Onko vielä tällaisia tavallisia perheitä niin kuin 1990-luvulla?
1990-luvulla tavisperheiden kodeissa leivottiin lauantaisin marjapiirakkaa tai pullia. Leivonnasten tuoksuun sekoittui kodinhoitohuoneesta kantautuva bioluvil-tuulahdus.
Illan hämärtyessä perheen teini-ikäinen tytär Sanna kuunteli radion Listaohjelmaa omassa huoneessaan ja kirjoitti päiväkirjaa. Pari vuotta vanhempi poika Jani pelasi Nintendoa kaverinsa kanssa omassaan, huoneesta kuului tietokonepelin yksitoikkoisia säveliä.
Perheen isä Markku istuutui olohuoneen sohvalle saunasta tultuaan ja äiti Raija toi molemmille palat marjapiirakkaa ja kahvia. He katselivat Speden spelejä ja odottivat Bumtsibumin alkamista. Joskus isä saattoi avata Bumtsibumin alkaessa oluen, ja äiti kaataa itselleen lasin sherryä. Äidillä oli papiljotit päässä. Olohuoneen nurkassa oli akvaario ja siellä neontetroja ja kultakaloja.
Seuraavana päivänä anoppi ja appi olivat tulossa kylään.
Onko vielä tuollaisia perheitä, täysin tavallisia tiilitaloperheitä? Vai ovatko kaikki nykyään kansainvälisiä, "erikoisia" ekoperheitä?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Minä olin tietokoneella netissä jo vuonna 2005.
Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Aika monilla oli netti jo 90-luvun lopulla, kun se alkoi Suomessakin yleistymään. Meille tuli ensimmäinen nettiyhteys noin vuonna 1997. Eka kännykkä pari vuotta aikaisemmin.
Kännyköitä oli jo 90-luvun puolivälissä ihan yleisesti käytössä. Ekoja matkapuhelimia monilla jo 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Olen itse syntynyt 90-luvun alkupuolella, joten en oikeastaan muista aikaa ennen matkapuhelimia. Netin yleistymisen muistan hyvin.
Olin teini 90-luvulla ja molemmat vanhemmat tekivät vuorotyötä. Harvemmin koko perhe oli lauantai-iltana kotona. Kun olimme veljeni kanssa jo tuossa iässä niin viikonloppuisin emme mekään olleet iltaisin kotona vaan kavereiden kanssa kaupungilla. Marjapiirakkaa taisi olla suurinpiirtein vain kesäisin tarjolla kun mummolassa käydessä sieltä tuotiin myös mustikoista alkaen kaikkea mahdollista. Meillä ruokaa vanhemmista laittoi se jonka työvuorot sopivat paremmin ja hieman isompina me veljeni kanssa yhä useammin. Äidilläni ei ollut papiljotteja ainakaan.
Nyt minä jo teinien äiti ja tuosta ap:n perheestä ei mitään tuttua. Meillä televisiota katsoo kissa joka Avara luonto riippuvainen ja usein viikonloppuisin emme muut katso mitään. Tai jos katsomme niin jotain suoratoistopalvelua vaimoni kanssa mutta lapset todella harvoin. Teinit viettävät aikaa paljon omien ystävien kanssa ja harrastuksissa. Lauantai-iltaisin harvoin kotona elleivät sitten tänne kokoonnu.
Kuulostaa ihan vieraalta 90-luvulta, vaikka elin tuolloin pienten lapsiperheen arkea, eikä se juuri poikkea jos vertaan sitä lapseni elämää tänäpäivänä.
Ystävä- ja tuttavapiirissä perhevapaat jaettiin puoliksi ja oli paljon siksi koti-isiä, koska ei ollut itsestään selvä saada kunnallista päivähoitoa, koska juuri 90-luvulla rakennettiin tämän päivän suurin osa päiväkodeista. Samoin laki velvoitti jakamaan molempien vanhempien sairaanlapsenhoito ja siihen tarvittiin todistus ja siksi 90-luku oli paljon tasa-arvoisempi kuin nykyään.
90-lukua varjosti lama, työttömyys ja valtava asuntopula. Asuntolainan korot oli 13-17%. Kännykät ja internet oli jo kaikkien saatavilla ja kotitietokoneet yleisiä.
