Lue keskustelun säännöt.
Vauvan sukupuoleen pettyminen
24.04.2021 |
Lueskelin tästä olleen jo useampia ketjuja aiemmin mutta halusin silti aloittaa uuden keskustelun ja toivoisin muiden kokemuksia, erityisesti sitä miten olette selvinneet näistä tunteista?
Eli toiveissa ollut tyttö ja poikavauva on tulossa. Luulin jo selviytyneeni pahimmasta ja olevani valmis vastaanottamaan pojan, mutta nyt aivan synnytyksen kynnyksellä pettyneet ja latistuneet tunnelmat ovat taas palanneet ja valtaavat aika-ajoin rankasti mielen.
En tiedä miten paljon tilanteeseen vaikuttaa että yöunet ovat menneet todella surkeiksi tässä loppumetreillä, vain 3-4h/yö ja siksi koko raskaus tuntuu uuvuttavalta. Viime yönä heräsin taas klo3 ja aamuyön murehtiessani kaikkea mahdollista, tuntuivat taas odotukset poikaa kohden synkkääkin synkemmiltä. Mielen valtasi taas pelot siitä miten ”hankala” ja raisu poika tulee olemaan ja ajatukset menevät jo ihan naurettavuuksiin asti siitä miten hän syrjäytyy yhteiskunnasta ja käyttää päihteitä.
Pelkään ensi viikolla saavani viimein vauvan syliini mutta kokevani vain tätä synkkää pettymystä. Aivan järkyttävän pelottava ja latistava ajatus.
Onko muita poikien odottajia joilla vielä lopussakin näin synkät tunnelmat ja sitten kuitenkin olisi kääntynyt paremmaksi ja aito ilo pojasta sen synnyttyä herännyt? Haitko ja saitko jotain apua tilanteeseen?
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.
T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.
Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.
Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.
Kirja jonka mainitsin, eli "Opas poikien äideille" pohjasi nimenomaan poikien äitien haastatteluihin. He itse ovat kertoneet pitävänsä tytärtä vertaisenaan ihan siinä kirjassa... Jossa myös neuvottiin vaatimaan myös pojilta asioita. Nyt taidat itse yleistää omien lastesi perusteella vaikka väitit minun tekevän niin? Minä kerroin oman kokemukseni kirjassa esitetyn tutkimuksen tueksi.
En googlaamalla löytänyt tuon nimistä kirjaa. Sen sijaan Poikien käyttöopas äideille löytyi. Se ei kyllä ole mikään tutkimus vaan Poikien äidit -Facebookryhmän perustajien tekemä kirja. Kyseinen FB-ryhmä ja siihen liittyvät nettisivut ovat omaan makuuni vanhanaikaisia ja stereotyyppisiä ajatusmalleja viliseviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella monella se tytön kaipuu liittyy pikkulapsiajan mekkoihin ja barbileikkeihin. Se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Lapsista kasvaa persoonia, eikä sukupuolella ole väliä.
Minusta taas on ihana seurata kun tytöstä tuli nainen ja nyt hän on tulossa itse äidiksi. Ihan eri tavalla osaan häntä tukea kuin poikaa kun hän tuli isäksi pari vuotta sitten. Olemme tyttären kanssa lähentyneet entisestään. Miniä on oman äitinsä kanssa läheisissä väleissä. On kuulemma niin että äidin äiti on ollut kautta historian aina läheisempi lapsenlapsi ole ja auttanut selviämään. Oikeastaan vain tyttären lapsesta voi sanoa hänen olevan 100% olevan oma biologinen jälkeläinen, ja tuota on selitetty sillä. Kuulemma vieläkin n.3% miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.
T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.
Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.
Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.
Kirja jonka mainitsin, eli "Opas poikien äideille" pohjasi nimenomaan poikien äitien haastatteluihin. He itse ovat kertoneet pitävänsä tytärtä vertaisenaan ihan siinä kirjassa... Jossa myös neuvottiin vaatimaan myös pojilta asioita. Nyt taidat itse yleistää omien lastesi perusteella vaikka väitit minun tekevän niin? Minä kerroin oman kokemukseni kirjassa esitetyn tutkimuksen tueksi.
