Lue keskustelun säännöt.
Ystävä puhuu vain itsestään
28.04.2021 |
Tapasin eilen pitkästä aikaa ystävää, jonka olen tuntenut suuren osan elämästäni. Hän ottaa usein yhteyttä ja ehdottaa tapaamisia, mutta nykyään hän puhuu tavatessa koko ajan itsestään. Hän ei useinkaan enää edes kysy, mitä minulle kuuluu. Jos kysyy ja vastaan, kaivaa hän puhelimensa esiin ja keskittyy vastaukseni ajan siihen. Hän voi puhua tunnin omista asioistaan ja tykkää myös kertoa, mitä hänen omille tutuilleen kuuluu.
Sanotaan, että ystävät ovat tärkeitä ja ystävyyssuhteita tulee hoitaa kuin parisuhdetta, mutta tämän ystävän tapaaminen vie enemmän voimia kuin antaa.
Kommentit (61)
Minulla on yksi aiemmin läheinen sukulaisnainen tälläinen. On lisäksi kova kehumaan, varsinkin lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Jos hänen lapsensa on vaikka hankkinut talon, puhuu sitä talosta 4h. Eipä paljon tee mieli maksaa bussilippuja että pääsee toiselle puolelle Suomea hänen ihailevaksi yleisökseen.
Miten olisi joku toiminnallisempi tapaaminen, nähtävyys, retki, kirpparikierros tms.että voisi puhua myös ympärillä olevista jutuista?
Maailma on täynnä ihmisiä, miksi kärvistellä sellaisten kanssa jotka vievät energiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sulla raskas ihminen "ystävänä". Mä itse pärjäisin paremmin itsekseni kuin tuollaisen ystävän kanssa. Heitä kelkasta. Toi vaan syö sun energiaa.
Tämä touhu on jotenkin mennyt tuohon suuntaan todella paljon viime vuosina. Puhumattakaan jostain Tinderistä, jossa pitäisi ehkä pyrkiä tutustumaan uuteen ihmiseen, niin mätchit puhuvat vain itsestään. Jotenkin tökeröä käytöstä ihan jo Tinderinkin olemattomilla standardeilla.
Kun puhun pidempään omasta elämästäni, tulee minulle pian tarve antaa toiselle tilaa ja ohjaan keskustelun äkkiä häneen. En halua, että kukaan joutuu olemaan minun purkautumiskanavani ja päiväkirjani. Kaikki eivät selvästikään ajattele näin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs miehen sukulainen pitää minua "ystävänään" ja kehuu miten hyvin tullaan toimeen. Niin, olen aika hiljainen ja hän taas tällainen taukoamatta itsestään jauhava täti. Hän voisi puhua vaikka tuntikausia jostain 1800-luvulla syntyneistä sukulaisistaan ja heidän nykyisistä jälkeläisistään, eli serkuistaan, pikkuserkuistaan, sokeriserkuistaan jne jne. Tietää heidän elämästään suunnilleen kaiken. Se on tosi jännä juttu, että minusta, hänen lähisukulaisensa puolisosta, tietää suunnilleen nimen. Häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta puhekumppaninsa kuulumiset yhtään kun voi jauhaa jostain isosedän pojanpojasta jonka on nähnyt viimeksi vuonna 1982.
Sokeriserkuista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs miehen sukulainen pitää minua "ystävänään" ja kehuu miten hyvin tullaan toimeen. Niin, olen aika hiljainen ja hän taas tällainen taukoamatta itsestään jauhava täti. Hän voisi puhua vaikka tuntikausia jostain 1800-luvulla syntyneistä sukulaisistaan ja heidän nykyisistä jälkeläisistään, eli serkuistaan, pikkuserkuistaan, sokeriserkuistaan jne jne. Tietää heidän elämästään suunnilleen kaiken. Se on tosi jännä juttu, että minusta, hänen lähisukulaisensa puolisosta, tietää suunnilleen nimen. Häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta puhekumppaninsa kuulumiset yhtään kun voi jauhaa jostain isosedän pojanpojasta jonka on nähnyt viimeksi vuonna 1982.
Sokeriserkuista??
Pikkuserkkua etäisempi sukulainen, kertoo Google.
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittää. Pitkäaikaisin ystäväni on tällainen. Tullaan toimeen, kun nähdään harvoin ja asutaan eri paikkakunnilla. On aina ollut itsekeskeinen, mutta nyt aikuisena se jotenkin korostuu. Puhelut ovat sellaisia, että puhuu kaikki omat asiansa ja sitten kun olisi minun vuoroni, sanoo että "voinko soittaa sulle uudestaan, mulle tulee toinen puhelu." Arvatenkin ei soita takaisin, koska mitään toista puhelua ei ole. Joskus myös alkaa juttelemaan lapsilleen tai miehelleen minun puheeni päälle. Yleensä en sitten enää puhu mitään.
