Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Niin, tyttöys ja tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä. Herkkyys nähdään heikkoutena jne. Tyttöjen äitinä joudun kohtaamaan monia omia menneisyyden mörköjäni uudelleen, siitä millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Itselläni se ei ole ollut helppoa hyväksikäyttöineen. Naiseksi oli turvatonta kasvaa.
Siksi sanon edelleen että ole ap onnellinen pojasta. Pääset henkisesti vähemmällä ja voit nauttia olemaan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten ap huomaat vastauksista, ole onnellinen kun saat pojan. Tytöstä on kiellettyä iloita ja saa heti kimppuunsa poikien äitejä. En tiedä.miksi mutta niin se vaan on. Heti tulee näitä vastauksia että poikia on erilaisia blaa blaa...no niin on tyttöjäkin mutta vain pojista saa puhua niin ja kehua olevansa onnellinen poikien/ pojan äiti. Se poikien äidit facebookryhmä on karmeaa luettavaa. Mutta totta tämä kaikki on edelleen kuten näistäkin vastauksista saa lukea.
T: "Vain" tyttöjen äiti eli tavallaan en äiti ollenkaan poikien äitien mielestä
Olen huomannut saman, naisviha oikein kukoistaa. Parhaita kommentteja mitä olen saanut monen tytön äitinä ”teillä ei sitten suku enää jatku.” Aha?? Mistä he tietävät etteivät tyttömme tee lapsia? ”Mietipä sitä verirättien ja menkkaragen määrää kun tukevat teini ikään!” Myöskään en olisi saanut olla onnellinen tytöistäni, se oli kuulemma jotenkin törkeää ja röyhkeää olla tyytyväinen siihen että sai vain tyttöjä. Pojista sai toki olla onnellinen.
Pitäisikö sun aloittaa oma keskustelu? Miksi edes olet täällä, jos sulla ei ole poikia kun ap on nimenomaan pettynyt poikaan ja haluaisi sen tytön?
Ja minä olen poikien äiti ja olen kuullut paljon törkeyksiä kuten sinäkin.
Ai tyttöjen äidit eivät saa edes osallistua keskusteluun?? Sinähän et sitä päätä.
Taitaa olla poikien äidit facebook ryhmän perustaja linjoilla. Siellä näkee tuota settiä paljon
Koko ketju meni poikien ja poikien äitien haukkumiseen, olipa yllättävää.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tyttöys ja tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä. Herkkyys nähdään heikkoutena jne. Tyttöjen äitinä joudun kohtaamaan monia omia menneisyyden mörköjäni uudelleen, siitä millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Itselläni se ei ole ollut helppoa hyväksikäyttöineen. Naiseksi oli turvatonta kasvaa.
Siksi sanon edelleen että ole ap onnellinen pojasta. Pääset henkisesti vähemmällä ja voit nauttia olemaan äiti.
Minä luulen että tämä johtuu siitä että ovat niin pettyneitä siihen etteivät itse saaneet tyttöä, että ovat ajaneet itsensä jonkinlaiseen tilaan jossa ”vihaavat” kaikkea sitä mitä itse halusivat mutta eivät saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tyttöys ja tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä. Herkkyys nähdään heikkoutena jne. Tyttöjen äitinä joudun kohtaamaan monia omia menneisyyden mörköjäni uudelleen, siitä millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Itselläni se ei ole ollut helppoa hyväksikäyttöineen. Naiseksi oli turvatonta kasvaa.
Siksi sanon edelleen että ole ap onnellinen pojasta. Pääset henkisesti vähemmällä ja voit nauttia olemaan äiti.
Miten niin tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä? Olen nainen, meikkaan, pukeudun mekkoihin, koruihin, jne. Eli ns. tyttömäinen olen, vaikka pojan maailmaan synnytinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tyttö ja poika, en ymmärrä lainkaan tätä vouhotusta, että pojat on sitä ja tytöt on tätä. Lapset ovat ihmisiä, yksilöitä.
Te nykynuoret olette unohtaneet ne lapset ja katsotte kaikkea itsenne ja typerien mielikuvienne kautta.
Tytön ja pojan äitinä kyllä huvittaa yleistykset, kuinka tytön tai pojan äitiys muka tekee ihmisestä jonkinlaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tyttöys ja tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä. Herkkyys nähdään heikkoutena jne. Tyttöjen äitinä joudun kohtaamaan monia omia menneisyyden mörköjäni uudelleen, siitä millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Itselläni se ei ole ollut helppoa hyväksikäyttöineen. Naiseksi oli turvatonta kasvaa.
Siksi sanon edelleen että ole ap onnellinen pojasta. Pääset henkisesti vähemmällä ja voit nauttia olemaan äiti.
Minä luulen että tämä johtuu siitä että ovat niin pettyneitä siihen etteivät itse saaneet tyttöä, että ovat ajaneet itsensä jonkinlaiseen tilaan jossa ”vihaavat” kaikkea sitä mitä itse halusivat mutta eivät saaneet.
Minäpä sanon, että lässyn, lässyn sun luulojesi kanssa.
Jotain aggressiivista on poikien äideissä ihan oikeassa elämässäkin kuten tällä palstalla. Luin joskus että pojan synnyttäneen aivoihin jää muutoksia, oliko juuri testosteronia poikaraskaudesta ja se muutos on pysyvä.
Sen huomaa kyllä.
Tavallaan kadehdin sitä ja haluaisin ripauksen itsellenikin. En voi pakotta tyttöjäni poikamaisiksi pojiksi, he ivat olleet girly girlejä ihan taaperoista ilman yllytystä. Sekös monia ärsyttää. Tyttöys on tuomittava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minullakin oli raskausaikana pieni pettymys kun kuulin että poika tulossa. Mutta rakastuin heti syntymän jälkeen vauvaan aivan totaalisesti ja meillä on aivan uskomattoman ihana ja hieno koululainen nyt. En ikinä ole rakastanut mitää niin paljon kuin tätä poikaa, ja olemme hyvin läheisiä.
Minulla ap ei ole tuota kokemusta, että toivoisin tyttöä ja saisin pojan. Mutta päinvastainen toive oli aikanaan kun odotin esikoistani.
Minulla oli rankka suhde äitiini, ja pelkäsin, etten osaisi olla tytön äiti. Lapseni isä myös odotti poikaa, ja siksi toivoin, että lapsi on poika.
Mutta tyttö tuli, ja olin erittäin onnellinen hänestä heti. Rakkaus on vain kasvanut ajan kanssa. Ja sain minä vähän maistiaisia siitä pojan äitinä olemisestakin, tyttöni kun rakastaa kaikkea, mitä on perinteisesti pidetty poikien juttuina. Ja isänsä sai hänestä loistoseuraa autonkorjaukseen ja remppaan.
Kaikki kääntyi parhain päin, vaikka raskausaikana halusin enemmän poikaa kuin tyttöä.
Ehkä sinäkin saat pojan, joka on juuri toivomasi kaltainen: rauhallinen ja kiltti. Pidän sinulle peukkuja ja toivon kaikkea hyvää teidän perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todellisessa vaarassa vakavasti sairastua synnytyksen jälkeen. Ota nyt jo rohkeasti ouheeksi ajatuksesi jotta saat apua jo ennen synnytystä. Siinä ei ole mitään pahaa, että toivoo tiettyä sukupuolta ja sitten pettyy, mutta noin pitkälle menvät ajatukset ovat jo riski varhaiselle vuorovaikutukselle. Tee perheellesi palvelus ja hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tyttöys ja tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä. Herkkyys nähdään heikkoutena jne. Tyttöjen äitinä joudun kohtaamaan monia omia menneisyyden mörköjäni uudelleen, siitä millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Itselläni se ei ole ollut helppoa hyväksikäyttöineen. Naiseksi oli turvatonta kasvaa.
Siksi sanon edelleen että ole ap onnellinen pojasta. Pääset henkisesti vähemmällä ja voit nauttia olemaan äiti.
Miten niin tyttömäiset jutut ärsyttävät poikien äitejä? Olen nainen, meikkaan, pukeudun mekkoihin, koruihin, jne. Eli ns. tyttömäinen olen, vaikka pojan maailmaan synnytinkin.
Ei ole kyse ulkoisesta olemukaesta vaan asenteesta. Millaista on olla tyttö ja kasvaa naiseksi. Saako olla heikompi fyysisesti, tunteellinen jne. Kyllä pojatkin painivat näiden asioiden kanssa mutta tyttöys ja pehmeys nähdän jonkinlaisena puutteena ja vikana, edelleen. Vahvat pärjäävät. Vai etkö ole törmännyt " vahva nainen" tyylisiin juttuihin? Näin se on nimenomaan pohjoismaissa, esim etelä Euroopassa tytöt saavat olla edelleen tyttöjä ja perheen prinsesessoja jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni pelkää että pojasta kasvaa juoppo, väkivaltainen, raisu, syrjäytynyt villipeto. Kyllähän siitä tytöstäkin voi aina kasvaa todellisuudesta vieraantunut epävakaa patalaiska onlyfans-pimu, jota saa hävetä. Tai mielenterveysongelmainen some/seiskajulkkis, näistäkin on esimerkkejä. Onneksi suurimmasta osasta kasvaa hienoja miehiä ja naisia.
Jos kovasti pelkää että lapsesta kasvaa jotain epätoivottua, kannattaa varmaan asian ehkäisy aloittaa omasta itsestään. Miten olla vakaa, läheinen ja oikeudenmukainen vanhempi, joka opastaa lastaan yksilönä oikeaan suuntaan. Kuinka lapsi oppisi huomioimaan muut aidosti, jos vanhemmat eivät tässä osaa näyttää esimerkkiä?
Rakasta lastasi, sukupuolella ei mitään väliä. Sinun tehtäväsi huolehtia hänestä.
Minusta on hullua ettei saisi edes toivoa jompaa kumpaa sukupuolia ilman että muut kauhistelee. Tottakai kaikki tietävät että voi tulla kumpi vain eikä se vähennä rakkautta, mutta hitto vie ei se tee ketään huonommaksi jos syystä tai toisesta haaveilee tietystä sukupuolesta. Elämässä kaikki haaveet eivät välttämättä toteudu ja siitäkin selviää. Voi myös olla niin että huomaakin että olikin vain hyväksi että kävi niin kuin kävi.
Minulla on tyttö ja poika, enkä voisi olla kiitollisempi. Kipakan tytön kasvatus on ollut isompi haaste, kuin leppoisan pojan. Molemmat ovat elämäni rakkaimmat asiat.
Onko AP sulla itselläsi ollut vahva sukupuolisidonnainen kasvatus kotona.. josta siis tulee käsitys, että tytöillä ja pojilla on eri harrastukset? Musta oli aika käsittämätöntä lukea, että näet vain tytön askartelemassa, marjastamassa jne. Ja sekin kun siskosi pojat ovat rämäpäitä ja tytöllä rauhalliset harrastukset. Tämäkin voi johtua ja johtunee vain kasvatuksesta. Tytölle ei ole sallittua rämäpäisyys, vaan torjutaan hurjista leikeistä ja kehutaan rauhallisuudesta? Kun pojat painii, niin se kuitataan sillä, että pojat on poikia eikä heitä ohjata aktiivisesti rauhalliseen leikkiin?
Vierailija kirjoitti:
Jotain aggressiivista on poikien äideissä ihan oikeassa elämässäkin kuten tällä palstalla. Luin joskus että pojan synnyttäneen aivoihin jää muutoksia, oliko juuri testosteronia poikaraskaudesta ja se muutos on pysyvä.
Sen huomaa kyllä.
Tavallaan kadehdin sitä ja haluaisin ripauksen itsellenikin. En voi pakotta tyttöjäni poikamaisiksi pojiksi, he ivat olleet girly girlejä ihan taaperoista ilman yllytystä. Sekös monia ärsyttää. Tyttöys on tuomittava juttu.
Mä muistelen lukeneeni, että naiset, joilla on keskimääräistä enemmän testosteronia, saavat keskimääräistä hieman useammin poikia.
Muistan kuin opettaja keksi että luokan pienin joka kärsi pituudestaan joutui lausumaan seuraavan lauseen koulun juhlissa; Maasta se pienikin ponnistaa. Merkillinen valinta ,muistelen . Nykyään tämä pieni on niin leuhka että tie ei riitä kun hän kävelee. Ponnisteli itsensä hyvään asemaan ihan sinnillä.
Aika tuhtisti tehty.