En googlaamalla löytänyt tuon nimistä kirjaa. Sen sijaan Poikien käyttöopas äideille löytyi. Se ei kyllä ole mikään tutkimus vaan Poikien äidit -Facebookryhmän perustajien tekemä kirja. Kyseinen FB-ryhmä ja siihen liittyvät nettisivut ovat omaan makuuni vanhanaikaisia ja stereotyyppisiä ajatusmalleja viliseviä.
https://yle.fi/uutiset/3-11299860
Tuossa tietoa ainakin ko.kirjasta. Jos olet tähän ketjuun kirjoitellut olet kyllä esimerkki tuosta Poikienäidit ryhmän kirjoittajista, vaikka luulisit muuta. Tässä ketjussa ei muuta kuin stereotyyppisiä juttuja olekaan.
Jännä juttu miten hoetaan, että sukupuolia ei enää pitäisi olla olemassa, ja se pitäisi olla lapsen oma ilmoitusasia, mutta samat ihmiset haluavat sukupuolen kumminkin selvittää ennen synnytystä. Ja pettyvät lopputulokseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.
T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.
Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.
Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.
Kirja jonka mainitsin, eli "Opas poikien äideille" pohjasi nimenomaan poikien äitien haastatteluihin. He itse ovat kertoneet pitävänsä tytärtä vertaisenaan ihan siinä kirjassa... Jossa myös neuvottiin vaatimaan myös pojilta asioita. Nyt taidat itse yleistää omien lastesi perusteella vaikka väitit minun tekevän niin? Minä kerroin oman kokemukseni kirjassa esitetyn tutkimuksen tueksi.
En googlaamalla löytänyt tuon nimistä kirjaa. Sen sijaan Poikien käyttöopas äideille löytyi. Se ei kyllä ole mikään tutkimus vaan Poikien äidit -Facebookryhmän perustajien tekemä kirja. Kyseinen FB-ryhmä ja siihen liittyvät nettisivut ovat omaan makuuni vanhanaikaisia ja stereotyyppisiä ajatusmalleja viliseviä.
https://yle.fi/uutiset/3-11299860
Tuossa tietoa ainakin ko.kirjasta. Jos olet tähän ketjuun kirjoitellut olet kyllä esimerkki tuosta Poikienäidit ryhmän kirjoittajista, vaikka luulisit muuta. Tässä ketjussa ei muuta kuin stereotyyppisiä juttuja olekaan.
Onneksi oma kirjoittelusi ei sisällä yhtään leimaamista ja stereotypioita. Itse en ymmärrä näitä yleistyksiä pojista, tytöistä tai heidän vanhemmistaan. Ehkä se johtuu siitä, että itselläni on tyttö ja poika vaikka yhtä hyvin olisi kelvannut kaksi tyttöä tai kaksi poikaa. Sukupuoli ei ole kaikille vanhemmille elämää suurempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu miten hoetaan, että sukupuolia ei enää pitäisi olla olemassa, ja se pitäisi olla lapsen oma ilmoitusasia, mutta samat ihmiset haluavat sukupuolen kumminkin selvittää ennen synnytystä. Ja pettyvät lopputulokseen!
Ei taida olla kyse samoista ihmisistä. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö katsoo, että sukupuoli on vain korvien välissä eikä vauvalla suunnilleen ole sukupuolta ennen kuin hän on itse sen kertonut.
Minä olin aikoinaan todella pettynyt kun kolmaskin lapsi oli väärää sukupuolta. Lopulta saimme onneksi useamman pojankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa ymmärtää, miksi on niin tärkeää saada tiettyä sukupuolta oleva lapsi.
