Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Tuon kakkulautasasian aikataulun suhteen saat kyllä syyttää ihan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei.
Tämän teorian mukaan pitäisi ostaa jokaiselta vuosikymmeneltä esim. leluja, joita sitten säilöö myyntipakkkauksissaan, samoin toki astioita. Sitten vuokraa niitä varten varaston ja odottaa arvonnousua, joka koskee vain osaa kaikesta hilloamastaan tavarasta. Jeps.
Miten niin vuokrata säilytystiloja? Vai meinasitko kontillisen niitä ostaa? Aika monella on muuten yksi turha huone jokaista poismuuttanutta lasta kohti eli kulut juoksee joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä idea. Osta mitä haluat, vanhat astiat kaapin perälle. Anopille ja miehen voi kaivaa ne vanhat, kun kyläilemässä
Jäin miettimään tuota viimeistä lausetta, että säilötkö miehen sinne astioiden sekaan ja otat esille vain, kun anoppi käy kylässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä idea. Osta mitä haluat, vanhat astiat kaapin perälle. Anopille ja miehen voi kaivaa ne vanhat, kun kyläilemässä
Jäin miettimään tuota viimeistä lausetta, että säilötkö miehen sinne astioiden sekaan ja otat esille vain, kun anoppi käy kylässä?
Minä mietin, että ei meillä kyllä, vaikka tilavasti asutaankin, ole mitään "kaapin periä", mihin säilöä kokonaisia astiastoja ja kahviastoja, eikös ap:lle ollut luvassa kahviastokin joltain mummulta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
10 pakettia jauhoja on jo melkoinen kasa tungettavaksi kaappiin. Meillä tuo kestäis varmaan pari vuotta.
Mun anoppi on myös kyvytön ostamaan meille mitä pyytää tai tarvitaan. Kyllä anoppi tietää paremmin meidän tarpeet. Luultavasti kyselee lahjatoiveita, ettei vahingossakaan osta meille jotain mieluisaa tai hyödyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei.
Tämän teorian mukaan pitäisi ostaa jokaiselta vuosikymmeneltä esim. leluja, joita sitten säilöö myyntipakkkauksissaan, samoin toki astioita. Sitten vuokraa niitä varten varaston ja odottaa arvonnousua, joka koskee vain osaa kaikesta hilloamastaan tavarasta. Jeps.
Miten niin vuokrata säilytystiloja? Vai meinasitko kontillisen niitä ostaa? Aika monella on muuten yksi turha huone jokaista poismuuttanutta lasta kohti eli kulut juoksee joka tapauksessa.
Mä mieluummin myyn heti ylimääräiset, sijoitan rahat ja nautin kodista, josta ei löydy ylimääräisiä kokoelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T7ämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Tuon kakkulautasasian aikataulun suhteen saat kyllä syyttää ihan itseäsi.
En nyt syyttäisi ihan itseäni. Olin itse lähdössä lautasta ostamaan, kun anoppi tapansa mukaan kyseli lahjatoiveita (edellisenä iltana). Ajateltiin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja säästää omia ajoja. Hänelle nimenomaan selvitettiin, että pitää olla ko. lautanen (pitää olla tietyn suuruinen) ja tarvitaan nimenomaan seuraavana aamuna. Mutta kun hän tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt syyttäisi ihan itseäni. Olin itse lähdössä lautasta ostamaan, kun anoppi tapansa mukaan kyseli lahjatoiveita (edellisenä iltana). Ajateltiin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja säästää omia ajoja. Hänelle nimenomaan selvitettiin, että pitää olla ko. lautanen (pitää olla tietyn suuruinen) ja tarvitaan nimenomaan seuraavana aamuna. Mutta kun hän tietää paremmin.[/quote]
Osaan kuvitella tilanteen, mun äitini oli samanlainen. Kysyy onko jotain mitä tarvittaisiin. No, itse asiassa on asia x, jota tarvittaisiin juuri sen ja sen kokoisena johonkin tiettyyn tarkoitukseen. No hän ostaa sen lahjaksi, tulee sitten jotain hyödyllistä, älkää te nyt menkö ostamaan, kyllä hän.
