Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Vierailija kirjoitti:
Kas vaan kirjoitti:
Myy ne! On ihmisiä, jotka oikeasti tykkäävät 70-luvusta ja väreistä!
Itse vihaan valkoista sairaala / toimisto-sisustusta.
Vaikka niistä tulis miten isot rahat, asenne näyttää olevan, että mieluummin roskiin. Myymisessä liikaa vaivaa.
Pikemminkin asenne näyttää olevan, että jokainen pikkuvikainen kahviastiastokin on vähintään tonnin arvoinen, jos se on muutaman kymmenen vuotta ollut anoppilassa kaapin perällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas vaan kirjoitti:
Myy ne! On ihmisiä, jotka oikeasti tykkäävät 70-luvusta ja väreistä!
Itse vihaan valkoista sairaala / toimisto-sisustusta.
Vaikka niistä tulis miten isot rahat, asenne näyttää olevan, että mieluummin roskiin. Myymisessä liikaa vaivaa.
Siitä myymisestä on paljon vaivaa. On myös oltava realisti, kaikki vanha ei ole rahallisesti arvokasta. Tai oikeastaan suurin osa ei ole. Ei riitä, että lautanen tai kuppi on tiettyä sarjaa. Sormenpään kokoinen kolo tekee astiasta arvottoman. Tunnearvokaan ei lisää rahallista arvoa. Paljon näkee vanhaa, risaa Arabiaa myytävän ihan poskettomaan hintaan. Jokainen tietty omille tavaroilleen laittaa haluamansa hintalapun, mutta ostaja päättää, paljonko on valmis maksamaan.
Tästähän oli hetki sitten ketju täällä, kun avauduttiin omien ja appivanhempien harhaluulosta, että heidän irtain omaisuus on kovinkin arvokasta, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta.
Se on hassua miten nää vanhemmat näkee lastensa muuttamiset loistavana tilaisuutena päästä eroon vanhoista rojuistaan ja teeskentelevät niinkuin he tekisivät sen jonkinlaisena palveluksena.
Kun aikoinaan muutin entisen mieheni kanssa ihan uuteen taloon, johon halusimme hankkia uudet huonekalut ja sisustaa omanlaiseksi, niin miehen vanhemmat yrittivät tyrkyttää meille jotain helvetin rumia pirttikalusteita mökiltään ja sitten toivat laatikollisen keittiötarvikkeita ruosteisesta kinkkumittarista mcdonaldsista saatuihin mainoslaseihin. En kyllä jaksanut edes teeskennellä kiitollista.
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Ketjun lähtökohta oli se, että vaimo halusi ostaa uuden asiaston ja oli jo löytänytkin mieluisan, mutta tämä hanke torpedoitiin sillä, että miehen äiti "lahjoitti" pyytämättä heille jonkin vanhan astiastonsa, joka ei ollut vaimon mieleen. Kyse on parisuhdedynamiikasta ja nuoren parin oikeudesta itsenäisyyteen, ei kiistelystä uuden ja vanhan tavaran välillä.
Oma anoppini on myös sitä mieltä, että mitään koskaan ikinä ei pitäisi ostaa, ja jos ostaa, niin ainakin mahdollisimman halpaa, käytettyä ja huonoa. Mieluiten kaikki pitäisi löytää ilmaiseksi jostain. Ja hänellä ei mitenkään ole rahasta pulaa, kyse on asenteesta. Ainakin hänellä on ekologinen elämäntapa... Ehkä ap:n anopilla on samanlaista ajattelua, ja poikansa on omaksunut ajatuksen, että uuden ostaminen on jotenkin paha asia, ja siksi ei kehdannut tai osannut perustella, että tällä kertaa haluamme panostaa itse valittuun?
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Kyllä te astiastosta selviätte. Me ostettiin koko talo ja "saatiin" pitää kaikki heidän tavarat. Aloittivat muuttosiivouksen päivää ennen kuin muuttivat.... pakkasivat vaatteensa, muu jäi :( vuosi siivottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Myös siskoni tuo välillä meille vaatteita, kun hänen aikuinen tyttärensä niitä ostelee ja minulla on käytössä siskon vanhat talvikengät. Kengät ovat kalliita. Otan mielelläni vaatteita ja kodin tavaroita, jos joku antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhoissa astioissa voi olla lyijyä, tai naarmuja, joten niitä ei pidä hankkia kotitalous käyttöön. Ne voi murskata ruukku murskaksi kukkaruukkujen salaojitukseen. Tai myydä ne keräilijälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Ketjun lähtökohta oli se, että vaimo halusi ostaa uuden asiaston ja oli jo löytänytkin mieluisan, mutta tämä hanke torpedoitiin sillä, että miehen äiti "lahjoitti" pyytämättä heille jonkin vanhan astiastonsa, joka ei ollut vaimon mieleen. Kyse on parisuhdedynamiikasta ja nuoren parin oikeudesta itsenäisyyteen, ei kiistelystä uuden ja vanhan tavaran välillä.
Oma anoppini on myös sitä mieltä, että mitään koskaan ikinä ei pitäisi ostaa, ja jos ostaa, niin ainakin mahdollisimman halpaa, käytettyä ja huonoa. Mieluiten kaikki pitäisi löytää ilmaiseksi jostain. Ja hänellä ei mitenkään ole rahasta pulaa, kyse on asenteesta. Ainakin hänellä on ekologinen elämäntapa... Ehkä ap:n anopilla on samanlaista ajattelua, ja poikansa on omaksunut ajatuksen, että uuden ostaminen on jotenkin paha asia, ja siksi ei kehdannut tai osannut perustella, että tällä kertaa haluamme panostaa itse valittuun?
