Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on ilmiselvä kultin kirjoittama provo. Olisit nyt jättänyt termit pois ettet ois paljastunut ;)
Minkä kultin? Kiinnostaisi tietää, missä saattaisi olla hengenheimolaisiani.
Seliseli kilttimies
Oikeasti kiinnostaa. Olisi mukavaa löytää ihmisiä, joilla olisi sama arvopohja kuin itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän on ilmiselvä kultin kirjoittama provo. Olisit nyt jättänyt termit pois ettet ois paljastunut ;)
Minkä kultin? Kiinnostaisi tietää, missä saattaisi olla hengenheimolaisiani.
Seliseli kilttimies
Oikeasti kiinnostaa. Olisi mukavaa löytää ihmisiä, joilla olisi sama arvopohja kuin itselläni.
Kilttiksen arvot tiedetään. Oikeesti, panosta seuraavalla kerralla näihin provoihin.
Harvinaisen huono idea. Väkivaltaan ja muuhun vaikeuteen EI kannata koskaan palata, ei kukaan voi olla niin epätoivoinen. Lapsetkin ovat tottuneet aikoja sitten eroon, sitäkään ei kannata ruveta repimään uudelleen auki, etenkin kun yritelmä päättyisi suurella todennäköisyydella ihan samaan lopputulokseen uudestaan ja lapset kävisivät eron toiseen kertaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies todennäköisesti parasta mitä on tarjolla.
Tämä on totta. Sellaisia aidosti hyviä miehiä on vain todella harvoille naisille tarjolla, enkä ole yksi niistä harvoista. Olen ihan kohtalaisen näköinen ja muutenkin ok, mutta se nyt vain ei riitä mitenkään mihinkään enää kohdallani. Junani meni noin kymmenen vuotta sitten jo (kun tapasin tämän samaisen exäni).
En halua mitään alkoholiongelmaista, todella matalalla äo:lla varustettua, pahasta tilannetajun puutteesta kärsivää, reilusti ylipainoista jne. myöskään. Eli hän tai se toinen exäni olisivat parasta, mitä voisin enää saada mistään koskaan. En ole kiinnostunut bilettämisestä tai baareista tai irtosuhteista pätkääkään, joten ei minussa ole paukkuja johonkin miehen etsiskelyyn myöskään. Deittailukaan ei kiinnosta lainkaan.
T. Ap
Liikut omituisissa piireissä, jos suurin osa suhteista on väkivaltaisia. Tuollaiseessa suhteessa oli ei tee hyvää sinulle tai lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Suomestako olet? Vai miksi ihmeessä noin näköalaton olo? Ei sun elämästä ole vastuussa vanhempasi, sukusi tai ex, eikä edes liberaali ajanhenki. Tuo perusturvallisuuden puute on juteltava kuntoon terapiassa. Tavallaan näin.
Eteläisestä Suomesta olen. Lisäksi olen paljon matkustellut yksin nuorempana (=parikymppisenä), ja vaikka elin siveästi, niin koen itseni jotenkin huonoksi silti. Mutta olisin halunnut elää aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa joku oliso välittänyt ja huolehtinut. Nyt olen liberaalin ympäristöni ja ajan uhri.
Olisin elänyt onnellisemman elämän, jos olisin löytänyt nuorena miehen ja saanut valtavan suurperheen, mutta kukaan ei kertonut siitä mahdollisuudesta minulle ajoissa. Tuhlasin nuoruuteni siihen, että odottelin passiivisena miestä elämääni ilman, että kukaan tutustutti keneenkään, ja reissasin yksin, opiskelin ja haaveilin. Ei sellainen ole mielekästä elämää pidemmän päälle. Sellainen on naiselle eräänlainen kultainen häkki.
Moni nainen (ja minä myös) kaipaisi turvaa, pysyvyyttä ja perhettä. Läheisiä ihmisiä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Nyt pidetään ihanteena sitä nuoren aikuisen yksineloa ja matkustelua ja toisaalta oikeasti miehetkin halveksivat sellaista naista, joten sillä vain heikensin flaksiani. Ja tästäkin olen lukenut netistä. Kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen silloin, kun olin itse parikymppinen.
Miten tämä nyt eroaa siitä että jos olisit perustanut parikymppisenä suurperheen? Yhtä hyvin voisit olla nyt eronnut yksinhuoltaja.
Jos olisin valinnut miehen huolellisemmin, en olisi ainakaan omasta tahdostani eronnut.