Ap. kuvausta 90-luvun perhe-elämäatä en tunnista, eikä kukaan myöskään viettänyt tuttava- tai ystäväpiiristä, vaikka oltiin 30-40v, vaan kertomuksen sijoittaisin 60-70-luvulle ja silloinkin vanhemman väen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan pastellin sävyinen ja ruusunkukka tuoksuinen unelma menneisyydestä.
Nykyaikana, Raija äitikin voi avata kaljan itselleen ja Markku isä voi ihan itse hakea kahvinsa ja torttunsa. Tortunkin voi ostaa kaupasta, Raija äidin ei ole pakko esittää "pullan tuoksuista" äitiä jos hän ei pidä leipomisesta.
Speden pelejä ei nykypäivänä enää katsoisi kukaan koska ihmiset haluavat laadukkaampaa viihdettä kuin nähdä aikuisen miehen kiukuttelua telkkarissa jos itse sattuu häviämään.
Mitä se laatuviihde nykyään sitten on: Tempparit, Naked Attraction, Posse, Stadi vs. lande vai Putous? Siinä ei ainakaan ole menty yhtään eteenpäin, päinvastoin. Speden spelit ei ollut ainoa viihdeohjelma. Speden kiukuttelu oli osa ohjelmassa suunniteltua.
Olin 90-luvulla nuori äiti ja me elettiin pikkulapsiperheen aikaa. Lapset syntyivät ysärin alussa ja tulivat kouluikään ysärin lopulla/2000-luvun alussa.
Yleensä lauantait meni niin, että aamupäivällä siivottiin yhdessä, sitten lähdettiin autolla marketeille ja ostosreissun jälkeen oli yleensä jo nälkä, joten käytiin jossain ulkona syömässä, joskus ihan vaan mäkkärissä ja joskus oikeassa ravintolassa. Sitten tultiin kotiin lepäämään, lapset otti päikkärit ja aikuiset keitteli iltapäiväkahvit. Iltapäivällä oltiin yleensä ulkona, tehtiin vähän pihatöitä, hoidettiin jotain istutuksia ja lapset leikki siinä samalla ulkona. Sitten käytiin saunassa, katsottiin telkkaria ja syötiin herkkuja. Ysärin alussa se oli usein jätskiä, mutta kun lapset kasvoi, niin lauantaista tuli karkkipäivä.
Mulla oli ysärillä pitkä tukka, ei kiharoita eikä paplareita. (Kasarilla oli kiharoita, permis.)
Meille tuli tietska ja kännykät joskus ysärin puolivälissä. Internettiä ei silti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Internet tuli Suomeen 80-luvulla ja itse käytin sitä jo 80-lopulla. Kotiin hankittiin joskus 1992.
Samoin internet yhteyden kautta maksettiin laskut samoihin aikoihin.
Ja kyllä, tietokoneen ja modemin avulla päästettiin nettiin. Yrityselämässä laskut, palkat jne. hoidettiin tietotekniikan ja internetin avulla.
Tämäkin palsta tuli 90-luvun alussa ja juuri tietokoneelta otettiin yhteys lankapuhelimella nettiin ja kommentit lähetettiin. Ja kyllä tietokoneet oli lähes jokaisessa kodissa ja hinnat halvat.
Itse sain ensimmäisen kännykän 1988 ja valikoima laajentui 90-luvulla valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan pastellin sävyinen ja ruusunkukka tuoksuinen unelma menneisyydestä.
Nykyaikana, Raija äitikin voi avata kaljan itselleen ja Markku isä voi ihan itse hakea kahvinsa ja torttunsa. Tortunkin voi ostaa kaupasta, Raija äidin ei ole pakko esittää "pullan tuoksuista" äitiä jos hän ei pidä leipomisesta.
Speden pelejä ei nykypäivänä enää katsoisi kukaan koska ihmiset haluavat laadukkaampaa viihdettä kuin nähdä aikuisen miehen kiukuttelua telkkarissa jos itse sattuu häviämään.
Mitä se laatuviihde nykyään sitten on: Tempparit, Naked Attraction, Posse, Stadi vs. lande vai Putous? Siinä ei ainakaan ole menty yhtään eteenpäin, päinvastoin. Speden spelit ei ollut ainoa viihdeohjelma. Speden kiukuttelu oli osa ohjelmassa suunniteltua.
Oletko kuullut, että nykyään on muitakin kanavia ja mahdollisuuksia kuin ne tv:n vaihtoehdot?
