Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

TALVINEN maanantaiaamu on poikkeuksellisen rauhallinen. Yksi oppilas on koronakaranteenissa kotonaan, eikä kukaan lyö ketään ensimmäisten tuntien aikana.

Yksi lapsista tosin mönkii äidinkielentunnilla pulpetin alle ja kyhjöttää siellä koko tunnin. Toinen tarvitsisi apua tehtävissä mutta ei jaksa odottaa vaan repii kirjasta sivun ja alkaa heitellä toisia kynillä. Pari muuta vaeltaa luokassa. Yksi ulisee.

Toinen lyö kaikkia lähellä olevia. Ohjaan muut oppilaat toiseen tilaan, oppilas saa riehua luokassa. Soitan kotiin. Yleensä se rauhoittaa, mutta nyt oppilas raivostuu ja yrittää lyödä entistä kovemmin. Estän iskut käsilläni, koska tätä lasta ei auta kiinnipito. Soitan kotiin uudelleen, koulupäivä ei voi jatkua tällaisen käytöksen jälkeen. Ohjaaja vie lapsen välitunnille rauhoittumaan, ja vanhempi tulee hakemaan.

Välitunti alkaa, ja saan muut oppilaat ulos luokasta, helpotus. Nappaan toisen riehujan syliini istumaan, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Hän puree ja raapii mutta ei kuitenkaan sylje niin kuin yleensä. Kun luokka hiljenee, oppilaskin rauhoittuu. Ensin hän itkee lohduttomasti. Sitten jutellaan. Hän halaa ja pyytää anteeksi. Lähetän hänet silti kotiin.

Tässäkin luokassa on oppilaita, joiden vaikeudet ja tarpeet ovat kaukana toisistaan. Osa haluaa opiskella, mutta oppiminen on heille poikkeuksellisen vaikeaa. Toiset eivät pysty keskittymään.

Vaikeuksiin on yritetty hakea yksilöllisiä ratkaisuja. Joidenkin koulupäivät kestävät vain kaksi tuntia. Yhden lapsen tavoitteena on pystyä tekemään yksi tehtävä päivässä. Toiselle on suuri onnistuminen, jos pystyy olemaan koko päivän lyömättä ketään.

Kolmannella on täyspitkä koulupäivä, mutta lukujärjestyksessä on vain taito­aineita, koska koulutehtäviin keskittyminen ei onnistu hälyn keskellä.

Iltapäivällä, kun muut ovat jo lähteneet ja melu vaiennut, oppilas pystyy tekemään tehtävänsä vartissa tai puolessa tunnissa. Opettajallakin on silloin aikaa auttaa.

”Osa lapsista käyttäytyy niin väkivaltaisesti, että en pysty aina takaamaan toisten turvallisuutta”, kertoo länsisuomalaisen kunnan erityisluokanopettaja.

”Kaikki luokkani lapset eivät ole koulukuntoisia”, sanoo ison kaupungin erityisluokanopettaja.

”Lastenpsykiatria voi sanoa, että meille ei nyt mahdu. Koulu ei voi, kouluun tulevat kaikki”, sanoo pienen kunnan erityisluokanopettaja.

”Tarvitsisimme psykologin, joka olisi läsnä luokan arjessa”, sanoo pääkaupunkiseudulla työskentelevä erityisluokan­opettaja.

Tein koulukuraattorin kanssa lastensuojeluilmoituksen Oskarista. Oskari on toistuvasti väkivaltainen. Koulu on kokeillut monia tukitoimia, mutta mikään ei tunnu riittävän. Oskari käy koulua vain kaksi tuntia päivässä, ja hänellä on oma ohjaaja.

Sosiaalityöntekijä soitti ja sanoi, ettei lastensuojelu voi paikata sairaanhoidon tarpeita. Pitää yrittää uudelleen saada apua lastenpsykiatrialta. Nyt Oskarilla on vain adhd-lääke. Sosiaalityöntekijä lupasi soittaa lastenpsykiatriaan ja vaatia asiakkuutta.

Opettaja kertoo, että on talven aikana yrittänyt saada kolmelle oppilaalleen apua lastenpsykiatriasta ja joillekin myös lastensuojelusta.

Vastassa on ollut ymmärtäväisiä ihmisiä ja pahoitteluita, mutta ei apua, ei ainakaan nopeasti. Lastenpsykiatriassa on pitkät jonot, ja osa koululääkärien kirjoittamista lähetteistä palautetaan. Tälläkin luokalla on oppilas, jolle on kirjoitettu jo kaksi lähetettä. Molemmat on palautettu lähettävälle lääkärille.

Tätä se on, minulle tuttua kauraa. Integraatio teki normaali opettajien työstä täysin mahdotonta. Toki toi on erityisluokan kuvailu, jossa minäkin töissä.

Kuulostaa samalta kuin siskon työpäivä aikoinaan "erityislasten" päiväkodissa. Tosin lapset oli sen verran pienempiä että edes voimalla heitetty lelu ei aiheuttqnut isompaa haaveria.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lastenpsykiatria tosiaan on tukossa. Lähetteiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja kasvu jatkuu edelleen.

Joka vuosi tulee 12–13 prosenttia enemmän lähetteitä kuin edellisenä vuonna.

Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.

