Miten laihduttaa, ilman että elämänlaatu laskee kuin lehmän häntä? :(
Sokerit koholla, mutta laihdutus pilaa elämän ilon. Ruoka on ihanin ja positiivisin asia elämässäni.
BMI 38
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän treeniä, säästät herkut viikonlopulle ja pienennät herkkujen annoskokoja. Jos tykkäät vetää sipsejä, osta ison pussin sijasta semmoinen euron hintainen pienempi. Jos vedät sipsejä dippien takia, kokeile huviksesi vaihtaa sipsit johonkin vähäkalorisempaan kuten porkkanapaloihin. Sama suklaan kanssa. Jos ostat Fazerin sinisen, pistät sen kahtia ja säästät puolet seuraavalle viikonlopulle.
Treeneihin mukaan podcastiä tai äänikirjaa kuunneltavaksi. Esim. lenkki on aina mälsää aloittaa mutta kun pääsee vauhtiin niin ei se tunnukaan enää pahalta. Ja jos kuuntelet jotain tosi mielenkiintoista podcastiä niin silloin seuraavaa lenkkikertaa jopa odottaa innoissaan kun haluaa kuulla miten se juttu jatkuu.
Siis kenellä säilyy suklaa kaapissa viikon??? :D alle vartti ja levy syöty
ApNo siinä onkin hyvä harjoittelusauma. Ostat pienempiä suklaa-annoksia ja säilytät niitä kaapissa kauemmin. Ota vaikka ruokailun jälkeen aina pala tai kaksi jälkkäriksi, tyydyttää makeanhimon ilman että pitää syödä hirveitä määriä. Siinä säästyy rahaakin kätevästi.
Pari palaa suklaata tyydyttää makeanhimon? LOL
Suosittelen vhh-ruokavaliota/ketoruokavaliota. Itse huomasin aika nopeasti kun olo parani eikä enää edes maistunut makea, että kyllä tuo pari palaa suklaata on silloin tarpeeksi:)
En tiedä oletko kokeillut? Kannattaa hankkia tietoa etukäteen jos et.
Sehän ei ole mikään dieetti vaan elämäntapa 😋
Ensin alkoi mieliala nousemaan, sitten samaan tahtiin paino laskemaan.
Jos sokerit ovat koholla, ollaan jo siinä pisteessä, että diabetes kolkuttelee ovella. Niin kauan, kun veressä on sokeria koko ajan, laihtumista ei tapahdu.
Joten sinun on jätettävä kaikki turha sokeri- ja hiilarimössö kokonaan, myös välipalat.
Mitä se turha mössö sitten on? Suklaata, virvoitusjuomia, sokeria kahvissa tai teessä, ylenmäärin pastaa, riisiä, perunaa ja leipää, maustettuja jogurtteja, sipsejä, pullaa, pipareita, näitähän riittää.
Syö riittävän monta pienempää ateriaa päivässä, ei välipaloja, ja tarpeeksi vettä. Rasvaa ja proteiinia pitää olla joka aterialla, mutta ei läträtä. Pieni pihvi tai kanafilettä salaatilla tai kasviksilla, marjoja, hiukan pähkinöitä, kananmunia, raejuustoa yms. myös annoskoon muistaen. Se yhden aterian koko on tosiaankin aika pieni. Ja maun päätät itse.
Tein itse elämäntaparemontin, jonka pitäisi olla se juttu, eikä mikään laihdutuskuuri. Elämänlaatu on juuri nyt korkealla. On jo lähes normaalipaino, normaalit sokerit, kolesterolit, verenpaineet, ei satu, eikä kolota. Ja lähtötilanne oli varmaan samaa luokkaa, kuin sinulla. Monet irvailevat, että sitten kun siirryt takaisin, niin ne kilot tulevat tuplana. Sepä se, tiedän itsekin, että niin kävisi, jos siirtyisin takaisin huonoihin tapoihin. Mutta kun ei ole aikomusta.
Tämä ei ole ollut mikään kitukuuri, jossa kärsin ja kuolaan toisten eväitä. On ollut helppo kieltäytyä, kun ei ole ollut nälkä aterioiden välillä. Ei edes illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian välillä, jolle tulee mittaa n. 14 tuntia.
