Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Vierailija kirjoitti:

Toivon hartaasti, että "totaalinen välirikko" korjautuu pian. 

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. 

Eiköhän keskiverto av mamma osaa käyttää googlea ja tarvittaessa tarkastaa tuotteen hinnan ennen pois heittämistä. Ei asitiastojenkaan hinnat tuosta noin vaan pomppaa ylöspäin eli turha ottaa säilöttäväkseen rojua vain arvonnousua odotellessa. Anopin miniöille kuskaamat tavarat ei myöskään ole automaattisesti sen kestävämpiä, laadukkaampia tai arvokkaampia kuin vaikkapa Ikean vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?

No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.

Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.

Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.

Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.

Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?

Eikö nämä voi elvyttää pesukonevärillä?

Enpä tiedä. Anopin mielestä ne ovat meille ihan hyviä juuri tuollaisenaan (itselleen osti uudet). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. 

Eiköhän keskiverto av mamma osaa käyttää googlea ja tarvittaessa tarkastaa tuotteen hinnan ennen pois heittämistä. Ei asitiastojenkaan hinnat tuosta noin vaan pomppaa ylöspäin eli turha ottaa säilöttäväkseen rojua vain arvonnousua odotellessa. Anopin miniöille kuskaamat tavarat ei myöskään ole automaattisesti sen kestävämpiä, laadukkaampia tai arvokkaampia kuin vaikkapa Ikean vastaavat.

No näin minäkin luulin mutta tuota nuorempaa polvea kun olen seurannut niin hämmästynyt olen miten avuttomia ovat netin kanssa. Eivät esimerkiksi osaa katsoa postipaketin hintaa sieltä vaan vievät pakettinsa postin tiskille ja maksavat tuplahinnan. Monen astiaston hinta, etenkin 70-luvulta, on kyllä vähintään kaksinkertaistunut valmistusvuodesta. Aika moni tuolla asenteella elää "ei tällä ole mitään arvoa!" ja laiskuuttaan heittää roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

70-luvun lelutjen joukossa voi olla todellisia aarteita, joista keräilijät maksaa hunajaa.

Ja taaskin, miksi anoppi ei sitten ITSE tee muhkeaa tiliä niillä arvokkailla leluilla ja myy niitä? Miksi ne pitää ensin väkipakolla ja suuren metelin kanssa roudata jonkun toisen kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo mutta kun me muut ei haluta harrastaa kirpparimyyntiä tai mitään muutakaan huutokauppaa nurkissa pyörivällä rojulla. Sinä haluat, me emme. Jos aloittaja olisi sinunlaisesi ihminen niin tuskin hän olisi tuskastunut anoppiin, olisi vaan todennut että jippii, sain ilmaiseksi lisää myytävää.

Minulla on muuta mielenkiintoista tekemistä kuin kaupitella vanhoja tavaroita. Jätän ne hommat mielihyvin sinulle ja muilla kaupustelua harrastuksenaan pitäville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. 

Eiköhän keskiverto av mamma osaa käyttää googlea ja tarvittaessa tarkastaa tuotteen hinnan ennen pois heittämistä. Ei asitiastojenkaan hinnat tuosta noin vaan pomppaa ylöspäin eli turha ottaa säilöttäväkseen rojua vain arvonnousua odotellessa. Anopin miniöille kuskaamat tavarat ei myöskään ole automaattisesti sen kestävämpiä, laadukkaampia tai arvokkaampia kuin vaikkapa Ikean vastaavat.

Ehkä sitä mammaa ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta taas uusi pakolla hänelle nakitettu tehtävä: tarkasta tuon rojun hinta, soita sinne, myy sitä ja tätä, ota pöytä kirpparilta, vastaile viesteihin ja odottele mahdollista ostajaa joka tekeekin oharit, ja aloita alusta. Hilloa romua nurkissa kunnes saat sen myytyä. Ansiotyön, lasten hoidon ja kotitöiden päälle joku ääliö haluaa lastata taaskin naisille vielä lisää hommia. Rupee meinaan riittään!

Eikö se nyt jumankekka olisi helpompaa vaan antaa olla jos toinen sanoo että ei kiitos, en tarvitse tuota tavaraa. Myy itse jos se noin arvokasta on.

Ja edelleen. Ihanko oikeasti kaikki äidiltä/anopilta/muulta vanhemmalta sukulaiselta saadut tavarat ovat arvotavaraa? On mulle tässäkin asiassa elämä jakanut huonot kortit. Jos anopilta on joskus tullut jotain Arabiaa, niin se on ollut rikki. Nokan puuttuminen maitokannusta alentaa arvoa melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

70-luvun lelutjen joukossa voi olla todellisia aarteita, joista keräilijät maksaa hunajaa.

Ja taaskin, miksi anoppi ei sitten ITSE tee muhkeaa tiliä niillä arvokkailla leluilla ja myy niitä? Miksi ne pitää ensin väkipakolla ja suuren metelin kanssa roudata jonkun toisen kotiin?

