Vauvan sukupuoleen pettyminen

Ööh, minkä takia pojan kanssa ei voisi leipoa, liimailla kiiltokuvia ja ratsatsaa? Minä harrastin 9 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa noita kaikkia ja paljon muutakin, kuten vaikka pukuleikkejä, piirtelyä ja askartelua. Veljelläni oli jopa omia My little ponyja. Mutta hänestä kasvoi ihan tavallinen miehinen heteromies, juuri käy armeijaa tällä hetkellä.

Kyllä pojissa ja miehissäkin on pehmeyttä ja herkkyyttä, ei sukupuoli automaattisesti tee heistä jotain luolamies-körmyjä. Sinulla tuntuu olevan oudot käsitykset pojista...

Ja sitten toinen juttu, että minusta on ylipäätään outoa hankkia lasta sillä mielellä että mitä leikkejä haluaa sitten tämän kanssa leikkiä. Ei kai sillä pitäisi olla väliä, eihän lasta sen takia hankita että saat itse leikkikaverin... Eikö pointtina pitäisi olla vaan se, että haluat olla äiti ja kasvattaa lapsen, mistä leikeistä tämä nyt sitten tykkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän tässä onkin ironista: lasta on todella toivottu ja yritetty, hoitojen kautta. Tyttölapsen toiveen intensiivisyys yllätti itsenikin. En ollut edes tiedostanut olettaneeni niin paljon odottavani tyttöä ennen rakenneultraa.

Kokemukset pojista on vähäisiä ja ei nyt negatiivisia, mutta kyllä ”vieraita”. En osaa yhtään samaistua siskoni poikien jatkuvaan painimiseen ja loputtomaan häsläämiseen. En ymmärrä mitään päristelyn ja legojen päälle. Totta kai he ovat ihania lapsia, mutta en osaa yhtään eläytyä siihen maailmaan ja oman lapsen kohdalla nimenomaan se jakaminen olisi kaiken vuorovaikutuksen olennaisin juttu.

Tässä loppua kohden yhden sukulaisen seuraaminen kahden pojan kanssa on tuonut lisää ahdistusta: toisella on levotonta häiriökäyttäytymistä koulussa ja siitä jatkuvasti adhd-selvittelyjä, vanhempi poika taas on isossa syrjäytymisriskissä yläasteen pian päättyessä. Kummankaan kanssa olen ollut vähäisesti tekemisissä, mutta se vähäinen kokemukseni on että heihin on vaikea saada kontaktia ja äitinsä ilmeisesti kokee samaa keinottomuutta ja on pyytänyt lastensuojelusta apua esikoisensa yhteiskuntaan mukaan auttamiseksi.

Omissa mielikuvissani tytön kanssa läheisyys syntyisi itsestään ja jakaisin hänen kanssaan niitä samoja asioita joita mummo ja äiti aikanaan minun kanssani:

askartelimme tarroilla ja kiiltokuvilla, marjastimme, hoidimme eläimiä, ratsastimme, leivoimme...kaikkea sitä ”vaaleanpunaista äiti-tytär-aikaa” mitä en ilmeisesti saa koskaan itse kokea.

Joku rohkaisi ajattelemaan asiaa puolisoni kautta, se oli kyllä hyvä vinkki... Hän on hieno mies ja todella hyvä miehen malli ja samaistumispinta kasvulle. Ehkäpä yritän siihen ja meidän kahden väliseen rakkauteen luottaa tänä vaikeana aikana enemmän.

Ap

Täh? Minun poika tykkää tosi paljon tarroista, eläimistä ja on innoissaan kun saa vaikka auttaa pullataikinan teossa kaatamalla aineksia mitasta kulhoon. Toivoin ekan kohdalla tyttöä mutta saimme pojan. Tämän jälkeen sukupuoli menetti merkityksensä ja kakkosen kohdalla en oikeastaan toivonut enää kumpaakaan sen kummemmin. Tiesin että poika tai tyttö on ihana yhtä lailla.

Entäpä sitten kun poika on isompi? Vieläkö hän leipoo? EI leivo!

