Onko vielä tällaisia tavallisia perheitä niin kuin 1990-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aika pitkälti  tuollaista, mutta vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla. On varmaan aika paljon eroa siinä, ovatko vanhemmat 35- vai 50-vuotiaita. Ja maalla kyllä käytettiin papiljotteja yleisesti tuohon aikaan.

Sähköt saatiin viimeistään 70-luvulla maaseudulla mökkeihin, he joilla ei ollut sähköihin varaa saivat kunnilta avustusta.

Toki monilla oli jo sähkötaiemminkib.

Tätä myötä sähkökäyttöiset parranajokoneet, höyrykihartimet, lämpörullat, sähköhammasharjat ym. alkoivat yleistyä, ja 80-luvulla ei juuri kukaan käyttänyt papiljotteja. Toki aina on perheitä. Joissa kaikkea uudistusta vastustettiin, pidettiin jopa syntinä hiustenlsittamista ym. "uutta tekniikkaa"

60-luvulla oli yleistä nähdä kaupoissa, busseissa, jopa kyläilemässä naisia rullat päässä, suojana sifonkihuivi. Lie jotkut pitäneet aina papereita, koska oli joistakin hienoa omistaa sellaiset, ei tarvinnut piipata hiuksia kuumalla hellankoukulla.

Meillä ei ollut tuollaista 1990-luvulla. Miksi muuten esimerkkitekstissä vain perheen pojalla oli kavereita?

Tuon tyylisiä ollaan. En käytä kuitenkaan paplareita. Mieheni keittää kahvia. Leivon, kun on vapaata. Viikonloput rajoitteisia vuorotyön vuoksi. Lapset ovat niin kotona kuin kavereilla. Nintendoa eivät pelaa, on muuta mukavaa tekemistä.

Ihanan pastellin sävyinen ja ruusunkukka tuoksuinen unelma menneisyydestä.

Nykyaikana, Raija äitikin voi avata kaljan itselleen ja Markku isä voi ihan itse hakea kahvinsa ja torttunsa. Tortunkin voi ostaa kaupasta, Raija äidin ei ole pakko esittää "pullan tuoksuista" äitiä jos hän ei pidä leipomisesta.

Speden pelejä ei nykypäivänä enää katsoisi kukaan koska ihmiset haluavat laadukkaampaa viihdettä kuin nähdä aikuisen miehen kiukuttelua telkkarissa jos itse sattuu häviämään.

Ap. juttu kuulostaa jonkun sarjan tai elokuvan käsikirjoitukselta, ei todelliselta 90-luvun perhe-elämältä, ei ainakaan minun tai ystäväpiirin.

Jo tilastojen valossa on feikkiä. Esim. 80-90-luvulla miesten koti-isyys oli yleistä, yleisempää kuin nykyään. Eikä kukaan rakentanut tiilitaloja, ne kuuluvat 70-luvulle, vaan puutalot oli suosittuja. Ja suurin osa perheistä asui kerrostalossa Eikä kukaan käyttänyt enää paplareita, koska oli kihartimet jne.

Elämä oli 90-luvulla paljon samanlaista, kuin tänäkin päivänä.

Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.

Ap. . juttu kuulostaa jonkun sarjan tai elokuvan käsikirjoitukselta, ei todelliselta 90-luvun perhe-elämältä, ei ainakaan minun tai ystäväpiirin.

Jo tilastojen valossa on feikkiä. Esim. 80-90-luvulla miesten koti-isyys oli yleistä, yleisempää kuin nykyään. Eikä kukaan rakentanut tiilitaloja, ne kuuluvat 70-luvulle, vaan puutalot oli suosittuja. Ja suurin osa perheistä asui kerrostalossa Eikä kukaan käyttänyt enää paplareita, koska oli kihartimet jne.

Elämä oli 90-luvulla paljon samanlaista, kuin tänäkin päivänä.