Kuka haluaa vielä opettajan työhön?! Ei se ns. normaalissa luokassa ole paljon helpompaa, koska integraatio koskee jokaista luokkaa nykyisin. Tilanne pahenee koko ajan. Yhä enemmän on lapsia ja nuoria, jotka eivät kerta kaikkiaan opiskelemaan yhtään mitään. Syyt ovat moninaiset mutta koulu ei niitä yksin pysty ratkaisemaan!

Onko tuo oikeasti hyväksi lapsillekaan? Joutuvat jatkuvasti työnnetyksi äärirajoilleen ja niiden ylikin. Saadakseen tehtyä sen yhden tehtävän.

Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?

Oliko erityisluokista tämä juttu? Suurimmassa osassa kouluista ne on säästösyistä lopetettu. Nämä kaikki arvaamattomat riehujat on useimmiten tungettu joukon jatkoksi tavallisiin luokkiin. Tai pitäisikö sanoa, että muut ovat pikemminkin joukon jatkoja ja nämä öykkärit ne, joihin kaikki aika menee. Päälle muutamat suomea osamattomat, useampi muu joilla diagnoosi, sitä sun tätä oppimisvaikeutta... nykyään ihan tavallista että puolella luokasta on jo jokin erityinen tai tehostettu tuki tai muuta huomioitavaa. Jäljelle jää kourallinen tavallisia lapsia.

Vanhemmat, vaatikaa tarkkikset takaisin! Peruskoulu ei kuulu kaikille sellaisenaan. Tarvitaan vaihtoehtoisia peruskoulun suorituspaikkoja, jotta jokaiselle saadaan oikeus oppia. Nyt iso osa kilteistä oppilaista on ihan oman onnensa nojassa kun sairaat, häiriintyneet tai kieltä osaamattomat vievät isoimman osan ajasta. Tarvitaan erilaisia luokkia, ei kaikkia voi lyödä samaan kasaan jos lähtökohdat tai koulukuntoisuus on ihan erit.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista kipeimmistä tapauksista ei osaa kieltä, tämäkin on ihan tosiasia vaikka ei sitä mainita saa.

Ei pidä paikkansa muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolen joissain kouluissa. Älä siis ala täällä trollata! T.ope maakunnasta

Ja viimeistään yläkoulussa noi on jo ihan tavallisessa luokassa. Ei apukäsiä, ei pieniä ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?

Molempia usein. Joskus nämä pystytään erottamaan toisistaan selkeästi. Neuro-ongelmat ovat usein periytyviä. Lapsi ei voi valita, kenelle on syntynyt, joten jokainen lapsi tarvitsee apua, jos sitä tarvitsee!

Perhetukiin? Ilmaista rahaa ja silläkö ongelmat ratkeavat. Paremminkin työtä vanhemmille, säännöllistä elämää ja esimerkin antoa lapsille sitä kautta.

Kaupunki on hyvä kasvuympäristö lapselle, eiku...

Missä nämä lapset olivat 70-luvulla tai 90-luvulla? Oliko heidät lääkitty tainnoksiin tai lukittu laitoksiin? Löivätkö ja purivatko he silloin kaikkea ympärillään, jos "hermo meni"? Vai oliko jokin toisin?

Ymmärrän psykoosin ja kehitysvammaisuuden ja neurologiset syyt. Kuinka paljon on kyseessä nykyään tunteiden hallinnan ongelmaa ja rajattomuutta? Eli lasta ei ole kasvatettu rajoittamaan omia impulssejaan ja sietämään pettymyksiä.

Osa ihmistaimista vaatii tiukemmat rajat sosiaalistuakseen yhteisön jäseniksi. Tämä ei tarkoita pahoinpitelyä, väkivaltaa ja alistamista.

Nämä sitten halutaan isoihin yleisopetuksen ryhmiin inkluusion hengessä. Opettajien huoli leimataan muutosvastarinnaksi, laiskuudeksi ja osaamattomuudeksi. Meille järjestetyt "koulutukset" ovat nykyään asennekasvatusta inkluusion puolesta. Perusviesti on, että olet huono opettaja, jos kyseenalaistat inkluusion.

Mitään konkreettista apua ja neuvoa ei kuitenkaan tule siitä, että miten näiden häiriintyneiden kanssa oikeasti pärjätään.

T. Ope

Kokoomus ja persut: julkinen sektori on syöpää, kovia leikkausia olisi tehtävä etenkin koronan aikana, tuotava ulkomailta työvoimaa ja yksityistetään sairaanhoito!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista kipeimmistä tapauksista ei osaa kieltä, tämäkin on ihan tosiasia vaikka ei sitä mainita saa.

Ei pidä paikkansa muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolen joissain kouluissa. Älä siis ala täällä trollata! T.ope maakunnasta

Aika monessa koulussa kylläkin, myös siellä kehäkolmosen ulkopuolella. Sattumoisin olen tässä asiassa sisällä, kun sitä omin silmin olen nähnyt ja kokenut. . Mutta näinhän se on nykypäivänä, jos puhut totta tietyistä asioista tai uskallat ottaa esiin niitä, olet trollaaja tai muuten vaan häirikkö. Sairaaksi on mennyt meininki Suomen maassa..

Mikä olisi ratkaisusi tässä ja nyt?