Kyllä joskus mietin, että mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu... Minkäänlaista keskustelua ei voi käydä mistään aiheesta, jos se ei koske nimenomaan häntä ja hän ei ole pääroolissa.
Työkavereissa myös muutama tällainen persoona. Järkyttävän tylsää seuraa.
Hupaisinta on, että yleensä nämä tauottomat minäminä-pölöttäjät vielä kehtaa närkästyneenä ihmetellä kuinka muut ei puhu mitään itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tällainen "ystävä". Koko ystävyytemme ajan on puhunut vain itsestään ja ehkä kerran vuodessa kysyy, mitä minulle kuuluu. Aina vain hän, hänen miesongelmansa ja muut ongelmansa ovat tärkeitä ja hänestä kuului aina vain silloin kun hänellä menee huonosti. Nyt sai lapsen ja minun kuulumiseni kiinnostavat vielä vähemmän, ja en olekaan itse ottanut häneen enää yhteyttä. Kummasti ei enää hänestäkään ole kuulunut mitään. Kelpaan varmaan kuuntelijaksi siinä vaiheessa kun hänellä ja miehellään menee taas huonosti.
Minulla oli tuollainen ystävä, tosin sillä poikkeuksella, että urkki asioita aivan selvästi juoruttavaksi eteenpäin. Minun ja mieheni seksielämä, etenkin sen ongelmat, olisivat kovasti kiinnostaneet ja niin myös yhteisten tuttavien henkilökohtaiset vaikeudet, joista uskoi näiden minulle uskoutuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä minun suupaltti-ystävä puhuu taukoamatta ja vain itsestään. Kyselee toki välillä jotakin, mutta lausetta en saa loppuun, kun jo jatkaa monologiaan (alkaa puhumaan päälle).
Nuuka kuin mikä. Mm. AINA liikutaan minun autolla. Häntä pitää hakea tai viedä vaikka minne. Tasavuotislahjaksi sain pattereilla käyvän kynttilän lahjapaketissa. Muuten hyvä, mutta sisällä loppuun palaneet patterit. Olikin saanut joululahjaksi kauniimman värisen. Tämän minulle antamankin saanut itse lahjaksi.
Em. pikkujuttuja, pahinta on että rakastaa omaa ääntään, juurikin minä, minä, minä......
Tutulta kuulostaa. Puhelu alkaa ystävän selostuksella hänen asioista, miehestä, mitä ovat tehneet, ihanat ystävät ym käydään läpi, työt, autot, reissut, ostokset, milloin mitäkin. Kuitenkin niin että pääosassa on hän ja hänen ihmeellinen elämänsä. Eipä paljon kysele mitä mulle kuuluu. Tai jos satun jotain sanomaan niin tuntui ettei hän kuuntele ja kääntää asian itseensä taas. Olen maininnut hänelle tästä kuinka hän vain puhuu itsestään. Hän syyllisti siitä minua, koska annan hänen puhua. Mitä enemmän olen hiljaa sitä enemmän hän kuulemma puhuu. Ei ilmeisesti kestä hiljaisuutta siis.. Itse en ala kilpaa puhumaan ja voin sanoa ettei edes sen yksin puhelun jälkeen kiinnosta yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotteko psykologiaa opiskelleet tms. mistä tällainen johtuu että joku puhuu vain omista asioistaan tauotta "minäminäminäminä"?
Minulla on eräs läheinen joka voisi puhua 25 tuntia vuorokaudessa tauotta "minäminäminäminä". Se on ihan tauotonta. Usein vielä kehutaan itseä ja kehuskellaan matkoilla ja asioilla jne. Kerrotaan liian yksinkohtaisesti päivän tapahtumista että kääntyikö 14.52 oikealle vai vasemmalle.
Mentiin erääseen paikkaan ja tämä henkilö istui autoon viereeni. Sellainen lamppu syttyi hänen silmissään ja oli kuin olisi painanut kasettisoittimen päälle ja alkoi tauoton "minäminäminä". Se on välillä jopa maanista muminaa omasta itsestä kun sitä tekstiä vaan tulee ja tulee ja tulee. Olen noiden tapaamisten jälkeen aivan puhki. Koskaan ei kysy mitä minulle kuuluu tai kysy mistään asiasta minulta eikä mikään minuun liittyvä asia kiinnosta häntä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydeltä tuo ei kuulosta. Ystävää kiinnostavat ystävän asiat.
