Autisminkirjon lapsia kiusataan ja syrjitään koulussa, eikä tukea saa

Vierailija kirjoitti:

Erityisluokat takaisin. Pieni oma luokka toisenlaisille oppijoille. Isot tavalliset ryhmät tavallisilla oppijoilla toimivat hienosti avoimissa ja muuntuvissa oppimisympäristöissä. Kehityksen pitää mennä eteenpäin. Jos joku ei siihen kykene, hänelle pitää järjestää pienluokka.

Tätähän artikkelissa haluttiin, mutta kun ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Elämä on julmaa ja erilaisuus altistaa kiusaamiselle ja syrjään jättämiselle. Vai menettekö te aikuiset ihmiset jossain julkisilla paikoilla puhumaan syrjäytyneille ja ihmisille, jotka selkeästi vaikuttavat mielenterveysongelmallisille? Koska se nyt on vaan väärin kohdella erilaisia ihmisiä syrjivästi ja te kohtaatte kaikki lähimmäiset täysin avoimesti.

Nämä keskustelut aina täyttyy näistä ihmisistä, jotka eivät mitenkään voi käsittää, että valitettavasti kiusattu voi myös itse käyttäytyä niin, että se vahvistaa kiusaamista.

-eri

Sä olet kiusaaja pahimmasta päästä. Vertaat autisminkirjon lapsia mielenterveysongelmallisiin? Sairasta sanoisin.

Mitä pahaa niissä mielenterveysongelmallississa nyt on? Eiväthän he ole ongelmiaan valinneet ihan kuten autismikirjon ihmiset eivät ole valinneet omiaan.

Ja miksi sä kiusaat ihmistä, joka on eri mieltä kanssasi? Ei tullut mieleen, että mullakin voi olla joku diagnoosi, joka tekee mun käytöksestä omituista? Mulla on ensinnäkin ADHD, joten en ole neurologisesti samalla tasolla normi-ihmisten kanssa ja toisekseen en kiusaa ketään ja olen yleensä se, joka ottaa ne hiljaisemmatkin/omituisemmat tyypit mukaan jengiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Et ilmeisesti ymmärrä kiusaamisen syitä ja psykologiaa kun tartuit tuohon. Kyllä jotkin asiat altistavat kiusaamiselle. Lue vaikka Christina Salmivallin kirjoja. Sielläkin käytetään altistaa sanaa.

Ei altista jos lapsi ei ole persoonaltaan häiriintynyt kiusaaja. Kiusaaminen on aina kiusaajan syy. Aina.

Kiusaaja kokee olevansa oikeassa, ja saa hyväksyntää joltakulta joka oikeuttaa kiusaamaan, jotta miten siinä sitten ymmärrät että on syypää johonkin, kun ei itse koe sitä vääräksi. 

No eipä pelkästään autismikirjon lapsia syrjitä ja kiusata, arvatkaa vaan jos on ihan ulkonäköön vaikuttava vamma tai sairaus. Riittää että on ihan köyhistä oloista eikä omista kaikkea mitä muilla vekaroilla on. En yhtään vähättele a.lasten kiusaamista mutta aikuisilla, aika monet a.aikuiset pistävät selkeän perseilyn sairautensa piikkiin..

Omien kokemusteni mukaan kiusaaminen on hyvin paljon vähäisempää, kuin esim. 1980- luvulla.

Nuorimmaisellani(12v) on aperger- epäily, eikä hän ole koskaan joutunut kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Et ilmeisesti ymmärrä kiusaamisen syitä ja psykologiaa kun tartuit tuohon. Kyllä jotkin asiat altistavat kiusaamiselle. Lue vaikka Christina Salmivallin kirjoja. Sielläkin käytetään altistaa sanaa.

Ei altista jos lapsi ei ole persoonaltaan häiriintynyt kiusaaja. Kiusaaminen on aina kiusaajan syy. Aina.

