Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Minulla olisi kaapissa joutilaana 90-luvulta sellainen persikanvärinen puhvikappaverho. Se taitaa olla jotain satiinia tai jotain muuta tekokuitua. Ryppyinen, mutta hankala silittää, mutta toisaalta siinä on pystysuuntaan rypytysnauhat. Kiinnostaako?
Otan sen, mutta onko tahraton, hajuton ja nypytön, ja tuotko kotiovelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Minulla olisi kaapissa joutilaana 90-luvulta sellainen persikanvärinen puhvikappaverho. Se taitaa olla jotain satiinia tai jotain muuta tekokuitua. Ryppyinen, mutta hankala silittää, mutta toisaalta siinä on pystysuuntaan rypytysnauhat. Kiinnostaako?
Otan sen, mutta onko tahraton, hajuton ja nypytön, ja tuotko kotiovelle?
Tahroja ei ole, haissee kaapille, ei näytä enää uudelta enkä tuo. Saa tulla itse hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan ihan kaikkia vanhoja astioita, rumiakin! Keräisin niitä jos meillä olisi tilaa.
Vuokraa niille varastotilaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan ihan kaikkia vanhoja astioita, rumiakin! Keräisin niitä jos meillä olisi tilaa.
Vuokraa niille varastotilaa!
Joo, tämä kuuluu näihin lahjojen antajien repertuaariin.
Oma anoppini antaa vain uutta tavaraa, mutta jos uskaltautuu sanomaan lahjaksi tulleesta pyyhkeestä tai kahvikupista jotain, vastauksena helähtää "Voit heittää vanhat, huonot pois!"
Ei. En halua heittää nykyisiä tavaroitani pois. Jos heitän, ostan oman maun mukaista tilalle.
Onneksi hän usein ostaa juuri sitä mitä pyydetään. Siis hän kysyy joululahjatoivetta ja ostaa pyynnön mukaisesti. Joskus tulee noita yllärilahjoja pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Karman laki kirjoitti:
Muistakaa sitten kun olette vanhoja eikä tavaroita halua kukaan ja jotkut vielä varastelee teidän muisto esineitä mitä itse olette ostanut ja vohkii viherkasvin jota hoiditte tai jolle puhuitte ,sitten teitä pitää tyhmänä teidän omat lapset. Ja lapsenlapset.
Jos kukaan ei halua mun tavaroita, niin miksi joku käy ne samat tavarat varastamassa?
Lieköhän tällä tapauksella joku orastava muistisairaus... Kuulostaa hyvin samanlaiselta varastelusyyttämiseltä kuin oma pian 90v isoäitini harrastaa.
Aika vasta soitti poliisille että lehmät on varastettu. Lehmät lähtivät joskus 90-luvun puolivälissä.
Jossain vaiheessa oli unohtanut huonekasvejaan hoitaa ja olivat kuolleet, yhteisymmärryksessä niistä sitten hankkiuduttiin eroon mutta pari viikkoa myöhemmin oli sitä mieltä että äitini oli ne varastanut.
Puhelintaan ja rahaa myös piilottelee ympäriinsä todella mielikuvituksellisiin paikkoihin koska uskoo että joku ne pian varastaa... Puhelin onneksi on toistaiseksi vielä aina löytynyt ja rahaa aina tulee vastaan mitä ihmeellisimmistä paikoista,esim tyynyliinan sisältä ja vessanpöntön taakse teipattuna löytynyt tukkoja seteleitä siivouksen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana otin muistoksi ja käyttöön kuolleen mummoni astioita, mikron ja liinavaatteita. Ne olivat mukavia muistoja, koska mummoni oli ollut minulle rakas ja läheinen. Alkoholisti-isäni asunnosta en halunnut hänen kuolemansa jälkeen yhtään mitään, vaikka astiat ja kodinkoneet olivat vain 3 vuotta vanhoja ja osalla olisi ollut käyttöä. En halunnut mitään muistuttamaan kipeästä isäsuhteesta. Anoppini on melkoisen tahditon ihminen ja tyrkyttämässä milloin mitäkin tavarantäyteisestä kämpästään. En halua hänen tavaroitaan myöskään.
Anopin tekemä puoliso kuitenkin kelpasi?
Anoppi tuskin on vängällä epätoivottua puolisoa kotiin tuonut. Itse valittu ja kotiin haluttu. Eri kulttuurit ne joissa vanhemmat puolisot valitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se anoppi edes suuttuisi. Mistä se tietää käytätkö sä niitä astioita vai et sitäpaitsi. Ostat vaan mitä haluat ja jemmaat anopin astiat kaappiin.
Mitä jos kaappitilaa on vähän ja sekin jo käytössä? Astiat varmaan mahtuisi olemaan anopin kaapissa, siellähän ne on tähän asti olleet.