Jos itse saisin lapsen, niin mulle olisi ihan sama kumpi se on. En ole koskaan haaveillut eläväni jotain prinsessaunelmaa tyttären kautta tai ajatellut, että jompi kumpi sukupuoli olisi vaikeampi kasvattaa: kasvattaisin lapsen niin, että osaa kunnioittaa toisia ja olla kiltti, mutta kuitenkin jämäkkä, sukupuolesta riippumatta. Lapsen sukupuolesta riippumatta ostaisin myös prinsessamekkoja tai dinosaurusleluja, tai molempia, ihan mikä häntä itseään sattuu kiinnostamaan. Ja jos hän vanhemmalla iällä tajuaisikin olevansa transsukupuolinen, niin olisin tietysti täysillä lapseni tukena.
Ei se sukupuoli oikeasti ole niin iso asia, enempi persoona vaikuttaa. Hyvin iso osa sukupuolesta on oikeasti sosiaalisesti muodostunutta, ei tytöt ja pojat ole syntyjään tietynlaisia.
Juuri tämä. Nykyään on ihan mahdollista, että tyttö kokee olevansa transsukupuolinen ja silti sinun tehtäväsi on tukea lapsesi päätöstä ja rakastaa häntä sitten poikana.
Höpöhöpö. Se että pieni marginaaliryhmä kokee ristiriitoja oman itsensä ja sukupuolensa kanssa ei tarkoita sitä etteikö valtaosa kasvaisi ja kehittyisi aivan normaalisti omaan sukupuoleensa!
Itse en ylipäätänsä halua lasta laisinkaan, koska omat geenini ovat surkeimmat mahdolliset. On IBD:tä, migreeniä, lihavuutta, pahoja mt-ongelmia enkä myöskään halua rumuusgeenejäni lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saat ensisijaisesti lapsen, et ystävää itsellesi. Vaikuttaa siltä että odotat lapselta tosi paljon liittyen omien tarpeidesi täyttämiseen. Ehkä myös oletat että sinun pitäisi olla innokkaasti kiinnostunut kaikesta mistä lapsesikin on. Ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan sukupuoleen pettyminen, vai pettyminen omiin odotuksiin vauvan sukupuolesta?
Tämä on minusta hyvä ja aiheellinen kysymys. Itse petyin ehkä enemmän itseeni, että minulle edes tuli pettymyksen tunteita sukupuolesta, koska koin etukäteen haluavani nimenomaan lapsen, omanlaisensa persoonan. Se pettymyksen tunne, jonka koin tuli jotenkin aivan yllättäen ja puskista. Niitä tunteita piti sitten käsitellä ja päästä niiden yli. Edelleenkin pidän jokseenkin kamalana, että koin pettymystä. Toisaalta nyt olen täysin sinut asian kanssa, vaikka välillä mietin, että tyttö olisi voinut olla "helpompi" siinä mielessä, että häneen kohdistuisi isovanhempien osalta vähemmän odotuksia siitä, millainen on hyvä mies.
Luulen, että yksi syy pettymykseen oli, että lasta ehti siinä neljän kuukauden aikana jo kuvitella. Ja toki ennenkin, jos raskaus ei ollut yllätys. Ennen rakenneultraa mekin olimme ehtineet puolison kanssa miettiä lapselle nimeä ja kaikkea muutakin, niin siinä alkoi jo tulemaan tietynlaista fiilistä siitä millainen lapsi on. Tytölle meillä oli jo nimi-ideakin valmiina mutta pojalle ei oikein vieläkään. Perhevalmennuksessakin pyydettiin kuvittelemaan millainen vauva sieltä on tulossa, ulkonäöllisesti ja luonteenpiirteitä. Siihen leikkiin ei lähdetty, koska liian vahvat kuvitelmat voivat sitten kostautua, kun sen vauvan saa syliin. Mitä, jos hän ei olekaan se kuvitelmien peikkotukkainen vauva, joka nukkuu hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monella se tytön kaipuu liittyy pikkulapsiajan mekkoihin ja barbileikkeihin. Se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Lapsista kasvaa persoonia, eikä sukupuolella ole väliä.
Minusta taas on ihana seurata kun tytöstä tuli nainen ja nyt hän on tulossa itse äidiksi. Ihan eri tavalla osaan häntä tukea kuin poikaa kun hän tuli isäksi pari vuotta sitten. Olemme tyttären kanssa lähentyneet entisestään. Miniä on oman äitinsä kanssa läheisissä väleissä. On kuulemma niin että äidin äiti on ollut kautta historian aina läheisempi lapsenlapsi ole ja auttanut selviämään. Oikeastaan vain tyttären lapsesta voi sanoa hänen olevan 100% olevan oma biologinen jälkeläinen, ja tuota on selitetty sillä. Kuulemma vieläkin n.3% miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen lasta.
Olen surullinen poikasi puolesta, kun korotat tyttäresi jalustalle. Ei ihme, ettei välit ole läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin aikoinaan todella pettynyt kun kolmaskin lapsi oli väärää sukupuolta. Lopulta saimme onneksi useamman pojankin.
Kolmen jälkeen useampi poika? Siellä on ilmastonmuutoksesta vähät välittävä äiti ihminen linjoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monella se tytön kaipuu liittyy pikkulapsiajan mekkoihin ja barbileikkeihin. Se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Lapsista kasvaa persoonia, eikä sukupuolella ole väliä.
Minusta taas on ihana seurata kun tytöstä tuli nainen ja nyt hän on tulossa itse äidiksi. Ihan eri tavalla osaan häntä tukea kuin poikaa kun hän tuli isäksi pari vuotta sitten. Olemme tyttären kanssa lähentyneet entisestään. Miniä on oman äitinsä kanssa läheisissä väleissä. On kuulemma niin että äidin äiti on ollut kautta historian aina läheisempi lapsenlapsi ole ja auttanut selviämään. Oikeastaan vain tyttären lapsesta voi sanoa hänen olevan 100% olevan oma biologinen jälkeläinen, ja tuota on selitetty sillä. Kuulemma vieläkin n.3% miehistä kasvattaa tietämättään toisen miehen lasta.
Olen surullinen poikasi puolesta, kun korotat tyttäresi jalustalle. Ei ihme, ettei välit ole läheiset.
Ai kun saan olla raskausaikana tukena? Poikani ei ollut raskaana... Miniä on hyvin läheinen oman äitinsä kanssa. Ei ole jalustalle korottamista kun jakaa omaan sukupuoleen liityviä asioita lapsensa kanssa. Poikani tekee isänsä kanssa asioita joihin minä en osallistu, käyvät mm metsästämässä ja kalastamassa yhdessä. Ei se ole tyttäreltä pois. Vai oletko itse ollut poikasi raskausaikana hänen tukenaan? Kyllä se raskaudesta puhuminen ja synnytyksestä puhuminen meitä lähentää ja olen iloinen kun saan jakaa sen tyttäreni kanssa. Pitäisikä se jättää tekemättä tai vaatia ettei miniä saa tukeutua äitiinsä ja pakottaa hänet jakamaan intiimit asiansa kanssani? Pojan perhe myös muutti lähemmäs miniän äitiä, tyttäremme jäi lähelle synnyinkotiaan ja toivoo apua vauvan hoidossa ja mielelääni tulen olemaan avuksi jos apu kelpaa.
Siis vastasin jollekin joka manaili kun ei saanut viettää leppoisaa lapsuutta / teini-ikää mutta veljellä ei rättiä näkynyt kädessä ennen 18v ja sanoi että äidit ylläpitävät näitä rakenteita mistä todisteena esim minun kirjoittama kommentti että vastoin ennakko-odotusta poika on ollut enemmän kiinni äidissä kuin tytär. Tämä lähinnä ap:lle "lohduksi" kun hän pelkää että pojasta kasvaa hänestä piittaamaton rymyäjä väistämättä.
T. Aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.
T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.
Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.
Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.
Kirja jonka mainitsin, eli "Opas poikien äideille" pohjasi nimenomaan poikien äitien haastatteluihin. He itse ovat kertoneet pitävänsä tytärtä vertaisenaan ihan siinä kirjassa... Jossa myös neuvottiin vaatimaan myös pojilta asioita. Nyt taidat itse yleistää omien lastesi perusteella vaikka väitit minun tekevän niin? Minä kerroin oman kokemukseni kirjassa esitetyn tutkimuksen tueksi.
