Kuka on lempikirjailijasi?

Pitääkö joku Kivestä noin nuorena?

Sue Harrisonin ja Robin Hobbin kirjoja olen lukenut useita ja aina tykännyt.

Harrisonin kirjoissa on juuri oikea historiallinen ote ja juonessa tarpeeksi mutkia, mutta kuitenkin sellainen perinteinen hyvä-paha-asetelma taustalla, mikä luo kirjoihin sopivasti ikiaikaista fiilistä.

Hobbin fantasia on sopivalla tasolla vaikuttamassa taustalla, mutta ihmiset nousevat pääosaan. Henkilöt ovat sopivan vajavaisia ja vaikka kirjoissa on väkivaltaa ja pahuutta, se pysyy kuitenkin jotenkin siistimpänä kuin vaikka GoT.

Väinö Linna ja Victor Hugomovat myös lähellä sydäntä, tosin heiltä en ole lukenut kuin pari kirjaa, ne kuuluisimmat.

Agatha Christie, kirjojensa takia

Haruki Murakami. Tekee aivan mahtavan kekseliäitä, älyä ruokkivia teoksia, jotka pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun, vaikka osa varsin paksuja opuksia. 

King on ollut ykkönen jo pitkään. Myös Joe Lansdale on hyvä. Tosin viime mainitun kirjoja ei enää viime vuosina ole suomennettu.

Perustelen valintojani sillä, että luen kirjoja viihtyäkseni. Koulukirjat on erikseen.

Perhe on jo tottunut kirjoitti:

Aina ja ikuisesti Aleksis Kivi! Seitsemän veljestä muutti elämäni aivan täysin. Kiven uskomattoman tarkka ihmiskuvaus ja kirjava hahmokaarti, terävät dialogit, liikuttava tapa kuvata veljesten välisiä suhteita, rosoisen kaunis kieli, vauhdikas juonenkuljetus sekä ennen kaikkea ajaton huumori naurattavat ja melkein jopa itkettävät minua edelleen, vaikka onkin kulunut jo vuosia siitä kun viimeksi luin.

Nykyihmisten keskuudessa hävettävän aliarvostettu teos! Muitakin hyviä löytyy (mm. Kullervo ja Nummisuutarit), mutta Seitsemän veljeksen ja Kivi-kokoelmani pelastaisin tulipalosta tai ottaisin mukaan autiolle saarelle koska tahansa.

N18

Oi, Seitsemän veljestä on kyllä huippu! Luin sen ekan kerran lukioikäisenä ja ihastuin heti. Kieli on mahtavaa, se veljesten välinen sanailu saa hyvälle tuulelle. Muuten en ole Kiven tuotantoon tutustunut, paitsi Kihlauksen esitti yliopiston joulujuhlassa laitoksen väki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

King. Ei lisättävää.

Kingin kirjat ovat 90 % hyviä. Siis aina yksittäinen kirja. Loppuratkaisut ovat ihan ihmeen huonoja, tunnelma lässähtää täysin. Niistä varmaan nauttisi enemmän, jos jättäisi kesken ja täydentäisi lopun omassa mielessään...

Samaa mieltä. Alkuosat on aina tosin koukuttavia ja keskellä on vaikea lopettaa, mutta loppua kohden meno hyytyy ja viimeisen sivun jälkeen on väärällä lailla tyhjä olo.

Perhe on jo tottunut kirjoitti:

Aina ja ikuisesti Aleksis Kivi! Seitsemän veljestä muutti elämäni aivan täysin. Kiven uskomattoman tarkka ihmiskuvaus ja kirjava hahmokaarti, terävät dialogit, liikuttava tapa kuvata veljesten välisiä suhteita, rosoisen kaunis kieli, vauhdikas juonenkuljetus sekä ennen kaikkea ajaton huumori naurattavat ja melkein jopa itkettävät minua edelleen, vaikka onkin kulunut jo vuosia siitä kun viimeksi luin.

Nykyihmisten keskuudessa hävettävän aliarvostettu teos! Muitakin hyviä löytyy (mm. Kullervo ja Nummisuutarit), mutta Seitsemän veljeksen ja Kivi-kokoelmani pelastaisin tulipalosta tai ottaisin mukaan autiolle saarelle koska tahansa.

N18

Hauska kuulla moinen Kiven ylistys!

Tavallisesti tällä palstalla "7 veljestä" lytätään täysin.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö joku Kivestä noin nuorena?

Itse luin sen(peruskoulun äikän lisäksi) armeijassa ja tykästyin.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö joku Kivestä noin nuorena?

Itse luin sen(peruskoulun äikän lisäksi) armeijassa ja tykästyin.

Siis 7 veljestä.

Sotkun kirjastosta lainasin monta Suomi-klassikkoa, Kiannon Punainen viiva, Aapelin Siunattu hulluus, Kalevala...

Miksi pitäisi nimetä vain yksi?

