Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen "epäsopivan" exän kanssa? Ideoita?
26.04.2021 |
Erosin noin viitisen vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien sinkku ja selibaatissa. Kahta epäkiinnostavaa miestä tapailin kaveritasolla vähän aikaa (ensimmäistä 2019 ja toista vuonna 2020), mutta ei se asia edennyt mihinkään ja tunsin vain totaalista fyysisen kiinnostuksen puutettä kyseisiä miehiä kohtaan. Mitään kevyttä ja nopeaa halausta läheisempää ei heidän kanssaan ollut koskaan. Muita en ole tavannut.
Exäni on siis erittäin vaikealuonteinen, äkkipikainen ja hän on ollut väkivaltainen minua kohtaan useasti. Toisaalta hän on tuttu ja läheinen, ja useistakin asioista ajattelemme samaan tapaan. Tavallaan pidän hänen oikuistaankin tiettyyn rajaan saakka. Hän on myös käyttäytynyt mukavasti minua kohtaan toisinaan. En tosin usko, että meillä voisi enää koskaan olla toimivaa seksielämää, eikä sitä ollut avioliitossammekaan. Se fyysinen puoli ei toiminut koskaan, ei edes aluksi. Mitään hellyyttäkään ei ollut ja itsehän olen hellyydenkaipuinen ja hän inhosi kaikkea läheisyyttä ja piti turhana sellaista.
Olisiko jollain kokemusta yhteen palaamisesta tämäntyyppisellä taustalla? Meillä on siis lapsia ja lasten kannalta yhteenpaluu olisi hyvä idea. Se olisi hyvä idea myös taloudelliselta kannalta molemmille osapuolille (exällekin), sillä asumis- ja muut kiinteät kulumme sekä ruokakulut pienenisivät per henkilö.
En pysty löytämään lasten huoltajana ketään uutta miestä ainakaan vuosikymmeneen, jos olen realisti ja exä ei pysty pitämään ketään keskivertonaista kumppaninaan, kun harvan naisen hermot kestä sitä hänen kiukutteluaan ja oikkujaan sekä erikoisia mielipiteitään. Olisiko ideoita?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Suomestako olet? Vai miksi ihmeessä noin näköalaton olo? Ei sun elämästä ole vastuussa vanhempasi, sukusi tai ex, eikä edes liberaali ajanhenki. Tuo perusturvallisuuden puute on juteltava kuntoon terapiassa. Tavallaan näin.
Eteläisestä Suomesta olen. Lisäksi olen paljon matkustellut yksin nuorempana (=parikymppisenä), ja vaikka elin siveästi, niin koen itseni jotenkin huonoksi silti. Mutta olisin halunnut elää aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa joku oliso välittänyt ja huolehtinut. Nyt olen liberaalin ympäristöni ja ajan uhri.
Olisin elänyt onnellisemman elämän, jos olisin löytänyt nuorena miehen ja saanut valtavan suurperheen, mutta kukaan ei kertonut siitä mahdollisuudesta minulle ajoissa. Tuhlasin nuoruuteni siihen, että odottelin passiivisena miestä elämääni ilman, että kukaan tutustutti keneenkään, ja reissasin yksin, opiskelin ja haaveilin. Ei sellainen ole mielekästä elämää pidemmän päälle. Sellainen on naiselle eräänlainen kultainen häkki.
Moni nainen (ja minä myös) kaipaisi turvaa, pysyvyyttä ja perhettä. Läheisiä ihmisiä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Nyt pidetään ihanteena sitä nuoren aikuisen yksineloa ja matkustelua ja toisaalta oikeasti miehetkin halveksivat sellaista naista, joten sillä vain heikensin flaksiani. Ja tästäkin olen lukenut netistä. Kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen silloin, kun olin itse parikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan varma, että länsimainen ihmiskuva on terveempi kuin orjuutta jatkava islamilainen miesvalta.
Siltikin monet miehet ajattelevat aika perinteiseen tapaan. Ja sitä saa lukea näiltä palstoilta. Esim. naisen matkustelua pidetään turn offina, samoin kuin esim. lemmikkien omistamista. Ja ei nainen paranna pariutumismahdollisuuksiaan opiskelullakaan, vaan pitäisi olla vain nätti ja nuori. Ihmetyttää se, miksi kukaan ei ihan tosissaan sanonut mulle siitä, kun olin vielä esim. parikymppinen. Olisin ehtinyt tuolloin vielä löytää hyvän puolison. Mutta en vain tiennyt, kun olin elellyt överiliberaalissa ympäristössä. Sitten aikaa kuluihin ja nyt on juna mennyt jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Minusta on ihan sama vaikka mies olisi pääasiallinen elättäjä ja nainen kotiäiti, jos se molemmille sopii. Kyse on toisen kohtelusta, puolisoa pitää kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, siihen ei väkivalta kuulu.
