Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä

Lukekaas tää tarina. On kuin meiltä kotua. Aivan pimeetä ja täyttä totta. Minkäs teet

https://uusiterveys.fi/anoppi-tuhoaa-mielenterveyteni-ja-parisuhteemme/

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Lukekaas tää tarina. On kuin meiltä kotua. Aivan pimeetä ja täyttä totta. Minkäs teet

https://uusiterveys.fi/anoppi-tuhoaa-mielenterveyteni-ja-parisuhteemme/

Tajuaako tuo mies edes että vaimo suunnittelee jo suurin piirtein eroa tuon anopin takia?

Suurin ongelma tässä on se ettei mies uskalla sanoa äidilleen suoraan ja lujasti että nyt riittää! Ei traktoriajelua, ei puiden pilkkomista, ei sahaamista meidän tontilla. Yhtään. Mene äiti kotiisi ajelemaan ja sahailemaan jos ihan pakko on. Miehen olisi tehtävä selväksi että on OK jos äiti vierailee vaikka kerran tai pari viikossa mutta mitään töitä ei tulla tekemään tontille eikä koneita huudateta pihassa.

Mutta kaipa tässä on sitten miehen koettava tämäkin kantapään kautta. Vaimo häipyi ja avioliitto hajosi mutta äitimamma pyörii nyt tontilla 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaas tää tarina. On kuin meiltä kotua. Aivan pimeetä ja täyttä totta. Minkäs teet

https://uusiterveys.fi/anoppi-tuhoaa-mielenterveyteni-ja-parisuhteemme/

Joo. Kauhea anoppi, mutta pakko sietää, ettei mene perintö sivu suun?

Pitäis kyllä olla muutama miljardi perintöä tiedossa, että yrittäisi edes tuollaisen sukulaisen kanssa tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se anoppi edes suuttuisi. Mistä se tietää käytätkö sä niitä astioita vai et sitäpaitsi. Ostat vaan mitä haluat ja jemmaat anopin astiat kaappiin.

Mitä jos kaappitilaa on vähän ja sekin jo käytössä? Astiat varmaan mahtuisi olemaan anopin kaapissa, siellähän ne on tähän asti olleet.

No sitten vaikka varastossa. Ne nyt on sinne tuotu sieltä anopin kaapeista niin mitä kiukuttelu auttaa enää?

Miksi täyttää varastonsa hyödyttömällä roinalla?

Miksi pitää varastoa tyhjillään?

Pitäisikö omaa varastoa pitää muiden kaatopaikkana? Itse pidän siitä että kaapeissa ja varastoissa on ainoastaan asioita joita tarvin ja joista pidän, helpompi löytääkin asioita kun kaikella on paikkansa ja turhaa ei ole. Ylimääräinen roina tekee olon ikäväksi, ja varastotilaa on mukava olla tyhjänäkin sitä varten että jos sinne jotain itselle mieluisaa joskus haluaa laittaa.

Vuosittain käyn omat kaapit läpi ja laitan kierrätykseen/lahjoitan netissä mitä tunnen ylimääräiseksi.

Laitoin varastooni vanhan puretun suihkukaapin. Se oli siellä siihen asti että sain pakun käyttöön (muita asioita varten) ja hankkiuiduin siitä eroon samalla. Oli kiva ettei tarvinnut hillota semmoista rakennusjätettä asunnossa, tai parvekkeella niinkuin nykyään on muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?

No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.

Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.

Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.

Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.

Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?

Eikö nämä voi elvyttää pesukonevärillä?

Kiva! Lisää puuhia entisten jatkoksi kun pitää elvytellä vanhoja pyyhkeitä joita ei oikeasti edes olisi tarvinnut. Koska joku muu on päättänyt että sinähän nyt vaan kertakaikkiaan otat nämä ja käytät niitä, halusit eli et.

Mikä ihme suomalaisia vaivaa että on väkisin tuputettava rojua ihmisille jotka eivät sitä halua ja sitten suututaan ja loukkaannutaan verisesti jos toiset kieltäytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kierrätyskeskukset ja SPR Kontti ovat pullollaan tavaraa ja lisää tulee koko ajan. Siksi ne ovatkin hyvin tarkkoja siitä, mitä ottavat vastaan. Ei todellakaan riitä se, että tavara on ehjä.

