Lue keskustelun säännöt.
Onko pettämistä pettää kumppania, joka ei halua seksiä?
23.04.2021 |
Pitkä avioliitto takana, seksiä viimeksi yli 2 v sitten. Mies lihonut, muuttunut tietokonepeliriippuvaiseksi, laiska, passiivinen. Minä normaalipainoinen, kunnostani ja terveydestäni huolehtiva. Miehelle seksittömyys ei ole ongelma, mutta minulle se on yhtä piinaa. Silti mies sanoo, että seksi jonkin muun kanssa olisi pettämistä. Mitä olette mieltä? Lapset pian aikuisia.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Joku tuntematon päälleräkijä on vähän eri asia. Tuollaisessa kohtaamisessa ei muusta ole koskaan ollutkaan kyse, kuin silkasta epäkunnioituksesta.
Se lihonnut ja vetelä, pihtaava kumppani on kuitenkin ihminen, jota ainakin oletettavasti ja toivottavasti on joskus rakastanut. Nyt hän toimii epäkunnioittavasti - kumpi on oikein: tehdä tämä käytöksensä hänelle selväksi, ja sitten erota ellei keskustelulla ole vaikutusta - vai sadatella vauvapalstalla ja sitten lähteä vieraisiin? Minä haluaisin kunnioittaa kumppanini itsensä lisäksi myös suhteemme muistoa. Suhteessa ei tule pettää, niin kauan kun siinä ollaan (paitsi, jos asia on sovittu ja siihen on kumppanin yksiselitteinen lupa).
Niin no, varmaan se jättäminen on virallisesti enemmän oikein kuin pettäminen. Mutta se mikä on virallisesti oikein ei aina ole sama asia kuin se mikä on kohtuullista, inhimillistä tai realistista. Jos toista kohtaan osoittaa epäkunnioitusta, niin siihen voi odottaa saavansa vastaukseksi epäkunnioitusta, vaikka se toki kypsempää olisikin nousta tällaisen molemminpuolisen epäkunnioituksen yläpuolelle.
Toki henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kumman tahansa olisi tuossa tilanteessa järkevintä vaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Mietikää tuota kun nainen valittaa että mies jätti vauvan saannin jälkeen.
Minä kyllä tarkoitin tuolla pitkäkestoista tai pysyvää selibaattia, en tilapäistä kuivaa kautta tai esimerkiksi sairaudesta tai synnytyksestä johtuvaa kyvyttömyyttä. Ei se nyt niinkään mene, että pitää olla toisen vapaasti käytettävissä 24/7 tai heti voi lähteä juoksemaan vieraissa.
eli siirrät maalia omien näkemystesi mukaisesti?
Joko se on perustarve tai se ei ole.
En siirrä. Olen kirjoittanut tähän ketjuun parikymmentä viestiä, ja useimmissa olen ilmaissut selvästi puhuvani vähintään vuosien mittaisesta tai pysyvästä tilanteesta. Näemmä tähän alaketjuun en ollut asiaa täsmentänyt, pahoittelut.
Eikä minun tarvitse olla mitään mustavalkoista joko-tai mieltä. Seksielämän lopettaminen yksipuolisella päätöksellä on minusta puolisoa kohtaan äärimmäisen törkeää. Niin on sekin, että juostaan vieraisiin, jos puoliso on muutaman viikon sairaalassa tai alapää täynnä tikkejä. Kyllä minulla on oikeus olla mielipide siitä, mikä on parisuhteessa kohtuullista ja mikä ei. Ei ole mitään velvollisuutta pitää pettämistä joko aina tai ei koskaan hyväksyttävänä.
Kyllä siirtelet ja muuttelet asiaa vielä omassa viestissäsikin.
Päätät että raja menee vuosissa? Miksi se voi jollain miehellä mennä kuukaudessa? Kysehän on yksilöllisistä tarpeista, eikö?
Paitsi silloin kun uhrina on mies ja tekijänä nainen. Silloin naista pitää ymmärtää ja miehen vaatimukset ovat törkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Mietikää tuota kun nainen valittaa että mies jätti vauvan saannin jälkeen.
Minä kyllä tarkoitin tuolla pitkäkestoista tai pysyvää selibaattia, en tilapäistä kuivaa kautta tai esimerkiksi sairaudesta tai synnytyksestä johtuvaa kyvyttömyyttä. Ei se nyt niinkään mene, että pitää olla toisen vapaasti käytettävissä 24/7 tai heti voi lähteä juoksemaan vieraissa.
eli siirrät maalia omien näkemystesi mukaisesti?
Joko se on perustarve tai se ei ole.
En siirrä. Olen kirjoittanut tähän ketjuun parikymmentä viestiä, ja useimmissa olen ilmaissut selvästi puhuvani vähintään vuosien mittaisesta tai pysyvästä tilanteesta. Näemmä tähän alaketjuun en ollut asiaa täsmentänyt, pahoittelut.