No sitten vaikka varastossa. Ne nyt on sinne tuotu sieltä anopin kaapeista niin mitä kiukuttelu auttaa enää?
Miksi täyttää varastonsa hyödyttömällä roinalla?
Miksi pitää varastoa tyhjillään?
Pitäisikö omaa varastoa pitää muiden kaatopaikkana? Itse pidän siitä että kaapeissa ja varastoissa on ainoastaan asioita joita tarvin ja joista pidän, helpompi löytääkin asioita kun kaikella on paikkansa ja turhaa ei ole. Ylimääräinen roina tekee olon ikäväksi, ja varastotilaa on mukava olla tyhjänäkin sitä varten että jos sinne jotain itselle mieluisaa joskus haluaa laittaa.
Vuosittain käyn omat kaapit läpi ja laitan kierrätykseen/lahjoitan netissä mitä tunnen ylimääräiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:
Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.
Voit tietenkin säilyttää tulevia sukupolvia varten ihan mitä haluat ja suunnitella miten ne sitten nököttävät seuraavankin sukupolven vitriineissä ja ne perintöverhot roikkuu ikkunoissa jouluna ja kesällä. Mutta se tuleva sukupolvi päättää itse mitä noista tavaroista haluaa säilyttää ja viedä kotiinsa. Jotkut voivat olla rakkaita ja arvokkaitakin, mutta osa varmasti päätyy kaatopaikalle tai kirpparille. Omien vanhempien jäämistöstä lähti kaatikselle juuri verhoja ja mattoja kun osa oli huonokuntoisia ja verhot lyhyitä nykyaikaisiin isoihin ikkunoihin muutenkin sopimattomia. Ei ole edes mökkiä minne niitä viedä.
Tavara on vain tavaraa. Ihmiset ovat se tärkeä juttu.
On teillä ongelmat... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Anoppi on alkanut tekemään ns. kuolinsiivousta ja kaikki tavarat kärrätään meille. Autotalli täynnä krääsää, jonka olisi voinut viedä suoraan kaatopaikalle.
Toivottavasti ei kaatopaikalle viedä ehjää/käyttökelpoista tavaraa! Kierrätyskeskukset, seurakunnan kirppikset, fb:n roskalalava-ryhmät on paikkoja mihin voi viedä tai ilmoittaa näitä tavaroita. Joku voi mielellään ottaa käyttöön. Kaikille ei ole niin väliä onko lautasessa kukkia tai ylipäänsä mitään kuviota...
Pitäs pikkuhiljaa herätä tähän kuluttamiseen ja ehjän tavaran kaatopaikalle roudaamiseen... 😤 Ja mummot on siinä oikeassa, että tämä krääsä mitä tänään ostetaan ei todellakaan tule olemaan niin kauaa käytössä kun heidän tavaransa on ollut... Valitettavasti...
Eiköhän kierrättäminen ole nykypäivänä aivan standardi, itse en tunne juuri ketään (paitsi anoppi ainoana poikkeuksena kieltäytyy kierrätyksestä) joka käyttökelpoista kamaa roskiin heittäisi. Muutoin loistava anoppi, oikein mukava ihminen ja hyvin tullaan toimeen. 😊
Itsekin helposti sanon että roskiin menee, mutta se tarkoittaa tavaran käyttökelpoisuuden mukaan joko talonyhtiön kierrätystä tai FB roskalavaa.
Siis omaksi roskaksi, jonkun muun aarteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vanha kukkaastiasto ei nappaa. sen voi helposti maalata mieleisekseen. Valkkaa joku pirteä väri tai jos taidot riittää koita posliini maalausta.
Tämä kai pirkkaniksihuumoria? 😄
Lasitettuun pintaan kun mikään maali ei tartu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittäviä tossunalla olevia tapauksia. Kyllä aikuisten pitää osata sanoa kohteliaasti KIITOS EI ! Mitään perusteluita ei tarvitse keksiä , kun EI ON EI ja sillä selvä.
Mitä sitten, kun se tyrkyttäjä ei ymmärrä tai ota vastaan vastausta ei?
No siinä vaiheessa on ihan luvallista räjähtää ja lyödä nyrkki pöytään että kajahtaa! Että jo nyt on s**t*n*n prkl kun ei normaali sana kuulu että tänne ei niitä vanhoja rojuja pyytämättä roudata, kyllä jämpti on niin! Se peli loppuu nyt! Onko korvissa vikaa, häh?
Jos toinen käyttätyy jatkuvasti huonosti, on rajaton ja yrittää toistuvista kehoituksista ja kielloista huolimatta kävellä yli, ei ole enää mitään syytä olla tippaakaan kiltti. Kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse olla väleissä vaikka olisivat perhettä. Joskus on helpompaa kun välit on poikki tuollaisten kiusankappaleiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Kaikilla ei ole tilanne tällainen. Meillä on koti laitettu omaan makuun mahdollisimman viihtyisäksi, olemme todella onnekkaita.