Tässä ei ole oikotietä onneen. Joko mätät suuhusi huonoa ravintoa ja lihot, tai muutat aterioidesi koostumusta ja laihdut.
Vierailija kirjoitti:
Liiku enemmän. Tee kivoja. Ks. Netti
Pilates jooga aloittelijoille
Kävely kotijumppaa mäkikåvely
Metsäkävely
Välillä spurtteja
Bongaile
Kävelytekniikan harjoitteluPienin askelin
Ensi viikolla joka päivä 10-15min jotain liikunta
Syö aamulla ja illalla puuro
Syö kaksi lämmintä ruokaa
Nauti ulkoilusta
Ihana kevät!
Kuori iho joskus
Käy kampaajalla
Lue kirjoja
Siivoile
Puhu itsellesi nätisti
Sinä olet sinä ja hyvä sellaisena kuin olet. Just hyvä. Taputtele itseäsi. Silittele itseäsi. Osoita itse itsellesi myötätuntoa.
Olet hieno juuri noin.
10 minuuttia liikuntaa päivässä ja itsensä taputtelua. Ja hirveät määrät sapuskaa. Varmasti laihtuu 😂
Minulla elämäntaparemontti nimenomaan paransi elämänlaatua. Nykyään 30 kg kevyempänä on ihanaa, kun jaksaa liikkua, pystyn taas juoksemaankin vuosien tauon jälkeen. Nukun paljon paremmin, joten olen päivällä paljon pirteämpi kuin ennen. Nykyään nautin hyvästä ruuasta, en syömisestä. Pidän omasta peilikuvastani. On kiva ostaa uusia vaatteita, kun valikoima on muutakin kuin plusmalliston kukallisia telttoja, eikä rintaliiveihin tarvitse enää mahtua jalkapalloa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla elämäntaparemontti nimenomaan paransi elämänlaatua. Nykyään 30 kg kevyempänä on ihanaa, kun jaksaa liikkua, pystyn taas juoksemaankin vuosien tauon jälkeen. Nukun paljon paremmin, joten olen päivällä paljon pirteämpi kuin ennen. Nykyään nautin hyvästä ruuasta, en syömisestä. Pidän omasta peilikuvastani. On kiva ostaa uusia vaatteita, kun valikoima on muutakin kuin plusmalliston kukallisia telttoja, eikä rintaliiveihin tarvitse enää mahtua jalkapalloa.
No tämä jos mikä parantaa elämänlaatua. Kiva, kun omastakin vaatekaapista löytyy taas päällepantavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla elämäntaparemontti nimenomaan paransi elämänlaatua. Nykyään 30 kg kevyempänä on ihanaa, kun jaksaa liikkua, pystyn taas juoksemaankin vuosien tauon jälkeen. Nukun paljon paremmin, joten olen päivällä paljon pirteämpi kuin ennen. Nykyään nautin hyvästä ruuasta, en syömisestä. Pidän omasta peilikuvastani. On kiva ostaa uusia vaatteita, kun valikoima on muutakin kuin plusmalliston kukallisia telttoja, eikä rintaliiveihin tarvitse enää mahtua jalkapalloa.
Mun elämä on nyt ihanaa! Rakasta mun jättitissejä! Mutta muuten peilikuvasta en pidä (siksi mieltä on poistettu kokovartalopeilit) ja joskus syömisen jälkeen väsyttää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sokerit ovat koholla, ollaan jo siinä pisteessä, että diabetes kolkuttelee ovella. Niin kauan, kun veressä on sokeria koko ajan, laihtumista ei tapahdu.
Joten sinun on jätettävä kaikki turha sokeri- ja hiilarimössö kokonaan, myös välipalat.
Mitä se turha mössö sitten on? Suklaata, virvoitusjuomia, sokeria kahvissa tai teessä, ylenmäärin pastaa, riisiä, perunaa ja leipää, maustettuja jogurtteja, sipsejä, pullaa, pipareita, näitähän riittää.
Syö riittävän monta pienempää ateriaa päivässä, ei välipaloja, ja tarpeeksi vettä. Rasvaa ja proteiinia pitää olla joka aterialla, mutta ei läträtä. Pieni pihvi tai kanafilettä salaatilla tai kasviksilla, marjoja, hiukan pähkinöitä, kananmunia, raejuustoa yms. myös annoskoon muistaen. Se yhden aterian koko on tosiaankin aika pieni. Ja maun päätät itse.