Sitten tuo jotain sinne päin, joka ei sovi alkuunkaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kun tämä oli niin kaunis/myyjä suositteli/tämä on paljon kätevämpi. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T7ämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
Tuon kakkulautasasian aikataulun suhteen saat kyllä syyttää ihan itseäsi.
En nyt syyttäisi ihan itseäni. Olin itse lähdössä lautasta ostamaan, kun anoppi tapansa mukaan kyseli lahjatoiveita (edellisenä iltana). Ajateltiin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja säästää omia ajoja. Hänelle nimenomaan selvitettiin, että pitää olla ko. lautanen (pitää olla tietyn suuruinen) ja tarvitaan nimenomaan seuraavana aamuna. Mutta kun hän tietää paremmin.
Ja tottahan se jo aikuisen lapsen/lapsen puolison tarve muuttuu, kun myyjä jotain suosittelee ja kertoo kuinka toivottu lautanen on niin huonolaatuinenkin, että ei siihen kannata rahojaan pistää.
Jotenkin haiskahtaa, että taas on joku vanhempi ihminen "tiennyt paremmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vaan mieleen kahvin hamstrauksesta. Mun hieman "kun halvalla sai" - henkiset vanhemmat voi helposti hamstrata 15 pakettia kahvia kaupasta, kun on hyvä tarjous. He eivät kuitenkaan kerralla tuo koko määrää meille, vaan tuovat tai pistävät mukaan paketin tai kaksi kun käydään heillä. En ihan tätä ymmärrä, emme ole rahapulassa, mutta jotain kuitenkin haluavat antaa. Tämä on ihan ok, kun kuitenkin ihan meillä käytettyä kahvimerkkiä meille tuovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.
5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta, tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.
Joo mutta kun me muut ei haluta harrastaa kirpparimyyntiä tai mitään muutakaan huutokauppaa nurkissa pyörivällä rojulla. Sinä haluat, me emme. Jos aloittaja olisi sinunlaisesi ihminen niin tuskin hän olisi tuskastunut anoppiin, olisi vaan todennut että jippii, sain ilmaiseksi lisää myytävää.
Minulla on muuta mielenkiintoista tekemistä kuin kaupitella vanhoja tavaroita. Jätän ne hommat mielihyvin sinulle ja muilla kaupustelua harrastuksenaan pitäville.
Sekin vielä, että näillä neliöhinnoilla sen ylimääräisen myytävän tavaran säilyttäminen maksaisi melkoisesti enkä minä muutenkaan halua kotonani pyörittää käytetyn tavaran myyntibisnestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.
5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta, tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.
Joo mutta kun me muut ei haluta harrastaa kirpparimyyntiä tai mitään muutakaan huutokauppaa nurkissa pyörivällä rojulla. Sinä haluat, me emme. Jos aloittaja olisi sinunlaisesi ihminen niin tuskin hän olisi tuskastunut anoppiin, olisi vaan todennut että jippii, sain ilmaiseksi lisää myytävää.
Minulla on muuta mielenkiintoista tekemistä kuin kaupitella vanhoja tavaroita. Jätän ne hommat mielihyvin sinulle ja muilla kaupustelua harrastuksenaan pitäville.
Sekin vielä, että näillä neliöhinnoilla sen ylimääräisen myytävän tavaran säilyttäminen maksaisi melkoisesti enkä minä muutenkaan halua kotonani pyörittää käytetyn tavaran myyntibisnestä.
Kirjoitin aiemmin anopista, joka säilytti äitinsä vanhoja huonekaluja autotallissa käyttämättä niitä kertaakaan. Itse autohan ei ole ollut tallissa kertaakaan, talli on valmistunut v. 2004. Nyt huonekalut ei kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi. Kustannuksia on kuitenkin varastoinnista tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
10 pakettia jauhoja on jo melkoinen kasa tungettavaksi kaappiin. Meillä tuo kestäis varmaan pari vuotta.
