Lue keskustelun säännöt.
Vaikea asumisongelma (poika sanoo että hänen on jo pakko saada oma huone)
27.04.2021 |
Meillä on kiva asunto, kivalla paikalla lähellä kouluja ja mun työpaikkaa. Lasten koulureitti on suht. turvallinen ja naapurissa asuu koulukavereita.
Ainoa miinus on tämän asunnon koko. Meillä on vaan kaks makuuhuonetta (vanhemmilla toinen ja pojilla toinen). Vanhempi poika on jo muutaman kerran kunnolla raivostunut siitä kun kokee ettei koskaan saa omaa rauhaa ja että tarvii oman huoneen. Kolkuttelee jo murrosikää, ens syksynä lähtee seiskalle.
Asutaan helsingissä ja jos isompi asunto halutaan on oikeastaan pakko muuttaa halvemmalle alueelle, täältä ei ole varaa isompaa hankkia. Sitten vaan poikien kaverit jää tänne. En tiedä miten koulujutukin menisi ja kaikki on auki. Toisaalta en edes haluaisi tästä muuttaa ja välillä v*tuttaa kun poika vaatii, mutta oikeesti ymmärrän kyllä että haluaa omaakin tilaa. En tiedä mitä teen, mies on sitä mieltä että hänelle on ihan sama (vuokralla tässäkin asutaan), että oikeastaan hänelle olisi parempikin muuttaa koska työpaikka olisi ehkä sitten lähempänä. Mä oon kuulema tässä se hankala. En tiedä..
Kommentit (673)
Minä jaoin huoneen veljen ja siskon kanssa 15-vuotiaaksi. Sen jälkeen jaoin huoneen vain siskon kanssa. Kyllä välillä harmitti, mutta täytyy sanoa, että elämässä on isompiakin vastoinkäymisiä kuin huoneen jakaminen sisarusten/sisaruksen kassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä surullista miten Suomessa automaattisesti odotetaan ja oletetetaan 18 v muuttavan "pois kotoa". Varsinkin Helsingissä missä voisi asua lapsuudenkodissa vaikka pari kolme vuotta opiskeluaikoina ja säästää rahaa. Minun kotini on myös lapseni kotini. Olemme samaa perhettä ja hän voi asua kotonaan niin kauan kuin haluaa.
Olen itse pakotettuna lähtenyt lapsuuden ahtaasta asunnosta omaan kotiin, ja muistan sen fiiliksen. Vihjailut alkoivat jo kun olin 17 v ja äitini halusi muuttaa pienempään asuntoon. Tunsin olevani tiellä. Siitä seurasi monenlaista ongelmaa. Haluan järjestää oman lapseni elämän toisin ja vaihdoin paikkakuntaa jotta sain isomman asunnon, täällä on meille tilaa ja tämä on molempien koti. Ja kotiin saa aina vaikka palata takaisin.
Minä ihan aikuisenakin kaipaan omaa tilaa, vaikka olen ihan itse valinnut ihmisen jakamaan saman makuuhuoneen. Ja minä sentään voi tehdä työt kokonaan työpaikalla enkä tarvitse sen vuoksi rauhaa, lapset joutuvat jatkamaan työpäiväänsä vielä kotona.
Vanhemmat ei todellakaan muuta olohuoneeseen. Veljekset jakaa huoneen ja jos ei kelpaa niin etsikööt parempaa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä surullista miten Suomessa automaattisesti odotetaan ja oletetetaan 18 v muuttavan "pois kotoa". Varsinkin Helsingissä missä voisi asua lapsuudenkodissa vaikka pari kolme vuotta opiskeluaikoina ja säästää rahaa. Minun kotini on myös lapseni kotini. Olemme samaa perhettä ja hän voi asua kotonaan niin kauan kuin haluaa.
