Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä en ainakaan suostuisi nukkumaan olohuoneessa, teen vuorotyötä, en todellakaan voisi olohuoneessa nukkua.
useimmissa asunnoissa kulku mm vessaan ja keittiöön on niin että olohuoneessa ei todellakaan ole mitään nukkumarauhaa paitsi ehkä aamukolmelta.
mutta jos asuu helsingissä niin kaupunginosan vaihto ei liene iso ongelma, julkinen liikenne kulkee eikä matkat ole kovin pitkiä kaupunginosien välillä pyöräilläkään, tai kävellä.
Nimenomaan Helsingissä kaupunginosan vaihto voi olla ongelma. Käytännössä se tarkoittaisi luultavasti kivalta ja rauhallisemmalta alueelta muuttoa rauhattomammalle ja epäviihtyisälle alueelle. Kyllä itse ainakin mieluummin nukkuisin olohuoneessa kivalla alueella kuin muuttaisin ongelmalähiöön.
Ja onhan se hankalaa muuttaa esim kolmen kouluikäisen kanssa, kun lapsilla kaverit, koulut ja harrastukset tietyllä alueella. Ei ne pienet lapset osaa vielä matkustella julkisilla eikä ole edes turvallista.
Pitäisi muuttaa jo ennen kuin lapset aloittavat koulun käymisen. Tottakai se myös onnistuu, jos on pakko, mutta työssäkäyvänä vanhempana sitä vaikka tinkii omasta mukavuudestaan kuin näkee lasten pahan mielen, jos pitää muuttaa. Siitäkin on kokemusta lähipiirissä, kun avioeron takia perheen kuviot menivät täysin uusiksi.
Kuka pakottaa, jollekin toiselle alueelle muuttamaan.? Miksei se muuttaminen isompaan onnistu ihan siinä samassa naapurustossa?
Eikös se tullut aiemmissa viesteissä selväksi: omalla alueella isommat asunnot ovat niin kalliita, ettei niihin ole varaa.
No sitten vaan täytyy jostain muusta säästää. Sinänsähän yleensä isommat asunnot on suhteessa halvempia. Toisaalta aloituksessa sanottiin myös, että miehelle muutto lähemmäs hänen työpaikkaansa sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei tarvitse omaa huonetta, kiukuttelee koska jollain kaverilla on oma huone ja se harmittaa. Omaa tilaa voi saada muutenkin, ulos tai kirjastoon voi mennä opiskelemaan. Ihmisillä on nykyään todella omituinen käsitys siitä mitä lapsen kuuluu saada. Koti, ruokaa, puhtaat vaatteet ja hyvät välineet. Rakastavat ja turvalliset vanhemmat. Oma huone ei ole ihmisoikeus!
Nykyisin kaikilla on oma huone. Kyseessä on myös teinin koti, jossa vanhempien kuuluu järjestää hänelle oma tila ettei tarvitse kaupungilla pyöriä.
eikö se poika pääsis jo muualle asumaan?
vai onko 13v tms?
täällä päässä oli vuosi sitte
sama narina ja ratkes ku pääsi koulun
asuntolaan asumaan. tosin
ei ollu vanhempia mutta muuten sama
Vierailija kirjoitti:
On kyllä surullista miten Suomessa automaattisesti odotetaan ja oletetetaan 18 v muuttavan "pois kotoa". Varsinkin Helsingissä missä voisi asua lapsuudenkodissa vaikka pari kolme vuotta opiskeluaikoina ja säästää rahaa. Minun kotini on myös lapseni kotini. Olemme samaa perhettä ja hän voi asua kotonaan niin kauan kuin haluaa.
Olen itse pakotettuna lähtenyt lapsuuden ahtaasta asunnosta omaan kotiin, ja muistan sen fiiliksen. Vihjailut alkoivat jo kun olin 17 v ja äitini halusi muuttaa pienempään asuntoon. Tunsin olevani tiellä. Siitä seurasi monenlaista ongelmaa. Haluan järjestää oman lapseni elämän toisin ja vaihdoin paikkakuntaa jotta sain isomman asunnon, täällä on meille tilaa ja tämä on molempien koti. Ja kotiin saa aina vaikka palata takaisin.
