Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää meille kaikkia vanhoja astioita, mies ei uskalla kieltäytyä
Olisin halunnut uusia meidän vanhan astiaston kokonaan. Olin jo etsinyt netistä kivan setin ja tilaamassa kunnes mies meni kertomaan tästä äidilleen. Anoppi sanoi, että ottakaa noi jumalattoman vanhat astiastot meiltä, ne jotka ovat olleet komerossa kohta 15 vuotta ja joilta mies lapsena söi aamupuuronsa. Eilen mies sitten mitään sanomatta oli käynyt vanhemmillaan ja kantoi kotiin jostain 70-luvulta peräisin olevat lautaset ja haarukat + lusikat. Veitset olivat jo sen verran ruosteessa, että anoppi oli heittänyt ne pois. Nyt meillä on sitten "upeita" 70-luvulta tuttuja kukkalautasia kaapit täynnä. Kestävät kuulemma "ikuisuuden vielä" eli mitään omaa ei voi hetkeen ostaa, koska anoppi pahottaisi muuten mielensä.
Seuraavaksi voisimme kuulemma ottaa miehen isovanhempien vanhan kahvisetin, sekin kun vaan seisoo anopin nurkissa turhaa.
Kommentit (1054)
Mulla on nyt 64 paria Arabian kahvikuppeja ja kakkulautasia. Mitään en niillä tee, vaan odottelen arvonnousua ja myyn aikanaan pois.
Sillä aikaa ahtaammin asuvat heittävät omansa kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Meille oli aikoinaan tulossa Saab 99, kunnes kuulin pikkuveljen äänen puhelun taustalta älä ota sitä siinä on "takaloostertissakin" reikä. Isän mielestä autossa oli vain pikkuvikaa, oli ollut vuosia mökillä jemmassa 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy hyvin valtapelailu. Vähin erin mieheltä viedään vähäisinkin oma tila. Hän on kelpo maksumies kustantamaan vaimon sisutusseikkailut ja kodinvaihtorumba.
Täytyisi ostaa kerralla paritalo, jossa miehellä se oma puoli.
Entä jos kotona ei keittiössä ole enää tyhjää kaappitilaa, minne astiat saa sopimaan? Mitäs sitten? Jääkö astiat keittiön nurkkaan pahvilaatikkoon haitolle?
Viksu ihminen tajuaa että jostain pitää silloin luopua eli myymään tai lahjoittamaan, mutta ei kaatopaikalle. Miten tänä konmari aikana ihmiset on noin kädettömiä että eivät tiedä mitä pitää tehdä jos kaappiin ei mahdu tavaraa ? :D
Eli se anopin tunkema astiasto pitää saada sopimaan, joten ne itse valitsemat ja ostamat astiat pitää sitten myydä eteenpäin. Joku tuossa sinun ideassa vähän tökkii, keksitkö itse?
No MYY NE ANOPIN TUOMAT astiat jos ei kaappiin sovi :D Kaikki pitää vääntää rautalangasta kun ei haluta edes yrittää ymmärtää. Miten tuollaiset edes omaa huushollia saa hoidettua kun yksinkertaisetkin asiat pitää neuvoa kädestä pitäen?
Anoppi voisi myydä romunsa ihan itse.
Myyminen on työlästä, mutta aina voi tarjota apua, jos anoppi ei itse kysty. Tai soittaa jonkun kirppispalvelun noutamaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Eikö tavaran ahmiminen ole materialistista ja ahnetta? Rahalla auttaa enemmän. Sillä voi ostaa ruokaa, maksaa sähkölaskun tai sairaalalaskun tai laittaa pahan päivän varalle. Tai ostaa sen mieleisen astiaston, joka tuo joka päivä hyvää mieltä ja hymyn huulille. Vanha astiastokin voi tuottaa samaa sille, joka juuri sille syttyy, ja siitä voi saada sievoisen summan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin joku jo sanoikin, voisikohan mitenkään olla mahdollista että ko. mies haluaa ne astiat?
Jos on täysi setti niin miksi ei.
Ja aterimet voi ostaa uudet, sellaiset jotka sopii lautasten tyyliin.
Mulle on tärkeintä että on yhtenäinen astiasto 12 hengelle plus yhteensopivat aterimet, minkä näköisiä ne on ei oo niin tärkeä.
Kierrätys on hyvästä, ei astiat tuo statusta eikä onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Meillä äitini ihan itse muutti lahjanantotyylinsä rahaan, koska pääsee itse helpommalla ja lapsi löytää itse sopivan lahjan itselleen. Tai lapsi säästää ja ostaa myöhemmin yhdistelemällä isovanhemmilta ja kummeilta saatuja lahjarahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Isovanhempi voi auttaa, mutta on hyödytöntä auttaa tavaralla, jota avun tarvitsija ei tarvitse. Tyrkyttäjämummo haluaa auttaa vain niin kuin itse tahtoo, ei niin kuin tarve olisi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt 64 paria Arabian kahvikuppeja ja kakkulautasia. Mitään en niillä tee, vaan odottelen arvonnousua ja myyn aikanaan pois.
Sillä aikaa ahtaammin asuvat heittävät omansa kaatopaikalle.
:D Luuletko oikeasti, että niille tapahtuu vielä arvonnousua? Katsokaapa vaikka, kuinka paljon esim. Torissa on myynnissä nimenomaan kahvikuppeja ja kahviastiastoja?
Esim. Myrnasta on nykyään tosi hankala päästä eroon.
Noiden aika meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ainaiset valittajat! kirjoitti:
Turhaa valitusta taas, itsekö teidän pitäisi päästä kuorimaan kermat päältä? Ja varmaan tulette aikanaan itse tyrkyttämään omia tavaroitanne lapsille/ miniälle, niin se vain menee!