Kiusaaja kokee olevansa oikeassa, ja saa hyväksyntää joltakulta joka oikeuttaa kiusaamaan, jotta miten siinä sitten ymmärrät että on syypää johonkin, kun ei itse koe sitä vääräksi. 

Tässä kohtaa ongelmaksi tulee myös se, että meillä oikeasti on aikuisväestössä ja vanhemmissa paljon kiusaajahyväksyvää materiaalia. Eli toden totta: kiusaajavanhemmat kasvattavat kiusaajalapsia, tässäkin ketjussa esiintyy tällaista ihmismarginaalia. On kova työ, jos vasta koulumaailmassa tulee vastaan ammattikasvattaja, joka kertoo moraalista ja etiikasta. Sitä ennen ollaan kotona eletty minäminä-maailman minäminä-elämää. Ja että ihmisiä on erilaisia, ihan ilman omaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

No eipä pelkästään autismikirjon lapsia syrjitä ja kiusata, arvatkaa vaan jos on ihan ulkonäköön vaikuttava vamma tai sairaus. Riittää että on ihan köyhistä oloista eikä omista kaikkea mitä muilla vekaroilla on. En yhtään vähättele a.lasten kiusaamista mutta aikuisilla, aika monet a.aikuiset pistävät selkeän perseilyn sairautensa piikkiin..

Häpeä!

Moet opettajat ovat ihan pihalla siitä, mitä autisminkirjo käytännössä tarkoittaa. Valitetaan vain siitä, jos lapsi ei pysty samaan kuin normot. Niin, miksi hänellä on se diagnoosi sitten, sehän juuri tarkoittaa aitä, ettei ole kaikilta osin samanlainen normit. Omallani on kommunikaatiovaikeuksia ja valitetaan, kun ei viittaa ja ryhmätyöt ja esiintymiset ovat vaikeita.

Kannattaa muistaa, että ala- ja ylälakoulussa on läsnä koko ikäluokka. Samassa luokassa on hyvän mallin kotoa saaneita ns. hyvien vanhempien lapsia ja huonon mallin kotoaan evääksi saaneita rikollisten tai vaikkapa huumeita käyttävien vanhempien lapsia. Millään diagnoosilla ei ole pohjimmiltaan väliä. Kuten joku jo sanoikin, kiusaajat löytävät syyn aina. Oli se tukan väri, vääränlainen reppu, lyhyys, pituus jne. Se oikeutus omille tempuille opitaan kotona vanhemmilta, jotka taas lasten edessä oikeuttavat narkkaamisensa, rikoksensa ja pahat tekonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityisluokat takaisin. Pieni oma luokka toisenlaisille oppijoille. Isot tavalliset ryhmät tavallisilla oppijoilla toimivat hienosti avoimissa ja muuntuvissa oppimisympäristöissä. Kehityksen pitää mennä eteenpäin. Jos joku ei siihen kykene, hänelle pitää järjestää pienluokka.

Tätähän artikkelissa haluttiin, mutta kun ei.

Ensin ne halusi sitä integraatiota isoon ryhmään ja kun saivat, eivät ole tyytyväisiä.

Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Periaatteessa kiusaamista on sekin, jos kukaan ei suostu ystäväksi.

Omalla lapsellani oli pienempänä asperger-piirteitä (ei koskaan epäilyä muuten kuin perhepiirissä), ja hänen paras ystävänsä oli diagnosoitu asperger. Se oli kivaa, lapsilla oli oma maailmansa.

Mutta ei sille mitään voinut, että kun lapsi kasvoi ulos omista piirteistään, ja kaverilla ne vain tuntuivat vahvistuvan, päättyi ystävyys omia aikojaan.

Jos voisi koulushoppailla, mitkä koulut ne olisi? Steinerkoulu?

Vierailija kirjoitti:

Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Periaatteessa kiusaamista on sekin, jos kukaan ei suostu ystäväksi.

Omalla lapsellani oli pienempänä asperger-piirteitä (ei koskaan epäilyä muuten kuin perhepiirissä), ja hänen paras ystävänsä oli diagnosoitu asperger. Se oli kivaa, lapsilla oli oma maailmansa.