Se on kylmä totuus vain, että viimeistään 19 v sitä lähdetään (ainakin maaseudulta) ihan sen opiskelun tai armeijan takia pois kotoa. Siitä se lähtee luontevasti kiito omille siiville ja se on yleensä nuorelle odotettu tapahtuma. Tiedän kyllä sellaisiakin, jotka ovat jääneet sinne äitimuorin peräkammariin ja sinne jymähtäneetkin. Myöhemmin se lähteminen voi olla jopa kivuliaampaa, kun on tottunut siihen kotona olemisen helppouteen ja huolettomuuteen. Onneksi jokainen lapseni on yo-juhlan jälkeen halunnut lähteä omilleen, opiskelemaan ja oman elämän aloittamiseen. Voihan siinä vanhempana silti seisoa tukena, ei tietystikään pidä selkäänsä kääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä hemmoteltu kun olen asunut lapsuuteni talossa, jossa oli 7 huonetta ja keittiö ja jokaisella omat huoneet, mutta kyllähän lapset nyt omat huoneet tarvitsevat ja tarvitsette muutenkin tilaa. Muutto isompaan kämppään ja sitten kun toinen tai molemmat lapset ovat lentäneet pesästä niin muutatte pienempään asuntoon lähemmäs keskustaa. Kyllä yhteys kavereihin säilyy, vaikka muuttaisitte.
Et ehkä hahmota tähän liittyvää ongelmaa, kun se ei selvästi ole konkretisoitunut kohdallasi. Mutta se muutto isompaan tarkoittaa käytännössä Helsingissä asuinalueen tasosta tinkimistä. Se ei tarkoita vain tylsempiä maisemia, vaan esimerkiksi sosiaalisia ongelmia, huumeita, eri ihmisryhmien välistä kyräilyä, turvattomuuden kokemusta pimeällä, nuorisojengejä ja vetelehtiviä aikuisia. Jos omalla alueella suurin ongelma on nuorison metelöinti jalkapallokentällä, voi olla ettei sitä ihan mieluusti vaihtaisi siihen ongelmaan, että joutuu jännittämään, löytääkö oma teini naapuruston huumehuuruiseen veitsijengiin mukaan.
Riippuu tietysti missä ap asuu, mutta onhan Helsingissäkin ihan ok vähän halvempia asuinalueita. Ei tarvitse Kontulaan muuttaa vaan, vaikka Puotilaan, Vartioharjuun, Puotinharjuun. Suutarila/Tapanila, Pihlajanmäki mitä näitä nyt on. Tietysti jos asuu jo jossain tällaisessa paikassa ja isompi asunto näiltä paikoilta on paljon kalliimpi kuin nykyinen niin jäljelle jää sitten Kontula, Itis yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos poikien huoneen koko antaa yhtään myöten, kirjahylly tms. erottajaksi poikien omille puolille. Jotenkin kummastuttaa, miten ihmiset on selvinneet entisaikoina kun kellään ei ollut omaa huonetta ...
Minua kummastuttaa se, ettei osa tajua ihmisten toiveiden muuttuneen kun ajat ovat muuttuneet.
Mitä hittoa teet netissa, ei ihmisillä sata vuotta sitten ollut nettiä ja pärjäsivät silti. Miksi tuo sinun ohjeesi, ettei toiveiden pitää olla vuosikymmenien takaa, päde sinuun itseesi?
