Miten laihduttaa, ilman että elämänlaatu laskee kuin lehmän häntä? :(

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Siis kenellä säilyy suklaa kaapissa viikon??? :D alle vartti ja levy syöty

Ap[/quote]

===========

Ei ainakaan minulla säily. Siksipä en koskaan osa mitään nameja kotiin. Nytkin tekisi mieli suklaata, mutta enpä taida lähteä tuonne räntäsateeseen lampsimaan 3km aukiolevaan kauppaan suklaan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Miksi niin monet raitistuneet alkoholistit ratkeavat taas juomaan, vaikka raitis elämä on paljon mukavampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Totta, olen väärässä ja tyhmeliini! Syöminen on kivaa, ei liikunta!

Tuo on kuin sanoisi että miten lopettaa ryyppääminen ilman että elämänlaatu laskee, koska kännissä on kivaa.

Olet sokea sille miten huonosti voit koska olet sairaalloisen ylipainoinen, huomaat vain sen sokerihumalan kun saat herkkuja. Lopun aikaa olet käytännössä krapulassa ja tuntuu onnettomalta kun et saa sokeria.

Dieetit, nopeat yritykset, eivät laihduta kuin ehkä hetkellisesti. Vain elämänmuutos tepsii. Pikkuhiljalleen, askel kerralleen. Esim jos syötättää, voisitko ajatella ahmivadi rasvatonta luonnonjogurttia marjoilla?

Jos rahavarasi vain sallivat niin suosittelen pyytämään lääkäriltäsi Ozempic kerran viikossa pistettävän diabetes lääkkeen. Maksaa 120€/kk mutta säästät kuussa ruoka ja herkkulaskussa tuosta osan. Vie mieliteot ja kun ateriahetki lähenee niin pystyy järkevästi miettimään miten koostaa hyvä ateria. Lääke vähentää nälän tunnetta. Diabetes sotkee verensokeriarvot ja nälkää ja mielitekoja vastaan taistelu on kuin tupakoitsijalla tai alkoholistilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Miksi niin monet raitistuneet alkoholistit ratkeavat taas juomaan, vaikka raitis elämä on paljon mukavampaa?

Koska heillä on riippuvuus alkoholista, ja heidän keho sekä mieli saavat enemmän mielihyvää alkoholista ja humalantunteesta kuin monella muulla. Se on heillä geeneissä.

Minulla on eräs hyvä ystävä, joka painii alkoholiriippuvuuden kanssa. Hän sanoo, että kun krapulassa rupeaa uudestaan juomaan, niin se tunne on nautinnollinen, kun saa uudestaan viinaa ja krapula alkaa väistymään. Hän on koukussa siihen fiilikseen. Minulle taas krapulassa ei alkoholi maistu yhtään ja en todellakaan kaipaa sitä. Elimistömme ovat niin erilaisia, että mitkä asiat meille tuottavat mielihyvää ja mitkä eivät. On ihan turha verrata omia fiiliksiä kenellekään toiselle vänkyttäen, että kyllä sen täytyy sinullakin toimia kun toimii minullakin.

Vaihtoehto kirjoitti:

Jos rahavarasi vain sallivat niin suosittelen pyytämään lääkäriltäsi Ozempic kerran viikossa pistettävän diabetes lääkkeen. Maksaa 120€/kk mutta säästät kuussa ruoka ja herkkulaskussa tuosta osan. Vie mieliteot ja kun ateriahetki lähenee niin pystyy järkevästi miettimään miten koostaa hyvä ateria. Lääke vähentää nälän tunnetta. Diabetes sotkee verensokeriarvot ja nälkää ja mielitekoja vastaan taistelu on kuin tupakoitsijalla tai alkoholistilla.

Noinkohan vaan sitä lääkäriä määrätään määräämään tietty lääke...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla elämäntaparemontti nimenomaan paransi elämänlaatua. Nykyään 30 kg kevyempänä on ihanaa, kun jaksaa liikkua, pystyn taas juoksemaankin vuosien tauon jälkeen. Nukun paljon paremmin, joten olen päivällä paljon pirteämpi kuin ennen. Nykyään nautin hyvästä ruuasta, en syömisestä. Pidän omasta peilikuvastani. On kiva ostaa uusia vaatteita, kun valikoima on muutakin kuin plusmalliston kukallisia telttoja, eikä rintaliiveihin tarvitse enää mahtua jalkapalloa.

