Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Allaolevan kirjoittaja: tekstisi on yhtä täyteen tupattu kuin kuvaamasi koti. :) Miten olisi kappalejako? Se helpottaisi lukemista. Nyt ivasi ei oikein pääse täyteen loistoonsa kun tätä latikkaa ei jaksa lukea.

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Meillä anoppi on kyllä tässä asiassa kiva, ei ole tuonut koskaan astian astiaa. Ei ole siis tarvittu, niin hyvä niin. Vähän säälittävää on se, että olen kyllä saanut aikanaan reilusti yli 30-vuotiaana yhdeltä äitini ikäiseltä ystävältä uuden aamiaisastiaston ja reilusti yli 40-vuotiaana isältäni hänen vanhan ruokailu + kahviastiastonsa. Ei niissä mitään, pidän molemmista, nättejä jne mutta kun siinä vaiheessa itsellä oli jo kaapit täynnä ja astiaa ihan nokko, niin jotenkin harmitti. Aiemmin olin opiskelija, vähissä varoissa, ostin tosiaan itse kaikki astiani, en saanut kenenkään vanhoja astiastoja ja sitten kun olin ihan kaiken hankkinut ja vähän ylikin, niin aloin saada niitä noin muuten vaan lahjoiksi. Onneksi kyllä olivat kauniita, mutta en olisi itse raaskinut kieltäytyä rumistakaan, kun molemmat ihan innoissaan nuo antoivat. Vaikka olenkin sinällään ekologinen, niin astiat ovat minullekin sen verran tärkeitä, etten mitään rumia enkä varsinkaan kouhoja, huonosti muotoiltuja hirvityksiä suostuisi pitämään kaapissani. Ja tosiaan oikeasti vanhemmissa astioissa on se huono puoli, että ne lasitteet eivät ole välttämättä turvallisia + laseissa on lyijyä, eli eivät sovi jatkuvaan arkikäyttöön. 

Aloittajan ongelmaa en pidä suurena. Jos mies rakastaa noita lautasia ja haluaa niitä käyttää, niin pidetään ne käytössä ja hankitaan sitten lisäksi se uusi astiasto. Jos miehelle ihan sama, niin sitten myyntiin/lahjoitukseen hetken päästä, kun anoppi unohtaa asian. Kyllä sen verran astioita mahtuu, vaikka asuisi kaksiossakin.

Iän myötähän tulee tosiaan sitä ongelmaa, että vaikka kuinka pitäisi astioista, niin niitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kun joutuu perimään. Sitten pitää vaan miettiä, mikä ratkaisu milloinkin on järkevin sekä tunteiden että käytännöllisyyden suhteen.  Huvitti kyllä tuo "kuolinsiivous", jossa joku mummo pakkaa tavaroitaan jälkeläisten autotalliin säilöön. Ei taida olla ihan kuolinsiivouksen idea tuo, kun siinä juuri ei pitäisi jäädä niistä kamoista riesaa jälkeläisille. 

Ulkomainen ystävä rupesi nauraan kun kysyi miksi osa astioista on tuolla vitriinikaapissa. Sanoin et nehän on paremmille vieraille ja pyhäkäyttöön. Oli hieman et narraat, miksi ne on tuolla? Kerroin et ihan tavallista Suomessa. Käytetään ehkä pari kertaa vuodessa. Voi sitä epäuskoista naurua.

Viimeksi anoppi tyrkytti miehelle vanhaa pildeä, joten tilanne on nyt parempi, eikö niin?

Laitat ne varastoon ja unohdat sinne tai myyt Torissa, jos ovat vaikka Arabiaa tai jotakin muuta merkkitavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Sano anopille, että terveyssyistä astioita ei uskalla käyttää, koska tuon ikäisistä astioista irtoaa vaarallisia määriä lyijyä ja kadmiumia, joita käytettiin vielä 70-luvulla Arabian astioissa ja jopa vuosituhannen vaihteeseen saakka pienempien tehtaiden astioissa. Lyijyä lasitteessa ja kadmiumia väreissä, etenkin punaisessa, oranssissa ja keltaisessa. Myrkkyjä irtoaa satakertaisia määriä yli turvallisen rajan.