ruokapöytä.... kirjoitti:
https://www.is.fi/asuminen/art-2000007933001.html
heh se löytyikin äkkiä
Niin tai jos vaatekomero on tarpeeksi korkea niin sinne parvi...no,ilmanvaihto....hmmm kai joku nokkela sen keksii
Sinänsä tuo on mielestäni aika pöljä idea, mutta jos kipeästi tarvii tilaa, niin ap voisi tehdä tuollaisen systeemin ja laittaa sen nuoremman lapsen siihen asumaan. Teinihän ei tuommoisessa akvaariossa viihtyisi, vaikka viriteltäis verhot yms, kun äänieristyskään ei varmaan ole kummoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ehdotettu, että lapselle rajataan olohuoneeseen nukkumanurkkaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhemmat elävät lapsen rytmissä. Olohuoneessa ei seurustella eikä katsota telkkaria, kun lapsi tekee koulutehtäviä tai nukkuu. Vanhemmat ovat sitten keittiössä tai kököttävät omassa huoneessa.
No eikö tällöin olisi kätevämpää, että ne teinit kököttää omissa huoneissaan ja vanhemmilla on käytössään sekä olohuone että sinne tehty nukkumasoppi? Miksei vanhemmat pysy siellä makkarissaan jos sitä ei olla valmiit lapselle antamaan omaksi sopeksi?
Muuttakaaa itse olkkarin joksikin aikaa ja laittakaa sinne joki särmi. Te kuitenkin olette aika vähän siellä makkarissa. Lapset ovat yleensä omassa huoneessa miltei koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TAi pikkuvljelle jokin oma soppi olkkariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Vielä minun nuoruudessani (vain kymmenen vuotta sitten) oli täysin normaalia, että lapset tulevat sisarustensa kanssa toimeen ja heillä on yhteinen huone. Miksikä on maailma muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kyllä vanhempien seksielämä menee lasten teinikiukkuilun edelle. Seksielämä on yksi parisuhteen perustoista ja ilman toimivaa hyvää parisuhdetta ei ole toimivaa hyvää perhettä ja kotia. Vanhempienkin hyvinvointi on siis tärkeää. Vanhemmat jo jakavat huoneensa toistensa kanssa, eli on käsittämätöntä että heidän oletetaan muuttamaan johonkin olohuoneen nurkkaan. Teini saa kyllä oman huoneen viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiluku pitää suunnitella oman varallisuuden mukaan. Mutta se varallisuus voi myös yllättävistä syistä muuttua, esim. vakava sairastuminen, lama tai työelämän suuret muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen oman sopen tarvitse iso olla, mutta se olisi hyvä olla. Muuttakaa sellaiseen, jossa on pienemmät huoneet tai muutelkaa asuntoanne tilanjakajilla tai seinillä. Teette pikkuhuoneen sinne olkkarin nurkkaan vanhemmille tai pikkuveljelle. Tällä hetkellä varmaan se esikoinen tarvitsisi kaikkei kipeiten sen oman tilan. ja rauhan.
Joko lapsille jotain tosi tehokkaita jakovirityksiä yhteiseen huoneeseen (kirjahyllyä keskelle / verhokiskoja kattoon niin, että saa oman mieleen mukaan omaa rauhaa edes katseilta, vaikka kaikki kuuluukin - tai sitten vanhemmille täksi siirtymäajaksi makuusoppi olkkariin samantyylisesti erotettuna.
Kumpi vain on helpompi järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat ei muuta olohuoneeseen?
Juuri näin. Nuori tarvitsee omaa rauhaa ja tilaa muulloinkin kun öisin. Vanhemmat nukkuu olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä en ainakaan suostuisi nukkumaan olohuoneessa, teen vuorotyötä, en todellakaan voisi olohuoneessa nukkua.
useimmissa asunnoissa kulku mm vessaan ja keittiöön on niin että olohuoneessa ei todellakaan ole mitään nukkumarauhaa paitsi ehkä aamukolmelta.
mutta jos asuu helsingissä niin kaupunginosan vaihto ei liene iso ongelma, julkinen liikenne kulkee eikä matkat ole kovin pitkiä kaupunginosien välillä pyöräilläkään, tai kävellä.
