Lapset sai miehen innostumaan koiran ottamisesta. Nyt minä olen se joka vie lenkille , pesee kuraiset tassut, nyppii punkit jne
Lapset ja mies keskittyvät namien antamiseen ja rapsutteluun. Mutta kun koiran omistaminen ei ole pelkkää paijailua!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsemme halusivat koiran, mutta minun koirani siitä tuli. Olen perheen äiti.
Ulkoilen koiran kanssa noin 70 km viikossa. Varaan eläinlääkärin, muistan matolääkkeet ja punkkipillerit. Tilaan koiranruokaa.
Mutta minä nautin tästä! Koira rakastaa minua enemmän kuin ketään. Kun teen töitä kotikonttorillani, se käpertyy jalkojeni juureen makaamaan.
Minusta on tullut koiran myötä hyväkuntoinen, hoikka, hyväntuulinen ja eloisampi. Olen syvästi kiintynyt koiraan.
En keksi yhtään huonoa puolta nykytilanteesta. Lähden koiran kanssa metsään samoilemaan enemmän kuin mielelläni. Viikonloppuisin käymme usein vaeltamassa lähiseudun kansallispuistoissa. Sunnuntaiaamuna saatan käydä koiran kanssa läheisen järven rannalla ihastelemassa joutsenia jo kauan ennen kuin muu perhe herää. Ilman koiraa minun ei olisi tullut tehtyä moniakaan hienoista luontoretkistä.
Minulle kävi samalla lailla, paitsi että ihan yhtä paljon en liiku. On pikkuruinen koira. Lapsi muutti jo omilleen, mutta ei voi pitää koiraa, joten minun se nyt on.
Mitä olitte sopineet näistä tehtävistä enne lemmikin tuloa? Vai olitteko ajatelleet, että kaikki sujuu omalla painolla?
Suunnittele arkeenne sopiva ulkoilutus- ja ruokinta-aikataulu ja kysy perheeltä aletaanko sitä noudattaa vai luovutaanko lemmikistä.
En kyllä väheksyisi rapsutuksia ja hellittelyjä lemmikin hoitoon osallistumisessa. Olin yksin koiran kanssa 10 päivää ja kun piti yht äkkiä täyttää kaikkien perheenjäsenten huomiointi, ensimmäisenä kyllästyin leikkimiseen ja rapsutteluun.
Se nyt tästä vielä puuttuisikin, että Kela korvaisi lemmikkisi lääkkeet!