Voiko antaa ylioppilaslahjaksi Chippendale-lusikoita?
En tiedä, mitä ylioppilaaksi pääsevä sisarukseni nuori aikuinen haluaa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta jotain mitä toivoo...
Tietokoneita ja sen sellaisia ei ole varaa ostaa. Ostakoon vanhempansa sellaiset!
Mutta jos jokainen vieras toisi vähän rahaa, niistä kertyisi edes osa tietokoneesta tms.
Jos on tarvetta tällaiselle, niin mietipä miltä tuntuu, kun ne rahat on pantu lusikoihin.
No, ostan kortin ja laitan satasen väliin. Hänellä on ollut koko pienen ikänsä jokin tietotekniikkakriisi meneillään. Aina jotain konetta ostamassa olipa rippijuhlat tai lakkiaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ap kysyy vitsillä? Häälahjaksi saatiin sekä hopeisia että Muumi lusikoita, arvaa kummat on käytössä. Hopeat marinoituu ex-miehen kaapissa käyttämättöminä. Ei ikinä merkinnyt kummallekaan mitään, rojua kaapin täytteenä.
Mitä täällä saakaan lukea? Meinaatte oikeasti olla vakavastiotettava, oletettavasti aikuinen aviopari ja syöttä muumilusikoilla hopealusikoiden sijaan.
Ei! Chippendalet sopii harvoihin koteihin. Itse sain kakkulapion ja ottimen aikoinaan isältäni, joka oli voittanut sen tenniskisoista. Otin sen vastaan ainoastaan, koska lapsen synttärit olivat tulossa, eikä meillä ollut.
Kun saan ostettua uudet, ne lähtee SPR:n konttiin tai kierrätyskeskukseen. Noloa pitää niitä edes lasten juhlissa esillä. En ole edes jaksanut kiillottaa niitä, kerran vuodessa vedän ne hammastahnalla kiiltäväksi, enkä jaksa edes välittää, että ne pitäisi kiillottaa oikeilla aineilla.
Chippendalet kuuluvat ainoastaan mauttomiin ja rahvaisiin koteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sai aikoinaan tädiltään yo-lahjaksi hopeisia teelusikoita nimikirjaimin kaiverrettuna. Tuolla ne alkuperäislaatikoissaan tummuvat, koskaan ei ole käytetty.
Osta Chippendalen sijaan kunnon aterinsarja, jolle on käyttöä arkielämässäkin. Tai laadukas veitsisarja.
Minullakin pölyttyy kaapissa 6 kpl hienoja kahvilusikoita, joita en ole varmaan koskaan käyttänyt. Sain ne nimenomaan yo-lahjaksi. Olen jo yli viisikymppinen. Eli aika huono lahja.
Päälle 5-kymmisiä mekin miehen kanssa ollaan.
t. se jolle kommentoit
Ai niin, ja lisäksi samassa kaapissa pölyttyy myös saman sarjan kakkulapio. Tuli sekin vasta nyt mieleen, kun joku ketjussa kakkulapiota ehdotti. Sitä on käytetty tähän ikään tasan yhden kerran.
Vierailija kirjoitti:
Hopea on arvokas sijoitus tulevaisuuden kannalta.
Todellako. Mun äidillä on valtava minigrip -pussi täynnä hopealusikoita useammalta sukupolvelta. Vitsaillaan aina, että kukahan senkin saa riesoikseen. Vähän nuhjuiset hopealusikat kiinnosta yhtään ketään.
Edes kanikonttorista ei saa varmaan mitään niitä vastaan. Kuka haluaa, saa tulla hakemaan vaikka heti.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi.
Ihan oikeasti.
Ten boints tälle. Kysele mieluiten /rantain. Raha vähän prutaali mutta kelvannee..-))). Porukalla niin ei tarvii satasia antaa...)?
Vierailija kirjoitti:
Kai ap kysyy vitsillä? Häälahjaksi saatiin sekä hopeisia että Muumi lusikoita, arvaa kummat on käytössä. Hopeat marinoituu ex-miehen kaapissa käyttämättöminä. Ei ikinä merkinnyt kummallekaan mitään, rojua kaapin täytteenä.
Eipä ihme, että on jo ex-mies, jos syötit sitä muumilusikalla. Kyllä raavaan miehen pitää saada syödä ihan aikuisten aterimilla.
Vierailija kirjoitti:
Kysäise sisareltasi, mitä kannattaisi ostaa. Osuu lähemmäs toivottua lahjaa tai sellaista millä on käyttöä.
Ja pelkän rahan antamista en suosittele koskaan, milloinkaan.
Ne menevät vaatteisiin ja festarilippuihin ja meikkeihin.
Älä keskity kertomaan itsestäsi. Menimme kihloihin mieheni kanssa yo päivänäni. Lahjarahoilla laitettiin kakluuni rakentamaamme omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti voit, jos olet mun edesmennyt mummoni 20-luvulta, siis 1920-luvulta...
Tämä on muuten outo perinne. Nuoruudessani oli ihan vakio saada noita lusikoita aina yo-lahjaksi. Meidän perheessä kaikki sisarukset saivat molemmilta mummoilta samanlaisen, koristeellisen kahvilusikkasetin.