Minäkin toivoin tyttöä, mutta heti kun potkut alkoivat tuntua olin varma, että se on poika. Tämä sitten ultrassa vahvistettiinkin, ja ajatukset sopeutuivat saman tien siihen että poika tulee. Hyvä ystäväni oli mukana ultrassa ja käytiin sen jälkeen juhlimassa asiaa "poikakahveilla" sairaalan kahvilassa.

Ei kuulosta ihan terveeltä sun ajatukset ap, sinuna hakisin keskusteluapua jo nyt ennen kuin vauva syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän tässä onkin ironista: lasta on todella toivottu ja yritetty, hoitojen kautta. Tyttölapsen toiveen intensiivisyys yllätti itsenikin. En ollut edes tiedostanut olettaneeni niin paljon odottavani tyttöä ennen rakenneultraa.

Kokemukset pojista on vähäisiä ja ei nyt negatiivisia, mutta kyllä ”vieraita”. En osaa yhtään samaistua siskoni poikien jatkuvaan painimiseen ja loputtomaan häsläämiseen. En ymmärrä mitään päristelyn ja legojen päälle. Totta kai he ovat ihania lapsia, mutta en osaa yhtään eläytyä siihen maailmaan ja oman lapsen kohdalla nimenomaan se jakaminen olisi kaiken vuorovaikutuksen olennaisin juttu.

Tässä loppua kohden yhden sukulaisen seuraaminen kahden pojan kanssa on tuonut lisää ahdistusta: toisella on levotonta häiriökäyttäytymistä koulussa ja siitä jatkuvasti adhd-selvittelyjä, vanhempi poika taas on isossa syrjäytymisriskissä yläasteen pian päättyessä. Kummankaan kanssa olen ollut vähäisesti tekemisissä, mutta se vähäinen kokemukseni on että heihin on vaikea saada kontaktia ja äitinsä ilmeisesti kokee samaa keinottomuutta ja on pyytänyt lastensuojelusta apua esikoisensa yhteiskuntaan mukaan auttamiseksi.

Omissa mielikuvissani tytön kanssa läheisyys syntyisi itsestään ja jakaisin hänen kanssaan niitä samoja asioita joita mummo ja äiti aikanaan minun kanssani:

askartelimme tarroilla ja kiiltokuvilla, marjastimme, hoidimme eläimiä, ratsastimme, leivoimme...kaikkea sitä ”vaaleanpunaista äiti-tytär-aikaa” mitä en ilmeisesti saa koskaan itse kokea.

Joku rohkaisi ajattelemaan asiaa puolisoni kautta, se oli kyllä hyvä vinkki... Hän on hieno mies ja todella hyvä miehen malli ja samaistumispinta kasvulle. Ehkäpä yritän siihen ja meidän kahden väliseen rakkauteen luottaa tänä vaikeana aikana enemmän.

Ap

Täh? Minun poika tykkää tosi paljon tarroista, eläimistä ja on innoissaan kun saa vaikka auttaa pullataikinan teossa kaatamalla aineksia mitasta kulhoon. Toivoin ekan kohdalla tyttöä mutta saimme pojan. Tämän jälkeen sukupuoli menetti merkityksensä ja kakkosen kohdalla en oikeastaan toivonut enää kumpaakaan sen kummemmin. Tiesin että poika tai tyttö on ihana yhtä lailla.

Entäpä sitten kun poika on isompi? Vieläkö hän leipoo? EI leivo!

Voi hyvin leipoa. Ja tyttö ei välttämättä leivo.

Aika laukalle näyttää jo tämä keskustelu lähteneen, mutta aloittajalle vastaisin että mun mielestä on ok tuntea myös pelkoja ja epäilyjä ennen synnytystä. Voin kuvitella miten ajatus lähtee ikävälle uralle yöllä kun on väsynyt eikä saa nukuttua ja tulevaisuus huolettaa. Luota siihen että vaikka nyt harmittaa niin se harmi häviää kun susta tulee pojan äiti. Nykyistä kurjaa oloa on aina helpompi kestää kun tiedostaa ettei se jatku ikuisesti.

Ja siitä sukupuolesta, kuten täällä jo moni sanoikin niin tyttöjä ja poikia on monenlaisia, joten tyttölapsikaan ei välttämättä olisi ollut yhtään sellainen jota toivoit. Mä itse yritän ajatella että asiat menee parhain päin tai ”niin kuin on tarkoitettu”, silloin on helpompi ottaa vastaan nekin tilanteet jotka tuntuu etukäteen hankalilta.