Mun elämä on nyt ihanaa! Rakasta mun jättitissejä! Mutta muuten peilikuvasta en pidä (siksi mieltä on poistettu kokovartalopeilit) ja joskus syömisen jälkeen väsyttää. Ap

Onko? Miksi sitten haluat laihtua?

Sosiaalinen paine. Ja mies painostanut /vihjaillut säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuodesta 2016 (no ei viime aikoina, Kun huomasi, että kelpaan muillekin, ihan tällaisena :D)

. Sen jälkeen vaan noussut paino, pois lukien tuo ihastus syksy 2018. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kuin sanoisi että miten lopettaa ryyppääminen ilman että elämänlaatu laskee, koska kännissä on kivaa.

Olet sokea sille miten huonosti voit koska olet sairaalloisen ylipainoinen, huomaat vain sen sokerihumalan kun saat herkkuja. Lopun aikaa olet käytännössä krapulassa ja tuntuu onnettomalta kun et saa sokeria.

Olen herkkä addiktoitumaan, nuoruuden taustalla huumausaineita ja alkoholismia ja perustupakkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Dieetit, nopeat yritykset, eivät laihduta kuin ehkä hetkellisesti. Vain elämänmuutos tepsii. Pikkuhiljalleen, askel kerralleen. Esim jos syötättää, voisitko ajatella ahmivadi rasvatonta luonnonjogurttia marjoilla?

Rasvaton ja sokerillinen vain lisäävät nälkää.

En mä nyt sanoisi syöväni huonoa ruokaa, tämän päivän menu:

- aamiainen 100g turkkilaista jugurttia, 1 rkl itsetehtyä hilloa ja 1 rkl mysliä

- lounas salaattia, tomaattia, kurkkua, maissia, muutama fetakuutio ja 56g purkki tonnikalaa öljyssä. 2 rkl salaatinkastiketta

- päivällinen tomaattinen broileri-chorizopata, jälkkäriksi kahvi ja 4x4 cm pala rahkamurupiirakkaa

- illalla marjasmoothie rahkajugurttiin

Tasan 1200 kcal kun tarkistin yasiosta. Määrät on kerran vuosien mittaan tarkistettu joko punnitsemalla tai purkin kyljestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kuin sanoisi että miten lopettaa ryyppääminen ilman että elämänlaatu laskee, koska kännissä on kivaa.

Olet sokea sille miten huonosti voit koska olet sairaalloisen ylipainoinen, huomaat vain sen sokerihumalan kun saat herkkuja. Lopun aikaa olet käytännössä krapulassa ja tuntuu onnettomalta kun et saa sokeria.

Olen herkkä addiktoitumaan, nuoruuden taustalla huumausaineita ja alkoholismia ja perustupakkaa. Ap

Mitä jos yrittäisit addiktoitua vaihteeksi johonkin terveelliseen? Vakavissaan, sinulla on aika selkeästi syömishäiriö, eli tarvitset mt-puolen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei halua muuttaa ruokavaliotaan tai alkaa harrastamaan liikuntaa koska se lihottaa. Toisin sanoen painon pitäisi tippua kätevästi nykyisillä elämäntavoilla. Miksi teit keskustelun asiasta, kun et ota yhtäkään neuvoa vastaan? Selityksiä riittää jokaiseen neuvoon. Tää on taas niin nähty.

Haluan vinkkejä niiltä, jotka ovat laihtuneet ilman, että elämänlaatu on kärsinyt. Kai niitäkin on? Ap

Minulle elämänlaatu merkitsee runsasta liikuntaa ja hyvälaatuista ruokaa. Kerran viikossa syön karkkia tai muuta makeaa. Inhoan tunnetta, joka seuraa ylensyönnistä. Sinä taas tunnut määrittelevän laadukkaan elämän eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Takaisin lihovat ovat useimmiten jollain nopealla, tiukalla kuurilla laihduttaneita, jotka palaavat laihduttuaan entisiin elämäntapoihin. Pienemmät muutokset koko loppuelämää varten ja hitaampi laihtumistahti johtavat todeäköisemmin pysyviin tuloksiin. Eikä kannata unohtaa, että moni ylipainoinen on ahmimishäiriöinen tai tunnesyöjä, eli suhde ruokaan ja syömiseen on huomattavasti monimutkaisempi kuin terve ja normaalipainoinen voi ikinä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.