Eri elämäntilanteissa puhuttelee erilainen kirja.

On kausia, jolloin ei jaksa liian raskasta tekstiä tai kykene keskittymään yhtäaikaisiin sivujuoniin.

Nyt on menossa 3 eri kirjaa samanaikaisesti.

Pojalle luen iltakirjana Janssonin muumikirjaa "Vaarallinen juhannus", luen vaimolleni iltakirjana🤣(tämä tuli vähän vitsinä, vaimo heitti läppänä pojan iltakirjan jälkeen:"luetko minullekin iltakirjaa?)Christien "Kuolema Niilillä", lueskelen myös edesmenneen Egyptin presinentin Anwar Sadatin muistelmateosta "Presidentin ääni".

Tuo Sadatin(liekö sanellut haamukirjoittajalke?) kirja tarttui kirpparilta mukaan, Sadat jäi lapsuudesta mieleen, kun hän oli paljon julkisuudessa ollut näyttävän näköinen mies ja jonka kuolemaan johtanut attentaatti näytettiin televisiossa.

Edgar Allan Poe, Agatha Christie, Leena Krohn, Tiina Raevaara, Stephen King, Anton Tshehov, Aleksis Kivi, Maria Jotuni.

Varmaan listasta unohtui joitain tärkeitä. Esim. Aleksis Kiveä en olisi huomannut mainita, ellei siitä olisi puhuttu ketjussa. Pidän myös Seitsemästä veljeksestä, luin sen äskettäin uudestaan.

Tykkään novelleista, ja tiiviistä kerronnasta myös romaaneissa. Samasta syystä, eli sujuvalukuisuuden takia,  näytelmät ovat mieleeni. Tiiliskiviä en jaksa lukea ellen ole todella kiinnostunut tarinasta.

Pidän ruotsalaisista dekkaristeista tässä järjestyksessä

- Sofie Sarenbrandt (kirjat täytyy lukea lähes samalta istumalta loppuun asti :-))

- Camilla Läckberg 

- Camilla Grebe

- Mari Jungstedt

- Anna Johansson

Myös tanskalaisesta Jussi Adler-Olsenin pidän (osasto Q)

Janis Petke, latvialainen dekkaristi. Hänen kirjoissaan seikkailee myös suomalainen komisario Hirvosen Pentti. Suosittelen jännitysromaaniaan, Rekkamiehen pastillit. Järisyttävä lukukokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalo, Iijoki-sarja ei tarvitse perusteluja.

Pat Conroy - Nautittavaa ja sujuvaa kerrontaa ja hienoja dialogeja.

John Irving - Sydämellistä, hieman vinoa tarinaa. Suomennokset ovat varsin onnistuneita.

Colleen McCullogh - Okalinnut on riipaiseva ja mukaansatempaava, Morganin juoksu on myös hieno kirja, joka tosin kärsii käsittääkseni heikosta suomennoksesta.

R.F. Delderfield - Hienoja entisistä ajoista kertovia tarinoita, esim. Päivien kultainen ketju.

Robert Ludlum, Tom Clancy, John Grisham - Paljon hyviä ja paljon keskinkertaisia

Vaadin perustelut Iijoki-sarjalle.

Iijoki-sarja kertoo perusteellisesti siitä arkielämästä, jota suuri osa Suomen kansasta eli tuolloin ilman turhaa ja asiaankuulumatonta politisointia. Lisäksi se on yhden miehen menestystarina kaikkine heikkouksineen ”ryysyistä rikkauksiin”. Tosin Päätalo nostaa itseään liioitellulla vaatimattomuudesta ja itsensä vähättelyllä. Iijoki- sarja on luettava romaanina.

-eri

Tolkien. <3

Oli todella mielenkiintoista lukea tätä ketjua.

Niin monista erilaisista kirjoista ja genreistä ihmiset pitävät.

Pääasia se on kuitenkin se, että lukeminen ja kirjojen kuuntelu kiinnostaa edelleen suomalaisia ihmisiä, myös nuoria.

Samalla voisin suositella kaikille kirjastoissa käymistä ja siellä vaeltelemista.  Ainakin itselleni sieltä on osunut käsiin useita sellaisia teoksia niin romaani-kuin tietokirja puoleltakin, joita en edes tiennyt olevan olemassa.

Lasketaanko visuaaliset novellit, eli sarjakuvat? Neil Gaimanin Sandman ja Alan Mooren Ballad of Halo Jones ovat suosikkejani. Gaimanin kirjoista, Neverwhere, Graveyardbook, Stardust yms. Pidän myös kovin.

Apostoli Johannes Ilmestyskirja kun katsottiin se elokuva siitä.

Jojo Moyes. Kaikki eivät tykkää, mutta rakastan sitä kuinka hänen kirjoittama teksti vain soljuu eteenpäin. Kirjoissa on välillä todella ahdistaviakin teemoja, mutta se kielen sujuvuus.