Nimenomaan Helsingissä kaupunginosan vaihto voi olla ongelma. Käytännössä se tarkoittaisi luultavasti kivalta ja rauhallisemmalta alueelta muuttoa rauhattomammalle ja epäviihtyisälle alueelle. Kyllä itse ainakin mieluummin nukkuisin olohuoneessa kivalla alueella kuin muuttaisin ongelmalähiöön.
Ja onhan se hankalaa muuttaa esim kolmen kouluikäisen kanssa, kun lapsilla kaverit, koulut ja harrastukset tietyllä alueella. Ei ne pienet lapset osaa vielä matkustella julkisilla eikä ole edes turvallista.
Pitäisi muuttaa jo ennen kuin lapset aloittavat koulun käymisen. Tottakai se myös onnistuu, jos on pakko, mutta työssäkäyvänä vanhempana sitä vaikka tinkii omasta mukavuudestaan kuin näkee lasten pahan mielen, jos pitää muuttaa. Siitäkin on kokemusta lähipiirissä, kun avioeron takia perheen kuviot menivät täysin uusiksi.
Kuka pakottaa, jollekin toiselle alueelle muuttamaan.? Miksei se muuttaminen isompaan onnistu ihan siinä samassa naapurustossa?
Kun ei niitä asuntoja ole tarjolla. Esim Helsingin kantakaupungissa 4 makuuhuonetta+olohuone ja keittiö on todella vähän myynnissä ja ovat erittäin kalliita. Vuokra-asuntoja varmaan vielä vähemmän ja ovat tietysti kalliita nekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Vielä minun nuoruudessani (vain kymmenen vuotta sitten) oli täysin normaalia, että lapset tulevat sisarustensa kanssa toimeen ja heillä on yhteinen huone. Miksikä on maailma muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kyllä vanhempien seksielämä menee lasten teinikiukkuilun edelle. Seksielämä on yksi parisuhteen perustoista ja ilman toimivaa hyvää parisuhdetta ei ole toimivaa hyvää perhettä ja kotia. Vanhempienkin hyvinvointi on siis tärkeää. Vanhemmat jo jakavat huoneensa toistensa kanssa, eli on käsittämätöntä että heidän oletetaan muuttamaan johonkin olohuoneen nurkkaan. Teini saa kyllä oman huoneen viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiluku pitää suunnitella oman varallisuuden mukaan. Mutta se varallisuus voi myös yllättävistä syistä muuttua, esim. vakava sairastuminen, lama tai työelämän suuret muutokset.
Olen syntynyt 60-luvulla ensimmäisenä kolmesta sisaruksensa. Kyllä meillä samoin kuin kaikilla serkuilla ja kavereillakin oli omat huoneet. Ihan hyvät välit ovat vaikka oli omat huoneet. Tai ehkäpä juuri siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olohuoneeseen. Muutama vuosi, niin poika lähtee armeijaan ja suht. Nopeasti omaan asuntoon.
Muutama vuosi? 12-vuotias on armeijaikäinen noin 7 vuoden päästä. Hel vetin pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Vielä minun nuoruudessani (vain kymmenen vuotta sitten) oli täysin normaalia, että lapset tulevat sisarustensa kanssa toimeen ja heillä on yhteinen huone. Miksikä on maailma muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kyllä vanhempien seksielämä menee lasten teinikiukkuilun edelle. Seksielämä on yksi parisuhteen perustoista ja ilman toimivaa hyvää parisuhdetta ei ole toimivaa hyvää perhettä ja kotia. Vanhempienkin hyvinvointi on siis tärkeää. Vanhemmat jo jakavat huoneensa toistensa kanssa, eli on käsittämätöntä että heidän oletetaan muuttamaan johonkin olohuoneen nurkkaan. Teini saa kyllä oman huoneen viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiluku pitää suunnitella oman varallisuuden mukaan. Mutta se varallisuus voi myös yllättävistä syistä muuttua, esim. vakava sairastuminen, lama tai työelämän suuret muutokset.