Tuo on niin hiton rasittavaa, kun omaa kotiaan ei saisi laittaa oman mielen mukaiseksi, vaan vanhan, puhki istutun sohvan tilalle pitäisi hakea anopin mökiltä vielä huonokuntoisempi sohva. On suorastaan pelottavaa, kun perheen ulkopuolinen taho alkaa kitistä, kuinka me ihan itse tienattua tuhlataan turhuuksiin. Jostain syystä anopille ei enää kerrota mistään, mitä ollaan hankkimassa. Tämäkin on väärin, kun kyllä hänellä on oikeus tietää. Tiedä sit mikä tuo oikeus on.
Mun anopilla ei ole mitään ekologisia motiiveja, hän haluaa vain hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat astiat ei välttämättä kestä astianpesukonetta enkä halua tiskata käsin jatkuvasti. En myöskään halua olla anopin kierrätyspiste.
Joku ehdotti lahjoitettuna saatujen tavaroiden myymistä. Sekin vie aikaa ja harva meista on huutokauppakeisari ammatiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Mutta tuo onkin ihan eri asia. Anoppi antaa verhot. Ihan ok, jos sinä haluat ne verhot. Mun anoppi tuo meille ne verhot ja velvoittaa minut vaihtamaan verhot. On jopa oma-aloitteisesti aloittanut vaihtamaan verhoja, kun oli ihan itse kutonut mun keittiöön itselleen mieluiset kauhistukset. Lähti muuten anoppi (ja verhot) liukkaasti, kun tämän pikku puuhasteluun huomasin. Eikä edes ole ainut eikä viimeinen kerta, kun on mun ikkunaverhoihin puuttunut
Selän takana anoppi on nyyhkinyt, kuinka mulle ei mikään kelpaa, kuinka kiittämättömän miniän hän onkaan saanut, kun hyvää hyvyyttään halusi yllättää ja mikään ei kelpaa. Varmasti tavallista rajattomampi tuo mun anoppi, hän luuli jopa saavansa päättää meidän lapsiluvun!
Säälittäviä tossunalla olevia tapauksia. Kyllä aikuisten pitää osata sanoa kohteliaasti KIITOS EI ! Mitään perusteluita ei tarvitse keksiä , kun EI ON EI ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat astiat ei välttämättä kestä astianpesukonetta enkä halua tiskata käsin jatkuvasti. En myöskään halua olla anopin kierrätyspiste.
Joku ehdotti lahjoitettuna saatujen tavaroiden myymistä. Sekin vie aikaa ja harva meista on huutokauppakeisari ammatiltaan.
Just nämä. Mulla on myös hyvin erilainen maku astioissa kuin äidilläni ja anopillani. En halua kummaltakaan mitään ylimääräisiä astioita kotiini. Kysyä voi, jos jotain on pois laittamassa, mutta järkevä ihminen tajuaa, ettei toisen kaappeja saa omin luvin täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Säälittäviä tossunalla olevia tapauksia. Kyllä aikuisten pitää osata sanoa kohteliaasti KIITOS EI ! Mitään perusteluita ei tarvitse keksiä , kun EI ON EI ja sillä selvä.
Mitä sitten, kun se tyrkyttäjä ei ymmärrä tai ota vastaan vastausta ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, minä olen aina välillä työtön ja välillä töissä eli elän pienillä rahoilla. Otan mielelläni kodin tavaroita ja vaatteita, jos joku niitä antaa. Nyt oma äitini lupasi antaa minulle kahviastiaston ja otan sen mielelläni, jos hän sen antaa. Ostan myös kirpparilta vaatteita ja kodintavaroita esim. ostin verhot 6 eurolla ja voi sitä onnen määrää. Onneksi on ihmisiä, jotka myy kirpparilla tavaroita edullisesti niin pääsemme me pienituloisetkin joskus shoppailemaan. Toisen romu on toisen aarre.
Otatko vastaan ihan kaiken, mitä tarjotaan? Valitsetko kirppikseltä mieluiset, vai ostatko verhoja etsiessä ensimmäisen, joka sattuu silmään?
No, verhoja ei ole kovin paljon myynnissä. Samoin on kova pula housuista, hameista, takeista, miesten vaatteista ja ala-asteikäisten poikien vaatteista, ilmeisesti ihmiset käyttävät nuo vaatteet loppuun asti.
Olen ottanut myös anopilta verhoja, kun hän on ne antanut. Olemme pienituloinen perhe, anoppi kuuluu suuriin ikäluokkiin, jolla hyvä eläke.
Jos isovanhemmat kysyvät joululahjatoiveita niin olen toivonut lakanoita, pyyhkeitä jne. Ne ovat kalliita ostaa.
Minulla olisi kaapissa joutilaana 90-luvulta sellainen persikanvärinen puhvikappaverho. Se taitaa olla jotain satiinia tai jotain muuta tekokuitua. Ryppyinen, mutta hankala silittää, mutta toisaalta siinä on pystysuuntaan rypytysnauhat. Kiinnostaako?
Alue: Aihe vapaa
Vaikka niistä tulis miten isot rahat, asenne näyttää olevan, että mieluummin roskiin. Myymisessä liikaa vaivaa.