Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Ketjun lähtökohta oli se, että vaimo halusi ostaa uuden asiaston ja oli jo löytänytkin mieluisan, mutta tämä hanke torpedoitiin sillä, että miehen äiti "lahjoitti" pyytämättä heille jonkin vanhan astiastonsa, joka ei ollut vaimon mieleen. Kyse on parisuhdedynamiikasta ja nuoren parin oikeudesta itsenäisyyteen, ei kiistelystä uuden ja vanhan tavaran välillä.

Oma anoppini on myös sitä mieltä, että mitään koskaan ikinä ei pitäisi ostaa, ja jos ostaa, niin ainakin mahdollisimman halpaa, käytettyä ja huonoa. Mieluiten kaikki pitäisi löytää ilmaiseksi jostain. Ja hänellä ei mitenkään ole rahasta pulaa, kyse on asenteesta. Ainakin hänellä on ekologinen elämäntapa... Ehkä ap:n anopilla on samanlaista ajattelua, ja poikansa on omaksunut ajatuksen, että uuden ostaminen on jotenkin paha asia, ja siksi ei kehdannut tai osannut perustella, että tällä kertaa haluamme panostaa itse valittuun?

Toi, ettei rahasta ole pulaa, on siinä mielessä huono argumentti, että jos asenne olisi, että kaikki pitää aina olla uutta, kallista ja mahdollisimman hyvää, rahasta tulisi ennemmin tai myöhemmin pulaa.

Tuossakin se kultainen keskitie, ei joko - tai. Esim mun mummu ei ostanut itselleen vaatteita viimeisen 30 vuoden aikana, kun hän kuitenkin kuolee pian. Perintöä piti säästää eläkkeellä oleville lapsille. Mummu tuona aikana laihtui runsaasti. Vaatteissa oli mitä ihmeellisimpiä hakaneula- ja nyörivirityksiä.

Ihan hyvä olla tarkka rahoistaan, mutta pitää sitä itselleen sallia välillä jotain uutta, jos sitä rahaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viet anopille astiat takaisin ja sanot että paljon kiitoksia, mutta näille ei ole tarvetta kun tässä kävi nyt väärinkäsitys ja olit jo katsellut kaupasta astiaston teille. Anoppi voi vähän harmistua mutta ei se siihen kuole.

Älä vie takaisi. Puhu esnsin miehesi kanssa ja kerro sitten anopillesi, että olet ajatellut kotiinne ihan toisenlaisia astioita ja sano, että viet ne kirppikselle tai kierrätykseen, jolloin joku saa hyvät astiat. Itsekin vein kerran hyviä astioita, tosin olin ne itse ostanut joskus, kirppikselle ja saman tie tuli yks nainen niitä ihastelemaan ja osti mökilleen. 

Tarvitseeko sitä anoppia sotkea enää kuvioon? Parempi on sen miehen kanssa sopia mitä niille astioille tekee, ja pohtia toimintasuunnitelma seuraavaa tavarantyrkytystilannetta varten.

Ei tyrkytä jos et anna tyrkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tyrkytä jos et anna tyrkyttää.

Ei tyrkytä enää. Tähän pisteeseen pääsy kesti neljä vuotta ja totaalisen välirikon. Nyt on hyvä. Tyrkyttäminen ei ollut ainoa ongelma.

Sain anopilta vihreän keraamisen sokerikon ja kermakon saatesanoilla, että teillä kun on noita vihreitä astioita. On joo, muutama vihreä 24h sarjan ruokalautanen. Kahviastiasto on taas valkeaa Arcticaa. Sokerikko ja kermakko oli ostettu kirpparilta eikä minulta kysytty etukäteen onko moisille tarvetta. Kävi jo mielessä, että annan hänelle lahjaksi jitain yhtä huonosti olemassa oleviin astioihin yhteen sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat astiat ei välttämättä kestä astianpesukonetta enkä halua tiskata käsin jatkuvasti. En myöskään halua olla anopin kierrätyspiste.

Joku ehdotti lahjoitettuna saatujen tavaroiden myymistä. Sekin vie aikaa ja harva meista on huutokauppakeisari ammatiltaan.

Soita Palsanmäelle. Kyllä se ostaa ne, jos saa halvalla.

Ei osta joka kerta, Aika usein tuntuu sanovan, että saako jotain jättää pois ja kun saa, siirtää sen kahviastiaston pois kaupankäynnistä.

Ylimääräiset voi sitten heittää pois hyvällä omallatunnolla.

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

Yksi tapahan on ottaa lahja suurieleisesti kiittäen vastaan ja sitten ”vahingossa” pudottaa koko setti vaikka tiskialtaaseen niin, että menevät varmasti rikki.