Tein itse elämäntaparemontin, jonka pitäisi olla se juttu, eikä mikään laihdutuskuuri. Elämänlaatu on juuri nyt korkealla. On jo lähes normaalipaino, normaalit sokerit, kolesterolit, verenpaineet, ei satu, eikä kolota. Ja lähtötilanne oli varmaan samaa luokkaa, kuin sinulla. Monet irvailevat, että sitten kun siirryt takaisin, niin ne kilot tulevat tuplana. Sepä se, tiedän itsekin, että niin kävisi, jos siirtyisin takaisin huonoihin tapoihin. Mutta kun ei ole aikomusta.
Tämä ei ole ollut mikään kitukuuri, jossa kärsin ja kuolaan toisten eväitä. On ollut helppo kieltäytyä, kun ei ole ollut nälkä aterioiden välillä. Ei edes illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian välillä, jolle tulee mittaa n. 14 tuntia.
Tässä ei ole oikotietä onneen. Joko mätät suuhusi huonoa ravintoa ja lihot, tai muutat aterioidesi koostumusta ja laihdut.
Kuulostaa hirveältä. Ap
Et mitenkään laihduta ilman "elämän pilaamista". Itsellä myös bmi lähes 40 ja painonpudotus menossa. 5kg lähtenyt 1,5 kuukaudessa ja ihan perseestä on.
Täällä moni sanoo kliseisesti tyyliin, rupea lenkkeilemään ja syömään porkkanoita. Totuus vaan on se, että jos et ole tähän päivään mennessä kokenut nautintoa lenkkeilystä ja porkkanoista, niin se tulee sinulle aina olemaan väkinäistä. Lähes kaikki laihduttajathan lihovat aina takaisin korkojen kera, koska se elämäntapa vain ei heille ole luontaista, ja se ei tuo sitä hyvää fiilistä ja nautintoa, vaan on väkinäistä suorittamista johon ajansaatossa kyllästyy.
Näiden liikuntafriikkien on helppo puhua, koska he taas nauttivat siitä. Hehän ovat ihan hepulissa, jos on viikon flunssassa ja ei pääse lenkille tai treenaamaan. Kaikille liikunta vaan ei tuo sitä mielihyvää. Samalla tavalla kuin joillekin ison berliininmunkin syöminen on taivaallista, mutta jonkun mielestä koko munkin syöminen taas tuntuu äklöltä ja puolikaskin on liikaa. Se riippuu ihan siitä, että mistä jokaisen yksilöllinen keho ja mieli saa mielihyvää.
Ensin keto- sitten VHH-ruokavalio. Ei tarvi syödä pahaa ruokaa saati olla nälissään, vaan päinvastoin saa syödä hyvin ja monipuolisesti ko. ruokavalioiden sallimien ruoka-aineiden mukaan. Samalla laihtumista ja hyvää oloa ei voi estää. Diabeteksesikin kiittää ja toivon mukaan pääset vs:n kohoamisesta kokonaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään laihduta ilman "elämän pilaamista". Itsellä myös bmi lähes 40 ja painonpudotus menossa. 5kg lähtenyt 1,5 kuukaudessa ja ihan perseestä on.
Täällä moni sanoo kliseisesti tyyliin, rupea lenkkeilemään ja syömään porkkanoita. Totuus vaan on se, että jos et ole tähän päivään mennessä kokenut nautintoa lenkkeilystä ja porkkanoista, niin se tulee sinulle aina olemaan väkinäistä. Lähes kaikki laihduttajathan lihovat aina takaisin korkojen kera, koska se elämäntapa vain ei heille ole luontaista, ja se ei tuo sitä hyvää fiilistä ja nautintoa, vaan on väkinäistä suorittamista johon ajansaatossa kyllästyy.
Näiden liikuntafriikkien on helppo puhua, koska he taas nauttivat siitä. Hehän ovat ihan hepulissa, jos on viikon flunssassa ja ei pääse lenkille tai treenaamaan. Kaikille liikunta vaan ei tuo sitä mielihyvää. Samalla tavalla kuin joillekin ison berliininmunkin syöminen on taivaallista, mutta jonkun mielestä koko munkin syöminen taas tuntuu äklöltä ja puolikaskin on liikaa. Se riippuu ihan siitä, että mistä jokaisen yksilöllinen keho ja mieli saa mielihyvää.