Ja äitisi lupasi tukea eron jälkeen. Hänhän on tukenut jos olette väleissä ja pidätte yhteyttä. Vai minkälaista apua odotit, kädestä pitäen pitää tulla tekemään miehen osuus ja auttamaan sinua kotitöissä, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Suomestako olet? Vai miksi ihmeessä noin näköalaton olo? Ei sun elämästä ole vastuussa vanhempasi, sukusi tai ex, eikä edes liberaali ajanhenki. Tuo perusturvallisuuden puute on juteltava kuntoon terapiassa. Tavallaan näin.
Eteläisestä Suomesta olen. Lisäksi olen paljon matkustellut yksin nuorempana (=parikymppisenä), ja vaikka elin siveästi, niin koen itseni jotenkin huonoksi silti. Mutta olisin halunnut elää aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa joku oliso välittänyt ja huolehtinut. Nyt olen liberaalin ympäristöni ja ajan uhri.
Olisin elänyt onnellisemman elämän, jos olisin löytänyt nuorena miehen ja saanut valtavan suurperheen, mutta kukaan ei kertonut siitä mahdollisuudesta minulle ajoissa. Tuhlasin nuoruuteni siihen, että odottelin passiivisena miestä elämääni ilman, että kukaan tutustutti keneenkään, ja reissasin yksin, opiskelin ja haaveilin. Ei sellainen ole mielekästä elämää pidemmän päälle. Sellainen on naiselle eräänlainen kultainen häkki.
Moni nainen (ja minä myös) kaipaisi turvaa, pysyvyyttä ja perhettä. Läheisiä ihmisiä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Nyt pidetään ihanteena sitä nuoren aikuisen yksineloa ja matkustelua ja toisaalta oikeasti miehetkin halveksivat sellaista naista, joten sillä vain heikensin flaksiani. Ja tästäkin olen lukenut netistä. Kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen silloin, kun olin itse parikymppinen.
Miten tämä nyt eroaa siitä että jos olisit perustanut parikymppisenä suurperheen? Yhtä hyvin voisit olla nyt eronnut yksinhuoltaja.
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitat keskustelun aiheesta ja pyydät ideoita. Sitten, kun 100% vastaajista sanoo, että huono idea niin rupeat vänkäämään vastaan. Olet siis selkeästi palaamassa yhteen, vaikka alitajunnassa tiedät varmasti itsekin, että se on sinun, mutta ennenkaikkea lastesi takia huono idea.
Tiedän, että et kuuntele neuvoja, mutta: ole itseksesi, keskity lapsiisi ja anna heille mahdollisimman turvallinen ja tasapainoinen lapsuus. Opettele olemaan yksin ja nauttimaan sinkkuudesta, se ei ole pelkästään miesten metsästystä ja treffailua. Se on myös omien valintojen tekemistä, itsenäisyyttä ja hyvä hetki oppia tuntemaan itsensä.
Olen jotenkin hukassa sen osalta, kun omat arvoni ovat osin ristiriidassa omalla tavallaan aika vinoutuneiden nykyajan länsimaisten, feminististen arvojen kanssa. Mielestäni monikin itsestäänselvänä pidetty asia ei välttämättä lainkaan ole se ainoa oikea totuus.
Esim. ihmissuhteita värittää lasten prinsessasatuihin ja median antiin perustuva käsitys romanttisesta parisuhteesta, jossa mies ja nainen ovat tasaveroisia kumppaneita. Kyseinen ihanne on todellisuudessa epärealistinen ja sekä naiselle että miehellekin pääsääntöisesti epämiellyttävä ihannekuva.
Oikeasti nainen useimmiten kaipaa ja tarvitsee kumppaniltaan nykyaikanakin turvallisuutta: siksi esim. liian "pehmo" mies harvempaa naista kiinnostaa. Toisaalta naisen kunnioitus miestä kohtaan saattaa laskea, jos mies liian kaverillisesti neuvottelee monista naisen elämämpiiriin kuuluvista asioista. Se hienostunut sukupuolten välinen dynamiikka kärsii.
Kehotetaan eroamaan pienimmästäkin syystä, mutta käytännössä niitä yh-äitejä halveksitaan edelleenkin syvästi (mielipiteet kärjistyvät esim. näillä nettipalstoilla ja iäkkäämmän väestön parissa). Tunnen, että elämäni meni tavallaan piloille liian liberaalin ajattelun seurauksena. Liberaalit tuttavani ja jopa sukulaiseni kannustivat eroamaan. Mitä heillä oli antaa tilalle? Ei mitään. He käytännössä hylkäsivät minut pian sen jälkeen, kun erosin, kun statukseni laski alemmaksi. Oma äitini lupasi tukea minua eron jälkeen. Käytännössä hän on sittemmin käynyt kerran kahdessa vuodessa kylässä pikaisesti, vaikka olemme muuten hyvissä väleissä.