Kas kun et ehdottanut, että vanhemmille kuuluu suurempi huone ja lapset saavat jakaa sen pienemmän. Pitäähän vanhemmilla olla kunnolla tilaa, johan siinä seksielämä köyhtyy, jos ei mahdu kuin sänkyyn panemaan. Lapset voi myös antaa huostaan, niin vanhemmille jää koko asunto omaan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä näin moni ehdottaa vanhempia muuttamaan olohuoneeseen? Tekee varmaan tosi hyvää parisuhteelle ja perhe-elämälle, kun vanhemmat ovat jatkuvasti muiden jaloissa. Ei voi edes seksiä harrastaa. Se että kaksi lasta asuu samassa huoneessa on täysin normaalia. Kyllä pitää omaa sisarusta sen verran kestää. Sitten kun menee lukioon, olisi oma huone toivottu. On sitten rauhaa opiskella. Mutta silloinkaan se ei vain kaikille perheille ole mahdollista. Ellei pojilla ole todella huomattava ikäero sanoisin, että lakkaa valittamasta. Se on toki ymmärrettävää, ettei 13-vuotias jaksa jotain 8-vuotiasta.
No aika surullista, jos vanhempien seksielämä menee tärkeysjärjestyksessä teinien tarpeiden edelle... Olisiko kannattanut sitten aikanaan miettiä, että kuinka isoon asuntoon on varaa ja sen mukaan suunnitella lapsiluku, jos se oma etu on tärkein.
Vielä minun nuoruudessani (vain kymmenen vuotta sitten) oli täysin normaalia, että lapset tulevat sisarustensa kanssa toimeen ja heillä on yhteinen huone. Miksikä on maailma muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kyllä vanhempien seksielämä menee lasten teinikiukkuilun edelle. Seksielämä on yksi parisuhteen perustoista ja ilman toimivaa hyvää parisuhdetta ei ole toimivaa hyvää perhettä ja kotia. Vanhempienkin hyvinvointi on siis tärkeää. Vanhemmat jo jakavat huoneensa toistensa kanssa, eli on käsittämätöntä että heidän oletetaan muuttamaan johonkin olohuoneen nurkkaan. Teini saa kyllä oman huoneen viimeistään sitten, kun muuttaa omilleen. Olen samaa mieltä siitä, että lapsiluku pitää suunnitella oman varallisuuden mukaan. Mutta se varallisuus voi myös yllättävistä syistä muuttua, esim. vakava sairastuminen, lama tai työelämän suuret muutokset.
Miksi teinien tarve omaan huoneeseen kuitataan teinikiukkuiluksi, mutta nyt sitten muka kaikilla pariskunnilla on todella vilkas ja jännittävä seksielämä? Jos tilastojen mukaan seksiä harrastetaan keskimäärin kerran, kaksi viikossa tuossa elämänvaiheessa, niin eikö sen voisi hoitaa jossain muualla? En itse pitäisi tuollaista perheen ykkösprioriteettina. No, nyt tietysti tähän ketjuun kirjoittavat ovat niitä tilastopoikkeuksia, joilla on todella mielenkiintoista ja jännää seksiä jopa päivä vähintään kerran - no, heillä sitten lienee ihan perusteltua olla se makkari. Mutta jos perheen vanhemmat ovat tilastojen keskiarvoa tai jopa niitä, joilla seksiä on harvemmin kuin kerran viikossa, niin sellainen joutaa kyllä väistyä teinienb hiukan kiinnostavamman elämän tieltä.
Ap:lle: Pojan ei ole mikään pakko saada omaa huonetta, vaan aivan hyvin voi huoneen jakaa veljensä kanssa. Toki jos sitten on mahdollista jakaa sitä huonetta vaikka jollakin kevyellä sermillä tms., niin jotain tällaista voisi ajatella, mutta tuon lapsen vaatimuksen takia ei tietenkään kannata yksistään mihinkään muuttaa, jos teillä ei ole siihen riittävästi muita hyviä syitä. Vanhemmat päättävät ja lapset saavat sitten aikanaan omassa huushollissaan pitää vaikka 20 huonetta, jos heillä on siihen rahkeita.