Mun anoppi on myös kyvytön ostamaan meille mitä pyytää tai tarvitaan. Kyllä anoppi tietää paremmin meidän tarpeet. Luultavasti kyselee lahjatoiveita, ettei vahingossakaan osta meille jotain mieluisaa tai hyödyllistä.
Vanha kikka. Yksikin tyyppi aina kyseli veljeltä ja tämän vaimolta, että mitä ostaisi näiden lapsille joululahjaksi ja sieltä tuli vain rajoituksia esim ”älä nyt sinakaan mitään pyssyjä osta”.
No sehän osti just niitä ja naureskeli katsoessaan, kun vanhempien tekis mieli kieltää, mutta ei voi, kun lapset on niin innoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu nyt rönsyää, mutta tuli mieleen äitini. Kun aloin seurustelemaan, kihlauduin ja menin naimisiin mieheni kanssa, äiti kyseli lahjatoiveita, että onko Matilla hyvät aamutossut, pyjama tai aamutakki.
Ei, ei ole, kun ei käytä mitään noista. Ostaisit ennemmin vaikka sitä tai tätä, tai vaikka viinipullokin on hyvä lahja.
No, eikös paketeista sitten tullut juurikin pyjamaa, aamutossuja jne. Ja äidin kommentti oli: "No, mutta Matti oppii niitä käyttämään."
Eli kyllä äiti tietää miten pitää elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
10 pakettia jauhoja on jo melkoinen kasa tungettavaksi kaappiin. Meillä tuo kestäis varmaan pari vuotta.
Mun anoppi on myös kyvytön ostamaan meille mitä pyytää tai tarvitaan. Kyllä anoppi tietää paremmin meidän tarpeet. Luultavasti kyselee lahjatoiveita, ettei vahingossakaan osta meille jotain mieluisaa tai hyödyllistä.
Vanha kikka. Yksikin tyyppi aina kyseli veljeltä ja tämän vaimolta, että mitä ostaisi näiden lapsille joululahjaksi ja sieltä tuli vain rajoituksia esim ”älä nyt sinakaan mitään pyssyjä osta”.
No sehän osti just niitä ja naureskeli katsoessaan, kun vanhempien tekis mieli kieltää, mutta ei voi, kun lapset on niin innoissaan.
Mun käly teki tätä kans avoimesti. Kysyi toiveita lastenvaatteisiin ja toivoin saavani kirkkaita värejä ja ns. unisexia, ja jotain järkeviä vaatteita. Meillä oli tyttövauva, ja hän oli jo saanut kauheat kasat hörhelöä, täysin epäkäytännöllisiä tyllimekkoja, farkkuliivimekkoja ym.
Käly toi jonkin vaaleanpunaisen tekokuituisen toppivirityksen kolmella helmalla pikkuvauvalle. Naureskeli samalla tavalla, että totta kai pitää tuoda sitä mitä ei toivota. Minä en osannut muuta kuin väkinäisesti nauraa mukana, anopinkin eli äitinsä mielestä juttu oli niin hyvä. Nyt eivät ole enää elämässäni mukana, tuo tapahtuma kertoo heidän luonteestaan laajemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
10 pakettia jauhoja on jo melkoinen kasa tungettavaksi kaappiin. Meillä tuo kestäis varmaan pari vuotta.
Mun anoppi on myös kyvytön ostamaan meille mitä pyytää tai tarvitaan. Kyllä anoppi tietää paremmin meidän tarpeet. Luultavasti kyselee lahjatoiveita, ettei vahingossakaan osta meille jotain mieluisaa tai hyödyllistä.