Mun anoppi huutaisi tuollaisesta huomautuksesta pää punaisena, että miljoonat lihaperunat näistä on syöty, eikä kukaan ole kuollut lyijymyrkytykseen. Joten mitään vaaraa ei ole. 

Tämä sama anoppi ei myöskään "usko" allergioihin tai siihen, että mies osaa hoitaa lastansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko eri asia, jos astioita tarjoaisi sinun äitisi miehesi äidin sijaan?

Minulle ei kelpaisi vaikka Suomen presidentti antaisi samanlaisen astiaston, jos se ei olisi minulle mieleinen. Sen lisäksi vanhoissa astioissa voi olla ties mitä raskasmetalleja enkä halua niitä elimistööni.

eri

Lisäksi 70-luvun astioista ei voi tietää, kestävätkö ne konepesua, kun ei ole mitään merkintöjä.

Testaa, sittenhän sen tiedät. Jos et astioita halunnut, niin sama kai sitten, jos hajoavat/koristukset katoaa.

Kurjempi homma on, jos jokin pinnoite/lasitus/muu vastaava irtoaa koneessa, jolloin tietämättään syö tai juo sitten myrkkyjä niistä astioista. Enkä kyllä haluaisi mitään sirpaleita siivoilla koneestakaan, jos ihan rikki menisivät.

Kiti kiti. Ota kaikki mitä annetaan ja tuuppaa kirppikselle. Saat rahat mieleiseen astiastoon. Kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Annas kun minä ennustan: sinulle sattuu ikävä tapaturma, jossa astiat tippuvat pihakivetykselle ja menevät rikki. Onneksi ihmisille ei käy mitään.

Miksi ne nyt vietäisiin ulos tippumaan, kun ovat jo sisälle tuotuja ?

Kiva ettei pidä kynsin hampain kiinni kaikista rojuistaan ja kämppäkin tyhjenee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi on kyllä tässä asiassa kiva, ei ole tuonut koskaan astian astiaa. Ei ole siis tarvittu, niin hyvä niin. Vähän säälittävää on se, että olen kyllä saanut aikanaan reilusti yli 30-vuotiaana yhdeltä äitini ikäiseltä ystävältä uuden aamiaisastiaston ja reilusti yli 40-vuotiaana isältäni hänen vanhan ruokailu + kahviastiastonsa. Ei niissä mitään, pidän molemmista, nättejä jne mutta kun siinä vaiheessa itsellä oli jo kaapit täynnä ja astiaa ihan nokko, niin jotenkin harmitti. Aiemmin olin opiskelija, vähissä varoissa, ostin tosiaan itse kaikki astiani, en saanut kenenkään vanhoja astiastoja ja sitten kun olin ihan kaiken hankkinut ja vähän ylikin, niin aloin saada niitä noin muuten vaan lahjoiksi. Onneksi kyllä olivat kauniita, mutta en olisi itse raaskinut kieltäytyä rumistakaan, kun molemmat ihan innoissaan nuo antoivat. Vaikka olenkin sinällään ekologinen, niin astiat ovat minullekin sen verran tärkeitä, etten mitään rumia enkä varsinkaan kouhoja, huonosti muotoiltuja hirvityksiä suostuisi pitämään kaapissani. Ja tosiaan oikeasti vanhemmissa astioissa on se huono puoli, että ne lasitteet eivät ole välttämättä turvallisia + laseissa on lyijyä, eli eivät sovi jatkuvaan arkikäyttöön. 

 

Aloittajan ongelmaa en pidä suurena. Jos mies rakastaa noita lautasia ja haluaa niitä käyttää, niin pidetään ne käytössä ja hankitaan sitten lisäksi se uusi astiasto. Jos miehelle ihan sama, niin sitten myyntiin/lahjoitukseen hetken päästä, kun anoppi unohtaa asian. Kyllä sen verran astioita mahtuu, vaikka asuisi kaksiossakin.