Tämä! Olen niin surullinen, että joudun laittamaan välit poikki ystävään, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut minun kuulumisistani. Tauotonta puhumista omista asioista ja työkavereiden serkkujen asioista. Ihmisten, joita en ole koskaan edes tavannut, heistä hän kertoo minuuttitolkulla. Jos yritän aloittaa jonkin lauseen, niin heti tulee 'MINÄ MINÄ MINÄ myös olen kuullut tai serkkuni/äitini/siskoni/työkaverini/naapurini (tai kuka vaan ilmeisesti minua tärkeämpi) on kuullut...' jne jne
Miksi tämä meni tällaiseksi? Onneksi hän ei ole ainoa ystäväni, muutoin saattaisin sietää käytöstä aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotteko koskaan itse mitä teille kuuluu? Vai odottatteko, että teiltä kysytään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitähän riittää. Pitkäaikaisin ystäväni on tällainen. Tullaan toimeen, kun nähdään harvoin ja asutaan eri paikkakunnilla. On aina ollut itsekeskeinen, mutta nyt aikuisena se jotenkin korostuu. Puhelut ovat sellaisia, että puhuu kaikki omat asiansa ja sitten kun olisi minun vuoroni, sanoo että "voinko soittaa sulle uudestaan, mulle tulee toinen puhelu." Arvatenkin ei soita takaisin, koska mitään toista puhelua ei ole. Joskus myös alkaa juttelemaan lapsilleen tai miehelleen minun puheeni päälle. Yleensä en sitten enää puhu mitään.
Kyllä joskus mietin, että mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu... Minkäänlaista keskustelua ei voi käydä mistään aiheesta, jos se ei koske nimenomaan häntä ja hän ei ole pääroolissa.
Työkavereissa myös muutama tällainen persoona. Järkyttävän tylsää seuraa.
Hupaisinta on, että yleensä nämä tauottomat minäminä-pölöttäjät vielä kehtaa närkästyneenä ihmetellä kuinka muut ei puhu mitään itsestään.
On olemassa ihmisiä, jotka jättävät keskusteluvastuun sille toiselle. Sekin on raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko koskaan itse mitä teille kuuluu? Vai odottatteko, että teiltä kysytään?
Aina kun aloitan kertomaan, niin kesken lauseen hän ottaa taas puheenvuoron, ihan todellakin päälle puhuu. Jos alan puhua vaikka siitä, että olen innostunut kasvien viljelystä ja ajattelin ostaa kasvihuoneen ja...
tässä vaiheessa hän alkaa kertomaan serkustaan/naapuristaan tai kenestä tahansa, jota en tunne, kuinka hän on sieltä ja sen hintaisen ja kasvatti sitä ja tätä, ihan puoli tuntia putkeen yksityiskohtineen vaikkapa millaisia kurkkuja siellä oli ja milloin istutti, milloin tuli satoa, mitä niistä teki, kuka niitä söi jne.
Vaikea varmaan edes ymmärtää, jos ei ole tuollaiseen ihmiseen törmännyt. Niin absurdia se on...
Vierailija kirjoitti:
Kerrotteko koskaan itse mitä teille kuuluu? Vai odottatteko, että teiltä kysytään?
Hankala se on kertoa, kun ei saa suunvuoroa. Ja jos jotain sinne sekaan omista asioista saa sanottuakin, se on se yksi lause, jota hän ei kuuntele, vaan jatkaa vuodatustaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs miehen sukulainen pitää minua "ystävänään" ja kehuu miten hyvin tullaan toimeen. Niin, olen aika hiljainen ja hän taas tällainen taukoamatta itsestään jauhava täti. Hän voisi puhua vaikka tuntikausia jostain 1800-luvulla syntyneistä sukulaisistaan ja heidän nykyisistä jälkeläisistään, eli serkuistaan, pikkuserkuistaan, sokeriserkuistaan jne jne. Tietää heidän elämästään suunnilleen kaiken. Se on tosi jännä juttu, että minusta, hänen lähisukulaisensa puolisosta, tietää suunnilleen nimen. Häntä ei kertakaikkiaan kiinnosta puhekumppaninsa kuulumiset yhtään kun voi jauhaa jostain isosedän pojanpojasta jonka on nähnyt viimeksi vuonna 1982.
Pakko kysyä: onko tällä henkilöllä sukujuuret Ähtärissä? Kuulostaa varsin tutulle nimittäin
Tällaiset ihmiset tuppaavat olemaan myös todella pihejä. Esimerkiksi viet 50-100 euron arvoisen valmistujaislahjan hänelle ja sinun valmistujaisiisi tämä ystävä tuo ehkä 6-10 euron kyykkyviinipullon.