Kuka on lempikirjailijasi?
Osaatko nimetä vain yhtä? Voit nimetä useammankin, jos et osaa.
Miksi hän / he?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
King. Ei lisättävää.
No, olisi ne perustelut olleet mielenkiintoista lukea.
Goethe. Hallitsi runouden, proosan sekä näytelmien kirjoittamisen, sekä tunteellisen että analyyttisen tyylin.
En osaa nimetä vain yhtä. Samoin kuin musiikissa, eri tunnelmiin on eri kirjailijat. En osaa nimetä edes kymmentä suosikkiani.
Haruki Murakami. Japanilainen kirjailia.
Loistavia teoksia, suosittelen kaikille joita kiinnostaa muukin pelkkä hömppä ja heikon tason jännityskirjallisuus.
Tykkään Anna Janssonin kirjoista, Maria Wernit monesti lukenut ja tempaisee mukaansa. Mielenkiintoisia ja silti niin tavallisia. Jännitystä piisaa.. Suosittelen.
King on kieltämättä hyvä. Pidän sci-fistä, ja yksi parhaista nykyään on Alistair Reynolds. Nuorempana Arthur C. Clarke oli minulle Jumalasta seuraava.
Paha kysymys, koska luen paljon ja eri genrejä (myös draamaa ja dekkareita). Mutta pitäydytään nyt tässä.
Mario Vargas Llosa. Käsittämätön taito kirjoittaa mieltäkiinnittävästi tarinoita erilaisista ihmisistä eri aikoina, yhdistää faktaa ja mielikuvitusta sekä pitää laajan kertomuksen langat alusta loppuun näpeissä. Ei mennyt Nobel väärään osoitteeseen.
En tiedä ovatko sinänsä suosikkikirjailijoita, mutta ainakin luen kaikki heidä uudet kirjansa sarjoista
- Osasto Q (Jussi Adler-Olsen)
- Jana Berzelius-sarja (Emelie Schepp)
Roald Dahliin palaan aina uudelleen. Aikuisten tarinoita luen itsekseni, lapsille luen lasten tarinoita. Tuntuvat tykkäävän. On erikoista, miten samat aivot voivat tuottaa niin monenlaisia tarinoita. Dahlit kestävät uudelleenluvun lukemattomia kertoja. Naurattavat, itkettävät, karmivat selkäpiitä. Lasten tarinoissakaan ei ole mitään ilmiselvää, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus lukea rivien välistä. Dahl ei aliarvioi lukijaa.
Kalle Päätalo.
Iijoki-sarja imaisi minut täysin maailmaansa.
Hienoa luonnon, ihmisten, työn ja entisen Koillismaan elämänmenon kuvausta.
Jännän kahtiajakoinen itsensä kuvaus.
Sekoitus itsekehua ja itseruoskintaa.
Lapsuuden suosikki Jules Verne.
Mukaansatempaavia seikkailuja, usein esi-scifiä.
Veikko Huovinen, "Lyhyet Erikoiset" usein tulevat milloin missäkin tilanteessa mieleen.
Erityisedti "Erään murhan motiivit" ja "Potkukelkka ja patiini".
Enni Mustonen on yksi. Tykkään sekä maaseutuhömpästä että historiallisista kirjoista. Ensin mainitut ovat kevyttä luettavaa, mutta eivät niin pinnallista kuin chick-lit, jälkimmäiset taas kertovat sellaista historiaa, mitä koulussa ei opetettu.
Vierailija kirjoitti:
King. Ei lisättävää.
Kingin kirjat ovat 90 % hyviä. Siis aina yksittäinen kirja. Loppuratkaisut ovat ihan ihmeen huonoja, tunnelma lässähtää täysin. Niistä varmaan nauttisi enemmän, jos jättäisi kesken ja täydentäisi lopun omassa mielessään...
Murakami on kyllä hyvä, pitäisi lukea enemmänkin häneltä. Minun lempikirjailijoitani ovat Michel Tournier - monitahoinen ja symboliikkaa taitavasti käyttävä kirjailija, jota monet eivät vaan enää juurikaan muista, koska hänen kirjansa suomennettiin 1960-1980-luvulla.
Tove Jansson, ja kyllä, tarkoitan sekä hänen loistavia muumikirjojaan (jotka kertovat enemmän ihmisen psykologiasta kuin monet aikuisten klassikot) että aikuisten kirjojaan.
Bernhard Schlink ja aivan erityisesti Lukija. Loistavaa historiallista perspektiiviä yhdistettynä ihmisen syvälliseen ymmärtämiseen, silti hyvin toteava ja eleetön kieli.
Nykykirjailijoista ehdottomasti Pajtim Statovci, maailmanluokan taituri ja onneksi suomalainen tätä nykyä. Hänestä saamme olla ylpeitä!
Oleen lukenut 2 kirjaa elämäni aikana: toiinen apulanta ja toiinen selinistä kerova kirja. 3 kirja taitaaa olla karhuryhmästä kertova kirja.
King. Ei lisättävää.