 

Iän myötähän tulee tosiaan sitä ongelmaa, että vaikka kuinka pitäisi astioista, niin niitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kun joutuu perimään. Sitten pitää vaan miettiä, mikä ratkaisu milloinkin on järkevin sekä tunteiden että käytännöllisyyden suhteen.  Huvitti kyllä tuo "kuolinsiivous", jossa joku mummo pakkaa tavaroitaan jälkeläisten autotalliin säilöön. Ei taida olla ihan kuolinsiivouksen idea tuo, kun siinä juuri ei pitäisi jäädä niistä kamoista riesaa jälkeläisille. 

Vanhassa kristallissa sitä lyijyä voi olla, ei normi juomalaseissa

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama ketju on ollut täällä jo monta kertaa, hiukan erilaisina variaatioina. Milloin anoppi tuo leivonnaisia liikaa, milloin halpaa joulukrääsää, milloin kirpputoriostoksiaan, huonoja halpoja lahjoja ja milloin mitäkin. Ja aina tulee toistatuhatta haukkumaviestiä koska mammat menevät halpaan. Lisäksi moni viesti on selvästi saman kirjoittajan. Mitä ihmeen anoppivihaa aloittaja oikein haluaa lietsoa? Vai onko aloittaja katkera kun oma anoppisuhde on heikko ja haluaa manipuloida muutkin anoppiaan vastaan. Suurin osa meistä tulee kuitenkin TODELLA hyvin toimeen anoppinsa kanssa, esimerkiksi minun tuttavapiirissäni ei kenelläkään ole ongelmia appisten kanssa.

Luulen, että on vain kyseessä yleinen ilmiö. Olen kuullut ihmisten puhuvan aiheesta. Mm kaksi naista jutteli yleisellä paikalla siitä, että heillä on kotona ihania kokonaisia astiastoja, mutta omat aikuiset lapset eivät halua niitä. Myös tuttavat saattavat kertoa samasta aiheesta. Tyyliin: halusin antaa tyttärelle/pojalle sen ja sen esineen, mutta hän ei huolinut sitä.

Vanha ketju, joten toivottavasti ap on jo ostanut haluamansa astiaston. Tällaisissa tilanteissa jokaisen on hyvä tahoillaan miettiä, että mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, vaikka anoppi pahoittaisi mielensä? Niin. Anoppi kiukkuaa hetken aikaa ja sitten on maailma taas radallaan. Parempi siis antaa kitistä hetken aikaa sen sijaan että antaisi hallita omia päätöksiä.

Joku tuolla hyvin sanoi jotenkin niin, että kyse on siitä, että henkilö ei itse kykene ottamaan vastuuta niistä tunteista, mitä sen käyttökelpoisen, mutta tarpeettoman tavaran pois heittäminen aiheuttaa, ja näin siirtää vastuun 'hyvää hyvyyttään' antamalla tavaran toiselle, joka ei myöskään sitä tarvitse. Yleensä tässä välissä on vielä se toinenkin vastuunpakoilija, eli se henkilö, joka ne tavarat ottaa vastaan siltä äidiltään, ja kantaa ne sinne yhteiseen kotiin, vaikka itsekin tietää, että ne tavarat tulee olemaan tarpeettomia. Lopullinen vastuunotto jää siis sille kolmannelle osapuolelle, joka ne turhat tavarat tulee hävittämään. Ja kas näin on jälleen leivottu miniästä tarinan pahis, kiittämätön nirppanokka, jolle ei mikään kelpaa! 

Kiittämättömyyttä voidaan vielä vähän alleviivata muistuttamalla, kuinka omalle tyttärelle kyllä kelpaa (=hyvin kasvatettu, ja näin miniän äitikin saatiin moitittua). No enpä enää anopin tyttären seuraavassa asunnossa nähnyt niitä vanhempiensa vanhoja mäntykalusteita ja ruskeita kukkakuosisia sohvia... Ehkä ei sittenkään ollut niin kiitollinen niistä? 

Anopeille ja äideillä vinkki: kysykää! Nykyään on niin helppo ottaa kuva ja lähettää, että olisiko teillä tällaiselle tarvetta. Jos vastaus on kieltävä, niin otatte ihan itse vastuun niistä omista tunteistanne! Kyllä on vaan aivan perseestä ilmestyä toisten kotiin niiden rojunyssyköiden kanssa, ja olla jo päättänyt, että nämä minun vanhat tarpeettomat tavarat jää tänne toisten kotiin. 

