Rahan käyttö ja jakautuminen kun toinen on hoitovapaalla?

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta että työssäkäyvä vaatii toiselta samaa taloudellista panostusta! Eihän se nyt ole mitenkään mahdollista. Meillä on molempien lasten kanssa ollut sanomattakin selvää että ihan kaikki kulut on yhteisiä kuluja. Minä maksan sen mihin omat tulot (hoitoraha ja satunnaiset keikkatyötulot) riittää ja mies loput. Lapset on yhdessä tehty ja yhdessä päätetty, kuinka kauan heitä kotona hoidetaan.

Näinköhän työssäkäyvä on vaatinyt myös lastenhoidossa samanlaista panostusta? Eli puoliksi hoidetaan lastenhoito ja kotityöt, se on sitten työssäkäyvän itsensä mietittävissä, mistä hän tuon ajan löytää. Ihan samalla tavalla kuin ap:n mies olettaa, että hoitovapaalla oleva pystyy maksamaan puolet talouden kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Erottuasi saat kotihoidontuen, lapsilisän, asumistuen, toimeentulotuen ja elatusmaksun. Pärjäät paljon paremmin kuin nyt miehesi tossun alla.

Hienoa tämä nykynaisten moraali. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin molemmat ovat aikansa hoitovapaalla, mieluummin se rutisija ensin, niin toisella on vähemmän nalkutusta kuunneltavana jälkimmäisessä vuorossa.

Toisekseen sen hoitovapaa on niin lyhyt pätkä elämässä, että silloin vedetään yhtä köyttä ja kaikki kulut hoidetaan niillä tuloilla joita on, lapsen eduksi.

Ja ennen ensimmäistä kohtaa valitaan se vanhempikandidaatti huolella.

Työssäkäyvä osapuoli ei ole halunnut itse jäädä ollenkaan hoitovapaalle. Ap

Eli (oletan mies) ei näe lasta muuna kuin rahanmenona. Näin ollen jako on selvä: erossa sulle puolet ja hälle puolet. Maksaa sit elatustukea.

Vierailija kirjoitti:

Hoitovapaan aikana rahat yhteiset tai työssäkäyvä toinen vanhempi maksaa lasta hoitavalle vanhemmalle puolet ansion menetyksestä+ lomarahat ja eläkkeen menetys, vähennettynä puolet kotihoitotuesta ja lapsilisästä. Jolloin taloudellinen vastuu jakaantuu ja lapsen elatusvelvollisuus molemman vanhemman kesken.

Olisiko nyt kuitenkin helpompi jakaa se hoitoaika puoliksi. Molemmat menettää sen mitä menettää.

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Kun se kotona olo on niin kovin helppoa, miksi vain 7% miehistä jää hoitovapaalle räkimään kattoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Kun se kotona olo on niin kovin helppoa, miksi vain 7% miehistä jää hoitovapaalle räkimään kattoa? 

Te naisethan siihen ette suostu.

Täällä oli joskus monikymmensivuinen ketju aiheesta, jossa perusteltiin sitä mm. imettämisellä. 

Montaako miestä sinä olet elättänyt, kun mies on laulanut muumilauluja kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Moniko on alkanut tapella rahaosuuksista, vaikka mies olisikin räkinyt kattoon puolet hoitoajasta? Ainoastaan kotitöistä.

Minkä ikäinen se lapsi on nyt?

Onko myös hoitovapaasta sovittu yhdessä, vai aikooko ap repiä kaiken irti miehen lompakosta? 

Paljonko ap tienaa työssään? Entä mies? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Moniko on alkanut tapella rahaosuuksista, vaikka mies olisikin räkinyt kattoon puolet hoitoajasta? Ainoastaan kotitöistä.

Naisten omien kertomusten mukaanhan kotona oleva hoitaa ainoastaan lasta, työssäkäyvä tekee sitten kaikki kotityöt. 

Ja kotona olevan pitää päästä kerran viikossa hotelliin lepäämään. Oletko uusi palstalla? 

Meillä mies oli odotusaikana sitä mieltä että pitäisi osan vanhempainvapaasta tai olisi hoitivapaalla. Töissä tilanne oli niin hankala että muutti mieltään ja sovittiin että minä hoidan lapset ja mies pysyy töissä (toki saattoi myös huomata että kotona lasten kanssa rankempaa mitä oli ajatellut eikä sitten halunnutkaan kokeilla yksin lasten kanssa kotona oloa).

