ja myös ihan sopivan kumppanin hakua varten?
Kommentit (105)
Paras vaihtoehtosi on ns. postimyyntimorsian. Muunlainen nuorempi nainen tuskin susta kiinnostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän rankasti sanottu, mutta mielestäni lapsen hankkiminen tuossa iässä on varsin itsekästä ja epäreilua sekä suhteen toista osapuolta että lasta kohtaan. Oletko varma, että jaksaisit vielä valvoa kokonaisia öitä, viikkoja, jopa kuukausia putkeen? Se on saatanan raskasta. Vai ajatteletko, että nuorempi kumppani hoitaa yksinään tämän puolen?
Itsellänikin lapsentekohalut heräsivät vasta nelikymppisenä, mutta päätin että antaa olla. Etsin elämään muuta sisältöä. Keskityn niihin hyviin puoliin, mitä lapsettomuudessa on. Voin elää kumppanin kanssa joka on samaa ikäluokkaa ja on samassa elämäntilanteessa. Vältetään ongelmat, joita suhde eri ikäluokkien välillä usein aiheuttaa. Ymmärretään toisiamme. Ajan ja rahan voi käyttää itseen ja suhteeseen. Säilyy nuorempana kun nukkuu yönsä kunnolla eikä tarvitse stressata lapsen asioista. Parempi näin, vaikka pieni kriisi tuossa ehti ollakin, varmaan se oli lähinnä sitä että pian on myöhäistä. Sitten kun myöntää, että niin on, niin helpottaa.
Ei normaalin terveen vauvan kanssa nyt niin kamalan raskasta ole. Ei siinä todellakaan valvota kokonaisia öitä viikkoja tai kuukausia putkeen. Ei sellainen ole normaalia pikkulapsiarkea. Välillä toki hermoja kiristää ja yöunet saattaa jäädä lyhyiksi, mutta ei mitään sellaista mistä ei kaksi osallistuvaa vanhempaa selviäisi vailla suurempia ongelmia.
Sulla ei ehkä ole ihan realistinen kuva. Ihan terveetkin vauvat voi heräillä monta kertaa yössä, mihin milloinkin, nälkään, vatsanpuruihin. Tätä siis helposti eka puoli vuotta. Ei tarvitse valvoa koko yötä, kun herää kahden-kolmen tunnin välein puoli vuotta, on kyllä aika sekaisin ja väsynyt.
No enhän sanonutkaan etteikö yöheräilyä ole, tietysti on! Mulla on kaks lasta. Mutta tässä väitettiin että olisi koko yön valvomista viikkoja putkeen. Omat vauvat on heränneet pari kertaa yössä syömään ja nukahtaneet sitten pian uudestaan. Ei terve vauva huuda yökausia putkeen. Ei se aina mene niin, eikä varmasti edes useimmiten - joillakin kyllä.
Olet oikein sopivassa iässä isäksi. Jos olisin etsimässä niin ehdottomasti ikäisesi tai vanhempikin.
Näen vain hyviä puolia ja olen aika järkyttynyt noista negatiivisista vastauksista. Turha antaa niiden lannistaa.
Naisetkin voivat saada lapsia hyvinkin 40-45 vuotiaina, nykynaiset ja miehet ovat hyväkuntoisia kuusikymppisenäkin.
Olet vielä ihan sopivan ikäinen isäksi. Tähtäsin 38-42v naiseen, joka haluaa pian äidiksi. Myös kumppanuusvanhemmuus voisi olla sinulle toimiva tapa tulla vanhemmaksi.
Olen vähän päällä nelikymppinen nainen ja heräsin juuri siihen, että olisin ehkä halunnutkin lapsia. Sairastelujen vuoksi en halunnut niitä aiemmin pitkissä suhteissa. Aikaa ei enää kuitenkaan ole, sillä kierto heittelee ja esivaihdevuodet näkyvät muutenkin kropassa. Päälle päätteeksi olen sinkku ja puolison etsiminen vie aikaa.
Voin kuitenkin elää ihan hyvää elämää lapsettomanakin. Parisuhteen toivon löytäväni vielä.