Lue keskustelun säännöt.
Onko vielä tällaisia tavallisia perheitä niin kuin 1990-luvulla?
24.04.2021 |
1990-luvulla tavisperheiden kodeissa leivottiin lauantaisin marjapiirakkaa tai pullia. Leivonnasten tuoksuun sekoittui kodinhoitohuoneesta kantautuva bioluvil-tuulahdus.
Illan hämärtyessä perheen teini-ikäinen tytär Sanna kuunteli radion Listaohjelmaa omassa huoneessaan ja kirjoitti päiväkirjaa. Pari vuotta vanhempi poika Jani pelasi Nintendoa kaverinsa kanssa omassaan, huoneesta kuului tietokonepelin yksitoikkoisia säveliä.
Perheen isä Markku istuutui olohuoneen sohvalle saunasta tultuaan ja äiti Raija toi molemmille palat marjapiirakkaa ja kahvia. He katselivat Speden spelejä ja odottivat Bumtsibumin alkamista. Joskus isä saattoi avata Bumtsibumin alkaessa oluen, ja äiti kaataa itselleen lasin sherryä. Äidillä oli papiljotit päässä. Olohuoneen nurkassa oli akvaario ja siellä neontetroja ja kultakaloja.
Seuraavana päivänä anoppi ja appi olivat tulossa kylään.
Onko vielä tuollaisia perheitä, täysin tavallisia tiilitaloperheitä? Vai ovatko kaikki nykyään kansainvälisiä, "erikoisia" ekoperheitä?
Kommentit (123)
Minusta tuo ap:n tarina muistutti meidän lapsuudenperhettä 50-60-luvulta. Ainut poikkeus taisi olla, ettei ollut Nintendoa eikä kavereita tullut lauantaina pelailemaan mitään muutakaan. Kaveritkin olivat kotona perheen parissa viettämässä saunailtaa. Jos telkkarista ei tullut (60-luvun lopulla, kun saatiin telkkari) mitään mielenkiintoista katsottavaa, saattoi äiti lueskella jotain naistenlehteä ja isä ottaa saunan päälle torkut sohvalla uutisia odotellessaan. Uutisten jälkeen tuli ajanvieteohjelmaa, jota isommat lapset saivat jäädä vanhempien kanssa katselemaan, mutta pikkutenavat lähetettiin jo nukkumaan. Se lasten nukkumaanmeno ei ollut sellaista teatteria kuin se tuntuu nykyään olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavislähiöperheessä ei juotu sherryä. Asunnossa ei ollut kodinhoitohuonetta. Ei ollut Nintendoa. Telkkari oli, mutta ikinä ei katsottu Speden spelejä! Isovanhemmat tulivat kylään korkeintaan kerran vuodessa ja se oli juhlaa se. Saunavuoro meillä oli lauantaina. Äiti pesi hiukseni Linna-shampoolla.
Nykyään olemme tavallinen lähiöperhe. Lauantaina lapset siivoavat huoneensa ja saavat sen jälkeen karkkipäivän karkkinsa ja peliajan. Sen jälkeen ulkoilevat tai menevät kavereille käymään. Lounas ja päivällinen syödään yleensä kotona (ei kavereilla). Joskus leivotaan pullaa tai muffineja. Joskus mennään pidemmälle lauantaina, esim. retkelle metsään. Retket tehdään julkisilla, koska autoa ei ole. Lasten isovanhemmat tulevat kylään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Saunavuoroa ei ole.
Onko tämä epätavallista vai tavallista?
Yleistä se varmasti on, mutta ei tavallista ydinperheen elämää siten kuin ap varmasti tarkoittaa. On paljon kaikenlaisia lähiöperheitä, tai lähiömutseja ja uusperheitä. Paikkoihin mennään julkisella yms. Omakotitalossa asuvat ja auton omistavat, talvisin aurinkorannoille matkaavat perinteiset ydinperheet ovat harvinaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuollaisesta perheestään seuraa. Nainen kyllästyy tylsään kotiäidin osaan ja päivittäistä seksiäkin on ihmisten nyky makuun liian vähän.
Yli kaksi vuotta vanha viesti, mutta vastaan kuitenkin:
Miksi nykyään koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä? Ei ihme, että nykyään on niin paljon "selittämättömiä" mielenterveysongelmia, kun ihmiset säntäilevät paikasta toiseen koko ajan, ja väliajat tuijottavat puhelintaan tai vastaavaa. Ihmisen mielenterveys ei kestä jatkuvaa kiirettä, ja se kiire on yleensä vieläpä itse aiheutettua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallista, perinteistä arkea. Käyn töissä, vaimo tekee hoitsuna keikkaa, on kaksi autoa ja yksikerroksinen omakotitalo. Tiilestä tehty, vähän rempattu sisältä. En tiedä mitä pesuaineita käytössä, mutta kodinhoitohuone on.
Kolme lasta, perheen yhteistä lemmikkiä mietitty. Tänään käydään saunassa, vaimo tekee kasvonaamion ja käyttää saunamyssyä, minä otan kovat löylyt perheen jälkeen. Saunakaljat ja limsat otetaan, vaimolla joskus siideri.