En ole koskaan onnistunut kovin helposti löytämään kumppania, joten olisi pitänyt tajuta pitää kiinni siitä, mitä minulla joskus oli. Nyt ei ole enää mitään, eikä enää tulekaan mitään.
Minusta on ihan sama vaikka mies olisi pääasiallinen elättäjä ja nainen kotiäiti, jos se molemmille sopii. Kyse on toisen kohtelusta, puolisoa pitää kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, siihen ei väkivalta kuulu.
Ja äitisi lupasi tukea eron jälkeen. Hänhän on tukenut jos olette väleissä ja pidätte yhteyttä. Vai minkälaista apua odotit, kädestä pitäen pitää tulla tekemään miehen osuus ja auttamaan sinua kotitöissä, vai?
Sellaista, että hän joskus soittaisi minulle ja kysyisi kuulumisiani ja saisin kertoa mieltä painavia asioita ilman, että hän hermostuu tai ahdistuu. Ja hän joskus kävisi luonani kylässä ja vähän siinä edes muodon vuoksi olisi hengessä mukana ja jopa auttelisi. Tosin eipä hän ole ikinä ollut sellainen äiti minulle muutenkaan. Isäni on ollut luotettavampi ja teki pääosin kotityöt, kun olin lapsi. En nyt eron myötä kehdannut kuitenkaan puhua parisuhdeasioista isälleni.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
No eivät miehet halua kokenutta naista, joten koetan pitää itseni mahdollisimman kokemattomana moraalisista syistä ja siksi, että "säilytän" itseäni mahdollisen tulevan kumppanin varalta. Enkä ole muuten edes tutustunut miehiin tositarkoituksella missään, kun eivät tee minulle aloitteita missään. Uskoisin, että syynä on erotaustani ja ulkonäköni sekä ikäni. Tosin eivät suomalaiset miehet tehneet aloitteita edes silloin, kun olin teini tai parikymppinenkään. Odottelin aina aloitteita, mutta ei heitä kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
Kumpikin niistä tapailumiehistä olisi halunnut enemmän ja ehkä suhteenkin, vaikka en suostunut kertaakaan edes suudelmaan tai mihinkään ei-kaverilliseen halaukseen. Itse en valitettavasti oikein tuntenut muuta kuin kaverillisia tunteita heitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjois-Suomestako olet? Vai miksi ihmeessä noin näköalaton olo? Ei sun elämästä ole vastuussa vanhempasi, sukusi tai ex, eikä edes liberaali ajanhenki. Tuo perusturvallisuuden puute on juteltava kuntoon terapiassa. Tavallaan näin.
Eteläisestä Suomesta olen. Lisäksi olen paljon matkustellut yksin nuorempana (=parikymppisenä), ja vaikka elin siveästi, niin koen itseni jotenkin huonoksi silti. Mutta olisin halunnut elää aivan toisenlaisessa ympäristössä, jossa joku oliso välittänyt ja huolehtinut. Nyt olen liberaalin ympäristöni ja ajan uhri.
Olisin elänyt onnellisemman elämän, jos olisin löytänyt nuorena miehen ja saanut valtavan suurperheen, mutta kukaan ei kertonut siitä mahdollisuudesta minulle ajoissa. Tuhlasin nuoruuteni siihen, että odottelin passiivisena miestä elämääni ilman, että kukaan tutustutti keneenkään, ja reissasin yksin, opiskelin ja haaveilin. Ei sellainen ole mielekästä elämää pidemmän päälle. Sellainen on naiselle eräänlainen kultainen häkki.
Moni nainen (ja minä myös) kaipaisi turvaa, pysyvyyttä ja perhettä. Läheisiä ihmisiä ja yhteyttä muihin ihmisiin. Nyt pidetään ihanteena sitä nuoren aikuisen yksineloa ja matkustelua ja toisaalta oikeasti miehetkin halveksivat sellaista naista, joten sillä vain heikensin flaksiani. Ja tästäkin olen lukenut netistä. Kukaan ei ollut sanonut sitä ääneen silloin, kun olin itse parikymppinen.
Miten tämä nyt eroaa siitä että jos olisit perustanut parikymppisenä suurperheen? Yhtä hyvin voisit olla nyt eronnut yksinhuoltaja.