Vanha kikka. Yksikin tyyppi aina kyseli veljeltä ja tämän vaimolta, että mitä ostaisi näiden lapsille joululahjaksi ja sieltä tuli vain rajoituksia esim ”älä nyt sinakaan mitään pyssyjä osta”.
No sehän osti just niitä ja naureskeli katsoessaan, kun vanhempien tekis mieli kieltää, mutta ei voi, kun lapset on niin innoissaan.Mun käly teki tätä kans avoimesti. Kysyi toiveita lastenvaatteisiin ja toivoin saavani kirkkaita värejä ja ns. unisexia, ja jotain järkeviä vaatteita. Meillä oli tyttövauva, ja hän oli jo saanut kauheat kasat hörhelöä, täysin epäkäytännöllisiä tyllimekkoja, farkkuliivimekkoja ym.
Käly toi jonkin vaaleanpunaisen tekokuituisen toppivirityksen kolmella helmalla pikkuvauvalle. Naureskeli samalla tavalla, että totta kai pitää tuoda sitä mitä ei toivota. Minä en osannut muuta kuin väkinäisesti nauraa mukana, anopinkin eli äitinsä mielestä juttu oli niin hyvä. Nyt eivät ole enää elämässäni mukana, tuo tapahtuma kertoo heidän luonteestaan laajemminkin.
Mun esikoinen teki tuloaan. Anoppi halusi tehdä vauvalle vilLahaalarin ja kyseli ystävällisesti, millaisen haluan. Kerroin, että vaikka joku vaalea sininen, missään nimessä EI beigeä eikä ruskeaa, ja vetoketjulla, resorit hihoissa ja lahkeissa, kiitos. Sehän sopi anopille! Oli kuulemma kaupassa nähnyt juuri sopivaa lankaa. Kun hän toi tekeleensä, siinä ei ollut resoreita, vetoketjun tilalla oli hyvin epäkäytännölliset nalle-napit ja väritykseltään se oli beige-ruskearaidallinen. Oli se haalari niin pienikin, että kevätvauva ehti kasvaa siitä ulos ennen kuin sille tuli tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu nyt rönsyää, mutta tuli mieleen äitini. Kun aloin seurustelemaan, kihlauduin ja menin naimisiin mieheni kanssa, äiti kyseli lahjatoiveita, että onko Matilla hyvät aamutossut, pyjama tai aamutakki.
Ei, ei ole, kun ei käytä mitään noista. Ostaisit ennemmin vaikka sitä tai tätä, tai vaikka viinipullokin on hyvä lahja.
No, eikös paketeista sitten tullut juurikin pyjamaa, aamutossuja jne. Ja äidin kommentti oli: "No, mutta Matti oppii niitä käyttämään."
Eli kyllä äiti tietää miten pitää elää.
Mun mies nukkuu kalsareissa ja t-paidassa. Ei ole kuulemma edes omistanut pyjama armeijan jälkeen. Nyt hän omistaa, kiitos äitini. Koska kyllähän kaikki tarvitsevat pyjaman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei.
Tämän teorian mukaan pitäisi ostaa jokaiselta vuosikymmeneltä esim. leluja, joita sitten säilöö myyntipakkkauksissaan, samoin toki astioita. Sitten vuokraa niitä varten varaston ja odottaa arvonnousua, joka koskee vain osaa kaikesta hilloamastaan tavarasta. Jeps.
Miten niin vuokrata säilytystiloja? Vai meinasitko kontillisen niitä ostaa? Aika monella on muuten yksi turha huone jokaista poismuuttanutta lasta kohti eli kulut juoksee joka tapauksessa.
Mä oon varmaan ymmärtänyt jotain väärin. Mä olen antanut lapsille luvan poistaa leluistaan myyntipakkaukset ja leikkiä leluilla. Minkä setelikasan päällä sitä istuisikaan, jos olisi kaikki hotwheelsit pistänyt komeroon kerryttämään arvoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden lahjoittaminen on varmaan suurten ikäluokkien ominaisuus. On eletty köyhyyydessö ja ajatellaan, että mikä tahansa tavara kelpaa, tavara pitää käyttää loppuun ja kaikkeen on hyvä varautua. Ajatellaan ehkä, että autetaan lapsia, kun annetaan tavaraa välittämättä lainkaan siitä, onko tavara saajalle mieluista tai tarpeellista.