Joo, tänään tuli joku selittämään miten voisimme helpolla korjata vanhan lastulevyhyllykön alaosan. Jos on niin helppoa niin miksi ei tehnyt itse, eikä hyväntekeväisyyskirppikset ole mitään entisöintipajoja. Hyvin rajallisissa määrissä voidaan korjata ja sitä ei tehdä millekkään ehkä kympin arvoiselle 90-luvun hyllykölle.

Kestävää kehitystä. Miksi ostaa uusia kun on hyviä vanhoja? Saattaa olla jo antiikkiarvoa noissa astioissa. Itse ilahtuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?

No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.

Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.

Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.

Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.

Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?

Eikö nämä voi elvyttää pesukonevärillä?

Kiva! Lisää puuhia entisten jatkoksi kun pitää elvytellä vanhoja pyyhkeitä joita ei oikeasti edes olisi tarvinnut. Koska joku muu on päättänyt että sinähän nyt vaan kertakaikkiaan otat nämä ja käytät niitä, halusit eli et.

Mikä ihme suomalaisia vaivaa että on väkisin tuputettava rojua ihmisille jotka eivät sitä halua ja sitten suututaan ja loukkaannutaan verisesti jos toiset kieltäytyvät.

Pyyhkeet ja liinavaatteet voi lahjoittaa löytöeläintaloille, kissojen ja koirien petitarpeiksi. Niistä on jatkuva pula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?

No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.

Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.

Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.

Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.

Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?

Eikö nämä voi elvyttää pesukonevärillä?

Kiva! Lisää puuhia entisten jatkoksi kun pitää elvytellä vanhoja pyyhkeitä joita ei oikeasti edes olisi tarvinnut. Koska joku muu on päättänyt että sinähän nyt vaan kertakaikkiaan otat nämä ja käytät niitä, halusit eli et.

Mikä ihme suomalaisia vaivaa että on väkisin tuputettava rojua ihmisille jotka eivät sitä halua ja sitten suututaan ja loukkaannutaan verisesti jos toiset kieltäytyvät.

Pyyhkeet ja liinavaatteet voi lahjoittaa löytöeläintaloille, kissojen ja koirien petitarpeiksi. Niistä on jatkuva pula.

Miksi ne pitää kierrättää pojan perheen kautta? Anoppi voi viedä ne sinne ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Kestävää kehitystä. Miksi ostaa uusia kun on hyviä vanhoja? Saattaa olla jo antiikkiarvoa noissa astioissa. Itse ilahtuisin.

Näkemättä niitä astioita tiedät, että ilahtuisit?

Mitä kehitystä se on, jos käyttää vanhoja? Ekologista kyllä, mutta ei kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kestävää kehitystä. Miksi ostaa uusia kun on hyviä vanhoja? Saattaa olla jo antiikkiarvoa noissa astioissa. Itse ilahtuisin.

Mikä siitä vanhasta tekee hyvän? Vanha ei myöskään tarkoita automaattisesti arvokasta. Joku pilipaliastiasto vuodelta 1975 tuskin on kovin monen kolikon arvoinen.

Laita osoite, just oon siivonnut kaappeja, joten kaikenlaista astiaa olisi tyrkyllä! Eikä maksa mitään! En tosin tule säännöllisesti tarkistamaan, että kaikki tavarat tulee käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.

Ketjun lähtökohta oli se, että vaimo halusi ostaa uuden asiaston ja oli jo löytänytkin mieluisan, mutta tämä hanke torpedoitiin sillä, että miehen äiti "lahjoitti" pyytämättä heille jonkin vanhan astiastonsa, joka ei ollut vaimon mieleen. Kyse on parisuhdedynamiikasta ja nuoren parin oikeudesta itsenäisyyteen, ei kiistelystä uuden ja vanhan tavaran välillä.

Oma anoppini on myös sitä mieltä, että mitään koskaan ikinä ei pitäisi ostaa, ja jos ostaa, niin ainakin mahdollisimman halpaa, käytettyä ja huonoa. Mieluiten kaikki pitäisi löytää ilmaiseksi jostain. Ja hänellä ei mitenkään ole rahasta pulaa, kyse on asenteesta. Ainakin hänellä on ekologinen elämäntapa... Ehkä ap:n anopilla on samanlaista ajattelua, ja poikansa on omaksunut ajatuksen, että uuden ostaminen on jotenkin paha asia, ja siksi ei kehdannut tai osannut perustella, että tällä kertaa haluamme panostaa itse valittuun?