Meillä kolme lasta lyhyellä ikäerolla ja kaikilla lapsilla pitkäaikaissairauksia jotka tekivät pikkulapsivaiheesta todella rankkaa. Pahimpana aikana mies otti kolme kuukautta vuorotteluvapaata ja oltiin molemmat kotona hoitamassa lapsia muuten paitsi toinen oli aina välillä keskimmäisen kanssa sairaalassa hoitojaksoilla mukana.

Meillä on avioehto ja mies tienasi paremmin kuin minä. Yhtään ainutta kertaa hän ei ole valittanut rahankäytöstäni tai kieltäytynyt maksamasta jotain. Toki olen luonteeltani todella pihi eli en ostele turhia. Lopulta menin töihin vasta sitten kun nuorin oli jo 5v. Miehen kaveri laskeskeli että menetimme vähintään 50 000€ kun lapset hoidettiin kotona. Mies katsoi kaveria ja kertoi että on edelleen tyytyväinen eikä tuota rahaa olisi voinut sijoittaa mihinkään parempaan kuin perheeseen. Ja mies on siis maksanut suurelta osin perheen elämän kun olen ollut kotona. Meillä ei lasketa mitä kukin maksaa vaan minä maksan laskut ym sen tililtä mistä haluan (minulla on täydet käyttöoikeudet miehen tiliin). Suurin osa kuluistamme on perheen kuluja ja harrastamme enimmäkseen yhteisiä asioita. Miehellä on joitakin kalliita omia harrastuksia mutta nyt jo kaksi lapsista harrastaa niitä asioita miehen kanssa. Eli monesti tuntuu ettei meillä kummallakaan ole edes ”omia kuluja”. No ehkä jotain vaatteita mutta kun niitäkin käyetetään yhteisinä siltä osin kuin mahdollista (teinit ovat ottaneet meidän vaatteita käyttöön ja me taas teinien hylkäämiä vaatteita).

Toinen puoli asiasta on että lapsemme olisivat pienenä saaneet oman perhepäivähoitajan jos olisin lähtenyt töihin. Tämä siksi että yksi niin vaativa sairauksien hoidollisesti että olisi ollut kahden paikkanen ja toisellekkin olisi saattanut tulla päätös 1,5 paikkaisuudesta. Veljeni joskus naljaili kuinka laiska olen kun vain hoidan lapsia kotona. Huomautin että jos laitan lapset perhepäivähoitajalle niin näiden lasten hoito 40tuntia/ viikko katsotaan täydeksi työksi ja saisi täydet lomat ym. Jos minä hoidan heitä 24 tuntia /vuorokausi niin se on laiskottelua. Mielenkiintoista. Lisäksi laskeskelin välillä että oli kuukausia jolloin lapset sairastivat niin paljon etteivät olisi voineet olla hoidossa kuin yhden päivän. Mitenkähän olisimme miehen kanssa sitten hoitaneet sairaat lapset ja työt. Nyt kun olin kotona hoitamassa lapsia niin miehen ei tarvinnut olla ainuttakaan päivää poissa töistä hoitamassa sairasta lasta. Miehen ura on siksikin kehittynyt hyvin ja samoin palkka.

Onneksi meillä on yhteinen perhe. Ja me kaikki satsaamme edelleen että meidän perhe oyssä olisi kaikilla mahdollismman hyvä olla. Nyt meillä reippaita teinejä joilla asiat hyvin. Ja hyvä parisuhde. Ja yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli odotusaikana sitä mieltä että pitäisi osan vanhempainvapaasta tai olisi hoitivapaalla. Töissä tilanne oli niin hankala että muutti mieltään ja sovittiin että minä hoidan lapset ja mies pysyy töissä (toki saattoi myös huomata että kotona lasten kanssa rankempaa mitä oli ajatellut eikä sitten halunnutkaan kokeilla yksin lasten kanssa kotona oloa).

Meillä kolme lasta lyhyellä ikäerolla ja kaikilla lapsilla pitkäaikaissairauksia jotka tekivät pikkulapsivaiheesta todella rankkaa. Pahimpana aikana mies otti kolme kuukautta vuorotteluvapaata ja oltiin molemmat kotona hoitamassa lapsia muuten paitsi toinen oli aina välillä keskimmäisen kanssa sairaalassa hoitojaksoilla mukana.