Olen itse pakotettuna lähtenyt lapsuuden ahtaasta asunnosta omaan kotiin, ja muistan sen fiiliksen. Vihjailut alkoivat jo kun olin 17 v ja äitini halusi muuttaa pienempään asuntoon. Tunsin olevani tiellä. Siitä seurasi monenlaista ongelmaa. Haluan järjestää oman lapseni elämän toisin ja vaihdoin paikkakuntaa jotta sain isomman asunnon, täällä on meille tilaa ja tämä on molempien koti. Ja kotiin saa aina vaikka palata takaisin.
Olet oikeassa. Mutta tämän ketjun aiheeseen liittyen väittäisin, että nimenomaan se jaettu huone asettaa enemmän paineita pois muuttamiseen, kun minkäänlainen oma elämä ei ole mahdollista. Itse asun kahden lapseni kanssa kolmiossa, enkä todellakaan ole hätistämässä kumpaakaan muuttamaan ennen kuin ovat siihen kypsiä ja valmiita ja esim. haluavat opiskeluaikana muuttaa omilleen. Voin ihan hyvin nukkua olkkarissa. Mutta luulen, että jos lapsillani olisi yhteinen huone, he alkaisivat kaivata omilleen jo paljon aiemmin. Joten kyllä ne omat huoneet myös mahdollistavat sen kotona asumisen pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä voi harrastaa saunavuorolla. Alatte vain saunoa ahkerasti. Lenkille joka päivä, saunajuomat kylmään ja lenkkisauna lämpiämään.
Ai missä se meidän sauna on :O ?
Miten niin missä? Kylppärin yhteydessä. Ei kai siellä huutaa tarvitse? Meillä ei saa pesuhuoneen ovea lukkoon, mutta eihän teinit aikuisten saunavuorolle enää tule.
Aika harvassa niitä saunoja on esim näissä Helsingin keskustan asunnoissa. Toinen vessakin olisi jo luksusta. Ja vuokra-asunnoissa todella harvoin?
Jos ei ole omaa saunaa, on taloyhtiön sauna ja saunavuoro. Perheellinen on yleensä tyytyväinen, jos kerran viikossa saa jopa tunnin verran kahden kesken seksiä varten.
Entäs jos ne pienemmät lapsetkin haluavat tulla sille perheen saunavuorolle? Ja ei se nyt minusta niin nautinnollista ole saunassa, eikä pesuhuoneessakaan paneskella.
Olisko hotelli kiva? Tai joku airbnb? Plussaa sekin, ettei ole lapsia seinän takana, voi pervoilla rauhassa hiljaisen perusseksin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei todellakaan muuta olohuoneeseen. Veljekset jakaa huoneen ja jos ei kelpaa niin etsikööt parempaa muualta.
Entäs jos tosiaan lähtee etsimään jotain muualta? Hakee vaikka yläasteelle sisäoppilaitokseen tai viimeistään amiskeen/lukioon johonkin toiselle paikkakunnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ehdotettu, että lapselle rajataan olohuoneeseen nukkumanurkkaus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhemmat elävät lapsen rytmissä. Olohuoneessa ei seurustella eikä katsota telkkaria, kun lapsi tekee koulutehtäviä tai nukkuu. Vanhemmat ovat sitten keittiössä tai kököttävät omassa huoneessa.
Suurin osa aikuisista varmaan ei ole sellaisia yökukkujia, että tällainenkaan muodostuisi ongelmaksi. Vai miten villiä yöelämää kaikki muka harrastavat?
Viikolla Kymppiuutisten katsominen ei minusta ole villiä yöelämää, mutta häiritsee silti lasta. Olohuone on silloin lapsen huone, joten vanhemmat veks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ei ole mikään pakko saada omaa huonetta. Fakta.
Meitä oli aikanaan kolme veljestä samassa makuuhuoneessa. Onneksi huoneeseen mahtui hyvin kolme sänkyä. Läksyt tehtiin milloin missäkin. Tilaa tuli aikanaan kun vanhimmasta alkaen muuttivat opiskelupaikkakunnilleen.