Mitä eroa sillä on kenen tahosta on erottu jos on erottu, olisit voinut jäädä myös vaikka leskeksi, kuten juuri oli lehdessä juttu kuuden lapsen äidistä, joka jäi leskeksi kun mies kuoli 42-vuotiaana yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitsisin sellaista miestä, joka olisi turvallinen ja puolustaisi minua tilanteissa, joissa olen vaarassa tai joissa esim. minua kohdellaan huonosti. Nyt olen täysin omillani, eikä ole edes kaveria tai ystävää, jonka kanssa puhua tärkeistä asioista tai joka tukisi minua vaikeina hetkinä.
Kyllä mä pärjään, mutta onhan tämä nyt vähän surkeaa ja säälittävää, kun jonkun kaltaiseni keskinkertaisen betanaisen täytyy yksin kituuttaa suuressa maailmassa ilman kenenkään tukea koskaan. Jos edes vanhempani tukisivat, niin tilanne olisi toinen, mutta eivät hekään tue, eikä läheisiä kavereita käytännössä edes ole. Ei mulla ole muuta kuin hyvänpäivän tuttuja menneiltä vuosilta ja netti tai sitten joku infopuhelin jossain, johon soittaa, kun on tarve jutella. Minusta ei aidosti välitä kukaan.
Olen itse eronnut ja nyt asun yksin ja on ihan pakko kysyä onko sinulla siis ollut nykyisessä elämässäsi tilanteita joissa olet vaarassa tai sinua on kohdeltu huonosti?
Vai miksi pelkäät, että joku tekee sinulle pahaa kun ei ole miestä turvanasi?
Itse en osaa noin paljon pelätä, että minulle tapahtuu pelottavia asioita kun olen yksin.
Tietysti on ajoittain raskasta kun kaikki pitää päättää ja hoitaa yksin. Mutta toisaalta se on palkitsevaa kun huomaa, että pärjää ja oppii asioita.
Takapakkeja ja virheitä tulee toisinaan, mutta niin tulee vissiin kaikille, oli huushollissa sitten mies tai ei.
Ei niistä kannata itseään soimata tai tuomita.
Minua huolestuttaa tuo, että koet nykyisen tilanteesi pelottavana. Enempi luulisi, että oli pelottavaa elää ailahtelevan, äkkipikaisen ja väkivaltaisen miehen kanssa.
Miksi siis pelkäät, että sinulle tapahtuu noita pelottavia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Osuit asian ytimeen. Näistä asioista EI kannata keskustella muiden kuin asianomaisten kanssa ja jotka tulevat kantamaan seuraamukset konkreettisesti. Sitähän se on, kaikki sanova JSSAP - mutta eivät todellakaan tule sinua jeesimään taloudellisesti, hoitamaan lapsia, hieromaan sinua, kannustamaan sinua, ostamaan sinulle tavaroita, hellimään jne. LOL
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Osuit asian ytimeen. Näistä asioista EI kannata keskustella muiden kuin asianomaisten kanssa ja jotka tulevat kantamaan seuraamukset konkreettisesti. Sitähän se on, kaikki sanova JSSAP - mutta eivät todellakaan tule sinua jeesimään taloudellisesti, hoitamaan lapsia, hieromaan sinua, kannustamaan sinua, ostamaan sinulle tavaroita, hellimään jne. LOL
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Jopa aloittajalla (trollilla) on vapaus jäädä pahoinvoivaan suhteeseen. Mitä tämä kuitenkin opettaa lapsille? Älä hanki omaa rahaa, ole kynnysmatto ja kanna marttyyrikruunua. Miehelle tuollainen liitto menee lottovoitosta.
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Osuit asian ytimeen. Näistä asioista EI kannata keskustella muiden kuin asianomaisten kanssa ja jotka tulevat kantamaan seuraamukset konkreettisesti. Sitähän se on, kaikki sanova JSSAP - mutta eivät todellakaan tule sinua jeesimään taloudellisesti, hoitamaan lapsia, hieromaan sinua, kannustamaan sinua, ostamaan sinulle tavaroita, hellimään jne. LOL
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Ja tuo mieshän ei ole tehnyt mitään noista, ainoastaan käyttänyt ap:ta nyrkkeilysäkkinä. Täytyy olla todella pahasti sekaisin jos tuollaiseen haluaa vielä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
No eivät miehet halua kokenutta naista, joten koetan pitää itseni mahdollisimman kokemattomana moraalisista syistä ja siksi, että "säilytän" itseäni mahdollisen tulevan kumppanin varalta. Enkä ole muuten edes tutustunut miehiin tositarkoituksella missään, kun eivät tee minulle aloitteita missään. Uskoisin, että syynä on erotaustani ja ulkonäköni sekä ikäni. Tosin eivät suomalaiset miehet tehneet aloitteita edes silloin, kun olin teini tai parikymppinenkään. Odottelin aina aloitteita, mutta ei heitä kiinnostanut.