Mutta ei sille mitään voinut, että kun lapsi kasvoi ulos omista piirteistään, ja kaverilla ne vain tuntuivat vahvistuvan, päättyi ystävyys omia aikojaan.

Heh. Ettei vaan kosahtaisi vielä omallekin kohdalle. Piirteistä ei nimittäin ”kasveta ulos” ja autismin kirjo näyttäytyy eri ikävaiheissa eri tavalla eri yksilöillä. Voi olja että lapsesi kaveri löytää oman polkunsa ja omasi hukkaa sen mitä luuli löytäneensä.

Kaikki on mahdollista ja sekin on hyvä tiedostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisi koulushoppailla, mitkä koulut ne olisi? Steinerkoulu?

Jos vaihtoehtoina Steiner ja mikä tahansa muu, niin kannattaa shoppailla se muu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitää tehdä Suomessa, että saa lapsen pienryhmään tai erityisluokalle, tai kouluun jossa on pieniä luokkia?

Me muutimme pk-seudulta 150 km poispäin.

Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole, mutta meillä oli, ja päätimme sen käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, nämä ovat vaikeita asioita. Periaatteessa kiusaamista on sekin, jos kukaan ei suostu ystäväksi.

Omalla lapsellani oli pienempänä asperger-piirteitä (ei koskaan epäilyä muuten kuin perhepiirissä), ja hänen paras ystävänsä oli diagnosoitu asperger. Se oli kivaa, lapsilla oli oma maailmansa.

Mutta ei sille mitään voinut, että kun lapsi kasvoi ulos omista piirteistään, ja kaverilla ne vain tuntuivat vahvistuvan, päättyi ystävyys omia aikojaan.

Heh. Ettei vaan kosahtaisi vielä omallekin kohdalle. Piirteistä ei nimittäin ”kasveta ulos” ja autismin kirjo näyttäytyy eri ikävaiheissa eri tavalla eri yksilöillä. Voi olja että lapsesi kaveri löytää oman polkunsa ja omasi hukkaa sen mitä luuli löytäneensä.

Kaikki on mahdollista ja sekin on hyvä tiedostaa.

Toki kaikki on mahdollista, ja rakastan lastani juuri sellaisena kuin hän on, tulipa diagnoosia tai ei. Mutta juuri tällä hetkellä iloitsen siitä, että hän on löytänyt esimerkiksi joukkueurheilun ilon ja kehittynyt sosiaalisissa asioissa aivan huimasti.

Asia ei ole yksinkertainen. Toisaalta tällaiset kaveruussuhteet voivat olla syvällisiä ja antoisia, ja alle kouluikäisenä lapselleni oli hyvin tärkeää, että ystävänä oli toinen pieni tietoviisas. Mutta sittemmin ystävyydestä tuli taakka, ja ulkopuolinenkin saattoi nähdä että toinen lapsi rajoitti omaani.

Ystävyys muuten sai alkunsa päiväkodin tukitoimista, eli oma lapseni oli tukilapsena diagnosoidulle.

Toivon kaikkea hyvää tuolle perheelle, haluan avata vain tätä puolta, miksi välillä ystävät katoavat. Ja käyhän niin nenteillekin, kasvetaan erilleen.

Osalla vastaajista on kumman utopistisia käsityksiä koulusta. Esimerkiksi tuo, ettei haluta ryhmätöihin: monet aspergerit eivät oikeasti pysty yhteistyöhön. He eivät jousta, eivätkä osaa asettua toisen asemaan. Kuka aikuinenkaan haluaisi sellaisen työparin? Ei kukaan. Kaikki autismikirjolaiset eivät ole samanlaisia, mutta juuri nuo sosiaaliset ongelmat ja jumiutuminen ovat heille tyypillisiä. Normaali luokka ei voi toimia yhden autistin ehdoilla, muillakin on oikeutensa. Nepsyjen kanssa tehdään mitä pystytään, mutta jos normiluokassa ei pärjää, on paikka muualla. T: opettaja ja erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi psykiatrian asiantuntijat ovat jo AIKOJA SITTEN lakanneet puhumasta aspergerista ym sillä kyse on vain vaikeasta luonteesta.