Meillä on avioehto ja mies tienasi paremmin kuin minä. Yhtään ainutta kertaa hän ei ole valittanut rahankäytöstäni tai kieltäytynyt maksamasta jotain. Toki olen luonteeltani todella pihi eli en ostele turhia. Lopulta menin töihin vasta sitten kun nuorin oli jo 5v. Miehen kaveri laskeskeli että menetimme vähintään 50 000€ kun lapset hoidettiin kotona. Mies katsoi kaveria ja kertoi että on edelleen tyytyväinen eikä tuota rahaa olisi voinut sijoittaa mihinkään parempaan kuin perheeseen. Ja mies on siis maksanut suurelta osin perheen elämän kun olen ollut kotona. Meillä ei lasketa mitä kukin maksaa vaan minä maksan laskut ym sen tililtä mistä haluan (minulla on täydet käyttöoikeudet miehen tiliin). Suurin osa kuluistamme on perheen kuluja ja harrastamme enimmäkseen yhteisiä asioita. Miehellä on joitakin kalliita omia harrastuksia mutta nyt jo kaksi lapsista harrastaa niitä asioita miehen kanssa. Eli monesti tuntuu ettei meillä kummallakaan ole edes ”omia kuluja”. No ehkä jotain vaatteita mutta kun niitäkin käyetetään yhteisinä siltä osin kuin mahdollista (teinit ovat ottaneet meidän vaatteita käyttöön ja me taas teinien hylkäämiä vaatteita).

Toinen puoli asiasta on että lapsemme olisivat pienenä saaneet oman perhepäivähoitajan jos olisin lähtenyt töihin. Tämä siksi että yksi niin vaativa sairauksien hoidollisesti että olisi ollut kahden paikkanen ja toisellekkin olisi saattanut tulla päätös 1,5 paikkaisuudesta. Veljeni joskus naljaili kuinka laiska olen kun vain hoidan lapsia kotona. Huomautin että jos laitan lapset perhepäivähoitajalle niin näiden lasten hoito 40tuntia/ viikko katsotaan täydeksi työksi ja saisi täydet lomat ym. Jos minä hoidan heitä 24 tuntia /vuorokausi niin se on laiskottelua. Mielenkiintoista. Lisäksi laskeskelin välillä että oli kuukausia jolloin lapset sairastivat niin paljon etteivät olisi voineet olla hoidossa kuin yhden päivän. Mitenkähän olisimme miehen kanssa sitten hoitaneet sairaat lapset ja työt. Nyt kun olin kotona hoitamassa lapsia niin miehen ei tarvinnut olla ainuttakaan päivää poissa töistä hoitamassa sairasta lasta. Miehen ura on siksikin kehittynyt hyvin ja samoin palkka.

Onneksi meillä on yhteinen perhe. Ja me kaikki satsaamme edelleen että meidän perhe oyssä olisi kaikilla mahdollismman hyvä olla. Nyt meillä reippaita teinejä joilla asiat hyvin. Ja hyvä parisuhde. Ja yhteiset rahat.

Ihan vaan asian sivusta. Mille ihmeelle tässäkin kertomuksessa voi alapeukuttaa? Tämähän ei edes ole mielipide vaan kertomus yhden perheen toiminnasta. Osalle porukasta kaksi vaihtoehtoa reaktiolle on näköjään liikaa....

Meillä säästettiin etukäteen hoitovapaaseen, omat rahat mutta yhteinen taloustili ja kumpikin laittoi palkastaan syrjään rahaa sitä varten varakassaan. Se puhuttiin jo että lasta ei viedä tarhaan ennenkuin täyttää 2 vuotta. Sitten kun koitti hoitovapaa, niin mies jäi kotiin kun pystyi tekemään keikkoja työpaikalleen ja mun määräaikainen työsuhde oli päättynyt äitiyslomaan, eli mun piti etsiä töitä, joita onneksi löysinkin. Minä sitten maksoin enemmän laskuja. Toisella kerralla sama juttu, mutta nyt olin hoitovapaalla kunnes lapsi täytti 1,5 vuotta ja mies sitten loput. Mies maksoi enemmän juoksevia laskuja ja varakassasta otettiin ylläreitä. Koko ajan maksettiin yhteisesti asuntolainaa. 