Eikä minun tarvitse olla mitään mustavalkoista joko-tai mieltä. Seksielämän lopettaminen yksipuolisella päätöksellä on minusta puolisoa kohtaan äärimmäisen törkeää. Niin on sekin, että juostaan vieraisiin, jos puoliso on muutaman viikon sairaalassa tai alapää täynnä tikkejä. Kyllä minulla on oikeus olla mielipide siitä, mikä on parisuhteessa kohtuullista ja mikä ei. Ei ole mitään velvollisuutta pitää pettämistä joko aina tai ei koskaan hyväksyttävänä.
Kyllä siirtelet ja muuttelet asiaa vielä omassa viestissäsikin.
Päätät että raja menee vuosissa? Miksi se voi jollain miehellä mennä kuukaudessa? Kysehän on yksilöllisistä tarpeista, eikö?
Paitsi silloin kun uhrina on mies ja tekijänä nainen. Silloin naista pitää ymmärtää ja miehen vaatimukset ovat törkeitä.
Miten niin voi joillain mennä kuukausissa, en minä ole mitään tuollaista sanonut? Ja muiden sanomisista tai mielipiteistä sinä et voi minua vastuuttaa. Minä olen koko ajan puhunut vähintään vuosista ja useimmiten pysyvästä tilanteesta. En ole missään vaiheessa sanonut, että parin kuukauden kuivan kauden takia voi pettää.
Ja tämähän ei tietenkään estä ketään pettämästä vaikka kahden päivän kuivan kauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Mies ei halua seksiä, eli ei hänellä ole myöskään oikeutta vaatia mitään siihen liittyvää.
Ei häntä silti pidä pettää selän takana. Miksei mieluummin sovi asioista?
Mielenkiintoista olisi tietää, onko Ap ilmaissut miehelleen inhonsa häntä kohtaan. Siis kommentoinut ilkeäsi painon noususta, laiskuudesta ja passiiviisuudesta. Ja jatkuvasta tietokonepelaamisesta. Jos tämä urheilullinen nainen moittii tätä jatkuvasti, niin se voikin eristää miestä pois liitosta. Ja lopulta mies sitten lakkaa haluamasta seksiä. Tai pelkää epäonnistuvansa siinä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, onko takana epäonnistuneita yhdyntäyrityksiä. Mies voi pelätä seksin yrittämistä.
Nyt kun puolisot ovat vieraantuneet näinkin paljon toisistaan, niin seksin ja läheisyyden harjoitteleminen pitäisi alkaa ihan alusta. Joillaine pariskunnilla seksistä puhuminen on vaikeaa ja estoinen puoliso voi kieltäytyä edes puhumisesta suojatakseen itsekunnioitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pettämistä.
Jos mies ja parisuhde ei enää miellytä sinua, niin silloin voit erota.
Jos olette edelleen parisuhteessa, ettekä ole yhteisesti sopineet että on ok harrastaa seksiä muiden kanssa, niin silloin liiton ulkopuolinen seksi on pettämistä.
Aina voi selitellä ja keksiä lieventäviä asianhaaroja, mutta pettämistä se on silti.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi kuulla niiden ihmisten motiiveista, jotka ovat lopettaneet parisuhdeseksin vuosiksi tai kokonaan, mutta eivät kuitenkaan salli toiselle muita suhteita. Miksi? Mistä syntyy tarve hallita toisenkin elämää sellaisella elämänalueella, josta ei kuitenkaan itse ole kiinostunut? Tietäen, että aiheuttaa puolisolle syvää tuskaa vaatimalla häntä tinkimään perustarpeistaan?
Todellakin! Tätä ketjua seuraa varmasti sellaisiakin henkilöitä. Otsikossa on niin selvästi ilmoitettu ketjun aihe. Olisi kiva kuulla avoimia ja selkeitä perusteluja, olivat ne sitten kuinka kivuliaita tahansa. Paras olisi tietysti, jos Ap n mies kirjoittaisi tänne, mutta se ei liene mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen haluton osapuoli suhteessa. Meillä on kyllä seksiä miehen aloitteesta mutta ei niin usein, kun hän toivoisi. Itselläni ei ole haluja, seksi on yksi kotityö muiden joukossa. Haluttomuus liittyy muihin parisuhteen ongelmiin, joita mies ei ole halunnut lähteä aukomaan terapiaan. Jos hön ehdottaisi avointa suhdetta, se sopisi minulle mutta ehtona olisi, että meidän välinen seksi loppuisi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
seksi ei ole ihmisoikeus tai perustarve
Seksi ei ole ihmisoikeus,
Perustarve se kyllä on.
Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:
1, fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).
Seksuaalisuus esiintyy tasolla 3. mutta myös tasolla 4. ehkä myös tasolla 5.
Jos ihminen ei saa rakkautta, ystävyyttä ja johonkin ryhmään kuulumista täytettyä, niin aika paljon puuttuu.
Surullista on katsella tuota Maslowin tarvehierarkiaa. Useimmilla suomalaisilla on varmaan tasot 1. ja 2. kunnossa, mutta kuinkahan monelta puuttuu kokonaan tarvetaso 3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet ja sitä kautta osin tason 4. tarpeet. Taso 5 ei olekaan niin riippuvainen alemmista tasoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen haluton osapuoli suhteessa. Meillä on kyllä seksiä miehen aloitteesta mutta ei niin usein, kun hän toivoisi. Itselläni ei ole haluja, seksi on yksi kotityö muiden joukossa. Haluttomuus liittyy muihin parisuhteen ongelmiin, joita mies ei ole halunnut lähteä aukomaan terapiaan. Jos hön ehdottaisi avointa suhdetta, se sopisi minulle mutta ehtona olisi, että meidän välinen seksi loppuisi kokonaan.
Kerrotko vähän mitä muita ongelmia on, niin voidaan pohtia, voisitteko ihan keskenänne koittaa purkaa niitä. Nyt kyllä vähän kuulostaa, että pidät seksiä kaupankäynnin välineenä ja on syntynyt pattitilanne. Kaupankäyntiin liittyy juuri tuo viimeinen virkkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi kuulla niiden ihmisten motiiveista, jotka ovat lopettaneet parisuhdeseksin vuosiksi tai kokonaan, mutta eivät kuitenkaan salli toiselle muita suhteita. Miksi? Mistä syntyy tarve hallita toisenkin elämää sellaisella elämänalueella, josta ei kuitenkaan itse ole kiinostunut? Tietäen, että aiheuttaa puolisolle syvää tuskaa vaatimalla häntä tinkimään perustarpeistaan?
Todellakin! Tätä ketjua seuraa varmasti sellaisiakin henkilöitä. Otsikossa on niin selvästi ilmoitettu ketjun aihe. Olisi kiva kuulla avoimia ja selkeitä perusteluja, olivat ne sitten kuinka kivuliaita tahansa. Paras olisi tietysti, jos Ap n mies kirjoittaisi tänne, mutta se ei liene mahdollista.
Niinpä. Itsellä kun mustasukkaisuus on niin syvästi sidoksissa omaan seksuaalisuuteen, että jotenkin vaikea hahmottaa mitä toisenlaisen ihmisen päässä liikkuu. Toisin sanoen syy miksi en itse halua kumppanini panevan muita on se että haluan hänen panevan vain minua. En voi kuvitella, että kokisin tarvetta hallita sellaisen ihmisen seksielämää johon en itse tunne vetoa. Vaikka se olisi puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen haluton osapuoli suhteessa. Meillä on kyllä seksiä miehen aloitteesta mutta ei niin usein, kun hän toivoisi. Itselläni ei ole haluja, seksi on yksi kotityö muiden joukossa. Haluttomuus liittyy muihin parisuhteen ongelmiin, joita mies ei ole halunnut lähteä aukomaan terapiaan. Jos hön ehdottaisi avointa suhdetta, se sopisi minulle mutta ehtona olisi, että meidän välinen seksi loppuisi kokonaan.
Miksi et itse halua erota, jos olet niin tyytymätön suhteeseen ettet sen takia halua seksiä?
Uutta krpää vaan kehiin. Kerran jakorasia on aina jakorasia, mitä sitä turhaan häpeilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voi käydä niinkin, että kumppanin halut herää liian myöhään. Vuosien torjunnat on jättäneet jälkensä jo omaankin seksuaalisuuteen, eikä se enää herää henkiin vaikka toinen lämpenisikin. Tai ei ainakaan herää sen saman ihmisen kanssa.
Hanki jostain sellainen timmi ja isokullinen panokone ja jätä se mt-läski räpeltämään tietokonettaan.
Ehkä oksetat miestäsi, eikä hän halua koskea sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Olen haluton osapuoli suhteessa. Meillä on kyllä seksiä miehen aloitteesta mutta ei niin usein, kun hän toivoisi. Itselläni ei ole haluja, seksi on yksi kotityö muiden joukossa. Haluttomuus liittyy muihin parisuhteen ongelmiin, joita mies ei ole halunnut lähteä aukomaan terapiaan. Jos hön ehdottaisi avointa suhdetta, se sopisi minulle mutta ehtona olisi, että meidän välinen seksi loppuisi kokonaan.
Tietääkö miehesi tämän tilanteensi sellaisenaan, kuin sen tähän kirjoitit?
Jos kotona ei ole ruokaa niin pitää mennä muualle syömään.
On. Lähde menemään. Älä petä toista.
En siirrä. Olen kirjoittanut tähän ketjuun parikymmentä viestiä, ja useimmissa olen ilmaissut selvästi puhuvani vähintään vuosien mittaisesta tai pysyvästä tilanteesta. Näemmä tähän alaketjuun en ollut asiaa täsmentänyt, pahoittelut.
Eikä minun tarvitse olla mitään mustavalkoista joko-tai mieltä. Seksielämän lopettaminen yksipuolisella päätöksellä on minusta puolisoa kohtaan äärimmäisen törkeää. Niin on sekin, että juostaan vieraisiin, jos puoliso on muutaman viikon sairaalassa tai alapää täynnä tikkejä. Kyllä minulla on oikeus olla mielipide siitä, mikä on parisuhteessa kohtuullista ja mikä ei. Ei ole mitään velvollisuutta pitää pettämistä joko aina tai ei koskaan hyväksyttävänä.