Huomenna vaimo leipoo kahden nuorimman lapsen kanssa jotain hyvää ja tavallista, teinillä töitä. Syksyllä saadaan omenapiirakkaa omasta puusta... Vesi kielellä odotan. Teen "miesten työt" mutta autan myös muissa kotitöissä välillä. Jos vaimo lähtee välillä ystävää tapaamaan, ei ole ongelma hoitaa lapsia illalla. Usein katsotaan telkkarista koko perheen viihdeohjelmia tai leffaa, teini viihtyy omassa huoneessa mutta tulee joskus seuraksi.
Elämä on tavallista ja onnellista. Ei enempää voisi mies pyytää.
Kiva viesti ja kivasti kirjoitettu. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Onhan noita. Näistä kauniista kuvauksista vaan jätetään pois se, että mamma saa säännöllisesti turpaansa vaikka hoitaa kotona kaiken. Ja seksiin on pakko suostua, oli mikä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä mitä tarkoittaa erikoinen kansainvälinen ekoperhe. Omat suht ekologiset tavat eivät sulje pois ihan tavallista perhearkea, saunomme kyllä ja katsomme saunan jälkeen avaraa luontoa tmv. Marjapiirakkaa ja kahvia kuluu ihan normaalitahtiin. Kaikilla ei tietenkään ole televisiota tai saunaa, mutta ei sekään ole mielestäni mitenkään tavatonta. Yhteiset rutiiniksi muodostuneet rentoilujutut viikonloppuna ovat koko perheen lempihetkiä, vaikka esimerkiksi työ olisikin hektistä tai joillain mittapuilla erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Ap. . juttu kuulostaa jonkun sarjan tai elokuvan käsikirjoitukselta, ei todelliselta 90-luvun perhe-elämältä, ei ainakaan minun tai ystäväpiirin.
Jo tilastojen valossa on feikkiä. Esim. 80-90-luvulla miesten koti-isyys oli yleistä, yleisempää kuin nykyään. Eikä kukaan rakentanut tiilitaloja, ne kuuluvat 70-luvulle, vaan puutalot oli suosittuja. Ja suurin osa perheistä asui kerrostalossa Eikä kukaan käyttänyt enää paplareita, koska oli kihartimet jne.
Elämä oli 90-luvulla paljon samanlaista, kuin tänäkin päivänä.
Kihartimia oli jo 70-luvulla. Niitä kutsuttiin piippareiksi. Niissä ei ollut harjaosaa, ainakaan meillä. Kihartimen päässä oli irroitettava ohut putki, johon laitettiin vettä, kun sitä painoi, tuli höyryä. Sähköjohdoilla varustettu kapistus. Äiti kuitenkin käytti paplareita, tais käyttää melkein ysärille asti. Nukkui ne päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudenperheessä ollut ysärilläkään noin perinteiset sukupuoliroolit.
Meillä nuo asiat tehdään yhdessä, sen verran on maailma muuttunut:D
Kun olin pieni (60 -luvulla) äiti jäi lauantaisin leipomaan ja siivoamaan, isäni vei mut "pois jaloista" eli kävimme päiväleffassa katsomassa piirrettyjä ja sen jälkeen kahvilassa lounaalla.
Toisaalta mun isäni oli todella edistyksellinen, hän teki koko heidän avioliittonsa ajan aamiaisen äidille vaikka tämä lähti töihin tuntia aiemmin, laittoi ruokaa ja siivosi. Erityisesti sen jälkeen kun jäi eläkkeelle.
6
Miksei edistyksellinen isäsi ei siivonnut niin paljon, ettei äitisi olisi tarvinnut siivota lauantaina, kun sinä ja isäsi piditte hauskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten oli se Maija, joka asui yksinhuoltajaäidin kanssa ja meni kouluun vahvasti vanhalta tupakalta lemuten.
Sen paras kaveri Eetu asui naapurissa ja sen vanhemmat oli alkoholisteja, joten Eetu söi koulussa aina enemmän kuin sallitut viisi lihapullaa.
Maijasta tuli isona koko pikkukaupungin kiertopalkinto ja Eetu teki itsarin.
Ne jotka tässä ketjussa sanovat, ettei tuo vastaa 90-lukua ollenkaan, peilaavat tietysti omien kokemustensa kautta. Kyllä tuo aloituksen kuvaus aika hyvin vastaa minun ja luokkakavereideni perhe-elämää 90-luvulla. Miinus papiljotit ja sherry. Papiljotteja oli kyllä kaikilla, mutta harvemmin niitä arkena ainakaan meillä käytettiin. Oma äitini käytti juhlia varten sellaisia pitkiä puikkomaisia juttuja, jotka kiedottiin hiuksiin... en tiedä mikä niiden nimi on.
Melkein kaikkien kavereideni äidit leipoivat. Naiset joivat kyllä olutta eikä mitään sherryä. Ja ainakin minun kaveriporukassani tytötkin pelasivat Nintendoa eivätkä kirjoitelleet päiväkirjaa.