Jos olisin valinnut miehen huolellisemmin, en olisi ainakaan omasta tahdostani eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
No eivät miehet halua kokenutta naista, joten koetan pitää itseni mahdollisimman kokemattomana moraalisista syistä ja siksi, että "säilytän" itseäni mahdollisen tulevan kumppanin varalta. Enkä ole muuten edes tutustunut miehiin tositarkoituksella missään, kun eivät tee minulle aloitteita missään. Uskoisin, että syynä on erotaustani ja ulkonäköni sekä ikäni. Tosin eivät suomalaiset miehet tehneet aloitteita edes silloin, kun olin teini tai parikymppinenkään. Odottelin aina aloitteita, mutta ei heitä kiinnostanut.
Surullista ajattelua. Elä elämääsi itse ja itsellesi. Kukaan ei ole sinulle mitään velkaa, ei edes mahdollista kumppania, jota varten "säästelet" itseäsi (mitä ihmettä tuo edes tarkoittaa?). Se ei tarkoita, ettetkö voisi kokea yhteyttä muihin ihmisiin ja olla heidän elämässään myönteinen voima ja toisaalta itse muista ihmisistä ja heidän seurastaan. Mutta mikään ei ole masentavampaa kuin ihminen, joka tuhlaa elämäänsä odottaen jotain tekemään siitä elämisen arvoisen.
Täähän on ilmiselvä kultin kirjoittama provo. Olisit nyt jättänyt termit pois ettet ois paljastunut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän voit toki mennä takaisin hakattavaksi omasta tahdostasi, mutta mitäpä jos ensi kerralla saakin lapset turpiinsa? Onko sinulla todella varaa ottaa se riski vain että saisit ns elättäjän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan varma, että länsimainen ihmiskuva on terveempi kuin orjuutta jatkava islamilainen miesvalta.
Siltikin monet miehet ajattelevat aika perinteiseen tapaan. Ja sitä saa lukea näiltä palstoilta. Esim. naisen matkustelua pidetään turn offina, samoin kuin esim. lemmikkien omistamista. Ja ei nainen paranna pariutumismahdollisuuksiaan opiskelullakaan, vaan pitäisi olla vain nätti ja nuori. Ihmetyttää se, miksi kukaan ei ihan tosissaan sanonut mulle siitä, kun olin vielä esim. parikymppinen. Olisin ehtinyt tuolloin vielä löytää hyvän puolison. Mutta en vain tiennyt, kun olin elellyt överiliberaalissa ympäristössä. Sitten aikaa kuluihin ja nyt on juna mennyt jo.
VMP, tonttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut selibaatissa, niin ei kai ihmekään jos miehet ei kiinnostu.
No eivät miehet halua kokenutta naista, joten koetan pitää itseni mahdollisimman kokemattomana moraalisista syistä ja siksi, että "säilytän" itseäni mahdollisen tulevan kumppanin varalta. Enkä ole muuten edes tutustunut miehiin tositarkoituksella missään, kun eivät tee minulle aloitteita missään. Uskoisin, että syynä on erotaustani ja ulkonäköni sekä ikäni. Tosin eivät suomalaiset miehet tehneet aloitteita edes silloin, kun olin teini tai parikymppinenkään. Odottelin aina aloitteita, mutta ei heitä kiinnostanut.
aha, selvä :DD
Vierailija kirjoitti:
Itsehän voit toki mennä takaisin hakattavaksi omasta tahdostasi, mutta mitäpä jos ensi kerralla saakin lapset turpiinsa? Onko sinulla todella varaa ottaa se riski vain että saisit ns elättäjän?
Toivottavasti ketjusta on ollut hyötyä niille ketkä ihan oikeasti elävät väkivaltaisen kumppanin kanssa. Tontulle tästä tuli vitsikirja.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan varma, että länsimainen ihmiskuva on terveempi kuin orjuutta jatkava islamilainen miesvalta.
Joo pihi suomalainen mies varmaan haluaakin ottaa päävastuun perheen elatuksesta. Nielee mukisematta senkin että vaimo saattaa haluta jäädä pysyvästi kotirouvaksi. Aivan varmasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän voit toki mennä takaisin hakattavaksi omasta tahdostasi, mutta mitäpä jos ensi kerralla saakin lapset turpiinsa? Onko sinulla todella varaa ottaa se riski vain että saisit ns elättäjän?
Toivottavasti ketjusta on ollut hyötyä niille ketkä ihan oikeasti elävät väkivaltaisen kumppanin kanssa. Tontulle tästä tuli vitsikirja.
Viittaatko tuolla tonttu-sanalla ulkonäkööni? Aika ilkeää haukkua minun ulkonäköäni, kun olen maininnut sen, että koen alemmuudentunnetta ulkoisen olemukseni vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Täähän on ilmiselvä kultin kirjoittama provo. Olisit nyt jättänyt termit pois ettet ois paljastunut ;)
Minkä kultin? Kiinnostaisi tietää, missä saattaisi olla hengenheimolaisiani.
Olen ihan varma, että länsimainen ihmiskuva on terveempi kuin orjuutta jatkava islamilainen miesvalta.