Mikä auttaa teinitytön siivottomaan huoneeseen?
Siivoanko sen itse aina joka viikko? Vai huudanko tytölle että siivoaa itse jota ei tee? On pyykkikori ja kori kirjoille ja silti kaikki on lattioilla. Siellä on myös astioita. Ongelma myös varmaan hylly joka aina epäsiistin näköinen. On Ikean kallax hylly. Myös vaatekaappi on epäsiisti. Tyttö ei tee mitään mitä pyydän.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää "anna olla" vastaukset on? :D
Kyllä nyt huoneen siivous kuuluu lapselle itelleen. Ei tohon anneta muita vaihtoehtoja. Joku vastasi että känny pois siksi aikaa, kyllä. Härvelit pois kunnes huone on siisti. Viikkosiivous kuuluu lapsen tehdä itse huoneelleen, etenkin teinistä alkaen! Lapsella on itrlläänkin paljon parempi olla sirllä siisteydessä. Mitä ihmeen herranterttuja täällä oikeen kasvatetaan? Kyllähän nyt muitakin kodin hommia kuuluu teinejen oppia tekemään ja osallistumaan kuin oman huoneen siivous, mutta se nyt on ainakin tehtävä.
Jos annatte olla, on se totaalinen karhunpalvelus.Eikä tarvitse huutaa tai kiljua, vaan selkeät ehdot.
Äitini antoi huoneeni olla, kun olin sottapyttyteini. Nyt olen oikein siisti aikuinen. Minkä karhunpalveluksen äitini mielestäsi minulle teki?
Täällä voi kirjoittaa mitä haluaa, niin myös sinä. Voi myös olla, että sinun siisteytesi on muiden mielestä ihan karseaa sotkuisuutta. Luultavasti onkin.
Tervetuloa koska tahansa katsomaan :D Ainiin, paitsi ethän sinä tiedä minusta yhtään mitään. Kunhan mutuilet. Minä puolestani arvelen kirjoituksesi pohjalta, että äo:si on kovin alhainen.
Ihmisen kotiin tai persoonaan liittyvien tulkintojen, mikä vielä pahempaa mielenterveydellisten diagnoosien tekemisen sijaan, olisi tärkeintä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan, miten joku oikeasti voi (varsinkin, jos jostain syystä toisen sotkut, siisteys, tavaran määrä tai puute huolestuttaa). Helpointa tähän on kysyä yksinkertaisesti “mitä kuuluu”?
SYYTÄ, MIKSI KUUNTELEMINEN JA KUULLUKSI TULEMINEN OVAT MEILLE HYVÄKSI
Kuulluksi tuleminen vahvistaa mielenterveyttämme ja hyvinvointiamme. Kun tulemme kuulluksi, koemme olevamme tärkeitä ja hyväksyttyjä.
Kuunteleminen syventää ihmissuhteitamme. Kokemusten jakaminen ja asioiden pohtiminen yhdessä lisäävät keskinäistä luottamusta.
Kuulluksi tuleminen lisää itsemyötätuntoa. Suhtaudumme usein itseemme turhan ankarasti. Se, että joku toinen suhtautuu meihin lempeästi, auttaa suhtautumaan itseemme armollisemmin.
Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen parantavat fyysistä terveyttämme. Lämmin, aito vuorovaikutus rentouttaa. Se laskee sydämen sykettä ja verenpainetta ja lisää mielihyvähormonien eritystä kehossamme.
Kuunteleminen lisää yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Aito kiinnostus toista kohtaan tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta. (lähde: mieli.fi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää "anna olla" vastaukset on? :D
Kyllä nyt huoneen siivous kuuluu lapselle itelleen. Ei tohon anneta muita vaihtoehtoja. Joku vastasi että känny pois siksi aikaa, kyllä. Härvelit pois kunnes huone on siisti. Viikkosiivous kuuluu lapsen tehdä itse huoneelleen, etenkin teinistä alkaen! Lapsella on itrlläänkin paljon parempi olla sirllä siisteydessä. Mitä ihmeen herranterttuja täällä oikeen kasvatetaan? Kyllähän nyt muitakin kodin hommia kuuluu teinejen oppia tekemään ja osallistumaan kuin oman huoneen siivous, mutta se nyt on ainakin tehtävä.
Jos annatte olla, on se totaalinen karhunpalvelus.Eikä tarvitse huutaa tai kiljua, vaan selkeät ehdot.
Äitini antoi huoneeni olla, kun olin sottapyttyteini. Nyt olen oikein siisti aikuinen. Minkä karhunpalveluksen äitini mielestäsi minulle teki?
Täällä voi kirjoittaa mitä haluaa, niin myös sinä. Voi myös olla, että sinun siisteytesi on muiden mielestä ihan karseaa sotkuisuutta. Luultavasti onkin.
Älykkäimmät meistä eivät tee tulkintoja toisen siisteystasosta anonyymin palstakirjoittelun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Siivoaa kun muuttaa omilleen.
