Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tämä, että kun ihminen purkaa pahaa oloa niin hän ei saa tukea vaan hänet lytätään.
Joko paperitehtaalta irtisanottuja on alettu haukkua, hehän kuuluvat nyt luuseri työttömiin?
Puhutaan kuitenkin syntymättömästä viattomasta lapsesta, joka ei millään tasolla ole voinut itse vaikuttaa tehdäänkö hänet vai ei. Ja nyt oma äiti on pettynyt häneen vain siksi kun hän ei ole äidin haluamaa sukupuolta. Miksi ap on alkanut lapsen tekoon, jos on ollut uhkana että lapsi ei ole välttämättä oikeanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, irtisanotut perheet ei saa toimeentulotukea eikä sossusta ruokaan rahaa, jos on asuntolainaa tai mökki.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä säikähdä tunteita. Noita tunteita on monilla, niistä ei vaan monet uskalla puhua kun jotkut heti tulevat tyrmäämään ja moittimaan. Onko lapsi esikoinen? Lupaan, että sukupuolella ei enää ole sinulle niin iso merkitys kun lapsi syntyy, kasvaa ja pääset tutustumaan häneen persoonana :) Nuo tunteet menevät kyllä ohi.
Minä olen kasvanut siskojen keskellä ja naisvaltaisessa ja yleisesti rauhallisesti käyttäytyvien lasten suvussa. Miehen suvussa on paljon poikia monissa perheissä ja monet tosi villejä tapauksia. Oma esikoiseni on poika ja olin häntä odottaessani kauhuissani kun kuulin että poika tulee. Pelkäsin, että lapsi riehuu, hakkaa, potkii, kiusaa eläimiä jne. mitä olen miehen veljen perheessä nähnyt. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo tunteet ja ennakkoluulot olivat aivan hölmöjä :D Jokainen lapsi on erilainen. Meille tuli rauhallinen poika, joka tykkää vaaleanpunaisesta ja punaisesta, eläimistä, lukemisesta, lautapelien pelaamisesta ja leipomisesta. Aivan mahtava kaveri kaikkeen tekemiseen ja todella miettiväinen ja empaattinen <3 Nyt odotan toista ja pian rakenneultra edessä. En aio kysyä sukupuolta siitä syystä, että haluan ettei minulle tällä kertaa tule mitään ennakkoluuloja tai -odotuksia vauvasta pelkän sukupuolen perusteella. Raskaana ollessa väkisinkin pohtii millainen vauva tulee kun häneen ei vielä pääse oikeasti tutustumaan :)
Jos nuo tunteet tuntuvat hankalilta vielä lapsen syntymän jälkeenkin, pyydä neuvolasta keskusteluapua. Ja nauti vauvasta kun hän syntyy <3
Miehen veljen perheessä on kyllä kasvatuksessa vikaa, jos siellä on jotain kakaroita, jotka kiusaa eläimiä. Joku riehuminen on ihan eri asia kuin viattomien luontokappaleiden kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tämä, että kun ihminen purkaa pahaa oloa niin hän ei saa tukea vaan hänet lytätään.
Joko paperitehtaalta irtisanottuja on alettu haukkua, hehän kuuluvat nyt luuseri työttömiin?
Puhutaan kuitenkin syntymättömästä viattomasta lapsesta, joka ei millään tasolla ole voinut itse vaikuttaa tehdäänkö hänet vai ei. Ja nyt oma äiti on pettynyt häneen vain siksi kun hän ei ole äidin haluamaa sukupuolta. Miksi ap on alkanut lapsen tekoon, jos on ollut uhkana että lapsi ei ole välttämättä oikeanlainen?
Varsinkin kun kaikista syntyneistä noin 51 prosenttia on poikia, on vähintään älytöntä ryhtyä lapsentekoon, jos poika on noin järkyttävä pettymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tämä, että kun ihminen purkaa pahaa oloa niin hän ei saa tukea vaan hänet lytätään.