Meillä ainakin katsotaan viikonloppuisin usein klassikkoelokuvia suoratoistopalveluista. Itse pidän myös psykologisista elokuvista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vieraalta 90-luvulta, vaikka elin tuolloin pienten lapsiperheen arkea, eikä se juuri poikkea jos vertaan sitä lapseni elämää tänäpäivänä.
Ystävä- ja tuttavapiirissä perhevapaat jaettiin puoliksi ja oli paljon siksi koti-isiä, koska ei ollut itsestään selvä saada kunnallista päivähoitoa, koska juuri 90-luvulla rakennettiin tämän päivän suurin osa päiväkodeista. Samoin laki velvoitti jakamaan molempien vanhempien sairaanlapsenhoito ja siihen tarvittiin todistus ja siksi 90-luku oli paljon tasa-arvoisempi kuin nykyään.
90-lukua varjosti lama, työttömyys ja valtava asuntopula. Asuntolainan korot oli 13-17%. Kännykät ja internet oli jo kaikkien saatavilla ja kotitietokoneet yleisiä.Ap. kuvausta 90-luvun perhe-elämäatä en tunnista, eikä kukaan myöskään viettänyt tuttava- tai ystäväpiiristä, vaikka oltiin 30-40v, vaan kertomuksen sijoittaisin 60-70-luvulle ja silloinkin vanhemman väen elämään.
Ensin laski asuntojen hinnat 1992-1994 ihan romahtamalla, ja sitten asuntolainojen korot laski 1995 alussa johonkin 4 prosentin tuntumaan. Me ostettiin siinä vaiheessa meidän ensimmäinen oma asunto. Ei meillä aikaisemmin ollut varaa, koska hinnat oli tapissa ja ne korot oli ihan järkyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuollaisesta perheestään seuraa. Nainen kyllästyy tylsään kotiäidin osaan ja päivittäistä seksiäkin on ihmisten nyky makuun liian vähän.
Eihän aloituksessa puhuttu kotiäitiydestä mitään!
1990-luvulla koitäiteys ei ollut niin yleistä kuin nykyään. 90-luvulla naiset kävivät töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun lapsuudenperheessä ollut ysärilläkään noin perinteiset sukupuoliroolit.
Olin itse perheenäiti 90-luvulla. Mistään papilioiteista tuskin olin kuullutkaan ja pullan leipominenkin oli mummien juttuja.
Ja tunsin paljon ikäisinäini naisia, jotka olivat äitejä. Ei todellakaan mitään samaa aloitukseen nähden. Toki olen Helsingistä ja korkeakoulutettujen piiristä (nyt alapeukuttamaan), että ehkä muualla hyvinkin näin.
Noh, meillä on tällainen kansainvälinen perhe, mutta ei se arki sen kummempaa ole. Mies ottaa sen oluen, lapset pelaa nintendoa kavereiden kanssa. Meillä on sauna. Leivon joskus.
Ainoa mikä ero ehkä on 1990-luvulle on se, että vanhemmilla oli useimmilla, jos oli työ, ni se sama työ vuodesta toiseen. Nykyisin joutuu kouluttautumaan ja reagoimaan nopeammin kaikenlaisiin muutoksiin työelämässä ja kouluissakin.
Toinen ero on, että olen matkustanut lasteni kanssa ulkomailla paljon enemmän mitä ikinä uskalsin edes haaveilla, että lapsuudenperheeni olisi. Ei tehty koskaan mitään lomamatkoja minnekään. Ja jos tehtiin, niin se oli asuntovaunureissu naapurikunnan leirintäalueelle. Siihen aikaan olin kuitenkin jo teini-ikäinen, eikä paljon kiinnostanut reissata autossa vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero tuollaisesta perheestään seuraa. Nainen kyllästyy tylsään kotiäidin osaan ja päivittäistä seksiäkin on ihmisten nyky makuun liian vähän.
Eihän aloituksessa puhuttu kotiäitiydestä mitään!
1990-luvulla koitäiteys ei ollut niin yleistä kuin nykyään. 90-luvulla naiset kävivät töissä.
Jos sai töitä. Aika monet oli kyl siinä alkupuolella varsinkin työttömänä. Joskus 1997 eteenpäin Nokia alkoi vetää niin tilanne parani.