Ihminen voi muuttua ja opetella nauttimaan uusista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla elämäntaparemontti nimenomaan paransi elämänlaatua. Nykyään 30 kg kevyempänä on ihanaa, kun jaksaa liikkua, pystyn taas juoksemaankin vuosien tauon jälkeen. Nukun paljon paremmin, joten olen päivällä paljon pirteämpi kuin ennen. Nykyään nautin hyvästä ruuasta, en syömisestä. Pidän omasta peilikuvastani. On kiva ostaa uusia vaatteita, kun valikoima on muutakin kuin plusmalliston kukallisia telttoja, eikä rintaliiveihin tarvitse enää mahtua jalkapalloa.
Mun elämä on nyt ihanaa! Rakasta mun jättitissejä! Mutta muuten peilikuvasta en pidä (siksi mieltä on poistettu kokovartalopeilit) ja joskus syömisen jälkeen väsyttää. Ap
Onko? Miksi sitten haluat laihtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän treeniä, säästät herkut viikonlopulle ja pienennät herkkujen annoskokoja. Jos tykkäät vetää sipsejä, osta ison pussin sijasta semmoinen euron hintainen pienempi. Jos vedät sipsejä dippien takia, kokeile huviksesi vaihtaa sipsit johonkin vähäkalorisempaan kuten porkkanapaloihin. Sama suklaan kanssa. Jos ostat Fazerin sinisen, pistät sen kahtia ja säästät puolet seuraavalle viikonlopulle.
Treeneihin mukaan podcastiä tai äänikirjaa kuunneltavaksi. Esim. lenkki on aina mälsää aloittaa mutta kun pääsee vauhtiin niin ei se tunnukaan enää pahalta. Ja jos kuuntelet jotain tosi mielenkiintoista podcastiä niin silloin seuraavaa lenkkikertaa jopa odottaa innoissaan kun haluaa kuulla miten se juttu jatkuu.
Siis kenellä säilyy suklaa kaapissa viikon??? :D alle vartti ja levy syöty
Ap
No elä hyvä ihminen osta kokonaista 200 g levyä kotiin jos tietoisuus siitä kaapissa nököttävästä hurmaavasta herkusta polttaa reiän takaraivoosi ja ahmit sen kokonaan heti. Osta joku 40-50 gramman suklaapatukka ja syö se, ja huomenna kävelet kauppaan ostamaan toisen jos on ihan pakko saada lisää. Saat hyötyliikuntaakin samalla.
Itsekuri on kokolailla puppua, mutta auttaa jo paljon jos ei ainakaan tuo kotiinsa niitä pahimpia kaloripommeja houkuttelemaan syömään. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Itse olen tullut siihen tulokseen että joillekin meistä ruoka on koviin huumeisiin verrattava houkutus. Sitten ahmitaan ja lihotaan ja olo on kauhea paitsi juuri sillä hetkellä kun ruoka on suussa. Meidäthän on rakennettu tankkaamaan kaloririkasta ruokaa aina kun vain on tilaisuus. Valitettavasti ruokaa ei voi laittaa katkolle kuten huumeita ja tupakkaa ja lihomiskierre jatkuu ja jatkuu.
Elämä on raskas taival, siitä ei pääse yli eikä ali. Jos haluaa olla normaalipainossa, joutuu ehkä uhraamaan asioita sen eteen. Itse normaalipainoisena voin todeta anonyymisti, että kyllä teen päivittäin uhrauksia ja töitä sen eteen. Kaikista mieluiten söisin, mitä haluaisin eli pitsaa, hampurilaisia, erilaisia juustoja, hyvää leipää, karkkia, ranskalaisia, kivoja välipaloja kauppojen valmisruokaosastolta ja jäätelöä. Ja kyllä, syön näitä kaikkia, mutta en päivittäin enkä edes viikoittain. Joka ainut päivä kieltäydyn jostain ihanasta ruoasta tai syön vähemmän kuin tekisi mieli.
Joku voi nauttia terveellisestä ruokavaliosta, eikä koe herkuista kieltäytymistä vaikeana, mutta minä en.