Oma anoppini on sydämellinen ja auttavainen ja kovan elämän elänyt. Olen välillä vain ihan toivoton ja hukassa, että mitä teen kaikella sillä tavaralla mitä hän meille antaa.
Juomme tosi vähän kahvia ja leivomme tosi harvoin (lähinnä juhliin ja joskus pizzajauhosta pizzaa). Yksi kahvipaketti tai vehnäjauhopussi saattaa kestää ainakin puolitoista tai kaksi kuukautta. Olen tosi hämmentynyt, kun töistä tullessa keittiönpöydällä odottaa 12 pakettia kahvia ja
10 pakettia vehnäjauhoja (käy päivällä moikkaamassa lapsia, ei omia avaimia). Häntä on monta kertaa kielletty ostamasta mitään. Nämä elintarvikkeet ovat monesti säilytysongelma. Kaikki ei mahdu edes kaappiin ja jossain varastossa ne unohtuvat ja päiväykset tulee vastaan.Olen aina myös kuvitellut, että lahjan pitäisi olla saajalleen mieluinen. Monesti kyseleekin meiltä synttäri- ja joululahjatoiveita. Kerran toivoimme lahjaksi söhkövatkainta kun edellinen alkoi hajota. Lahjaksi tuli sauvasekoitin (kun se on paljon kätevämpi). Näitä oli meillä jo kaksi ennestään. Kerran toivottiin pyöreää teräslautasta, kun iso kakkulautanen oli hajonnut. Annettiin kuva lautasesta Prisman hyllyllä ja ohjeet mistä löytyy (piti olla nimenomaan tietyn kokoinen ja kerrottiin että tarvitaan seuraavana päivänä miehen synttäreille) . Juhla-aamuna hän toi lahjaksi puolta pienemmän lasilautasen (kun kuulemma tuollaiset teräslautaset ovat niin vanhanaikaisia ja huonolaatuisia, kun hän oli myyjältä kysynyt). Oli tosi kiva lähteä ostamaan kakkulautasta kun vieraat tulossa 20 Min kuluttua.
Osataan jo itse suhtautua huumorilla kaikkeen tähän, mutta välillä sitä vain miettii, että millainen logiikka on ajatusmaailman takana. Jatkuvasti tulee sellaista tavaraa, jolle ei ole mitään käyttöä.
10 pakettia jauhoja on jo melkoinen kasa tungettavaksi kaappiin. Meillä tuo kestäis varmaan pari vuotta.
Mun anoppi on myös kyvytön ostamaan meille mitä pyytää tai tarvitaan. Kyllä anoppi tietää paremmin meidän tarpeet. Luultavasti kyselee lahjatoiveita, ettei vahingossakaan osta meille jotain mieluisaa tai hyödyllistä.
Meillä lasten mummo kysyy aina lahjatoiveita ja muutaman kerran erehdyin sanomaan "ei sitten mitään valkoista tai punaista" niin hän sitten muistaa aina ne "ei ainakaan"- ohjeet ja jossain vaiheessa unohtaa että ne oli niitä mitä EI haluta ja ostaa juuri ne mitä ei haluta :D Näin "selkeästi sanottuna". No nykyään sitten sanon suoraan mitä haluavat.
Tässä on kaksi logiikkaa.
1) Nythän te alatte juoda kahvia ja leipoa useammin, kun anoppi hyvää hyvyyttään tuo teille kahvia ja jauhoja.
2) Kaikenlaiset pyynnöt toiseen suuntaan ovat ahdistavia ja vaativia. Siksi pitää aina antaa jotain vähän sinne päin, mikä on itse valittua.