Laita hieman speksejäsi. Kuinka vanha olet, kuinka monta lasta, ulkonäko, missä asut, duuni, onko mies ulkomaalainen jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
No eivät miehet halua kokenutta naista, joten koetan pitää itseni mahdollisimman kokemattomana moraalisista syistä ja siksi, että "säilytän" itseäni mahdollisen tulevan kumppanin varalta. Enkä ole muuten edes tutustunut miehiin tositarkoituksella missään, kun eivät tee minulle aloitteita missään. Uskoisin, että syynä on erotaustani ja ulkonäköni sekä ikäni. Tosin eivät suomalaiset miehet tehneet aloitteita edes silloin, kun olin teini tai parikymppinenkään. Odottelin aina aloitteita, mutta ei heitä kiinnostanut.
Surullista ajattelua. Elä elämääsi itse ja itsellesi. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa, ei edes mahdollista kumppania, jota varten "säästelet" itseäsi (mitä ihmettä tuo edes tarkoittaa?). Se ei tarkoita, ettetkö voisi kokea yhteyttä muihin ihmisiin ja olla heidän elämässään myönteinen voima ja toisaalta itse muista ihmisistä ja heidän seurastaan. Mutta mikään ei ole masentavampaa kuin ihminen, joka tuhlaa elämäänsä odottaen jotain tekemään siitä elämisen arvoisen.
Hienosti sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Osuit asian ytimeen. Näistä asioista EI kannata keskustella muiden kuin asianomaisten kanssa ja jotka tulevat kantamaan seuraamukset konkreettisesti. Sitähän se on, kaikki sanova JSSAP - mutta eivät todellakaan tule sinua jeesimään taloudellisesti, hoitamaan lapsia, hieromaan sinua, kannustamaan sinua, ostamaan sinulle tavaroita, hellimään jne. LOL
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Jopa aloittajalla (trollilla) on vapaus jäädä pahoinvoivaan suhteeseen. Mitä tämä kuitenkin opettaa lapsille? Älä hanki omaa rahaa, ole kynnysmatto ja kanna marttyyrikruunua. Miehelle tuollainen liitto menee lottovoitosta.
Kukaan ei ole sanonut, että pitää olla kynnysmatto ilman rahaa. Voihan sitä elää parisuhteessa miehen kanssa ja mies on perheen pää ja nainen tienaa kans. Mutta suurin vetovastuu on miehellä.
Itse haluan sellaisen suhteen, en kuitenkaan ole tyhmä ja tiedän että harvasta miehestä on oikeasti siihen. Monilla on rahankäytto, alkoholi, peli, itsekontrolli ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Ja tuo mieshän ei ole tehnyt mitään noista, ainoastaan käyttänyt ap:ta nyrkkeilysäkkinä. Täytyy olla todella pahasti sekaisin jos tuollaiseen haluaa vielä takaisin.
Me ei tiedetä heidän väkivallan määrästä ja laadusta. Että en osaa sanoa onko nyrkkelysäkki oikea ilmaus. Mutta jos nainen on seko kuten sanoit ja mies hullu niin eiko he ansaitsevat toisensa. Adoptoi sinä vaikka heidän lapset turvaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap, monet kirjoituksesi osuvat minuun ja nykyiseen suhteeseeni todella... osuvasti. Olen muutoin niin täysin samoissa mietteissä, että ainakin ne tekstisi mitkä luin voisivat olla suoraan kynästäni., mutta en ole eronnut. Vielä. En edes tiedä mistä aloittaisin. Haluan vain muistuttaa sinua siitä, että sille on varmasti syy, miksi olette alunperin eronneet. Se mitä kuvittelet, että "olisi tapahtunut" tai "voisi tapahtua" on vain kuvitelma - se ei ole totta! Se on sinun mielikuvituksen tuotetta pohjautuen siihen miten toivoisit asioiden tapahtuvan. Terveisin lähemmäs kolmea kuin neljää-kymppiä mies, naiseni se impulsiivinen ja väkivaltainen osapuoli...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Ja tuo mieshän ei ole tehnyt mitään noista, ainoastaan käyttänyt ap:ta nyrkkeilysäkkinä. Täytyy olla todella pahasti sekaisin jos tuollaiseen haluaa vielä takaisin.