Miksi sitten lähes kaikki laihduttajat lihovat takaisin, jos se elämänmuutos on noin kivaa? Ihminenhän rupeaa tekemään luonnostaan sitä mistä nauttii, eikä se ole hänelle pakkopullaa. Miksi sitten porukka palaa takaisin vanhoihin tapoihinsa ja jättävät nautintoa tuovan mukavan liikunnallisen elämän taakseen?

Äläkä vaan sano, että heillä ei ole sisua tai päättäväisyyttä, koska eihän sitä tarvita, jos se homma on kerran niin kivaa. Sitähän pitäisi silloin tehdä pelkästä nautinnosta.

Takaisin lihovat ovat useimmiten jollain nopealla, tiukalla kuurilla laihduttaneita, jotka palaavat laihduttuaan entisiin elämäntapoihin. Pienemmät muutokset koko loppuelämää varten ja hitaampi laihtumistahti johtavat todeäköisemmin pysyviin tuloksiin. Eikä kannata unohtaa, että moni ylipainoinen on ahmimishäiriöinen tai tunnesyöjä, eli suhde ruokaan ja syömiseen on huomattavasti monimutkaisempi kuin terve ja normaalipainoinen voi ikinä ymmärtää.

Olen tunnesyöjä. Kun parisuhde on loppunut, niin aina olen lihonut sen 10-15kg. Kun menee hyvin, niin syöminen ei kiinnosta.

Normaali ihminen laihtuu eron myötä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän treeniä, säästät herkut viikonlopulle ja pienennät herkkujen annoskokoja. Jos tykkäät vetää sipsejä, osta ison pussin sijasta semmoinen euron hintainen pienempi. Jos vedät sipsejä dippien takia, kokeile huviksesi vaihtaa sipsit johonkin vähäkalorisempaan kuten porkkanapaloihin. Sama suklaan kanssa. Jos ostat Fazerin sinisen, pistät sen kahtia ja säästät puolet seuraavalle viikonlopulle.

Treeneihin mukaan podcastiä tai äänikirjaa kuunneltavaksi. Esim. lenkki on aina mälsää aloittaa mutta kun pääsee vauhtiin niin ei se tunnukaan enää pahalta. Ja jos kuuntelet jotain tosi mielenkiintoista podcastiä niin silloin seuraavaa lenkkikertaa jopa odottaa innoissaan kun haluaa kuulla miten se juttu jatkuu.

Siis kenellä säilyy suklaa kaapissa viikon??? :D alle vartti ja levy syöty

Ap

Sinun valinta! Voit märistä elämän ankeutta ja uhriutua . Toinen vaihtoehto on tehdä tilanteelle jotakin. Minä valitsin jälkimmäisen , on se niin nannaa kun lääkäri kehuu miten kolesterolit  ja verenpaineet on tippuneet normaaleille tasoille. Ja sanoo että olen tehnyt hienon työn. Maistus varmaan sullekin! Sinun valinta , ei kenenkään muun!

Minua niin säälittää ne ap:n muissa ketjuissa esiin tuomat lapset. Hirveää mallia äitiydestä ja naiseudesta ja itsensä huolehtimisesta. Ruoka on tärkeämpää kuin terveys ja perhe. Mutta niinhän se on alkoholistillakin. Apua olisi saatavilla mutta koskaan se ei kelpaa. Tekosyitä tekosyiden perään. Olisi pitänyt jättää lisääntymättä jos ei muuta elämässä tahdo kun herkutella ja olla täysi.

Älä ahmi, vaan opettele nauttimaan ruuasta hitaasti. Panosta myös ruuan laatuun, makuun ja ulkonäköön, mutta pienennä annoskokoja. Opettele syömään monipuolisemmin jos 'nautintosi' ovat tällä hetkellä yhtä ja samaa rasvasokerihöttöä. Minä ainakin olen tajunnut etten ihan oikeasti nauti vaikka suklaalevyn hotkimisesta kerralla. Tyydytän vain stressaantuneena tai tylsistyneenå jotain alkukantaista halua ahmia ja saada äkkiä kiksit sokerista ja rasvasta, mutta en itseasiassa siinä hotkiessa ehdi kunnolla edes maistamaan sitä suklaata.