Joko paperitehtaalta irtisanottuja on alettu haukkua, hehän kuuluvat nyt luuseri työttömiin?
Puhutaan kuitenkin syntymättömästä viattomasta lapsesta, joka ei millään tasolla ole voinut itse vaikuttaa tehdäänkö hänet vai ei. Ja nyt oma äiti on pettynyt häneen vain siksi kun hän ei ole äidin haluamaa sukupuolta. Miksi ap on alkanut lapsen tekoon, jos on ollut uhkana että lapsi ei ole välttämättä oikeanlainen?
No, ei kai ihminen mitään tunteilleen voi. Sinä sen sijaan olet narsisti, kun et ymmärrä, että ihmisellä on paha olo jostain. Me ihmiset ollaan erilaisia ja meille on eri asiat tärkeitä.
Miksi esim. joku itkee jääkiekko ottelussa, kun oma joukkue häviää, se on vain peli, millä ei ole mitään merkitystä ja jääkiekkoilijat luulevat itsestään liikaa ja pitävät itseään muita parempina, luulevat olevansa komeita, vaikka moni heistä ei ole minkään näköinen. Olivat ärsyttävimpiä ihmisiä kouluaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat molemmat fiksuja, mukavia ja hyvätapaisia. Esikoinen on lahjakas kaikissa kouluaineista ja pärjää kaikkialla hienosti. Nuorempi on ikäluokkansa parhaita urheilulajissaan ja on erittäin pidettyä seuraa kavereiden kesken.
Mistä olet päätellyt, että tytöt ovat parempia kuin pojat? Pidätkö itseäsi niin paljon parempana ja fiksumpana kuin miestäsi? Jos et arvosta miestäsi ja hänen sukupuoltaan, teidän suhteelle tulee vielä paljon ongelmia. Etkö haluaisi, että lapsesta tulee yhtä ihana ja rakas kuin hänen isästään, pikkukopio rakkaimmastasi, joka on perinyt myös puolet omista geeneistäsi?
Minun äitini syntyi perheen kolmanneksi tytöksi. Isä otti asian rauhallisesti mutta mummoni hylki äitiäni koko lapsuuden ajan, haukkui, ei ottanut syliin. Vauva-aikana mummoni ei olisi halunnut hoitaa äitiäni ollenkaan mutta onneksi isä hoiti vauvaa. Mummoni jätti äitini täysin ilman perintöä, edes lakiosaa ei saanut, perintö meni muille lapsille.
Mielestäni on väärin, että esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei voi valita lapsen sukupuolta. Lapselle voi jäädä vakavia traumoja siitä, että vanhemmat hyljeksivät häntä. Mielestäni on väärin, että näinkin voimakkaat, primitiiviset tunteet kielletään. On huono äiti, jos on pettynyt saadessaan viidennen pojan. Äiti ei saa puhua pahasta mielestään kenellekään. Toki se 5. poika on rakas, mutta tyttölapsi olisi ollut vielä rakkaampi.
Itse olen seurannut, kuinka monilla tuttavillani on joko lellikki- tai inhokkilapsia.
Monilla psykiatrisilla potilailla on kokemus, että vanhemmat rakastivat enemmän heidän sisaruksiaan kuin potilasta itseään.
Yhden lapsuuden ystävän perheestä muistan, kun kaverini veljelle maksettiin mm. laskettelureissuja ja tytölle ei maksettu yhtään mitään. Lapset olivat melkein samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tämä, että kun ihminen purkaa pahaa oloa niin hän ei saa tukea vaan hänet lytätään.
Joko paperitehtaalta irtisanottuja on alettu haukkua, hehän kuuluvat nyt luuseri työttömiin?
