Rahan käyttö ja jakautuminen kun toinen on hoitovapaalla?

Vierailija kirjoitti:

Tee laskelma siitä, millainen omaisuuden ja rahanjako olisi eron jälkeen. Näytä puolisolle.

Ei olla naimisissa. Ap

Nämä on kiharaisia juttuja. Meillä on ollut alusta saakka yhteinen tili ja rahat. Tienaan edelleen n 3 krt enemmän kuin puoliso. Hän oli aikoinaan kotona kahden lapsen kanssa yhteensä 6 vuotta. Yhteinen päätös, ajateltiin että alle 3 v ei laiteta tarhaan. Naisen ei kuulu kärsiä siitä, että synnyttää ja hoitaa mun lapset.

Tämä sopii meille. En jaksa vatkata rahasta, se on vain väline. Yhteiseltä tililtä kumpikin saa saman summan käyttörahaa omiin hommiin, lopuilla maksetaan yhteisiä menoja. Ei tarvitse kytätä toisen rahankäyttöä.

Ja nyt jos joku kirjoittaa, että noin ne perijät..... niin ei, ollaan duunariperheistä ja kaikki rahat on itse työllä tienattu ;-)

eroa, saat hyvät tuet. 

Nyt ainoa reilu vaihtoehto on se että mies jää nyt vaihteeksi hoitovapaalle ja maksaa ne puolet.

montako vuotta ap ajatteli maata kotona? 

Uskomatonta että työssäkäyvä vaatii toiselta samaa taloudellista panostusta! Eihän se nyt ole mitenkään mahdollista. Meillä on molempien lasten kanssa ollut sanomattakin selvää että ihan kaikki kulut on yhteisiä kuluja. Minä maksan sen mihin omat tulot (hoitoraha ja satunnaiset keikkatyötulot) riittää ja mies loput. Lapset on yhdessä tehty ja yhdessä päätetty, kuinka kauan heitä kotona hoidetaan.

Oletko kysynyt mieheltä, miten hänen mielestäsi pystyt osallistumaan kuluihin puoliksi? Ymmärtääkö miehesi paljonko kotihoidontuki on? Mitä hän tuumaa siihen, jos sanot että vaihdetaanpa osat, millä itse ajatteli puolet maksaa?

Tässä on varmaan käynyt niin, että miehesi ajattelee sinun vain lorvailevan kotona, koska eihän se lapsen hoito ja kasvattaminen mitään työtä ole. Tiedän tunteen, koska meillä tilanne meinasi esikoisen kohdalla mennä juuri noin. Nauroin ehdotukselle päälle ja käskin ottamaan laskimen käteensä. Loppujen lopuksi teimme jaon prosentuaalisesti. 

Ymmärrän kyllä lähtötilanteen, meilläkin mies oli aivan valmis maksamaan karhun osan kaikesta yhteisestä mutta kun vanhempainvapaa päättyi, olisi halunnut minunkin menevän tienaamaan. Keskustelun jälkeen ymmärsi omat vaihtoehtonsa ja sen myötä on edelleen puolisona. Minuahan ei rahalla kiristetä, se tuli selväksi silloin hänellekin.

Tsemppiä, koita saada mies ymmärtämään että lapsen parhaaksi jäät vielä kotiin. Töitä ehtii tehdä melkein hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

montako vuotta ap ajatteli maata kotona? 

Etkö sinä tiedä, mikä on hoitovapaan maksimikesto? Ei siitä tule vuosia, jos mies pitää siitä puolet.

Mielestäni reiluin niin, että lasketaan kaikki rahat yhteen ja niistä vähennetään kaikki yhteiset ja lapsen menot. Sitten loput jaetaan puolisoille omaan käyttöön: joko puoliksi tai sitten vaikka 30/70%, eli työssäkäyvä saa enemmän. 

Hieman vaadittaisiin enemmän taustoja tähän. Miksi toinen osapuoli on muuttanut mielensä ja mistä?

Esim. moni on ennen lapsen syntymää sitä mieltä, että lapsi vuoden vanhana päiväkotiin, mutta sitten mieli muuttuukin. Toisen osapuoli saattaa silti vielä ajatella niin, ja tiukka rahatilanne voi ajatusta puoltaa. Silloin kyse on ristiriidasta, ei henkisestä tai taloudellisesta väkivallasta.

Olen myös törmännyt siihen, että ihmisille selviää vasta lapsen synnyttyä kuinka pieni hoitoraha tosiasiassa on. Siinä vaiheessa kun vielä jännitetään raskautumista ja sen jälkeen synnytystä, asia tuntunee monille kaukaiselta.

Meillä ensimmäisen kohdalla jaettiin yhteiset kulut suhteessa tuloihin ja käytettiin omiin menoihin omia säästöjä. Seuraavan kohdalla oli yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni reiluin niin, että lasketaan kaikki rahat yhteen ja niistä vähennetään kaikki yhteiset ja lapsen menot. Sitten loput jaetaan puolisoille omaan käyttöön: joko puoliksi tai sitten vaikka 30/70%, eli työssäkäyvä saa enemmän. 