Nämä itselle turhat lahjat ja lahjoitukset sekä myös siistit ja toimivat omat vanhat tavarat yleensä annamme ilmaiseksi halukkaille. Ottajia on onneksi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanha kukkaastiasto ei nappaa. sen voi helposti maalata mieleisekseen. Valkkaa joku pirteä väri tai jos taidot riittää koita posliini maalausta.
Tämä kai pirkkaniksihuumoria? 😄
Lasitettuun pintaan kun mikään maali ei tartu.
Mutta silti voi yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Vaihdetaanko yhteystietoja? Minulta saat ihan ilmaiseksi 2 laatikollista sekalaisia vanhoja astioita, joissa lähes jokaisessa on pieni halkeama tai muu vastaava (mutta eihän se haittaa, kyllä se teillä menettelee - sanoi anoppi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.
Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan ihan kaikkia vanhoja astioita, rumiakin! Keräisin niitä jos meillä olisi tilaa.
Vuokraa niille varastotilaa!
Kannatan, tämä olisi todellakin ekologisesti se paras vaihtoehto. Vuokraa siis varastotila pelkästään siksi, että voit säilyttää sukulaistesi tuomia vanhoja astioita.
Säilytettävät muistoesineet kirjoitti:
Meillä Suomessa on ollut tapana pitää kirjahyllyssä matkamuistoesineet ja lahjaksi saatuja esim.maljakoita ,pikareja,snapsulasit ja posliiniesineitä.Sitten taidelautaset seinällä niille on omat kiinnitys jutut.Niitä saa lahjaksi joskus synttäreillä.Sitten runokirjat historiakirjat ja valokuva kansiot niin pienet patsaat ja mitalit.Niistä pyyhitään pölyt.Sitten näitä astiastoja on säilytetty hyvin pestynä joko astiakaapissa tai lasivitriini kaapissa.Yleensä niitä käytetään juhlissa.Samoin viinilasit.Ne jää lapsille perinnöksi lähinnä muistoksi mutta myös ettei tarvi ostaa uusia. Joissakin arabian astioissa on keräily arvo.Samoin on säästetty vanhoja kolikoita muistoksi.Sekä ulkomailta tuotuja matkamuisto rahoja eli niitä mitä on jäänyt käyttämättä.Jokunen seteli ja kolikko. Ne jää lapsille.Samoin on ollut tapana säästää leluja ja kukkapurkkeja omille lapsille jäävää perintöä.Verhot on yleensä jätetty myös lapsille.Meillä on tapana vaihtaa verhot kesä verhot ja talviverhot sekä jouluverhot. Jouluverhot yleensä keittiössä ja joulukoristeet.Jouluiset lautasliinat astioiden kanssa.Ne jää lapsille perinnöksi.Samoin korut jää heille.Nämä on ollut aina tapana täällä pohjoisessa kulttuurissa.Lasten koe tuloksia ja joitakin piirustuksia jätetään heille muistoksi sekä päättötodistukset.On myös pidetty kansiossa syntymäpäivä onnittelu kortteja ja muuta.Matkoilta tulleet ja tuodut postikortit on laitettu kansioon.Muistoksi.Ne ei siis ole mitään roskia.
Voi raukka. Säästät juurikin sitä kaikkein pahinta romua, joita lapsesi joutuvat sitten kantamaan roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.
Minulla on 8 Finlaysonin pyyhettä, jotka ovat muuten ihan kunnossa mutta vahingossa saivat kaikki laikukkaan siniharmaan sävyn, kun anopille tuli virhe pyykkien lajittelussa. Näyttävät siis todella vanhoilta ja likaisilta, mutta oikeasti hyviä, vain ihan pikkuisen värjäytyneitä. Haluaisitko nämä?
Eikö nämä voi elvyttää pesukonevärillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan ihan kaikkia vanhoja astioita, rumiakin! Keräisin niitä jos meillä olisi tilaa.
Vuokraa niille varastotilaa!
Kannatan, tämä olisi todellakin ekologisesti se paras vaihtoehto. Vuokraa siis varastotila pelkästään siksi, että voit säilyttää sukulaistesi tuomia vanhoja astioita.
Jep. Kannattaa vuokrata riittävän suuri varasto, että sinne mahtuu anopin, äidin ja muutaman sedän, tädin ja serkkujenkin aarteet! Aatelkaas mikä arvonnousu, kun makuuttaa sekalaista roskaa (lue: haluttuja astioita ja koriste-esineitä) 10 - 20 vuotta! Paljon tuottoisampaa kuin sijoittaminen ikinä!
Alue: Aihe vapaa
Rakastan ihan kaikkia vanhoja astioita, rumiakin! Keräisin niitä jos meillä olisi tilaa.