Toi, ettei rahasta ole pulaa, on siinä mielessä huono argumentti, että jos asenne olisi, että kaikki pitää aina olla uutta, kallista ja mahdollisimman hyvää, rahasta tulisi ennemmin tai myöhemmin pulaa.

Vanhat astiat roskiin kirjoitti:

Vanhoissa astioissa voi olla lyijyä, tai naarmuja, joten niitä ei pidä hankkia kotitalous käyttöön. Ne voi murskata ruukku murskaksi kukkaruukkujen salaojitukseen. Tai myydä ne keräilijälle.

Eikös se lyijy sitten imeydy niihin kukkiin? Voiko se levitä siitä sitten ihmisiin tai lemmikkeihin, jos nämä koskevat kasveihin?

Vierailija kirjoitti:

Vanhat astiat ei välttämättä kestä astianpesukonetta enkä halua tiskata käsin jatkuvasti. En myöskään halua olla anopin kierrätyspiste.

Joku ehdotti lahjoitettuna saatujen tavaroiden myymistä. Sekin vie aikaa ja harva meista on huutokauppakeisari ammatiltaan.

Soita Palsanmäelle. Kyllä se ostaa ne, jos saa halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

70-luvun lelutjen joukossa voi olla todellisia aarteita, joista keräilijät maksaa hunajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:

Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.

Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen. 

Meillä oli muutamasta lelusta sota anopin kanssa. Mä en kelpuuttanut 1970-luvun alkupuolen muovileluja, kun on vähän tietämys esim käytetyistä kemikaaleista lisääntynyt. En huolinut, vaikka on Fischer Priceä, ja anopin kaikki lapsetkin leikkineet niillä ja hän on niitä leluja säilönyt lastenlapsille. Sori! Ei!

Toinen oli miehen isän vanha kelkka. Se oli rakennettu sodan aikana ja pysyi enää kasassa Pyhällä hengellä. Jostain syystä lapsi ei saanut tehdä edes koelaskua.

Nämä kaikki on vieläkin hyvässä tallessa anoppilassa tai mökillä. Kuulemma säästää näitä tyttärensä lapsille. Joo, tuskin hänkään tulee niitä kelpuuttamaan.

T. Kiittämätön miniä, jolle ei mikään kelpaa

70-luvun lelutjen joukossa voi olla todellisia aarteita, joista keräilijät maksaa hunajaa.

Toki. Mutta nuo lelut eivät olisi tulleet meidän omistukseen, vaan lainaan, kunnes leluille olisi löytynyt joku muu käyttäjä. Toisekseen ne lelut eivät ole priima-kunnossa, vaan löytyy edellisistä käyttäjistä jälkiä. Mikä on luonnollista, kun käyttötavaroita ovat.

Ne keräilijät tuskin pistävät suuhunsa niitä vanhoja leluja samalla tavalla kuin pienet lapset? Silloin ne kemikaalit eivät niin kauheasti haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat astiat ei välttämättä kestä astianpesukonetta enkä halua tiskata käsin jatkuvasti. En myöskään halua olla anopin kierrätyspiste.

Joku ehdotti lahjoitettuna saatujen tavaroiden myymistä. Sekin vie aikaa ja harva meista on huutokauppakeisari ammatiltaan.

Soita Palsanmäelle. Kyllä se ostaa ne, jos saa halvalla.

Ei osta joka kerta, Aika usein tuntuu sanovan, että saako jotain jättää pois ja kun saa, siirtää sen kahviastiaston pois kaupankäynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Anoppi on alkanut tekemään ns. kuolinsiivousta ja kaikki tavarat kärrätään meille. Autotalli täynnä krääsää, jonka olisi voinut viedä suoraan kaatopaikalle.

Meille ei kärrätä mitään tavaraa ilma minun lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Viet anopille astiat takaisin ja sanot että paljon kiitoksia, mutta näille ei ole tarvetta kun tässä kävi nyt väärinkäsitys ja olit jo katsellut kaupasta astiaston teille. Anoppi voi vähän harmistua mutta ei se siihen kuole.

Älä vie takaisi. Puhu esnsin miehesi kanssa ja kerro sitten anopillesi, että olet ajatellut kotiinne ihan toisenlaisia astioita ja sano, että viet ne kirppikselle tai kierrätykseen, jolloin joku saa hyvät astiat. Itsekin vein kerran hyviä astioita, tosin olin ne itse ostanut joskus, kirppikselle ja saman tie tuli yks nainen niitä ihastelemaan ja osti mökilleen.