Niin hyvin on anoppi opettanut, että en ole tyrkyttänyt. Olen sanonut, että JOS TARVIT niin saat sitä ja tätä ja tuota. Jotain ovat ottaneet, mutta ihan itse saaneet valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Olen mieluummin saamatta mitään kuin otan turhaa tavaraa.
Oli kyseessä uusi tavara (esim. häälahja) tai vanha tavara (ihan mikä vaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelleko miehelle olisi ok, että appiukko kaivaa pihan periltä vanhan Ladan, kun se on vielä ihan hyvä. Ei mitään uutta Bemaria kannata hommata.
Meille oli aikoinaan tulossa Saab 99, kunnes kuulin pikkuveljen äänen puhelun taustalta älä ota sitä siinä on "takaloostertissakin" reikä. Isän mielestä autossa oli vain pikkuvikaa, oli ollut vuosia mökillä jemmassa 😆
Oo, tästä muistinkin, että minä meinasin saada kerran äidin vanhan auton synttärilahjaksi!
Ihme ja kumma uskoi, kun sanoin, että emme halua omistaa autoa.
En omista edelleenkään. Ikää on kengännumeron verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma teoriani on, että tavaran antaminen on jonkinlainen vinksahtanut tapa kertoa rakastavansa. Kun ei ole välineitä muuhun.
Tämä just. Ja siksi se on niin suuri ja verinen loukkaus, kun ei se "rakkaudella annettu" tavara kelpaa.
Lastenlasten kanssa erikseen opettelin sen, että en anna tavaraa lahjaksi, en edes korttia, koska ne ovat vääränlainen tapa osoittaa huomiota. Toisaalta en anna rahaakaan enkä edes aikaani, koska olen edelleen töissä enkä pääse hoitajaksi.
Kumma juttu, että lapsenlapsen vanhemmat eivät tästä pidä, vaan esittävät rahatoiveita.
Sellaista passiivis-aggressiivista kostamista. Tuntuu ilmeisen ihanalle.
Miksi raha kelpaa, mutta tavaran antaminen on vinksahtanutta? Minusta tuossa on kyse vain ahneudesta eli isovanhempi ei kelpaa kuin pankkitilinsä verran.
Mitä ihmettä? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tahtoi tehdä ilmastoteon ja sinä haluat kuormittaa maapalloa.
Täällä on jotenkin kova usko siihen, että nuo ap:n saamat astiat on jotenkin rahallisesti arvokkaita. Nehän voi olla mitä vaan. Ja vaikka olisikin Arabiaa, niin niiden pitää olla tosi hyvä kuntoisia, ja jotain tiettyä sarjaa, että ne ylipäätään saa myytyä. Arabiastakin alkaa olla tällä hetkellä ylitarjontaa, ne, jotka sitä keräilee, on jo ostamisensa ostanut.
Kyllä se harvassa on, että jostain kuolinpesästäkään mitään "aarteita" löytää. Joskus toki voi näin käydä. Enimmäkseen se tavara on sellaista, mikä on kyllä ollut arvossa aikanaan, mutta niistä on syystä tai toisesta aika ajanut ohi. Ovat sellaisessa "vähän käytetyssä" kunnossa, jonka myyntiarvo on todella pieni. Tai ovat nykyaikaan kovin epäkäytännöllisiä (astianpesukone, ei järjestetä enää niin usein niin isoja juhlia, ei käydä "kahvikutsuilla", pienet asunnot). Tauluissakin muuttuu se, mistä on kysyntää, sitäpaitsi taulutkin vaatisivat huoltoa, esim. keskuslämmitysasunnossa "ravistuvat".
Näitä sitten vanhemmat ihmiset vaalivat, kun on "arvotavaraa". Joo, onhan niihin aikanaan pantu rahaa, mutta kun asiat muuttuvat. Olen parikin "arvoasunnon" kuolinpesää tyhjentänyt, ja joo, kyllä jostain saa rahaakin, mutta valtaosasta melko vähän. Ja ihan hirveä homma on kuolinpesät tyhjentää.
Vierailija kirjoitti:
Mies tahtoi tehdä ilmastoteon ja sinä haluat kuormittaa maapalloa.
Jos haluaa tehdä ilmastoteon, niin tavarat voi lahjoittaa kierrätykseen.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa, että asioidenkin pitää olla uusia. Nykyaikaisuus on yliarvostettua, joten on parempi käyttää vanhoja niin kauan kuin ne kestävät.
Ei pidä. MOnikin himoitsee vanhoja astioita, mutta ihan jotakin tiettyä sarjaa tai kuviota tai väriä. Tietyn kuntoisia. Joku onnekas voi siis ostaa isolla summalla sinunkin astiastosi. Sen, jonka itsekin olet valinnut oman makusi mukaan haaveillen, ja joka päivä tuntenut arjen iloa niistä syödessäsi ja juodessasi.
Kuinka kauan noilla Arabioilla riittää ostajia? Uusia kerääjiä tuskin nuoremmista paljoa tulee ja kuolinpesistä noita vapautuu koko ajan vaikka kuinka paljon. Torit ja kirpparit niitä täynnä.
Nuoremmat ei välttänättä edes kerää mitään sarjoja.
Pakko olla uutta ja kivaa. Nyt kun oli vanhat astiat, niin ei saanut tilailla netistä kivoja kuppeja ja sekös harmittaa. Tuo ilmasto näkökulma on hyvä pointti, sillä kaikki sisustaminen ja pintaremontti kuormittaa maapalloa todella paljon. En ymmärrä miksi vihreät eivät meuhkaa tästä.
voihan ne astiat ottaa ja kun anoppi kylässä, tarjoilut hänelle ko astioissa.