Ysärin alussa asuin vanhempien luona, juuri koskaan ei leivottu muuten oli tuollaista tavallista pientaloelämää. Ysärin lopussa oli jo oma perhe, edelleenkään ei leivottu mutta muuten oli tavallista tosin kerrostaloelämää.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tuollaista elämää viettää enää juuri kukaan. Ja syy on se että elämä oli tuollaista 90 luvulla mutta teknologia on muuttanut kaiken. Tuollaista elämää viettävä nykyaikana ei olisi tavallinen vaan todella erikoinen perhe.

Ei teknologia ole merkittävästi kehittynyt enää 2000-luvulla. Kaikki nykyiset kodinkoneet oli kaikkien saatavilla 90-luvulla, samoin kännykät ja tämäkin av-palsta jo 90-luvun alussa.

Suurin muutos on kännykät eli markkinoille tullut älykännykät, mutta niissäkään ei ole merkittävää muutosta, vaan ne samat toiminnat olivat tietokoneissa ja muissa laitteissa, nyt ne ovat vain pienemmässä koossa ja muistikapasiteettiä enemmän. Ei edes hinnassa, kännykät oli jo lapsilla 90-luvulla.

Todellisuudessa moni perhe sai lauantai-iltaisin juosta pakoon perheen liikaa ottanutta isää, joka oli taivostunut siitä kun telkkarista ei tullutkaan hänen lempiphjelmaansa. Huoneissaan toki lapset vietti aikaa, paetakseen perheen riehuvaa isää. Vaikka lasten fyysinen kuritus oli ollut laitonta vuodesta 1984, ei siitä välitetty.

Ihmiset katsoi spelejä tai mitä ikinä niiltä neljältä kanavalta sattuikaan tulemaan, koska muita vaihtoehtoja ei ollut kuin tv tai vhs.

Ei me äidit 90-luvulla mitään marjapiirakkaa leivottu tai katsottu tv:tä vaan keskusteltiin kiihkeästi täällä vauvapalstalla, samaan tapaan kuin nykyään. Silloin keskusteluja oli enemmän, eikä ne olleet reaaliajassa ja kaikki tarkistettiin ennen julkaisuja ja siksi olivat laadukkaampia.

Muutenkin 90-luvulla keskustelupalstojen kulta-aikaa, kun niitä ylläpitivät kaikki lehdet. Myös miehet osallustuivat.

Ja useimmat otti internet-yhteyden lankapuhelimella tai muulla laitteella.

Onko vielä olemassa täysin tavallisia suomalaisia perheitä 1930-luvulta?

Työnväenluokkaiset asuivat yksiön kokoisissa taloissa tai kaupunkiasunnoissa viiden lapsen kanssa. Tekivät töitä ilman vapaapäiviä ja rahaa ei ollut. Lasten tehtävä oli olla hiljaa, poissa tieltä tai tehdä töitä.

Vauraammat suvut ja maatilan omistajat asuivat isoissa kartanoissa, koko suvun kesken samassa talossa ja tekivät töitä tilalla. Palvelusväkeä oli. Lapset eivät saaneet näkyä eikä kuulua muuten kuin kysyttäessä. Töihin piti osallistua ja lapset opetettiin lukemaan. Kirjoja ei ollut, paitsi raamattu ja ehkä aapiskukko.

Syötiin ruispuuroa ja ihmisten lempiruokaa oli maito, jota oli tosi harvoin saaatavilla.

Niin se tavallinen tuppaa muuttumaan ja melko nopealla tahdilla vieläpä.

Get over it ja muutu mukana.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkielämä ei ole 90-lukua, vaan aikaisempaa. Papiljotteja oli esim. äidilläni vielä 70-80 -luvuilla. Kyllä ne 90-luvulla alkoivat olla jo mennyttä aikaa. Tuossa toisessa tarinassa, jossa lapsilta ei siedetty kiukuttelua ja pojat ovat poikia ajattelu oli voimissaan, ollaan lähinnä 70-luvun tunnelmissa. Olen kasvattanut lapseni 90-luvulla ja kyllä lasten kiukutteluja selvitettiin puhumalla, ei komentamalla hiljaiseksi, eivätkä pojille sallittu sen kummempia kuin tytöillekään. 