Nautin kyllä hoikkana olemisesta ja siitä, että mikään ei purista. Normaalipainon ylärajallakin on aina ollut epämiellyttävän puristava tunne. En sitten tiedä, kumpi on oikeasti pahempaa: ruokavalion jatkuva tarkkailu vai epämukava ja pursuileva olotila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään laihduta ilman "elämän pilaamista". Itsellä myös bmi lähes 40 ja painonpudotus menossa. 5kg lähtenyt 1,5 kuukaudessa ja ihan perseestä on.
Täällä moni sanoo kliseisesti tyyliin, rupea lenkkeilemään ja syömään porkkanoita. Totuus vaan on se, että jos et ole tähän päivään mennessä kokenut nautintoa lenkkeilystä ja porkkanoista, niin se tulee sinulle aina olemaan väkinäistä. Lähes kaikki laihduttajathan lihovat aina takaisin korkojen kera, koska se elämäntapa vain ei heille ole luontaista, ja se ei tuo sitä hyvää fiilistä ja nautintoa, vaan on väkinäistä suorittamista johon ajansaatossa kyllästyy.
Näiden liikuntafriikkien on helppo puhua, koska he taas nauttivat siitä. Hehän ovat ihan hepulissa, jos on viikon flunssassa ja ei pääse lenkille tai treenaamaan. Kaikille liikunta vaan ei tuo sitä mielihyvää. Samalla tavalla kuin joillekin ison berliininmunkin syöminen on taivaallista, mutta jonkun mielestä koko munkin syöminen taas tuntuu äklöltä ja puolikaskin on liikaa. Se riippuu ihan siitä, että mistä jokaisen yksilöllinen keho ja mieli saa mielihyvää.Ihminen voi muuttua ja opetella nauttimaan uusista asioista.
Niin, kyllähän se koiranpaskakin varmaan saattaisi ruveta ajansaatossa namilta maistumaan, jos ei muuta ruokaa olisi.
Laihdutushan nostaa elämänlaatua! Alat löytää lisää nautintoa tuottavia asioita kuten liikunta ja ulkoilu ja vaikkapa luonnossa kulkeminen tai avannossa käyminen. Nyt syominen täyttää näennäisesti kaikki tarpeesi mutta oikeasti niin ei ole. Kun syöt vähemmän ja harvoin herkkuja, saat suuremman nautinnon vähemmästä. Puhun kokemuksesta. :) enkä sano että laihdutus olisi helppoa, vaan kehotan vain suhtautumaan siihen mahdollisuutena saada elämääsi lukuisia uusia mielihyvän lähteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sokerit ovat koholla, ollaan jo siinä pisteessä, että diabetes kolkuttelee ovella. Niin kauan, kun veressä on sokeria koko ajan, laihtumista ei tapahdu.
Joten sinun on jätettävä kaikki turha sokeri- ja hiilarimössö kokonaan, myös välipalat.
Mitä se turha mössö sitten on? Suklaata, virvoitusjuomia, sokeria kahvissa tai teessä, ylenmäärin pastaa, riisiä, perunaa ja leipää, maustettuja jogurtteja, sipsejä, pullaa, pipareita, näitähän riittää.
Syö riittävän monta pienempää ateriaa päivässä, ei välipaloja, ja tarpeeksi vettä. Rasvaa ja proteiinia pitää olla joka aterialla, mutta ei läträtä. Pieni pihvi tai kanafilettä salaatilla tai kasviksilla, marjoja, hiukan pähkinöitä, kananmunia, raejuustoa yms. myös annoskoon muistaen. Se yhden aterian koko on tosiaankin aika pieni. Ja maun päätät itse.
Tein itse elämäntaparemontin, jonka pitäisi olla se juttu, eikä mikään laihdutuskuuri. Elämänlaatu on juuri nyt korkealla. On jo lähes normaalipaino, normaalit sokerit, kolesterolit, verenpaineet, ei satu, eikä kolota. Ja lähtötilanne oli varmaan samaa luokkaa, kuin sinulla. Monet irvailevat, että sitten kun siirryt takaisin, niin ne kilot tulevat tuplana. Sepä se, tiedän itsekin, että niin kävisi, jos siirtyisin takaisin huonoihin tapoihin. Mutta kun ei ole aikomusta.