Jos mies ei pidä lupaustaan, niin pistä se nyt vaan selkä seinää vasten tai palaa töihin ja valmistaudu siihen, että suhteellanne ei ole pitkä tulevaisuus. Älä ryhdy nälkää näkemään tai velkaantumaan nihilistin vuoksi. Lapsi ja perhe on yhteinen yritys, sama liesi. Ja sanot myös, että lisää lapsia ei tule, jos mies ei ala kantaa miehen vastuuta perheestään, ero voi sen sijaan tulla. Näytä sille että tuollaiset lupaukset pitää pitää tai laitetaan kantapäät vastakkain, jos yhteiseen hiileen puhaltaminen ei suju. Pitäähän nyt aikuisen miehen tuollainen asia tajuta, että kyseessä on lapsen ja perheen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Kun se kotona olo on niin kovin helppoa, miksi vain 7% miehistä jää hoitovapaalle räkimään kattoa? 

Te naisethan siihen ette suostu.

Täällä oli joskus monikymmensivuinen ketju aiheesta, jossa perusteltiin sitä mm. imettämisellä. 

Montaako miestä sinä olet elättänyt, kun mies on laulanut muumilauluja kotona? 

Ymmärrätkö mikä on hoitovapaa? Se alkaa siis vanhempain vapaan jälkeen, jolloin lapsi on noin 10 kuukauden ikäinen ja sillä voi olla, kunnes nuorin lapsi täyttää kolme. Harva imettää yli vuoden ikäistä lasta. Voit aivan vapaasti ajatella, että naiset eivät suostu elättämään miestä, mutta tosiasiassa miehet eivät itse halua jäädä hoitovapaalle. Olen kuullut syinä mm.

- tulot pienenee (no älä)

- vaikuttaa isosti eläkkeeseen

- en voi jäädä pois töistä, koska... (lisää tähän haluamasi tekosyy) Suosituin on, että sijaista ei löydy.

- tienaan enemmän, perheen tulotaso laskee. Tämä koskee myös isyysvapaita, ei auta vaikka laskee auki, että itse asiassa perheen tulotaso laskisi vähemmän jos isä jäisi päivärahalle kuin että äiti tipahtaisi kotihoidon tuelle.

- Kotona on tylsää, kaipaan töitä.

Syitä miksi äidin pitäisi jäädä hoitovapaalle

- vaikuttaa vähemmän perheen kokonaistuloihin (varsinkin, jos äiti edelleen maksaa puolet kuluista. Kiva diili miehelle).

- kaikki lapsenhoitoon liittyvät asiat. Jotka samalla kertaa ovat niin yksinkertaisia että voit räkiä kattoon kaiket päivät, mutta samalla niin monimutkaisia, että vain äiti kykenee näihin.

Ja kyllä, olen elättänyt puolisoani hänen ollessa työttömänä. Ei ollut lapsia, joten ei tarvinnut edes muumilauluja laulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin molemmat ovat aikansa hoitovapaalla, mieluummin se rutisija ensin, niin toisella on vähemmän nalkutusta kuunneltavana jälkimmäisessä vuorossa.

Toisekseen sen hoitovapaa on niin lyhyt pätkä elämässä, että silloin vedetään yhtä köyttä ja kaikki kulut hoidetaan niillä tuloilla joita on, lapsen eduksi.

Ja ennen ensimmäistä kohtaa valitaan se vanhempikandidaatti huolella.

Työssäkäyvä osapuoli ei ole halunnut itse jäädä ollenkaan hoitovapaalle. Ap

Eli (oletan mies) ei näe lasta muuna kuin rahanmenona. Näin ollen jako on selvä: erossa sulle puolet ja hälle puolet. Maksaa sit elatustukea.

Eikun ette olleet kaan naimisissa. No sit: avoerossa saat pesämunaa ja oman osuutesi plus tuet ja elatusmaksut. Miehesi on miehen irvikuva, rahanahne ja lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Kun se kotona olo on niin kovin helppoa, miksi vain 7% miehistä jää hoitovapaalle räkimään kattoa? 

Te naisethan siihen ette suostu.

Täällä oli joskus monikymmensivuinen ketju aiheesta, jossa perusteltiin sitä mm. imettämisellä. 