Nyt 63-vuotias äitini käytti papiljotteja 90-luvulla ollessani lapsi ja käyttää niitä nytkin. Edelleenkin monet käyttävät, vaikka kyseessä onkin yleensä jokin vaahtomuovinen muunnos eikä tarrapapiljotti, ja käyttäjät ovat useammin soijalattella käyviä ja kirppiksiä kiertäviä citysinkkuja kuin tiilitalon asukkaita.

Ja kvielä 00-luvulla olen saanut todistaa tuota hiljaiseksi komentamista ja pojat ovat poikia -ajattelua, tömä ihan arvostetussa ystäväperheessä.

Höh, nykyajan hömpötyksiä.

Lauantaisin lapset kävi koulussa, pääsivät vähän aikaisemmin kuin viikolla. Isä kävi töissä ja äiti siivosi, laittoi ruokaa ja teki pesi pyykit kotona.

Illalla käytiin saunassa ja vaihdettiin puhtaat alusvaatteet. Koko perhe kuunteli lauantain toivotut radiosta ja sitten mentiin nukkumaan, jotta jaksettaisiin herätä sunnuntaiaamuna kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Papiljotit puuttuu, alkoholia ei käytetä ja lapset on samaa sukupuolta. Mutta muuten ollaan just tuollaisia arkisia ja tavallisia ja katsotaan yhdessä napakympit sun muut. Ja elämä on ihanaa.

Kukkakaalikampaus on kyllä hirvein seksintappaja for ever!

Lapsuudessani 90-luvulla kaikki tuntemani onnelliset perheet olivat melkeinpä juuri AP:n kuvauksen kaltaisia. Perusasiat oli kunnossa, eivätkä nuo perheet ole vieläkään hajonneet.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkielämä ei ole 90-lukua, vaan aikaisempaa. Papiljotteja oli esim. äidilläni vielä 70-80 -luvuilla. Kyllä ne 90-luvulla alkoivat olla jo mennyttä aikaa. Tuossa toisessa tarinassa, jossa lapsilta ei siedetty kiukuttelua ja pojat ovat poikia ajattelu oli voimissaan, ollaan lähinnä 70-luvun tunnelmissa. Olen kasvattanut lapseni 90-luvulla ja kyllä lasten kiukutteluja selvitettiin puhumalla, ei komentamalla hiljaiseksi, eivätkä pojille sallittu sen kummempia kuin tytöillekään. 

Kyllä papiljotteja oli vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Kampaajatkin niitä käyttävät. Talo ei ole tiilitalo vaan 70-lukulainen vuokratalo.

90-luvun lopulla juurikin alkoi se roikkuminen vauva palstalla.

Meillä on tavallista, perinteistä arkea. Käyn töissä, vaimo tekee hoitsuna keikkaa, on kaksi autoa ja yksikerroksinen omakotitalo. Tiilestä tehty, vähän rempattu sisältä. En tiedä mitä pesuaineita käytössä, mutta kodinhoitohuone on.

Kolme lasta, perheen yhteistä lemmikkiä mietitty. Tänään käydään saunassa, vaimo tekee kasvonaamion ja käyttää saunamyssyä, minä otan kovat löylyt perheen jälkeen. Saunakaljat ja limsat otetaan, vaimolla joskus siideri.

Huomenna vaimo leipoo kahden nuorimman lapsen kanssa jotain hyvää ja tavallista, teinillä töitä. Syksyllä saadaan omenapiirakkaa omasta puusta... Vesi kielellä odotan. Teen "miesten työt" mutta autan myös muissa kotitöissä välillä. Jos vaimo lähtee välillä ystävää tapaamaan, ei ole ongelma hoitaa lapsia illalla. Usein katsotaan telkkarista koko perheen viihdeohjelmia tai leffaa, teini viihtyy omassa huoneessa mutta tulee joskus seuraksi.

Elämä on tavallista ja onnellista. Ei enempää voisi mies pyytää.

70-luvun kaupunkilaisperheessämme perheen poika pääsee isän mukaan, kun isä lähtee läheiselle joutomaalle vaihtamaan autoon öljyt ja tekemään jotain muuta huoltoa.

Sen jälkeen kotona syödään kuoriperunat ja kastike porkkanaraasteella ja isolla lasilla kulutusmaitoa.