Miksi täällä oletetaan, että anopit ovat jotakin yhdeksänkymppisiä höppänöitä, jotka eivät ymmärrä mitään tavaran arvonnoususta ja erilaisista myyntikanavoista? Meikäläisen anoppi on virkeä kuusikymppinen, joka osaa kyllä käyttää Facebook-kirppareita, Toria ja muita, ja hän kyllä myy oikeasti arvokkaat tavarat itse. Roina, joka ei mene kaupaksi tai joista ei saa riittävästi rahaa, sysätään lapsille. Tämä ei ole edes mitään omaa tulkintaani, vaan hän on sanonut nämä asiat itse ääneen sysätessään meille tavaroitaan. Sitten uhriudutaan kiittämättömästä miniästä, kun emme ota vastaan näitä jaloja lahjoituksia, joiden ainut motiivi on sorttiasemalla käynnin välttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tulee myyntiin tulevaisuudessa.

Joo. Menneisyyden myyntien odottelussa ei olisikaan mitään mielenkiintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. 

Eiköhän keskiverto av mamma osaa käyttää googlea ja tarvittaessa tarkastaa tuotteen hinnan ennen pois heittämistä. Ei asitiastojenkaan hinnat tuosta noin vaan pomppaa ylöspäin eli turha ottaa säilöttäväkseen rojua vain arvonnousua odotellessa. Anopin miniöille kuskaamat tavarat ei myöskään ole automaattisesti sen kestävämpiä, laadukkaampia tai arvokkaampia kuin vaikkapa Ikean vastaavat.

Veikkaan, että keskiverto av-mamma ei osaa kuin etsiytyä tälle sivustolle. Jatkuvasti kysellään mikä joku juttu on, kun se selviäisi googlettamalla sekunneissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

70-luvun lelutjen joukossa voi olla todellisia aarteita, joista keräilijät maksaa hunajaa.

Ja taaskin, miksi anoppi ei sitten ITSE tee muhkeaa tiliä niillä arvokkailla leluilla ja myy niitä? Miksi ne pitää ensin väkipakolla ja suuren metelin kanssa roudata jonkun toisen kotiin?

Eihän anoppi niillä TILIÄ halunnut tehdä, vaan LAHJOITTAA ne.

Jos anoppi tekisi jollain tavaralla hyvän tilin, niin jo kohta olisi av-mammat valittamassa, että anoppi ahneuttaan myy tavaransa sen sijaan, että lahjottaisi ne heille.

Kävin tämän keskustelun innoittamana katsomassa muutamasta omistamastani Iittalan lasiesineestä Astiataivaasta hintoja. Sitten vertasin niitä Torin myynnissä oleviin. Jestas, että hintaeroa oli. Eikä näköjään ole kovin kysyttyjä, kun Torissa ilmoitukset ovat olleet kuukausia. Kyseiset tuotteet on kuitenkin 30 vuotta vanhoja eikä niitä ole valmistettu aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi tekisi jollain tavaralla hyvän tilin, niin jo kohta olisi av-mammat valittamassa, että anoppi ahneuttaan myy tavaransa sen sijaan, että lahjottaisi ne heille.

Älä viitsi.

Näistä jutuista tulee mieleen edesmennyt anoppi  40 vuotta sitten. Hän tyrkytti vaikka mitä kummallista säästettyä. Kerran kymmeniä vuosia vanhan  kudotun villapuseron etuosa ojennettiin minulle  kommentilla  "Pura tämä, niin voit kutoa pikkupojulle jotain tästä langasta!" Tulen ikuisesti muistamaan huolellisesti käärityt narut , ikivanhat rätit, loppuunkulunutta sitä ja tätä. Itse asiassa oma äitini oli vähän samanlainen. Sota ja pula-aika ja sen lisäksi säästäväinen luonne...  Onneksi asuttiin anopin kanssa sen verran kaukana, että hän ei käynyt meillä tarkastamassa käytetäänkö hänen antamiaan tavaroita.   Olen joskus saanut ihmisiltä käytettyjä vaatteita, kirjoja ja pikkuesineitä. Se on ok, kunhan antaja ei sitten myöhemmin kuulustele minua tyyliin missä se "lahjoitus" on, kun hän ei näe sitä kodissani. Mielestäni on törkeää, jos joku tuputtaa muille huonekaluja, tauluja ja astioita, joita nämä eivät halua. Jos antaja ensin kysyy ja vastaus on kyllä, niin sitten on ok.  Jokaisella oni oikeus tehdä omasta kodista viihtyisä.

Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.

Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.

Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja

10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.

Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.

Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.

Lahjoita ne jollekkin tarvitsevalle.

[/quote]

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. [/quote]

Tämän teorian mukaan pitäisi ostaa jokaiselta vuosikymmeneltä esim. leluja, joita sitten säilöö myyntipakkkauksissaan, samoin toki astioita.  Sitten vuokraa niitä varten varaston ja odottaa arvonnousua, joka koskee vain osaa kaikesta hilloamastaan tavarasta.   Jeps. 

Hyvä idea. Osta mitä haluat, vanhat astiat kaapin perälle. Anopille ja miehen voi kaivaa ne vanhat, kun kyläilemässä