Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuka on lempikirjailijasi?
26.04.2021 |
Osaatko nimetä vain yhtä? Voit nimetä useammankin, jos et osaa.
Miksi hän / he?
Kommentit (96)
Ljudmila Ulitskaja ja Mihail Bulgakov. Molemmat ovat hienoja ihmissielun tulkkeja. Ulitskaja kuvaa jotenkin ihanan ymmärtäväisesti ja empaattisesti, todeten, kaikkia ihmisiä. Bulgakov taas osaa vain ylipäätään kuvata asioita niin, että niistä syntyy selkeä mielikuva, ja niin oivaltavasti, että välillä se jopa vituttaa, siis kateudesta. Miten se kehtaa osata noin hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Hyviä kirjoja on vaikka kuinka, mutta jos mietin, että ketä voisin lukea ihan vain kirjailijan nimen perusteella:
Hilary Mantel. Toivoisin että suomennettaisiin enemmän, koska pidän hänen englantiaan vähän liian vaikeana minulle.
Robin Hobb on paras fantasiakirjoittaja.
Mutta myös George R.R. Martinit luen kyllä heti (jos ilmestyy)
Kate Atkinson on ollut hyvä
Kaari Utrion 2000-luvun tuotanto on minusta erinomaista viihdettä
Indrek Hargla
Antti Nylen
Nyt olen kiinnostunut Pirkko Saisiosta ja J.P. Pulkkisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Mitä muuta tiedät sen ajan tavallisen ihmisen elosta, kuin nämä fiktiiviset tarinat? Vai perustatko oletuksesi näihin tarinoihin?
Tosin, jos kirja herättää noin suurta tunnetta, että sadun ja todellisuuden raja häilyy, on nostettava hattua kirjailijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Mitä muuta tiedät sen ajan tavallisen ihmisen elosta, kuin nämä fiktiiviset tarinat? Vai perustatko oletuksesi näihin tarinoihin?
Tosin, jos kirja herättää noin suurta tunnetta, että sadun ja todellisuuden raja häilyy, on nostettava hattua kirjailijalle.
Minä en oleta, minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Päätalon kerrontatapa jakaa yleensä lukijat jyrkästi kahtia.
Toisille se on elävää ja rikasta, toisille tuskastuttavan pikkutarkkaa ja hitaasti etenevää.
Minä pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe on jo tottunut kirjoitti:
Aina ja ikuisesti Aleksis Kivi! Seitsemän veljestä muutti elämäni aivan täysin. Kiven uskomattoman tarkka ihmiskuvaus ja kirjava hahmokaarti, terävät dialogit, liikuttava tapa kuvata veljesten välisiä suhteita, rosoisen kaunis kieli, vauhdikas juonenkuljetus sekä ennen kaikkea ajaton huumori naurattavat ja melkein jopa itkettävät minua edelleen, vaikka onkin kulunut jo vuosia siitä kun viimeksi luin.
Nykyihmisten keskuudessa hävettävän aliarvostettu teos! Muitakin hyviä löytyy (mm. Kullervo ja Nummisuutarit), mutta Seitsemän veljeksen ja Kivi-kokoelmani pelastaisin tulipalosta tai ottaisin mukaan autiolle saarelle koska tahansa.
N18
Oi, Seitsemän veljestä on kyllä huippu! Luin sen ekan kerran lukioikäisenä ja ihastuin heti. Kieli on mahtavaa, se veljesten välinen sanailu saa hyvälle tuulelle. Muuten en ole Kiven tuotantoon tutustunut, paitsi Kihlauksen esitti yliopiston joulujuhlassa laitoksen väki.
Luin sen nuorempana mutta vasta kun luin Suomen historiaa tajusin että veljesten tarina onnvähän niinkuin vertauskuva Suomen tarinasta samoina vuosikymmmeninä. Luontaistaloudesta ammatteijin ja vaihdantaan, lukutaidon leviäminen, lehdet....
Astrid Lindgren. Hänen teoksensa kävivät lapsena jo rakkaiksi. Nyt aikuisena niistä paljastuu uusia kerroksia. Taitava, monipuolinen kirjailija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Päätalon kerrontatapa jakaa yleensä lukijat jyrkästi kahtia.
Toisille se on elävää ja rikasta, toisille tuskastuttavan pikkutarkkaa ja hitaasti etenevää.