Ei välttämättä, koska tiedän äitejä jotka käy siivoamassa aikuisten lastensa koteja...
Vierailija kirjoitti:
Siis miten lähes kaikki voi täällä olla sitä mieltä että anna olla? Onko tää sitä vapaata kasvatusta että lapsi kyllä tietää itse paremmin joten ei tarvi siivota? Totta ihmeessä likaset astiat tuodaan pois ja muutenkin perussiistiä pitää olla. En ihmettele miten nykynuorille tuntuu kaikki olevan liian hankalaa kun ei kotona tarvi edes perus asioita itse tehdä.
Ei, tämä ei ole vapaata kasvatusta, vaan vastuullisuuden opettamista. On parempi huomata omassa huoneessa siisteyden merkitys kuin toimia komennettuna ja kotoa muutettuaan elää kuin läävässä. Meillä on ihan liikaa nuoria, jotka muutettuaan pois kotoa eivät osaa siivota, koska kukaan ei ole käskemässä. Jos ei tuo astioita pois huoneestaan, ei kohta ole käyttöastioita eli syyn ja seurauksen oppiminen tapahtuu näinkin.
Jos äiti vaatii siivoamaan siksi, että se on äidille tärkeää, niin oikeastiko kuvittelet sen nuoren nauttivan omasta huoneestaan?
Hae ulkoa pari koppakuoriaista tai matoa, laita teinin huoneeseen. Tämä toimi meillä, oli aivan hiilenä siivoamassa...
Minä käytin aikoinani silakkaa, piilotin sen tytön huoneeseen ja vaihtelin sen paikkaa aina kun tyttö ihmetteli mikä haisee, sanoin vain, että kyllä sinun stringit ovat jossain patterin yms. välissä jotka alkavat haista, tyttö aikoi samantein siivota huoneen koska ei kaverit saisi haistaa sitä kamalaa sillinhajua. Tytär nyt 32 v.
Minkäs sille voi jos on epäjärjestelmällinen luonteeltaan.. "Oletko sotkuinen? Älä soimaa itseäsi – saatat olla luova nero
Tiesitkö, että Albert Einstein oli sotkuinen luonne? Epäjärjestelmällisyys voikin olla lähtökohta luovuudelle."
Voiko olla adhd? Siivoa 10 min. lapsen kansa ja loput lapsi yksin.
Avoin keskustelu, miettikää yhdessä mikä siinä siivoamisessa on niin vaikeaa ja mietitte yhdessä siihen ratkaisun. Teette yhteiset pelisäännöt, esim. jos lapsi saa viikkorahaa tms, niin sen ehtona on että huone siivotaan kunnolla vaikka kerran viikossa, aluksi voitte tehdä vaikka yhdessä kunnes onnistuu tytöltä itsenäisesti. Huutaminen ei ainakaan auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Avoin keskustelu, miettikää yhdessä mikä siinä siivoamisessa on niin vaikeaa ja mietitte yhdessä siihen ratkaisun. Teette yhteiset pelisäännöt, esim. jos lapsi saa viikkorahaa tms, niin sen ehtona on että huone siivotaan kunnolla vaikka kerran viikossa, aluksi voitte tehdä vaikka yhdessä kunnes onnistuu tytöltä itsenäisesti. Huutaminen ei ainakaan auta mitään.
Tai avoin keskustelu siitä, miksi lapsi ei kelpaa ilman söpöjä raameja eli mikä äitiä ärsyttää siinä, että lapsi ei tottele. Älä anna lapselle omaa huonetta, jos en samalla anna oikeutta asua sitä kuin omaansa. Kannattaa laittaa ovi kiinni, jos teinin huone häiritsee tai sitten miettiä sitä, miksi nauttii lapsensa kiusaamisesta. Siitähän tuossa on kyse, omasta vallanhalusta ja siihen liittyvästä halusta alistaa.
Riippuu vähän tyttärei persoonasta ja ajatusmaailmasta. Minä olin se sotkuinen teinitytär, huone oli sikolättinä lähes 24/7. Jos sitten jaksoin siivota sen, siihen meni useita tunteja aikaa. Syy sotkuisuuteni oli nämä: olin masentunut, olin laiska, minulla oli aivan liikaa tavaraa (eli käytännössä n. 90% tavaroistani oli turhia) ja inhosin siivoamista.
Täällä moni on kirjoitellut joko "anna olla" tai "olisin toivonut, että oma äitini olisi auttanut minua". Varmaan keskustelemalla rauhallisesti tyttäresi kanssa voitte päästä jonkinlaiseen ratkaisuun.
Minun äitini ei koskaan keskustellut kanssani vaan hän saattoi siivota huoneeni kun olin esim. koulussa. Kun tulin kotiin ja avasin huoneeni oven, olin syvästi järkyttynyt; päiväkirjani oli siististi pöydän vieressä, kirjekaverien kirjeet laatikossa, typerät novellini lehtitelineessä. Äitini oli lukenut niitä samalla kun siivosi ja se teki tilanteesta entistä pahemman. Koin, että yksityisyyttäni oli loukattu syvästi ja varsinkin kun minkäänlaista keskustelukulttuuria perheessäni ei ollut, niin koin vääryyttä, että minun piti aina olla se, joka "keskustelee ja myötäilee", mutta äitini ei koskaan tarvinnut näyttää keskustelutaitojaan.