Jos 7-luokkalainen kävisi vielä 5-6 vuotta kiltisti koulua ja sitten omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat olohuoneeseen. Muutama vuosi, niin poika lähtee armeijaan ja suht. Nopeasti omaan asuntoon.
Jos teini ei saa kotona omaa rauhaa, hän viettää aikansa ulkona. Helsingin kantakaupungissa (missä AP ilmeisesti asuu kun ei ole varaa edes kolmioon) ulkona hengailu tapahtuu ikävän usein asemalla, Oodissa, Kampissa ym levottomissa paikoissa, joihin kerääntyy tietyntyyppistä jengiä. Siellä on huumekauppaa, ryöstöjä ja kaikkea pienempääkin rötöstelyä. Vaikka ei itse osallistuisi on riski joutua uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi kokeilla sellaista toimintajärjestystä että pojan masturboinnin ajaksi muu perhe menee rappukäytävään odottamaan eivätkä tule takaisin ennenkuin poika on valmis.
Tuokin riippuu täysin ihmisestä ja sisarusten välisestä suhteesta, miten tärkeitä ne omat huoneet on. Toiset tarvii aina enemmän omaa rauhaa, toiset taas ei suuremmin viihdy siellä omassa huoneessaan vaikka sellainen olisikin. Ja jotkut sisarukset on kuin paita ja peppu, heidän on helppo olla samassa huoneessa, mutta jos eivät oikein tule toimeen tai ikäero on suuri, ei se yhteinen huone ole herkkua kummallekaan.
Tyttäreni koulukaverin 5-henkinen perhe asuu kaksiossa niin, että kolme lasta ovat samassa huoneessa. Sinne perheeseen ei koskaan voi mennä käymään tai leikkimään, koska asuntoon ei yksinkertaisesti mahdu. Itse en tällaista järjestelyä ymmärrä, mutta kyseinen perhe itse vaikuttaa tyytyväiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ei ole mikään pakko saada omaa huonetta. Fakta.
Eikä lapsen tarvitse kotoa muuttamisen jälkeen olla yhteyksissä vanhempiinsa. Sekin on fakta.
just oli jossain ?? että äiti rakensi keittiön ruokailutilasta makuuhuoneen,ruokapöytä siirtyi olkkariin.
Käyhän se niinkin.
Mun asunnossa,pieni kaksio,oli aiemmin 2+3 ja lapsilla oli parvisänky tuolla makuuhuoneessa ja isällä ja äidillä sänky keittiössä,liukuovi kiinni ja olkkariin ruokapöytä. Olkkari on tilava.
No sitten tuli lisää lapsia ymym hommelia niin oli pakko muuttaa
ps koitan etsiä jos löytäisin sen jutun
https://www.is.fi/asuminen/art-2000007933001.html
heh se löytyikin äkkiä
Niin tai jos vaatekomero on tarpeeksi korkea niin sinne parvi...no,ilmanvaihto....hmmm kai joku nokkela sen keksii
Ja ihan älytöntä "kyllä ennen vanhaankin ja ei tuollaisia tarvita" argumentointia... Mä en rehellisesti usko, että sen jälkeen kun ensin on vietetty päivä avoluokassa tai avokonttorissa tarvisi vielä kotonakin sosialisoida ja olla hetkeäkään ilman omaa rauhaa. Jotkut ihmiset oikeasti tarvitsevat omaa rauhaa ja kaikille tekee hyvää palautua omassa rauhassa. Itsekin olen asunut 28 neliön yksiössä vuosia kumppanini kanssa ja monesti jakanut huoneen kämppäkaverin kanssa, vaikka olen hyvin sosiaalinen ihminen uskallan väittää että moni muu tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa. Suomessa ei kuitenkaan toistaiseksi vielä jouduta asumaan kuin jossain Hong Kongissa vaan täällä on mahdollisuus löytyy kivoja asuntoja tarpeellisella määrällä neliöitä.