Tämä ei ole ollut mikään kitukuuri, jossa kärsin ja kuolaan toisten eväitä. On ollut helppo kieltäytyä, kun ei ole ollut nälkä aterioiden välillä. Ei edes illan viimeisen ja aamun ensimmäisen aterian välillä, jolle tulee mittaa n. 14 tuntia.
Tässä ei ole oikotietä onneen. Joko mätät suuhusi huonoa ravintoa ja lihot, tai muutat aterioidesi koostumusta ja laihdut.Kuulostaa hirveältä. Ap
Niinkö? Elämä on valintoja.
Haluaisit laihtua, mutta mukavasti hyvää ruokaa ja makeita herkkuja mussuttaen? Miten minusta tuntuu, että yhtälö on mahdoton. Mutta itse teet valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään laihduta ilman "elämän pilaamista". Itsellä myös bmi lähes 40 ja painonpudotus menossa. 5kg lähtenyt 1,5 kuukaudessa ja ihan perseestä on.
Täällä moni sanoo kliseisesti tyyliin, rupea lenkkeilemään ja syömään porkkanoita. Totuus vaan on se, että jos et ole tähän päivään mennessä kokenut nautintoa lenkkeilystä ja porkkanoista, niin se tulee sinulle aina olemaan väkinäistä. Lähes kaikki laihduttajathan lihovat aina takaisin korkojen kera, koska se elämäntapa vain ei heille ole luontaista, ja se ei tuo sitä hyvää fiilistä ja nautintoa, vaan on väkinäistä suorittamista johon ajansaatossa kyllästyy.
Näiden liikuntafriikkien on helppo puhua, koska he taas nauttivat siitä. Hehän ovat ihan hepulissa, jos on viikon flunssassa ja ei pääse lenkille tai treenaamaan. Kaikille liikunta vaan ei tuo sitä mielihyvää. Samalla tavalla kuin joillekin ison berliininmunkin syöminen on taivaallista, mutta jonkun mielestä koko munkin syöminen taas tuntuu äklöltä ja puolikaskin on liikaa. Se riippuu ihan siitä, että mistä jokaisen yksilöllinen keho ja mieli saa mielihyvää.Ihminen voi muuttua ja opetella nauttimaan uusista asioista.
Niin, kyllähän se koiranpaskakin varmaan saattaisi ruveta ajansaatossa namilta maistumaan, jos ei muuta ruokaa olisi.
Varmaan, jos vallitsevalle olotilalle ei kertakaikkiaan keksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin koiranpaska. Yleensä koko elämän tapahtuu pientä muutosta, hyvin harva elää ja ajattelee esimerkiksi nelikymppisenä samoin kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Miksei muutos muka voisi tapahtua syömisessä tai liikunnassa?
Kun syön 2100 kcal, niin paino pysyy samana.
Vasta siinä 1200 kcal päivässä, niin alkaa laskemaan. Ihan hirveää.
Ap[/quote
=====
Näin se valitettavasti on. Teen toimistotöitä, nyt vielä etänä, niin työmatkatkin jää pois.
Urheilukello laskee minulle kalorintarpeeksi n. 1400kcal, jos en liiku.
Jos käyn lekillä, pyöräilemässä, jumppaan tms. niin alkaa lähestyä 2000kcal.
Luulin että naisen kalorinkulutus olisi automaattisesti 2000, vaan eipä ole.
Tarkka saa olla, että paino ei lähde nousemaan.
Liiku enemmän. Tee kivoja. Ks. Netti
Pilates jooga aloittelijoille
Kävely kotijumppaa mäkikåvely
Metsäkävely
Välillä spurtteja
Bongaile
Kävelytekniikan harjoittelu
Pienin askelin
Ensi viikolla joka päivä 10-15min jotain liikunta
Syö aamulla ja illalla puuro
Syö kaksi lämmintä ruokaa
Nauti ulkoilusta
Ihana kevät!
Kuori iho joskus
Käy kampaajalla
Lue kirjoja
Siivoile
Puhu itsellesi nätisti
Sinä olet sinä ja hyvä sellaisena kuin olet. Just hyvä. Taputtele itseäsi. Silittele itseäsi. Osoita itse itsellesi myötätuntoa.
Olet hieno juuri noin.