Paljon onnea tulevan vauvan kanssa, toivotaan että hän on terve ❤️

Minä odotan tällä hetkellä esikoista, tyttöä. Olin raskauden alussa aivan varma että saamme pojan, se ei ollut toive, vaan sellainen fiilis. Ystäväpiirissäni kaikilla on poika, joten tuntui siltä että tottakai meillekin tulee poika. Ajatuksissani oltiin ystävien kanssa viettämässä mökkijuhannusta jossa poikalauma temmelsi menemään. Ajatuksissani myös kävin vaunulenkillä lapsen kanssa, opetin häntä käyttäytymään ravintolassa, matkustimme, olin kannustamassa häntä jalkapallopelissä ja vein ratsastamaan, kuuntelin kun hän opettelee soittamaan jotain instrumenttia tai laulaa kuorossa, rakentelimme Legoilla ja luimme kirjoja.

Kun sain tietää että tulee tyttö, se oli yllätys. Olin onnellinen että sain taas tietää vähän enemmän lapsestani. Olen onnellinen tulevasta tyttärestäni. Olisin ollut onnellinen myös pojasta.

Nuo minun ajatukseni tulevasta elämästä lapsen kanssa ei ole muuttunut mihinhään. Nyt mökkijuhannusta on viettämämässä poikalauma ja yksi tyttö, mutta muuten ajatuksissani teen tuota kaikkea samaa mitä silloinkin kun ajattelin odottavani poikaa. Voi olla että elämä ei tulekaan menemään niin, että mikään ajatuksistani ei kiinnosta lastani. Odotan kovasti että pääsen tutustumaan häneen ja näkemään hänen kasvunsa.

Sukupuoleen pettyvän vanhemman ajattelussa on perustavanlaatuinen virhe. Jokaisen vanhemman pitää tajuta ja ymmärtää, että syntyvä lapsi on UUSI IHMINEN. Persoona. Henkilö. Oma ainutlaatuinen Itsensä. Ja on suuri etuoikeus saada olla hänen vanhempansa, isänsä tai äitinsä. Lapsi ei ole nukke. Eikä äitinsä tai isänsä persoonan jatke. Hän on Hän, itse. Sukupuoleen katsomatta.

Olen kuullut, että kerran eräs mies olinpettynyt kuullessaan, että vaimo odottaa tyttöä, koska kuulemma ”hänelle ei ole mitään hyötyä tytöstä”.

Edelleen kuitenkin monet isätkin toivovat poikaa sitten elämäntyönsä jatkajiksi.

Minulla kolme lasta joista jokainen poika. Olen iloinen että ovat samaa sukupuolta keskenään ja he ovat hurmaavia nuoria herrasmiehenalkuja, eipä yhtään tunne että tyttölasta toivoisi vaan kiitollinen tästä triosta :)

Vauvan sukupuoleen pettyminen, vai pettyminen omiin odotuksiin vauvan sukupuolesta?

Ap taitaa olla henkisesti epäkypsä, vauvakuume koronan myötä ja märehditään kun vauva poikana ns. viallinen, toivottavasti et saa myöhemmin tyttöä koska luultavasti kohtelisit lapsiasi eriarvoisesti

Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.

Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.

Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.

Toiset yrittävät vuosia saada lasta onnistumatta ja ap kitisee koska sukupuoli ei mieleen. Kiittämätön ja kylmä vanhemmaksi

Älkää syyllistäkö ap:ta niin hirveästi. Hän hakee apua vaikeille tunteilleen! Varmaan muutenkin jo syyllisyyttä näistä ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Toiset yrittävät vuosia saada lasta onnistumatta ja ap kitisee koska sukupuoli ei mieleen. Kiittämätön ja kylmä vanhemmaksi

Nekin vanhemmat, jotka yrittävät vuosia ennen kuin onnistaa, voivat olla pettyneitä sukupuoleen. Turha syyllistää AP:ta AJATUKSISTA. Niille ei kukaan mitään voi.

Itsekin olin aluksi pettynyt siihen, että poika tulee, vaikka odotettiin 8v lasta. Olin ollut aivan varma, että tulee tyttö. Nyt taas tuntuu että jos toinen lapsi joskus siunaantuu niin toivoisin nimenomaan poikaa.