Minä pidän.
päätalon kerrontaa ppidettiin huonona kirjallisuutena mutta sen arvo kattavana elämänkertana huomattiin sitten myöhemmin.
Nylen on tarkka kirjoittaja. Saa täältä äänen. Sisältöä on ja herättää aivoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cormac McCarthy kuvaa teoksissaan ihmisiä ja miljöötä raadollisesti mutta siitä huolimatta kauniisti. Jostain syystä pidän inhorealistisistakin kuvauksista, ja hänen kirjansa antavat aina paljon ajateltavaa.
J. R. R. Tolkien on ollut yksi suosikkikirjailijoistani jo pitkään, sillä ihailen hänen kykyään rakentaa jotain niin moniulotteista ja yksityiskohtaista kuin Keskimaa ja kaikki sinne sijoittuvat tarinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kirjoja on vaikka kuinka, mutta jos mietin, että ketä voisin lukea ihan vain kirjailijan nimen perusteella:
Hilary Mantel. Toivoisin että suomennettaisiin enemmän, koska pidän hänen englantiaan vähän liian vaikeana minulle.
Robin Hobb on paras fantasiakirjoittaja.
Mutta myös George R.R. Martinit luen kyllä heti (jos ilmestyy)Kate Atkinson on ollut hyvä
Kaari Utrion 2000-luvun tuotanto on minusta erinomaista viihdettä
Indrek Hargla
Antti Nylen
Nyt olen kiinnostunut Pirkko Saisiosta ja J.P. Pulkkisesta
En ole koskaan ymmärtänyt Utrion suosiota. Hänen hahmonsa jäävät etäisiksi. Olen lukenut häneltä ehkä neljä kirjaa ja yhtäkään hahmoa en muista nimeltä. Juonikaan ei ole ollut erityisen kiinnostava ainakaan niissä teoksissa, joita olen häneltä lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Robertson Davies ja Kate Atkinson.
Tykkään valtavasti heidän tavastaan kertoa tarinaa.
Kas täällä on Robertson Daviesin ystävä 😍
Pidin myös kovasti!
Samoin täällä.mainituista tykkään kovasti Michel Tournierista ja Murakamista.
Hesse, Hurme, Nietzche, Kivi, Nylen, Linkola, Saisio, Knausgård ja Ahti.
Kate Atkinsonin kirjat on pakko ostaa omiksi!
Jojo Moyesista myös pidän.
Himolukijana tulisi pitkä lista tähän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Mitä muuta tiedät sen ajan tavallisen ihmisen elosta, kuin nämä fiktiiviset tarinat? Vai perustatko oletuksesi näihin tarinoihin?
Tosin, jos kirja herättää noin suurta tunnetta, että sadun ja todellisuuden raja häilyy, on nostettava hattua kirjailijalle.
Iijokisarja on elämänkerrallinen.
Tosin Kalle väritti tapahtumia kovasti.
Mutta elinolojen jne. kuvausta pidän realistisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.
Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.
John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.
Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.
R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.
Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia
Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.
No perustellaan: Iijoki-sarja on erittäin kiinnostavaa lähihistoriaa tavallisen ihmisen elosta Koillismaalla ennen sotia, varusmiesaika ja sota-aika on kerrottu todella elävästi ja voi peilata omaa nuorukaisaikaa noihin uhkavuosiin. Myös sodanjälkeinen uudelleen rakentamisen aika on kerrottu kuvaavasti ja säännöstelystä ja pulasta kerrottaessa voi nälän ja puutteen tuntea lukiessaan.
Keskeiset henkilöt on kuvattu elävästi ja heidän suuhunsa on laitettu murre oikein muhevasti, mutta ei liiallisesti jottei lukeminen käy liian raskaaksi.
Suurin ansio minusta on juuri tuo lähihistorian kerronta.
Mitä muuta tiedät sen ajan tavallisen ihmisen elosta, kuin nämä fiktiiviset tarinat? Vai perustatko oletuksesi näihin tarinoihin?
Tosin, jos kirja herättää noin suurta tunnetta, että sadun ja todellisuuden raja häilyy, on nostettava hattua kirjailijalle.
Idiootti näköjään löytyy jokaiseen keskusteluun.
Alue: Aihe vapaa
Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi ....