Lue keskustelun säännöt.
Nuori tulee treeneistä itkien kotiin
24.04.2021 |
Kyseessä 13-vuotias tyttö. Tähän saakka erittäin sisukas ja pitkäjännitteinen tyttö pahoittaa nykyään mielensä joka viikko. Tästä on ollut seurauksena se, että on lähtenyt treeneistä toistuvasti kesken pois. Tämä sovittu valmentajan kanssa, ettei pilaa muiden treenejä mökötyksellään ja itkullaan. Tätä on jatkunut muutaman kuukauden ja olemme keskustelleet asiasta valmentajan kanssa ja yrittäneet puhua asiat auki, mitkä tyttöä harmittavat.
Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että entä jos kyseessä ei olekaan vain tytön hankala ikä, luonne ja ”viat” hänessä,, vaan voisiko valmennus tehdä jotain toisin. Harrastusta on 8 kertaa viikossa.
Onko kenelläkään kokemusta, miten tästä pääsee yli? Kaikesta huolimatta nuori haluaa aina mennä treeneihin, eikä tunnu olevan pitkävihainen, vaikka tulee todella suuttuneena kotiin ja kokee, että häntä kohtaan toimitaan epäreilusti.
Kommentit (207)
Tuolla treenimäärällä on oikeasti tärkeää että harjoitteluporukan voi kokea toisena perheenä, koska niiden kanssa viettää aikaa niin monta tuntia viikosta. Jos valmentajan käytös häiritsee millään tavalla(esim. tuo et kokee epäreiluksi) niin se vaikuttaa heti henkiseen jaksamiseen. Samoin jos treeniporukan kanssa ei tule hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai että vasta kun lapsi itse osaisi sanoa että haluaa taukoa, sitä pidetään. Mistä se lapsi sen todella voi tietää ilman apua.
Terapeuttia ja psyykkistä valmennusta suosittelen. Ei oo ok itkeä toistuvasti treenien takia ja lähteä kesken pois. Tukea enemmän.
Siitä tietää, kun oli monta kuukautta tauolla harrastuksesta ja ei tykännyt siitä elämästä yhtään millaista oli, kun ei ollut treenejä. Kokeili silloin kaikkea ei liikunnallista, eikä nauttinut ollenkaan. Kaikki kaverit olivat treeneissä, joten ei nähnyt kavereita sen enempää.
En yhtään epäile etteikö lapsi väitä tietävänsä erittäin hyvin mitä haluaa ja mikä on hänelle hyväksi. Siitä olen eri mieltä onko se totta. On aikuisen vastuulla tehdä niitä päätöksiä ja ohjata lasta/nuorta.
On kaikenlaista aika haitallistakin käytöstä, jossa lapsi itse on sitä mieltä että tää on just oikein ja järkevää. Vaikka sitten peliriippuvuus. Ei sillekään lapselle anneta valtaa täysin itse päättää pelaako vaikka 10 tuntia minecraftia päivässä, vaikka se kuinka ois koko elämä ja identiteetti ja kaikki kaverisuhteetkin riippuu siitä ja kaikki onnistumisen tunteen tulee siitä ja ja ja... millä se lapsi itse osaisi muka analysoida ja sanoa "itse asiassa nämä pelimäärät eivät taida tukea tervettä kasvua ja kehitystä, taidanpa nyt rajoittaa ja tehdä sen sijaan jotain tyhmää ja tylsää mikä ei kiinnosta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olisihan se pitänyt arvata, että tää on taas tällainen itsekehu ja huomio-ketju. Ap ei ota vastaan neuvoja. Jatkakaa samaan malliin vain.
Missä Ap kehuu itseään?
Lue itse kommenteista
8 kertaa treenejä on paljon. Plus koulu. Ehkä hän ei halua huippu-urhelijaksi. Kaikkea ei tarvi tehdä verenmaku suussa. Kuuntele lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia treenit ovat? Eihän noin usein saa edes treenata.
Kyllä monessa lajissa treenataan noin paljon. Kaverini teininä treenasi uintia, ja kyllä heillä oli ainakin pari kertaa viikossa treenit sekä aamulla että iltapäivällä.
Ja eihän nyt missään lajissa treenata joka treeneissä samalla lailla. Välillä on esim. voimaharjoittelua, välillä kehonhuoltoa, enimmäkseen toki itse lajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poistun nyt itse kommentoimasta tätä ketjua. Osa ei selvästi ole lukenut ketjua, kun samoja asioita kysellään uudestaan tai ehdotellaan ettei tyttö ehkä tykkää urheilla niin paljon. Vaikka se on juuri se asia, mistä tyttö nauttii. Mutta ainahan vauvapalsta tietää paremmin.
Mutta vinkit ammattiavusta olivat hyviä sekä tietysti jatkamme vielä keskusteluja sekä tytön kanssa että valmennuksen. Yhdessä ja erikseen.
Kyllä siinä valmentajassa on jotain vikaa vaikka se ei sinun näkökulmasta siltä näyttäisi. Ties mitä se siellä tytöllesi sanoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistun nyt itse kommentoimasta tätä ketjua. Osa ei selvästi ole lukenut ketjua, kun samoja asioita kysellään uudestaan tai ehdotellaan ettei tyttö ehkä tykkää urheilla niin paljon. Vaikka se on juuri se asia, mistä tyttö nauttii. Mutta ainahan vauvapalsta tietää paremmin.
Mutta vinkit ammattiavusta olivat hyviä sekä tietysti jatkamme vielä keskusteluja sekä tytön kanssa että valmennuksen. Yhdessä ja erikseen.
Varmasti tykkää, mutta sinun asiasi on suojella häntä ylirasitukselta ja tunnelukoilta/mielenterveyden häiriöiltä. Sinun tulisi nyt myöntää, että yli meni, painetaan jarrua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää pieni tauko treeneistä. Monesti lepo tekee hyvää ja vain parantaa tuloksia. Tyttöhän voi palata harrastuksen pariin tauon jälkeen.
Kannattaa myös kannustaa tyttöä etsimään muitakin harrastuksia. Ei ihmisen ole pakko harrastaa yhtä lajia koko ikäänsä, jos se alkaa maistua puulta.
Taustalla on loukkaantuminen, joka piti poissa treeneistä muutaman kuukauden. Sen jälkeen kaikki alkoikin. Mutta se tauko oli tytön mielestä pahinta aikaa hänen elämässään ja sanoi ettei enää koskaan halua sellaista.
Millaista tukea hän on saanut? Ihan kylmiltään samoihin treeneihin kuin ennen taukoa ja sitten ihmetellään, kun ei suju?
Kyllä loukkaantumisesta palautuminen sujui hyvin. Meillä oli siihen tarkat fysioterapian ohjeet ja noudatamme niitä prikulleen. Myös keskusteluja käytiin valmennuksen kanssa välillä, että pää kestäisi tauon. Tämä puoli sujui hyvin kunnes alkoi tämä itku ja paha mieli.
Meillä ollut myös loukkaantuminen (treenien ulkopuolella tapahtunut) ja pitkähkö tauko. Fyssariohjeiden lisäksi neuvottiin tekemään paljon mielikuvatreenejä. Niistä oli todella suuri apu, kun pääsi takaisin treeneihin. Loukkaantumisen jälkeen pitää aloittaa hissukseen perusasioista, eikä voi olettaa, että pääsee jatkamaan suoraan siitä mihin ns. lopetti. Voi hyvin viedä kuukauden / kaksi ennen kuin monet asiat palautuvat edes sille tasolle, mihin ne jäi. Tämä on nuoren hyvä tiedostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan nyt lapsen jaksaminen aika tiukoilla tuollaisella treenimäärällä? Jos olet varma ettei ole jaksamisesta kyse niin vähintäänkin menisin seuraamaan mitä siellä treeneissä tapahtuu.
Toivottavasti ap vielä lukee näitä.
Tuo ikä voi olla vaikea ja toi ylisuorittaminen ja itsensä ruoskiminen niin treeneissä kuin koulussa on aika tyypillistä autismikirjon nuorille. Voi tuntua kaukaa haetulta, mutta kannattaisi miettiä myös nepsy - puolen tutkimuksia. Kirjoa on monentasoista eikä siihen liityyviä piirteitä tarvitse olla kuin pari, kun osaava ihminen osaa diagnosoida tämän.