"Tämä sama ketju on ollut täällä jo monta kertaa, hiukan erilaisina variaatioina. Milloin anoppi tuo leivonnaisia liikaa, milloin halpaa joulukrääsää, milloin kirpputoriostoksiaan, huonoja halpoja lahjoja ja milloin mitäkin. Ja aina tulee toistatuhatta haukkumaviestiä koska mammat menevät halpaan. "

Ehkäpä se johtuukin siitä, että aloituksia on yhtä monta kuin tarinoitakin? Mullakin olisi omani kerrottavana, en ole siitä aloitusta tehnyt, mutta olen tainnut näihin muihin kommentoida. 

Ja mitä vihanlietsontaa se on, että kertoo omista kokemuksistaaan? Jos saat huonoa asiakaspalvelua ja kerrot kokemuksestasi, niin lietsotko vihaa? 

Ja tämähän loppuu siihen, kun anopit katkaisee napanuoran jo aikuistuneisiin (yleensä) poikiinsa, eivätkä tuppaudu sinne nuorten kotiin ja elämään tuputtamaan omia haluamisiaan, vaan antaa nuorten elää omalla tavallaan. Se riittää, kun kertoo, että olen kyllä apuna, jos tarvitsette. Kun antaa tilaa ja kunnioittaa aikuisten ihmisten omia päätöksiä, niin kyllä sinne elämään mahtuu mukaan. Mutta jos jyrän lailla tulee aina yli, ei kunnioita mitään rajoja, pätee ja päsmäröi asioissa, jotka ei mitenkään hänelle kuulu, niin siinä kyllä aika pian suljetaan ulkopuolelle, ja syystä. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkomainen ystävä rupesi nauraan kun kysyi miksi osa astioista on tuolla vitriinikaapissa. Sanoin et nehän on paremmille vieraille ja pyhäkäyttöön. Oli hieman et narraat, miksi ne on tuolla? Kerroin et ihan tavallista Suomessa. Käytetään ehkä pari kertaa vuodessa. Voi sitä epäuskoista naurua.

Sanoit siis päin naamaa ystävällesi, että hän ei ole "parempi vieras". Aika tylyä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Miks anopilla ei ollut nämä omassa käytössä? Ei siis itsekkään tykkää niistä? Jostain kaapin perältä kaivo.

Vie kirpputorille ja osta mieleisesi.

Jos anopilla ei ole jostain syystä ystäviä eikä siis käy vieraita mutta ollut keräilijätyyppi ja kaapit ja nurkat piukassa astioita ym.

Sitten jos se anoppi olisi mitään kysymättä mennyt myymään ne astiat torissa tms. ulistaisiin, että ahne vanha haahka vaan myi ne eikä antanut lapselleen perinnöksi, vaikka olis kuulunut.

Miehen isovanhenpien kahvisetti voi olla hyvinkin arvokas!
Joten hae kotiin vaan ja pyydä arvio onko sillä minkä verran rahallista arvoa!
Voisit saada siitä nätit rahat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkista nyt ensin, ettei ole mitään arvokasta keräilytavaraa esim Arabiaa. Voit saada astiastosta hyvän hinnan. Minä säilyttelisin jonkin aikaa kaapin perällä sitä varten, että anoppi tulee vierailemaan. Tai sitten sanoisin, että astiat "ovat niin hienoja ja hauraita, ettei viitsi arkena käyttää, säästetään vaan tärkeisiin hetkiin" ;)

Siis onko muka kaikilla muilla nämä seuraavalle sukupolvelle luovutetut / tyrkytetyt astiat Arabiaa, tai jotain muuta vähän tyyriimpää? Mun riesaksi on yritetty pistää vain huonokuntoisia, jotain alun perin heikkolaatuista puolalaista ja ties mistä pilipalilandiasta olevaa pikkuvikaista kuppia ja kuppia.

Ei ne kaikki Arabiankaan astiastot ole haluttua tavaraa. Tekivät paljon sarjoja samalla pohjalla, johon läntättiin vain erilaiset kukat koristeeksi ja nimeksi joku naisen nimi. Melkein jokaiselle tuntuu löytyvän oma nimikkoastiasto. Ja eri sarjat ovat haluttuja eri aikoina.