Sitten todeta lagonisesti ”voi harmi” ja laittaa kamat roskiin.

Tämän kun toistaa tarpeeksi usein, sitkeinkin tuputtaja oppii olemaan tuomatta tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pistin kaapin perälle ja ostin sen mieluisan astiaston. Erotessa otin ostamani astiaston mukaan ja eksälle jäi se hirvekä perintöastiasto. 

Hyvä taktiikka.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Sitten heräsit ja päästi kissan ulos.

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

Mun mies on ollut hyvin vastahakoinen luopumaan mistään, hänetkin on kasvatettu "tätä voi vielä tarvita" -uskontoon. Olen siitä huolimatta tehnyt karsintaa, osa tavaroista viety vähän salaakin. On kyllä tykännyt, kun tilaa on enemmän ja tavarat saa järjestettyä fiksusti. Eikä ole niitä poistettuja tavaroita kaipaillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pistin kaapin perälle ja ostin sen mieluisan astiaston. Erotessa otin ostamani astiaston mukaan ja eksälle jäi se hirvekä perintöastiasto. 

Hyvä taktiikka.

Täytyy olla aika kiero, että säilyttää tavaroita vain eroa silmälläpitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Sitten heräsit ja päästi kissan ulos.

Eipä oo kissaa ja herännyt olen jo klo 6 aamulla :D Tosi kuin vesi, usko tai ole uskomatta. Toiset osaa ja viitsii, suurin osa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Sitten heräsit ja päästi kissan ulos.

Onko tämä niitä samoja juttuja, kun eräskin mies sanoi asuneensa työreissulla heikkotasoisessa hotellissa? Yksikin yö kuulemma heräsi siihen, kun känninen nainen hakkasi huoneen ovea ja vaati avaamaan. Ei kuulemma auttanut kuin nousta sängystä ja päästää akka ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla ihmisillä on hamsteri-geeni, pyrkivät säästämään kaiken. Mun on pitänyt myydä perheen vanhat autotkin, kun miehen mielestä on sääli hyviä autoja myydä ja ei millään halua mistään vanhasta luopua. Jostain syystä elättelee toiveita, että saa jonkin rahallisen korvauksen vaikkapa 90-luvun vaatteista ja muusta roinasta. Itse olen tyytyväinen, jos joku edes maksutta ottaa vastaa.

5000€:n paremmalla puolella on nyt myyntituotot, parin vuoden ajalta,  tavaroista joista muut on sanoneet että mitä tuota roskaa hilloat, ei niistä kukaan mitään maksa :D Hauska nähdä ilmeet kun saan kaikki myytyä ja kerron lopullisen summan.

Joo. Vaimokin motkotti mun ”romuista”. Kun pistin yhden tuplakappaleen myyntiin, niin sanoi että kuka sen muka ostaa. Viikko meni ja tavara vaihtoi omistajaa.

Noiden keräilyjuttujen arvo on vähintään kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tekisin hyvän tilin, jos möisin, vaan kun en myy.

Mulla myös paljon keräilyjuttuja joiden arvo on noussut moninkertaiseksi, ovat myyntipakkauksissaan. 80-90-lukujen leluillakin on nyt paljon keräilijöitä. Jotkut myy kirppiksillä pikkurahalla, kuvittelevat että ei niistä kukaan mitään maksa. Toinen ostaa ja myy kymmenkertaisella hinnalla netissä. Se anopin tyrkyttämä astiastokin voi olla hetken päästä arvokas, vaan kun ei nykynuorille kelpaa kuin Ikean halpatavara. Velikin myi lelujaan vitosella kirppiksellä, netissä ostajat maksaisi samoista 5x enemmän. Ei usko ennen kuin näyttää, ja siten harmittaa vietävästi. Moni sanoo ettei minkään vitosen takia ala myymään, mutta kun niitä vitosen tavaroita myis 20 kpl niin olis jo satanen, sille setelille ei kukaan sanoisi ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?

No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.

Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.

Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.

Minulla olisi kaapissa joutilaana 90-luvulta sellainen persikanvärinen puhvikappaverho. Se taitaa olla jotain satiinia tai jotain muuta tekokuitua. Ryppyinen, mutta hankala silittää, mutta toisaalta siinä on pystysuuntaan rypytysnauhat. Kiinnostaako?

Miksei?

Suomessa on 1,6 miljoonaa eläkeläistä. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tulee myyntiin tulevaisuudessa.

Toivon hartaasti, että "totaalinen välirikko" korjautuu pian.