Tämä on hyvä ehdotus, mutta rahat pitäisi jakaa puoliksi omaan käyttöön. Ei työssäkäyvällä ole mitään oikeutta suurempaan rahamäärään, kun on yhdessä sovittu, että toinen on hoitovapaalla.

Minun ei tarvinnut tapella tästä aiheesta koska mieheni oli sitä mieltä että ei ole lainkaan kohtuutonta että hän maksaa kaiken. Perusteli sitä sillä että hän ei ole tehnyt "mitään" raskauden aikana ja sillä että hänen ollessaan töissä minä hoidan lasta.

Loukkaantuisin varmaan niin paljon, että alkaisin etsiä omaa asuntoa. Eihän puolisoon voi luottaa.

Moniko ketjun naisista on elättänyt kotona kattoon räkivää miestä lapsen varjolla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä voisi miettiä, miten paljon hän säästää hoitomaksussa ja miten paljon arvoa hän laittaa sille, että hänen ei tarvitse hoitaa lapsen hoitoon viemistä ja hakemista eikä jäädä pois töistä lapsen sairastuessa. Lapsen kotihoito säästää työssäkäyvältä paljon aikaa, hän ei taida tajuta sitä.

Sairaan lapsen hoidon järjestäminen on 3 vrk verran palkallista, joten ei siitä kuluja synny. Hoitomaksu on max noin 400 e/kk, joten kotihoidolla säästyy työssäkäyvältä 200 e. Sen verran enemmän voi maksuja maksaa.

Hoitovapaan aikana kulut minimoidaan, ei uusia vaatteita jne., jotta hoitovapaalla olevalle ei synny ylimääräisiä kuluja. Hoitovapaa on joka tapauksessa oma valinta, lapsen saa päivähoitoonkin.

Jos lähdetään tälle linjalle niin lapsi ja korityöt hoidetaan myös puoliksi. Eli työssäkäyvä hoitaa sitten joka päivä 12 tuntia lasta että menee tasan kuten rahatkin...

Työssäkäyvä maksaa ja kht on kotona olevan omaa rahaa siitä että hoitaa lasta kotona. 

Kotihoito on edullisin ja ylivoimaisesti helpoin tapa hoitaa lasta. 

Kannattaa etsiä riittävän hyvätuloinen puoliso jolle perheen hyvinvointi on tärkeää.

Onkohan asia nyt ihan oikeasti sovittu kunnolla ennen vauvan syntymää? Jos äiti on heittänyt "aion olla hoitovapaalla, ei alle 1-vuotiasta voi viedä päiväkotiin. Aikaisintaan 1,5-vuotiaana suostun laittaa päivähoitoon", isä on voinut tulkita niin, että äiti menee takaisin töihin lapsen ollessa 1,5-vuotias ja on sitoutunut elättämään tämän ajan. Sitten lapsen synnyttyä äiti ymmärtääkin, miten pieni 1,5-vuotias on vielä ja päättää jatkaa kotona olemista vielä 1,5 vuotta lisää.

Täysin ymmärrettävää, mutta täysin ymmärrettävää on myös se, että isälle asia ei näyttäydy samalla tavalla, kun hän ei pääasiallisesti hoida lasta. Isä voi kokea itsensä huijatuksi, kun raataa niska limassa töitä, että laskut tulee maksetuksi ja ruokaa pöytään. Mihinkään omaan extraan ei jää rahaa.

Ei minulla muuta ratkaisua ole kuin, että molemmat yrittäisivät ymmärtää toista ja keksiä jonkin ratkaisun tai kompromissin.

Mies ei voi muuttaa mieltään kesken hoitovapaan. Silloin kun hoitovapaasta on yhdessä sovittu, niin ap on ilmoittanut työnantajalleen hoitovapaajaksostaan ja työnantaja on tämän perusteella palkannut sijaisen.

Jos ap:n mies muuttaakin mieltään, niin sopimukset työnantajan ja sijaisen kanssa ovat sitovia. Ei niitä voi muuttaa kesken sopimuskauden.

Siten ap:n ja miehen välistä sopimustakaan ei voi muuttaa kesken sopimuskauden.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä maksaa ja kht on kotona olevan omaa rahaa siitä että hoitaa lasta kotona. 

Kotihoito on edullisin ja ylivoimaisesti helpoin tapa hoitaa lasta. 

Kannattaa etsiä riittävän hyvätuloinen puoliso jolle perheen hyvinvointi on tärkeää.

Ja miehen ei pidä ottaa persaukista naista.

Erottuasi saat kotihoidontuen, lapsilisän, asumistuen, toimeentulotuen ja elatusmaksun. Pärjäät paljon paremmin kuin nyt miehesi tossun alla.