Me ei tiedetä heidän väkivallan määrästä ja laadusta. Että en osaa sanoa onko nyrkkelysäkki oikea ilmaus. Mutta jos nainen on seko kuten sanoit ja mies hullu niin eiko he ansaitsevat toisensa. Adoptoi sinä vaikka heidän lapset turvaan!
"Nyrkkeilysäkki" näissä yhteyksissä ei välttämättä tarkoita lainkaan fyysistä väkivaltaa. Se voi olla kiristämistä, alistamista, jatkuvaa nalkutusta aikuiselle omatoimiselle ihmiselle, päänaukomista, typeriä vitsejä, alistamista, tyhmänä pitämistä, ja juurikin myös sitä fyysistä hakkaamista. Käytetään ihmisen luonnetta hyväksi ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Osuit asian ytimeen. Näistä asioista EI kannata keskustella muiden kuin asianomaisten kanssa ja jotka tulevat kantamaan seuraamukset konkreettisesti. Sitähän se on, kaikki sanova JSSAP - mutta eivät todellakaan tule sinua jeesimään taloudellisesti, hoitamaan lapsia, hieromaan sinua, kannustamaan sinua, ostamaan sinulle tavaroita, hellimään jne. LOL
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Jopa aloittajalla (trollilla) on vapaus jäädä pahoinvoivaan suhteeseen. Mitä tämä kuitenkin opettaa lapsille? Älä hanki omaa rahaa, ole kynnysmatto ja kanna marttyyrikruunua. Miehelle tuollainen liitto menee lottovoitosta.
Kukaan ei ole sanonut, että pitää olla kynnysmatto ilman rahaa. Voihan sitä elää parisuhteessa miehen kanssa ja mies on perheen pää ja nainen tienaa kans. Mutta suurin vetovastuu on miehellä.
Itse haluan sellaisen suhteen, en kuitenkaan ole tyhmä ja tiedän että harvasta miehestä on oikeasti siihen. Monilla on rahankäytto, alkoholi, peli, itsekontrolli ongelmia.
Sekö oikeuttaa lyömään tai käyttämään henkistä väkivaltaa? Jotenkin tuntuu etten juttele täysin suomalaisen kanssa. Enemmän puhe tuntuu tulevan tuosta itänaapurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rva 1.2.3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan sen on sanoa vaikka mitä neuvoja jos itse ei tarvi kärvistellä seuraamuksien kanssa.
Ja tuo mieshän ei ole tehnyt mitään noista, ainoastaan käyttänyt ap:ta nyrkkeilysäkkinä. Täytyy olla todella pahasti sekaisin jos tuollaiseen haluaa vielä takaisin.
Me ei tiedetä heidän väkivallan määrästä ja laadusta. Että en osaa sanoa onko nyrkkelysäkki oikea ilmaus. Mutta jos nainen on seko kuten sanoit ja mies hullu niin eiko he ansaitsevat toisensa. Adoptoi sinä vaikka heidän lapset turvaan!
Ap voi soittaa päivystävälle sossulle. "Moi, tuutteko hakee nää skidit? Me aletaan tappelee."
Samalla puhelinsoitolla saapuu sitten poliisit.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap, monet kirjoituksesi osuvat minuun ja nykyiseen suhteeseeni todella... osuvasti. Olen muutoin niin täysin samoissa mietteissä, että ainakin ne tekstisi mitkä luin voisivat olla suoraan kynästäni., mutta en ole eronnut. Vielä. En edes tiedä mistä aloittaisin. Haluan vain muistuttaa sinua siitä, että sille on varmasti syy, miksi olette alunperin eronneet. Se mitä kuvittelet, että "olisi tapahtunut" tai "voisi tapahtua" on vain kuvitelma - se ei ole totta! Se on sinun mielikuvituksen tuotetta pohjautuen siihen miten toivoisit asioiden tapahtuvan. Terveisin lähemmäs kolmea kuin neljää-kymppiä mies, naiseni se impulsiivinen ja väkivaltainen osapuoli...
Voit soittaa lyömättömälle linjalle samoin miesluuriin. Todennäköisesti neuvovat lähtemään. Väkivalta on väkivaltaa oli tekijänä mies/nainen/trans/muunsp.
Seliseli kilttimies