Sinänsä ymmärrettäviä tunteita kaikki. Mutta jos lapsen haluaa, pitää asennoitua niin, että lapsi ei ole minua varten, vaan minä olen lasta varten; enkä voi päättää, millaisen lapsen haluan, sillä tehtäväni on kasvattaa hänestä itsellinen ihminen, jolla on lopulta oma persoona, omat tarpeet ja oma elämä minusta riippumatta.
Valvominen, hormonit sekä synnytyksen ja uuden elämänvaiheen jännitys vaikuttavat varmastikin ajatuksiisi ja tunteisiisi. Uskon, että kaikki menee lopulta hyvin ja saatte yhdessä iloita ihanasta pienestä vauvasta, joka on pian tulossa perheeseenne.
On ymmärrettävää, että koet surua siitä, että joudut luopumaan joistakin haaveistasi. Toiveissasi oli ensin tyttö ja ehdit jo miettiä millaista elämä pienen tytön kanssa olisi. Muistelit omia lapsuuden kokemuksiasi ja halusit jakaa niitä oman lapsesi kanssa. Pienen pojan äitinä voin sanoa, että poikavauva on myös aivan ihana ja hänen kanssaan voi kasvun myötä puuhailla vaikka mitä kivaa yhdessä, ja tehdä myös monia omasta lapsuudesta tuttuja asioita. Huolehtimalla lapsestasi mahdollisimman hyvin ja rakastamalla häntä, ennalta ehkäiset myös syrjäytymistä ja muita ongelmia, joita jotkut nuoret miehet kohtaavat (ja suurin osa pärjää ihan hyvin, miksei siis sinunkin poikasi). Ei kannata murehtia liikaa tulevaisuutta vaan elää päivä kerrallaan ja nauttia joka hetkestä pienen kanssa. Lapsi on lahja ja vanhemmuus vastuullinen kunniatehtävä.
Ei myöskään kannata liikaa katsoa muiden lapsia ja miettiä, ettei osaa olla heidän kanssaan. Oma lapsi on ihan eri juttu. Tunnet oman lapsesi ja ymmärrät häntä, sinulla on häneen erityinen yhteys. Itse olen hämmästellyt miten luontevasti lapsi on tullut osaksi arkeamme ja tekemisiämme, pienenkin lapsen kanssa voi tehdä monenlaista yhdessä. Sitä hämmästelen myös, miten tärkeä ja rakas tuo pieni poika on, elämäni suurin ilo.
Jos asia Ap painaa paljon mielessäsi, voit hyvin varata ajan neuvolaan ja jutella tunteistasi. Neuvolan kautta pääsee myös psykologille tarvittaessa. Myös esim. perhetyötä tekevien järjestöjen ja seurakuntien kautta saa keskusteluapua. Puhuminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja kun saat käsiteltyä tunteitasi, pääset niistä eteenpäin ja nauttimaan täysipainoisesti äitiydestäsi.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
Harmi kun sukupuoli näkyy niin myöhäisessä vaiheessa niin ei enää pysty abortoimaan epämieluisaa vaihtoehtoa ☹️
Kaikki naiset haluavat tytön. Sitä ei vaan saisi sanoa. Poikien äideissä asia aiheuttaa raivoa, usein piilotettua. Jopa itseltä.
Kirja jonka mainitsin, eli "Opas poikien äideille" pohjasi nimenomaan poikien äitien haastatteluihin. He itse ovat kertoneet pitävänsä tytärtä vertaisenaan ihan siinä kirjassa... Jossa myös neuvottiin vaatimaan myös pojilta asioita. Nyt taidat itse yleistää omien lastesi perusteella vaikka väitit minun tekevän niin? Minä kerroin oman kokemukseni kirjassa esitetyn tutkimuksen tueksi.