Puhutaan kuitenkin syntymättömästä viattomasta lapsesta, joka ei millään tasolla ole voinut itse vaikuttaa tehdäänkö hänet vai ei. Ja nyt oma äiti on pettynyt häneen vain siksi kun hän ei ole äidin haluamaa sukupuolta. Miksi ap on alkanut lapsen tekoon, jos on ollut uhkana että lapsi ei ole välttämättä oikeanlainen?
Miksi lyhyet ihmiset tekevät lapsia? Poika kärsii ollessaan vain 170 cm tai alle. Ei tule hyvää jääkiekkoilijaa, liian pieni kokoinen ja naiset haluaa, että mies on vähintään 180 cm pitkä.
Miten palstan poikapettyneet suhtautuu omaan mieheen? Onko nekin toivottomia reuhaajia jotka kiusaa ihmisiä ja eläimiä? Miten olette päätyneet parisuhteeseen sellaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tämä, että kun ihminen purkaa pahaa oloa niin hän ei saa tukea vaan hänet lytätään.
Joko paperitehtaalta irtisanottuja on alettu haukkua, hehän kuuluvat nyt luuseri työttömiin?
Puhutaan kuitenkin syntymättömästä viattomasta lapsesta, joka ei millään tasolla ole voinut itse vaikuttaa tehdäänkö hänet vai ei. Ja nyt oma äiti on pettynyt häneen vain siksi kun hän ei ole äidin haluamaa sukupuolta. Miksi ap on alkanut lapsen tekoon, jos on ollut uhkana että lapsi ei ole välttämättä oikeanlainen?
Miksi lyhyet ihmiset tekevät lapsia? Poika kärsii ollessaan vain 170 cm tai alle. Ei tule hyvää jääkiekkoilijaa, liian pieni kokoinen ja naiset haluaa, että mies on vähintään 180 cm pitkä.
Jos naisille ei lyhyet miehet kelpaa, olisi lyhyet kuolleet jo sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Arvatenkin olet nainen. Mies ei voisi koskaan olla suomessa noin kypsymätön vanhempi.
Juu ei. Kerron yhden esimerkin, satoja olisi, mutta tässä yksi.
Minulla ja työkaverillani oli tyttäret, esikoiset. Saimme sitten toiset lapset, taas suunnilleen yhtäaikaa, minä pojan ja kaveri toisen tytön.
Minun synnytys oli n. 1,5 kk aikaisemmin, joten kävimme katsomassa työkaverini vauvaa. Oli hirveää kuunneltavaa ja katsottavaa kaverin miehen käytös. Tyttären synnyttäneen vaimon ja vauvan halveksunta oli hirveää.
Mieheni lopulta sanoi huumorin varjolla, että mieshän se lapsen sukupuolen määrää, olisit tehnyt pojan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuo sukupuolen toivominen on ihan vinksahtanutta. Aina muutenkin kaikki naiset toivovat tyttöä, että saadaan lapsesta pieni nukke jota puetaan röyhelöihin, pinkkiin ja kutsutaan prinsessaksi. Häntä ei pidetä omana erillisenä ihmisenä, vaan jonain asusteena. Nämä omat sisäiset ongelmat pitäisi hoidattaa ennen lapsen tekoon ryhtymistä.
Raskauden alussa naisena toivoin tyttöä juuri sen takia, että olisi jotenkin helpompi samaistua siihen lapsen kasvuun. Miest toivoi vauvasta poikaa täsmälleen samoista syistä.
Meidän perheessä minä olen se vallaton riehuja eikä minua edes pienenä kiinnostanut röyhelöt, pinkki tai prinsessat. Mies filosofinen pohdiskelija eikä häntä kiinnosta mitkään perinteiset miehiset jutut kuten autot tai urheilu.
Lapsi pitä luonnollisestikin ottaa vastaan omana yksilönään, mutta sulle on tosi helppoa määrittää kaikki tiettyä sukupuolta toivovat vinksahtaneiksi asustetta toivoviksi hörhöiksi.
Moni pelkää että pojasta kasvaa juoppo, väkivaltainen, raisu, syrjäytynyt villipeto. Kyllähän siitä tytöstäkin voi aina kasvaa todellisuudesta vieraantunut epävakaa patalaiska onlyfans-pimu, jota saa hävetä. Tai mielenterveysongelmainen some/seiskajulkkis, näistäkin on esimerkkejä. Onneksi suurimmasta osasta kasvaa hienoja miehiä ja naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten palstan poikapettyneet suhtautuu omaan mieheen? Onko nekin toivottomia reuhaajia jotka kiusaa ihmisiä ja eläimiä? Miten olette päätyneet parisuhteeseen sellaisen kanssa?
Lapsen luokalla kaikkien vanhemmat on eronneet.
Jos mies on 170 cm ja äiti lyhyempi niin kyllähän on iso riski että pojasta tulee lyhyt. Tinderissäkin pituus vaatimus on suurimmalla osalla naisista 180 cm miehelle.
Meille kolme poikaa ja ymmärrän apn pelkoa. Poikien jatkuva kisailu on vierasta vaimolleni ja vaikka hän luonnollisesti rakastaa lapsiaan yli kaiken, niin hänen on vaikea päästä mukaan leikkeihin. Varmasti sama tilanne jos meillä olisi kolme tyttöä samalla mielenlaadulla, mutta pojissa on paljon enemmän niitä jotka haluavat painia koko ajan.
Poikien luonteesta johtuen lapset ovat leikkien tasolla lähempänä minua ja olen huomannut että vaimoni on tästä hieman pahoillaan. Sen takia olen yrittänyt opettaa pojallemme myös hieman rauhallisempia leikkejä, mutta lopulta jokainen piirustus- tanssi ymsleikki päätyy tappeluun. Ja kyse ei ole, että pojat olisivat riidanhaluisia, kyse on vain poikien luontaisesta kilpailuvietistä, joka on todella voimakas meillä.
Luonnollisesti kaikki pojat eivät ole samanlaisia, mutta kannattaa varautua että sinun on vaikea samaistua lapsiesi leikkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten palstan poikapettyneet suhtautuu omaan mieheen? Onko nekin toivottomia reuhaajia jotka kiusaa ihmisiä ja eläimiä? Miten olette päätyneet parisuhteeseen sellaisen kanssa?
Lapsen luokalla kaikkien vanhemmat on eronneet.
Jos mies on 170 cm ja äiti lyhyempi niin kyllähän on iso riski että pojasta tulee lyhyt. Tinderissäkin pituus vaatimus on suurimmalla osalla naisista 180 cm miehelle.
Miten luulet sen 170 cm isän löytäneen itselleen naisen? Hieman epälooginen olet.
Meillä tuttu pariskunta teki 2 lasta ja nyt on murhe, kun pojat ovat luokkiensa lyhyimmät oppilaat ja jääkiekon pelaaminen ei suju. Lasten isä 170 cm ja vaimo 160 cm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten palstan poikapettyneet suhtautuu omaan mieheen? Onko nekin toivottomia reuhaajia jotka kiusaa ihmisiä ja eläimiä? Miten olette päätyneet parisuhteeseen sellaisen kanssa?
Lapsen luokalla kaikkien vanhemmat on eronneet.
Jos mies on 170 cm ja äiti lyhyempi niin kyllähän on iso riski että pojasta tulee lyhyt. Tinderissäkin pituus vaatimus on suurimmalla osalla naisista 180 cm miehelle.
Miten luulet sen 170 cm isän löytäneen itselleen naisen? Hieman epälooginen olet.
170 cm mies ei voi valitettavasti valita mistä naisesta tahansa itselleen kumppania. Täytyy ottaa sen mitä saa.
Ja jos omistaa mökin niin ei saa toimeentulotukea ruokaan eikä lääkkeisiin eikä harkinnanvaraistakaan. Leskeneläke poistuu nuoremmilta niin on naistenkin omalla eläkkeellä kaikki maksettava.