Itse siis olin se tytär, joka toivoi, että äiti EI olisi auttanut.
Mutta kärsin totta kai siivottomuudestani ja ajattelin, että se on aina sellaista. Kerran viikossa monta tuntia puunaan huonetta siistiin kuntoon kun taas viikon päästä se on uudelleen sikolätti.
En osannut luopua turhasta tavarastani ja tilannetta pahensi se, että äiti oli hamstraaja, joten eipä hänkään näyttänyt mallia, miten tavaroita kannattaa heittää roskiin, kierrättää tai myydä kirppiksillä. Siivoaminen oli minulle siis sitä, että tavarat vain kasattiin siististi johonkin nurkkaan tai laatikkoon (vaikka nurkkaus ja laatikot pursusivat yli).
Vasta aikuisiällä muutettuani omilleen olen jostain kumman syystä onnistunut pitämään asuntoni siistissä kunnossa. Minulla ei enää mene tunteja siisteyden ylläpitoon vaan se hoituu itsestään; kaikille tavaroille on paikka ja käytön jälkeen laitan ne takaisin paikoilleen. Turhia tavaroita ei notku nurkissa, luovuin niistä. Onnistuin tässä kun luin Fumio Sasakin kirjan tavaroista ja minimalismista (englanniksi). Tämä kirja on kai nyttemmin käännetty suomeksi.
Joten ehdottaisin, että ostapa tyttärellesi tuo Fumio Sasakin kirja suomeksi, jos hän lukee kirjoja. Minulla se auttoi paljon ja pääsin irti hamstraajaluonteestani. Sotkua ei oikein tule, koska ei ole tavaraa, joka sitä sotkua loisi.
Vierailija kirjoitti:
Käske hänen kavereitaan kylään. Kyllä alkaa siivota, ettei kaverit näe millainen sottapytty on. Parasta olisi, että saisit jonkun luokan pojan kyläilemään...
Korona-aikana?
Et voi siivota hänen huonetta ilman lupaa. Ei löydä enää sieltä mitään ja loukkaa yksityisyyttä, jos siellä on vaikka päiväkirja esillä tms.
Mullakin oli sotkuinen huone, vanhemmat nalkutti mutta harvoin siivosin. Edelleen olen sottapytty, joten voi käydä kummin vaan (joko on tulevaisuudessa siisti aikuinen tai sitten ei)
Älä huuda! Ei huutaminen ole kivaa. Mitä se auttaa? Uset eri tutkimukset ovat viitanneet siihen, että vanhempien huutaminen voi vahingoittaa lasta sekä emotionaalisesti, fyysisesti että psyykkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin keskustelu, miettikää yhdessä mikä siinä siivoamisessa on niin vaikeaa ja mietitte yhdessä siihen ratkaisun. Teette yhteiset pelisäännöt, esim. jos lapsi saa viikkorahaa tms, niin sen ehtona on että huone siivotaan kunnolla vaikka kerran viikossa, aluksi voitte tehdä vaikka yhdessä kunnes onnistuu tytöltä itsenäisesti. Huutaminen ei ainakaan auta mitään.
Tai avoin keskustelu siitä, miksi lapsi ei kelpaa ilman söpöjä raameja eli mikä äitiä ärsyttää siinä, että lapsi ei tottele. Älä anna lapselle omaa huonetta, jos en samalla anna oikeutta asua sitä kuin omaansa. Kannattaa laittaa ovi kiinni, jos teinin huone häiritsee tai sitten miettiä sitä, miksi nauttii lapsensa kiusaamisesta. Siitähän tuossa on kyse, omasta vallanhalusta ja siihen liittyvästä halusta alistaa.
Kyse on siitä, että pelkää lapsen terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Siivottu huone edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Koulukin sujuu, kun löytyy kirjat ja kynät. Kaveriasioitakin siivottu huone edistää. Kaverit viihtyy, eivätkä ala kuiskimaan ikäviä. Sotkuiseen huoneeseen kavereita ei voi kutsua.
Sotkuisuus voi todellakin olla merkki masennuksesta, eikä silloin auta se, ettei löydy enää puhtaita vaatteita päälle.
Ei mikään. Jotkut ihmiset eivät välitä siisteydestä.
Masennuslääkkeet? Jos kodissa on paljon tavaraa ja asukas vaikuttaa hamstraajalta, se saattaa kertoa joko epäjärjestelmällisyydestä tai jopa masennuksesta. Toisaalta myös pikkutarkka järjestelmällisyys ja yletön siivoaminen voivat kertoa ahdistuneesta ja kontrollifriikistä asukkaasta.