Lue keskustelun säännöt.
Teini huusi ja kiroili minulle. Itkettää.
28.04.2021 |
Poika kouluun lähtiessä paiskoi ovia kun ei olisi halunnut lähteä. Sanoin sitten napakasti että nyt loppui tuo ovien paiskominen niin poika huusi mulle ihan täysillä kuinka tyhmä oon ja kuinka kaikki on aina vaan ihan paskaa eikä kukaan ymmärrä mistään mitään. Lähti ihan raivona kouluun ja viimeinen kommentti oli pojalta että toivoo että kun hän tulee koulusta olisin lähtenyt, ei kuulema voi sietää mua.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
Pitihän jo jonkun täydellisen palstamamman tännekin ehtiä kiillottamaan omaa sädekehää
On se hyvä tietää, ettei kaikki teinit käyttäydy noin.
Eri
Täältäkö sen vasta opit, että ihmiset on erilaisia on erilaisia?!?
Toiset on rauhallisia ja toiset on vähemmän rauhallisia. On myöskin niin, että toiset uskaltavat tiuskia ja kokeilla rajojaan omien vanhempiensa kanssa ja toiset eivät taas millään halua pahoittaa vanhempiensa mieltä ihan oman hyvinvoinninkin uhalla, eli pitävät kaiken sisällään. Jokainen voi miettiä, että kumpi malli on loppupeleissä terveellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oisin huutanut perään että jos kotona on noin paha olla niin ei tarvi tulla.
Onneksi ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä oisin huutanut perään että jos kotona on noin paha olla niin ei tarvi tulla.
Onneksi ei ole lapsia.
Olen kyllä iloinen, että sinulla ei ole jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Minä oisin huutanut perään että jos kotona on noin paha olla niin ei tarvi tulla.
Onneksi ei ole lapsia.
Niimpä, onneksi sulla ei oo lapsia. Kotiin saa AINA tulla, ihan sama mitä on töpeksinyt!
Jos teini joskus murrosiän kuohuissa raivostuu ja sanoo kamalia asioita, ei se tarkoita, että olisi huonosti kasvatettu, usein murrosikään kuuluu se, että joskus kontrolli pettää, eikä saakaan pidettyä käytöstään ihan aisoissa, vaikka pääsääntöisesti osaisikin käsitellä harmistuksensa fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
Joopa, ei munkaan mies kuulemma. Nyrkkiä tuli jos olis jotain uskaltanut sanoa vähänkään poikkeavaa vanhempien tahdosta.
Ehkä olet kasvattanut omasi samalla menetelmällä?
Olisiko tässä kuitenkin isompiakin ongelmia kun aamuinen konflikti ja siitä seurannut paha mieli.. mikä lapsella on hätänä? Minun korvaan tuo "kiukutteku" kuulosti hätähuudolta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
Voi olla myös temperamenttikysymys, pupuseni.
Ei sinun parhauttasi.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tässä kuitenkin isompiakin ongelmia kun aamuinen konflikti ja siitä seurannut paha mieli.. mikä lapsella on hätänä? Minun korvaan tuo "kiukutteku" kuulosti hätähuudolta...
Enpä tiedä. Mun teini ei ainakaan tykkää lähteä kouluun kun ois kiva jäädä nukkumaan. Ei se tarkoita että siellä mitään ongelmaa olisi. Koulussa sillä menee hyvin ja on kavereita mutta lähteminen on hankalaa ja kiukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Viimeksi toissapäivänä hirveä riita läksyjenteosta poika huusi kun palosireeni kuinka kenenkään muun äiti ei pakota tekemään läksyjä (😂). Olin tyhmin mutsi koko maailmassa. Hetken se murisi ja toisessa hetkessä tuli pyytämään itse anteeksi. Teinien elämä on vuoristorata, muistat kai itsekin.
Tää on muuten jännä kun aina sama tarina että miten kenenkään muun kotona ei pakoteta tekemään läksyjä, lukemaan kokeisiin, aseteta kotiintuloaikoja jne. Sitä tuntee olevansa niin ainutlaatuinen äiti aina :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tässä kuitenkin isompiakin ongelmia kun aamuinen konflikti ja siitä seurannut paha mieli.. mikä lapsella on hätänä? Minun korvaan tuo "kiukutteku" kuulosti hätähuudolta...
Enpä tiedä. Mun teini ei ainakaan tykkää lähteä kouluun kun ois kiva jäädä nukkumaan. Ei se tarkoita että siellä mitään ongelmaa olisi. Koulussa sillä menee hyvin ja on kavereita mutta lähteminen on hankalaa ja kiukuttaa.
Näin. Älkää tehkö draamaa sinne, missä sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua tukistettiin alle kouluikäisenä lapsena (80-luvulla), jos kiukuttelin/käyttäydyin huonosti, joten enpä uskaltanut teininäkään moista tehdä. Ei olisi tullut kuuloonkaan vanhempien haukkuminen, huutaminen tai kiroilu. Tosin ei meillä vanhemmatkaan yleensä huutaneet tai kiroilleet. Olin hyvin sopuisa teini.
Kyllä tuo jossain määrin voi liittyä myös luottamukseen, koska en myöskään kokenut vanhempia kovin läheisiksi enkä esimerkiksi kertonut mitään huoliani tai murheitani heille. Tavallaan käsittelin kaikki tunteet itsekseni omassa huoneessa ja jos joku vialla niin esitin että ei ole mikään vialla. En vielä aikuisenakaan osaisi turvautua vanhempiini vaan jos on huolia niin kerron niistä ystäville tai puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
"Millainen äiti olet?" Kiesus kun keittää ja pahasti. Onnea että itse olet äiti täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ne aina väliin huutaa... Kyllä se ohi menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
Tällä tavalla voi syyllistää vain toinen äiti.. en tietysti tiedä taustoja mutta eiköhän siellä murrosiän angsti vain paina päälle ja aikuisen on vain oltava tyynenä, tilanteen yläpuolella. Rajat tietysti pitää olla, siksi niitä välillä kokeillaan. Turvallinen välittäminen kaikesta huolimatta.