Asperger on todella väistyvä diagnoosi, mutta se sisällytetään autismi-käsitteeseen, ei todellakaan ole kyse "vain vaikeasta luonteesta".

Lapsellani todettiin psykologin tutkimuksessa viitteitä ADD: n ja autismin suuntaan, ohjattiin jatkotutkimuksiin lastenpsykiatriselle.

1. käynti takana, tutkimusaiheena on kirjattu kuitenkin add:n lisäksi asperger-epäily.

Eli ei se asperger psykiatriasta minnekään ole kadonnut.

P.S. lapseni on luokallaan pidetty oppilas, eli se siitä yleistämästäsi aspergerien inhottavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Osalla vastaajista on kumman utopistisia käsityksiä koulusta. Esimerkiksi tuo, ettei haluta ryhmätöihin: monet aspergerit eivät oikeasti pysty yhteistyöhön. He eivät jousta, eivätkä osaa asettua toisen asemaan. Kuka aikuinenkaan haluaisi sellaisen työparin? Ei kukaan. Kaikki autismikirjolaiset eivät ole samanlaisia, mutta juuri nuo sosiaaliset ongelmat ja jumiutuminen ovat heille tyypillisiä. Normaali luokka ei voi toimia yhden autistin ehdoilla, muillakin on oikeutensa. Nepsyjen kanssa tehdään mitä pystytään, mutta jos normiluokassa ei pärjää, on paikka muualla. T: opettaja ja erityislapsen äiti

Ja sinä olet töissä mielikuvituskoulussa, muuten tietäisit ettei ”muuta paikkaa” ole. Pienluokat on hajautettu, sairaalakoulupaikkoja vain muutama kymmenen koko Suomessa. Mihin ihmeeseen nyt laittaisit kaikki nämä sinun ongelmalliset autisminkirjon oppilaasi? Sanoisin, että luokalle haitallisempia ovat kylläkin väkivaltaiset kuin sosiaalisen puolen ongelmalliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika vaikea tilanne. As-lapsen käytös on yleensä todella kummallista neurotyypillisen lapsen silmään. On joustamattomuutta, mustavalkoisuutta, itsekeskeisyydeltä tuntuvaa käytöstä (johtuu siitä ettei as-ihminen pysty ymmärtämään toisten tunteita, koska aivot ovat erilaiset) ja useasti pakkoajattelua. Kaikki erilainen altistaa kiusaamiselle. Mitenkäs saataisiin lapset ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuus ja tyyppi, joka voi käyttäytyä todella hankalasti joissakin tilanteissa? Se on vaikeaa meiltä aikuisiltakin. Tähän pitää kyllä keksiä ja saada ratkaisu. As-lapsilla on myös niitä hyviä puolia. Voivat olla todella nokkelia ja voivat myös olla liiankin empaattisia ja olla niitä, jotka ovat lohduttamassa muita.

Altistaa kiusaamiselle? Hieno ihminen siellä - not.

Et ilmeisesti ymmärrä kiusaamisen syitä ja psykologiaa kun tartuit tuohon. Kyllä jotkin asiat altistavat kiusaamiselle. Lue vaikka Christina Salmivallin kirjoja. Sielläkin käytetään altistaa sanaa.

Ei altista jos lapsi ei ole persoonaltaan häiriintynyt kiusaaja. Kiusaaminen on aina kiusaajan syy. Aina.

Tässä pitäisi pystyä miettimään että mikä on kiusaamista. Neurotyypillinen lapsi voi kokea autistin käytöksen pelottavaksi tai kokea että autisti kiusaa häntä. Jos neurotyypillinen alkaa tästä syystä vältellä autistia niin onko oikein että häntä syytetään kiusaajaksi?