Ennen vanhaan tietysti myös käytettiin pieniä kahvikuppeja, joiden alla oli pikkulautaset. Ja juhlapäivinä kupit ja lusikat olivat sitten astetta hienompia. Mutta nykyään kahvi juodaan isoista mukeista, ja erilliset kahvilusikan ovat aika turhia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sai aikoinaan tädiltään yo-lahjaksi hopeisia teelusikoita nimikirjaimin kaiverrettuna. Tuolla ne alkuperäislaatikoissaan tummuvat, koskaan ei ole käytetty.
Osta Chippendalen sijaan kunnon aterinsarja, jolle on käyttöä arkielämässäkin. Tai laadukas veitsisarja.
Miksi ette käyttäneet niitä juhlissa? Joillakin on kaikki tuon sarjan aterimet ja niitä totisesti myös käytetään.
Rumia.
Ei todellakaan. Anna nuorelle jotain kivaa! Täysin turhia nuo lusikat. Muutenkin nykyään suuri osa asettuu aloilleen siinä lähempänä kolmeakymmentä vuotta. Siihen on ylioppilaalla vielä aikaa, turha kerätä kaappien täytteeksi jotain juhla-astioita, missä niitä säilyttää kun kämpät vaihtuu useaan kertaan. Ja vaikka tilaa olisikin, sinne kaapin perukoille nuo hopealusikat jäisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopea on arvokas sijoitus tulevaisuuden kannalta.
Todellako. Mun äidillä on valtava minigrip -pussi täynnä hopealusikoita useammalta sukupolvelta. Vitsaillaan aina, että kukahan senkin saa riesoikseen. Vähän nuhjuiset hopealusikat kiinnosta yhtään ketään.
Edes kanikonttorista ei saa varmaan mitään niitä vastaan. Kuka haluaa, saa tulla hakemaan vaikka heti.
Minä huolisin, mistä voin hakea?
Mun kummityttö pääsi viime vuonna ylioppilaaksi.
Minut lomautettiin huhtikuussa ja juhlat olivat elokuussa.
Rahaa puhdas 0 lahjaan.
Annoin mun omat yo lahjat, juurikin chippendalea.
Olin kattanut ne usein, kun kummityttö kävi kylässä ja hän tykkäsi niistä.
Kun avasi paketin, hän oli selkeästi liikuttunut ja tykkäsi lahjasta. Mutta juttu oli siinä, että me olimme yhdessä käyttäneet niitä ja hän tiesi ne on yo lahjani.
Olen saanut lahjaksi vuosien varrella yhteensä varmaan lähes 20 kpl hopealusikoita. Olen nyt 35-vuotias. En ottanut niitä mukaani kun noin 15 vuotta sitten muutin kotoa ensin opiskelija-asuntolaan. Ne ovat edelleenkin vanhempieni kaapissa, eikä ole tullut yhtäkään hetkeä kun niitä olisi oikeasti tarvittu, jos pikkuveljen yo-juhlia ei lasketa. Minulla ei ole edes sellaista kahviastiastoa jonka kanssa ne sopisivat. Jos haluan kattaa juhlavasti, satsaan kukkiin ja servietteihin.
Osta mieluummin laadukkaat viinilasit, tai vaikka jokin arkikäyttöön sopiva aterinsarja. Sain aikoinani kummitädiltäni Hackmanin Tuulia-aterinsetin, ja sillä on ollut paljon käyttöä.
Juuri tajusin, että itsellänikin on jemmassa näitä Chippendale lusikoita. Sen sijaan ei ole mitään muistikuvaa mistä, keneltä, tai missä tilanteessa ne ovat tänne päätyneet. Koskaan en ole edes avannut pakkausta.
Miksi ei voi ostaa, mitä toinen toivoo? Kysyä ihan suoraan joko lahjan saajalta itseltään tai esim. hänen vanhemmiltaan? Itse en ikinä ostaisi mitään vähänkään kalliimpaa kenellekään ellen tietäisi, että hän varmasti pitää lahjasta. Kamalaa tuhlausta pistää satanen tai enemmänkin joihinkin astioihin, aterimiin tms., jos niitä ei tule edes käytettyä.
Anna mieluummin vaikka puolet niiden lusikoiden hinnasta rahana kirjekuoressa, ellet ole varma, että lusikat ovat mieluisia. Raha on muutenkin nykypäivänä fiksuin lahja vähänkään nuorempien keskuudessa. Sivistyneet vanhemmat opettavat myös lapsilleen, että jokainen antaa oman tilanteensa ja ajatuksensa mukaan ja ettei pidä odottaa mitään satasta tai edes viittäkymppiä jokaiselta joka juhlana.
Aterinten tai astiasarjojen keräily nuorille on aika hölmöä, kun kyseinen nuori ei välttämättä itse välitä kyseisestä tyylistä, tai maku muuttuu siihen mennessä kun muuttaa omaan kotiin. Nykyään ihmiset haluaa enemmän itse vaikuttaa siihen, minkälaisia esineitä heillä on kodeissaan.
95% ylioppilasita ei halua hopeita hoidettavakseen . Ei Chippehalia eikä muuta.
Kysyin lapsenlapselta mitä haluaa, niin ystävällisesti vastasi , ettei ainakaan ASTIOITA. Raha haluaa.
Sitten kun on oma huusholli ostaa just sellaisia tavaroita sinne , kun tykkää.
Valivalivali. Olisitte kiitollisia hyvää tarkoittaneista!
Varmasti voit, jos olet mun edesmennyt mummoni 20-luvulta, siis 1920-luvulta...