On olemassa myös huonoja äitejä, jos et tiennyt. Mistäpä sinäkään ap:sta tiedät kuinka hän huutaa ja kiroilee, vaikkei sitä tietenkään aloituksessa kerro.
Jos ap olisi raivoäiti, tuskin olisi pojan kiukku mennyt noin tunteisiin. Aavistan että ap on kiltti ja herkkä äiti. Muista ap että välillä on äidilläkin oikeus vaatia, ehkä se teiniä vähän ärsyttää ja vastarintaa tulee, mutta se pitää vaan aikuisena kestää. Jaksamista teinin kanssa!
Nooo, ihan yhtä hyvin ap voi olla se epävakaa raivoäiti, jonka käytöstä teini alkaa nyt toistaa, käyttäydyttyään "kiltisti" aiemmin vanhemman raivon pelossa. Nyt teininä se vanhempi en enää olekaan pelkästään pelottava, vaan ärsyttävä ja epäreilu. Tämä teinin käytös sitten menee marttyyriksi heittäytyvällä epävakaalla raivomutsilla tunteisiin ja tulee itkuparku.
Tässäkin ketjussa on jo taas monta kertaa noussut esiin se vanha harhaluulo, että vooooi, turvalliselle vanhemmalle se lapsi uskaltaa tunteensa näyttää, hyvä vanhempi ap varmasti on kun teini kapinoi... Joo, voi olla niinkin, mutta ihan yhtä todennäköistä on se, että ap on näitä "meillä saa kaikki tunteet näkyä
"Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?"
Nämä tämän tyyppiset kommentit ovat aivan uskomatonta k*****. Provoja toki, mutta millainen tunnevammainen nauttii siitä, että suoltaa tuollaista tekstiä, kun toinen kysyy jotakin oikeasti tunteisiin mennyttä lasten kasvatukseen liittyvää asiaa? Täysin sairasta.
Olen ennenkin huomannut, että tällä palstalla hyökätään heti, jos on kasvatukseen (ja useimmiten juuri äitiyteen) liittyvä aihe. Äidit ovat huolissaan, surullisia ja tukea kaipaavia, kun kysyvät. Eivä vailla v*******.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi murrosikäinen. Älä ota itseesi. Pojan etuaivolohkossa myllertää täysillä, ja ne myllerrykset kulminoituvat välillä siihen johon eniten luottaa.
Toki voit tilanteen rauhoituttua sanoa että
moinen käytös ei ole ok, mutta toistan: älä ota itseesi.Minä vihasin 16-vuotiaana aktiivisesti molempia vanhempiani. Ryyppäsin, paiskoin ovia ja meinasin karata kotoa. Myös tuona aikana rakastin heitä enemmän kuin mitään, ja parin vuoden päästä oltiin taas yhtä läheisiä kuin ennenkin. Ja ollaan edelleen, olen 29 v.
Luonto hoitaa napanuoran katkaisemisen joillakin raivokkaammin kuin toisilla.
minun äitini ruoski minua mankan johdolla , jos en tehnyt jotain kodin töitä heti
Tai kaatoi poydän ja heitti tuolit seinilla.
Olin 15 vuotias
Opin tekemään kotityöt ennen kuin pyydettiin.
Pysyttelin huoneessani.
Muutin kotoa 16 vuotiaana.
En tiedä onko äiti hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi murrosikäinen. Älä ota itseesi. Pojan etuaivolohkossa myllertää täysillä, ja ne myllerrykset kulminoituvat välillä siihen johon eniten luottaa.
Toki voit tilanteen rauhoituttua sanoa että
moinen käytös ei ole ok, mutta toistan: älä ota itseesi.Minä vihasin 16-vuotiaana aktiivisesti molempia vanhempiani. Ryyppäsin, paiskoin ovia ja meinasin karata kotoa. Myös tuona aikana rakastin heitä enemmän kuin mitään, ja parin vuoden päästä oltiin taas yhtä läheisiä kuin ennenkin. Ja ollaan edelleen, olen 29 v.
Luonto hoitaa napanuoran katkaisemisen joillakin raivokkaammin kuin toisilla.
minun äitini ruoski minua mankan johdolla , jos en tehnyt jotain kodin töitä heti
Tai kaatoi poydän ja heitti tuolit seinilla.
Olin 15 vuotias
Opin tekemään kotityöt ennen kuin pyydettiin.
Pysyttelin huoneessani.
Muutin kotoa 16 vuotiaana.
En tiedä onko äiti hengissä.
Luonto hoitaa napanuoran katkaisemisen joillakin raivokkaammin kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset (nyt jo aikuisia) eivät koskaan sanoneet mulle pahasti. Jotain asiaa kritisoivat niinkuin varmaan kaikki lapset välillä, mutta ikinä eivät minua äitinä haukkuneet.. millainen äiti olet?
Lapsilla on tapana purkaa harmi siihen seinään joka tuntuu turvallisimmalta. Kyllä meillä ainakin ovet on paukkuneet ja sanat lentäneet päiväkoti-iästä saakka. Ja sitten on halattu ja pyydetty anteeksi. Ihan tervettä on, kuuluu elämään ja turha sitä jäädä murehtimaan.
Kuulostaa että pojalla on joku hätänä kun ei halua mennä kouluun, kaikki on paskaa ja kukaan ei ymmärrä. Selvitä asia, kuuntele ja osoita että välität.