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 90-luvulla myös ne luokan kiltitkin pojat mukaan diskoon ja juhlimaan? 🥺
Eivät.
90-luvulla kaikenlainen syrjiminen ja kiusaaminen oli yleisempää kuin nykyään. Eikä siihen puututtu, vaan sitä pidettiin normaalina elämänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Minä olin tietokoneella netissä jo vuonna 2005.
Sorry.
Töissä oli 90-luvun alussa. En muista milloin kotona, mutta 90-luvulla kuitenkin. Koko tsydeemi oli olemassa jo 80-luvulla. Erittäin harvalla kuitenkin käytössä.
Mun äiti on käyttänyt tavallisia papiljotteja niin kauan kuin muistan 80-luvulta lähtien. Vielä 2000-luvun alussa käytti Filmstar-kakkumascaraa. Itse käytän vieläkin ns. tarrapapiljotteja ja patukkapapiljotteja. Kiharat tulee itsekseen yöllä, ei tarvitse kihartimen kanssa värkkäillä.
Meillä oli ysärillä varmaan tuon tyylistä. Sen muistan hyvin, että vanhemmilla ei ollut kauheasti aikaa lapsille. Työt ja kotityöt ja niistä toipuminen oli arkea ja yhteinen aika oli sitä, että syötiin yhdessä ja joku ohjelma katsottiin TV:n äärellä.
Seurasin mielelläni keittiössä äidin ruoanlaittoa ja opin siinä samalla itsekin jotain. Juuri mitään ei ostettu valmiina, pitsaa tehtiin itse, samoin pullat ja piirakat. Marjat ja sienet poimittiin itse ja poimitaan edelleen.
Juhliin tehtiin leivonnaiset, täytekakut ja voileipäkakut itse, eikä tilailtu hienoja kakkuja Kakkugalleriasta. Meillä ei ollut autoa, tiskikonetta, kalliita harrastuksia, ulkomaanmatkoja tai muita hienouksia, mutta muuten pärjättiin kyllä mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Minä olin tietokoneella netissä jo vuonna 2005.
Sorry.
Meillä oltiin vuonna 1999, mutta tämä 2007 netissä ollut kertoi vain omasta kokemuksestaan. Työpaikalla olin netissä vuonna 1998.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.
Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.
Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.
Kyllä vaan ovat älykännykät merkittävästi muuttaneet ihmisten käytöstä. Vaikka ennen pääsi tietokoneella nettiin, sen ääressä ei vietetty ollenkaan samalla tavalla aikaa, eikä oltu addiktoiduttu Facebookiin tai Instagramiin. Ei selattu uutisia tai deittisovelluksia joka ikinen sekunti.
Ei ennen päässyt tietokoneella nettiin. Ei ollut olemassa nettiä.
Itse hanki ensimmäisen nettiyhteyteni 2007. Ensimmäisen kännykän 1998.
Kommenteista huomaa etteivät ihmiset enää osaa ajatella aikaa ilman nettiä ja kännyköitä.
Se on heille enää teoreettista fantasiaa.
Aika monilla oli netti jo 90-luvun lopulla, kun se alkoi Suomessakin yleistymään. Meille tuli ensimmäinen nettiyhteys noin vuonna 1997. Eka kännykkä pari vuotta aikaisemmin.
Kännyköitä oli jo 90-luvun puolivälissä ihan yleisesti käytössä. Ekoja matkapuhelimia monilla jo 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Olen itse syntynyt 90-luvun alkupuolella, joten en oikeastaan muista aikaa ennen matkapuhelimia. Netin yleistymisen muistan hyvin.
Kyllä matkapuhelimet olivat 1980-90- lukujen vaihteessa harvinaisia, meillä päin yksi taksiautoilija hankki sellaisen, maksoi yli 25000 markkaa (7600€) ja harvan verkoston vuoksi, se ei kuulunut juuri missään. Alue oli Itä-Lappi.
On meitä. Katselen nelijalkaisen perheenjäseneni kanssa Avara luontoa ratkon sanaristikoita, katselemme vielä uutiset ja lottoarvonnan ja menemme nukkumaan omiin sänkyihimme. Mikä ihana rauha :)
Tuttavapiirissäni on hyvin tavallisia perheitä. Matkustelua on enemmän ja parit eroavat enemmän kuin ennen mutta eipä suurempia muutoksia.