Todella monella se tytön kaipuu liittyy pikkulapsiajan mekkoihin ja barbileikkeihin. Se on loppujen lopuksi tosi lyhyt aika. Lapsista kasvaa persoonia, eikä sukupuolella ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa ymmärtää, miksi on niin tärkeää saada tiettyä sukupuolta oleva lapsi.

Jos itse saisin lapsen, niin mulle olisi ihan sama kumpi se on. En ole koskaan haaveillut eläväni jotain prinsessaunelmaa tyttären kautta tai ajatellut, että jompi kumpi sukupuoli olisi vaikeampi kasvattaa: kasvattaisin lapsen niin, että osaa kunnioittaa toisia ja olla kiltti, mutta kuitenkin jämäkkä, sukupuolesta riippumatta. Lapsen sukupuolesta riippumatta ostaisin myös prinsessamekkoja tai dinosaurusleluja, tai molempia, ihan mikä häntä itseään sattuu kiinnostamaan. Ja jos hän vanhemmalla iällä tajuaisikin olevansa transsukupuolinen, niin olisin tietysti täysillä lapseni tukena.

Ei se sukupuoli oikeasti ole niin iso asia, enempi persoona vaikuttaa. Hyvin iso osa sukupuolesta on oikeasti sosiaalisesti muodostunutta, ei tytöt ja pojat ole syntyjään tietynlaisia.

Juuri tämä. Nykyään on ihan mahdollista, että tyttö kokee olevansa transsukupuolinen ja silti sinun tehtäväsi on tukea lapsesi päätöstä ja rakastaa häntä sitten poikana.

Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.

T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.

Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.

Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.

Äh, siis enemmän kuin *tyttö.

T. Edellinen

Vierailija kirjoitti:

Älä yleistä oman kokemuksen myötä. Kurjaa että sinut on pakotettu "pikkuäidiksi" vastuineen mutta veljeä ei. Vääryys. Kirjoitin itse ketjuun että poika on eri lailla meillä äidissä kiinni kuin poika mutta pölyrätti lykätään kyllä molempien käteen, niin tytön kuin pojan. Itseni yllätti siis se että kuvittelin ettei pojat piittaa äidistään samalla lailla kuin tytöt, mutta meillä mamman helmoissa on viihtynyt enemmän poika. Tytöllä on ollut nopeammin omat menonsa ja touhunsa joissa ei ole äitiä kaivattu. Toki hänkin hellyyttä kaipaa ja sitä saa mutta yllätyin kyllä kuinka pielessä luuloni olivat ennen oman pojan saamista.

T. En muista numeroa mutta se jonka työkaveri otti osaa poikauutisen kuullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti surettaa tyttöjen puolesta. Tämä maailma on edelleen myös naisten ja äitien ylläpitämänä, poikien ja miesten. Poikia pidetään, kuten tässäkin ketjussa on mainittu, äidil poikina joita hellitään eikä heiltä vaadita samaa kuin tytöiltä. Tästä julkaistiin hyvä kirja pari vuotta sitten, Opas poikien äideille, jossa äitien kertomaan perustuen kerrottiin äitien pitävän tyttöjä vertaisenaan ja vastivan heiltä esim kotitöiden tekemistä kun taas poikia pidetään pidempään passattavina. Tämän olen todistanut kyllä omassakin elämässä useasti ja naiset ovat nimenomaan niitä jotka näin toimivat. Tässäkin ketjussa on todettu" pojat ovat pidempään äidissä kiinni", " pojat säilyvät pudempään pieninä" jne. Kyllä varmaan kun äidit näin toimivat ja pitävät rakennetta yllä, eivät vaadi pojalta samaa kuin tytöltä.

Minäkin olisin halunnut elää huoletonta lapsuutta teini- ikään, sen sijaan jouduin tekemään vaikka ja mitä kotona. Pikkuveli ei taas edes pöytää pyyhkinyt edes lähempänä 18 v ikää.

Nämä jutut ovat niin automaattisia etteivät sitä naiset edes huomaa. Siksi ap on hienoa että odotat poikaa, saat luvan kanssa huolehtia hänestä vaikka kolmikymppiseksi.