Montaako miestä sinä olet elättänyt, kun mies on laulanut muumilauluja kotona? 

Ymmärrätkö mikä on hoitovapaa? Se alkaa siis vanhempain vapaan jälkeen, jolloin lapsi on noin 10 kuukauden ikäinen ja sillä voi olla, kunnes nuorin lapsi täyttää kolme. Harva imettää yli vuoden ikäistä lasta. Voit aivan vapaasti ajatella, että naiset eivät suostu elättämään miestä, mutta tosiasiassa miehet eivät itse halua jäädä hoitovapaalle. Olen kuullut syinä mm.

- tulot pienenee (no älä)

- vaikuttaa isosti eläkkeeseen

- en voi jäädä pois töistä, koska... (lisää tähän haluamasi tekosyy) Suosituin on, että sijaista ei löydy.

- tienaan enemmän, perheen tulotaso laskee. Tämä koskee myös isyysvapaita, ei auta vaikka laskee auki, että itse asiassa perheen tulotaso laskisi vähemmän jos isä jäisi päivärahalle kuin että äiti tipahtaisi kotihoidon tuelle.

- Kotona on tylsää, kaipaan töitä.

Syitä miksi äidin pitäisi jäädä hoitovapaalle

- vaikuttaa vähemmän perheen kokonaistuloihin (varsinkin, jos äiti edelleen maksaa puolet kuluista. Kiva diili miehelle).

- kaikki lapsenhoitoon liittyvät asiat. Jotka samalla kertaa ovat niin yksinkertaisia että voit räkiä kattoon kaiket päivät, mutta samalla niin monimutkaisia, että vain äiti kykenee näihin.

Ja kyllä, olen elättänyt puolisoani hänen ollessa työttömänä. Ei ollut lapsia, joten ei tarvinnut edes muumilauluja laulaa.

Mitä sä mulle raivoat naisten omista sanoista? 

Miksi te kaikki naiset olette niin perseaukisia perhettä perustaessanne? 

Mitä, eihän kaikilla ole mahdollista säästää ennen lasta? Joskus lapsi tulee suunnittelematta koska. Kyllä ihmisillä on typeriä vinkkejä kaikenkaikkiaan. Kyllä se niin vaan on, että niin kauan kuin toinen hoitaa niin työssäkäyvä maksaa enemmän, vaikka raskasta se töissäkäyntikin on. Toisaalta hoitava tekee työn kotona lapsen kanssa ollessa. Silti näen asian niin, että taloudessa on 2 aikuista, ei pitäisi ihan olla toisenkaan tuloista pois toisen ansainta, vaan se nähdään sellaisena, että ruokakunnan tulot yhteensä. Ärsyttävää, mutta näin Kelat jne asiat laskee. Teitä on sentään kaksi, tässä maassa on yksinhuoltajia, jotka elättävät vaikka 3 lasta YKSIN. Ei ole kumppania jakamassa vastuuta tai ottamassa koppia lapsesta. Revi siitä. Miksi ihmiset valittavat, oli heidän tilanteensa mikä sitten vaan?

Säästin 10000 ennen molempien lasten hoitovapaita ja tein osa-aikaisia väliaikaistöitä. Näin pystyin olla hoitovapaalla ja maksamaan puolet kuluista.

Vierailija kirjoitti:

Säästin 10000 ennen molempien lasten hoitovapaita ja tein osa-aikaisia väliaikaistöitä. Näin pystyin olla hoitovapaalla ja maksamaan puolet kuluista.

Ihan kuin lapset olisi sinun henkilökohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä maksaa ja kht on kotona olevan omaa rahaa siitä että hoitaa lasta kotona. 

Kotihoito on edullisin ja ylivoimaisesti helpoin tapa hoitaa lasta. 

Kannattaa etsiä riittävän hyvätuloinen puoliso jolle perheen hyvinvointi on tärkeää.

Ja miehen ei pidä ottaa persaukista naista.

Kotona lasta hoitava on jokatapauksessa peeaa. Vai edellytätkö että nainen itse säästää omista rahoistaan että voi hoitaa yhteistä lasta kotona?

Useat tutut on eronneet hoitovapaiden jälkeen. Oli kivempi ottaa se elatus mieheltä ja olla kotona. Kun olisi pitänyt töihin lähteä niin erosivat. Ed.