Täällä ainakin rakennettiin tiilitaloja vielä 90-luvulla, tosin sellaisesta valkoisesta tai kermanvärisestä tiilestä eikä punaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudenperheessä ollut ysärilläkään noin perinteiset sukupuoliroolit.
Meillä nuo asiat tehdään yhdessä, sen verran on maailma muuttunut:D
Kun olin pieni (60 -luvulla) äiti jäi lauantaisin leipomaan ja siivoamaan, isäni vei mut "pois jaloista" eli kävimme päiväleffassa katsomassa piirrettyjä ja sen jälkeen kahvilassa lounaalla.
Toisaalta mun isäni oli todella edistyksellinen, hän teki koko heidän avioliittonsa ajan aamiaisen äidille vaikka tämä lähti töihin tuntia aiemmin, laittoi ruokaa ja siivosi. Erityisesti sen jälkeen kun jäi eläkkeelle.
6
Miksei edistyksellinen isäsi ei siivonnut niin paljon, ettei äitisi olisi tarvinnut siivota lauantaina, kun sinä ja isäsi piditte hauskaa?
Hän tamppasi matot ja imuroi ennenkuin lähdimme, äiti pesi lattiat. Lauantaina molemmat olivat yleensä klo 13 saakka töissä joten sitä ennen ei paljoa ehtinyt eikä iltaisin kai ollut tapana siivota
En ole ap mutta nostetaanpa vähän, mukava kuulla että.tällaisia on vielä! Meidän perheen lisäksi tietenkin... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että tuolla vuosikymmenellä olisi lauantai-iltaisin tullut listaohjelmaa, eikä papiljotteja juuri käytetty. Minustakin tuo oli enemmän 1970-lukua, mainittuja ohjelmia ja nintendoa lukuun ottamatta. Mikä olikaan se vuosikymmen, kun tuli Koe-eläinpuisto?
Papiljotteja ei ole, vanhemmat juovat olutta ja siideriä eivätkä kahvia. Muuten ei paljonkaan poikkeaisi tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät enää passaa miehiä, se on ainakin muuttunut.
Kyllä ainakin minä passiaan miestäni ja hän minua. Tehdään iltapalaleivät toiselle valmiiksi, pestään molempien pyykit yms.
Passaaminen on feministien sana. Se oli huolenpitoa, naisellisuutta, kotiäidin elämää. Syy rakastaa naistaan. Mutta tosiaan, on käynyt harvinaiseksi.
Pitääkö toinen puoliso huolta vastaavasti, vaikkapa pitämällä huolta naisen autosta? Tämä ei sitten tosiaan tarkoita katsastusta kerran vuodessa ja renkaitten vaihtoa kahdesti vaan paljon muutakin.
Ei meidän elämä ollut ihan tuollaista 90-luvulla. Ensinnäkään ei asuttu omakotitalossa, eikä meillä leivottu lauantaisin tai muutenkaan tiettyinä päivinä. Ei elämä ollut noin ohjelmoitua ja urautunutta.
Lauantaisin ulkoiltiin tai käytiin jossain, tai lähdettiin maalle tai kutsuttiin kavereita kylään. Vanhemmat teki joskus töitä lauantaisinkin.
Vanhempani eivät ole eronneet, mutta ovat asuneet aina erillään. Lapsuuteni oli varsin tavallinen. Vanhemmat kannusti lukemaan kirjoja ja liikkumaan, sekä olemaan kaverien kanssa.
Minulla on vähän toisenlainen kokemus muksuna olemisesta 90-luvulla. Äiti töissä lähes kellon ympäri, isä makaa sohvalla kaljaa ryystäen, sisko ulkona kavereiden kanssa koska kotiolot ahdistavat. Perjantaina isä korkkaa kossupullon ja tappelee äidin kanssa kännissä. Karjunta raikuu rappukäytävässä eikä naapurit soita edes poliisia paikalle rauhoittamaan tilannetta. Ruokana pelkästään keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta, 1-2 kertaa kuukaudessa ehkä kanakastiketta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset eivät enää passaa miehiä, se on ainakin muuttunut.
Kyllä ainakin minä passiaan miestäni ja hän minua. Tehdään iltapalaleivät toiselle valmiiksi, pestään molempien pyykit yms.
Passaaminen on feministien sana. Se oli huolenpitoa, naisellisuutta, kotiäidin elämää. Syy rakastaa naistaan. Mutta tosiaan, on käynyt harvinaiseksi.
Voi kyynel. Äitihahmona toimiminen (seksin kera) ei sytytä naisia, pikemminkin päinvastoin: passattava, inisevä ja avuton mieslapsi on totaalinen turn off. Oikeat miehet ovat harvinaisia, sinunlaisia äidin rinnoille kaipaavia riittää. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
No oli se kyllä aika erilaista kun massoilla ei ollut vielä internettiä eikä kännyköitä.
Itse hankin ensimmäisen kännykkäni 1998.
Nörteillä toki oli netti jo 1800-luvulla.