Toivottavasti ei ole tätä, mutta jos on, niin apua tarvitaan nopeasti. Tilanne voi äityä tosi pahaksi.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP väittää, että siitä tietää että lapsi rakastaa lajia, koska loukkaantumisen aiheuttama tauko oli lapselle raskas?!?
Eihän loukkaantuminen ole sama kuin vapaaehtoinen tauko?? Loukkaantuessa lasta on voinut ahdistaa, miten paljon menettää, kuinka pian pääsee takaisin.. ja joutuuko vaihtamaan joukkuetta. Aika harva tuossa tilanteessa osaisi rentoutua. Loukkaantumisen aikaisesta ahdistuksesta ei voi päätellä yhtään mitään, laji saattaa silti lasta ahdistaa. Lapsi on myös sitoutunut urheiluluokalle ja kaikki kaverit urheilevat myös. Tässä pitää puhua nyt urheilusta eikä harrastuksesta. On aika hurja päätös yhtäkkiä lopettaa ja jättää urheilu ainoana omassa kaveripiirissä. Varmasti tuntuu, että pakko on jaksaa ja yrittää enemmän, vaikka sairaana tai vammasta toipuvana.
Äiti taisi odottaa kuulevansa, että hänessä ei ole vikaa ja loukkaantui hänkin. Toivottavasti kuitenkin hankkii lapselleen apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä valmentajassa on jotain vikaa vaikka se ei sinun näkökulmasta siltä näyttäisi. Ties mitä se siellä tytöllesi sanoo
Hyvä asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti taisi odottaa kuulevansa, että hänessä ei ole vikaa ja loukkaantui hänkin. Toivottavasti kuitenkin hankkii lapselleen apua.[/quote]
Miksi juuri äidissä on vika? Miksi ei isässä? Miksi aina syytetään äitejä kaikesta
Vierailija kirjoitti:
TERAPIAA??? Murrosikiselle, jotka keskii suuttua mistä vaan? Ekaks kannattaa nyt kattoo , mitä kaikkee se murrosikä tuo mukanaan . Yksi asia on nimenomaan se, että niistä tulee itsekkäitä. Käyppä lukasee ja kaikki muutkin, jotka ei tiedä mitä ne hormonit tekee. Johan ne nauraa teidät pihalle, ku viet murrosikäisen terapiaan sen takia koska sillä on murrosikä... herramaleijaa
Kumpa minulle ei olisi sanottu tämän suuntaisesti teininä. Kärsin nimittäin vakavista mielenterveysongelmista jo tuolloin ja niihin olisi ollut hyvä puuttua ajoissa. Kuvittelin itse, että kyseessä oli vain tavanomainen teiniangsti.
Jälkikäteen toivon, että olisin tosiaan saanut apua ajoissa enkä olisi hukannut vuosia elämästäni ilman lääkitystä ja kuvitellen, että kokemukseni maailmasta on millään tavalla normaali.
Teini-ikä ei ole mikään mt ongelmia poissulkeva seikka.
Luulisin että menossa on vaan vaihe, tue vaan tyttöä harrastuksessa josta pitää. Valmentajan epäreiluudesta voi oppia ihan hyväkin asioita elämästä tulevaisuutta ajatellen ja itsetunto vaan nousta. Puhukaa tytön kanssa asia huolellisesti. Hän rakastaa lajia.
Vierailija kirjoitti:
Harrastusta korona aikana 8 kertaa viikossa? Enpä usko.
Ja vielä 13-vuotiaalla. Ala-asteikäiset on saaneet harrastaa vapaammin.
Eiks tollanen rääkki ole vähän deedeeärräläistä. Mikään urheilulaji ole moisen arvoista. Ei edes nassikkanyrkkeily.
Sanoit ap, että lapsen kaverit on kaikki niitä samoja harrastajia. No, äly ymmärrys hoi—- tottakai on koska hänellä ei ole edes mahdollisuutta tauon aikana hengata kenenkään muiden kanssa , vaan on pakko roikkua henkisesti ja fyysisesti tässä ryhmässä. Ammattiapua nyt tarvitaan.
Missä Ap kehuu itseään?